Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä on, että yhä harvempi ei etsi mitään "vakavampaa"?:( Haaveilen perheestä.
05.10.2023 |
Näin käy jatkuvasti, kun tutustun uuteen mukavaan mieheen, aina lopuksi sama virsi "olet todella ihana ihminen, mutta en halua tällä hetkellä mitään vakavaa", mutta silti nämä miehet jatkavat yhteydenpitoa kanssani, jotkut jopa hyvin ihastuneen oloisina. Sanovat miten olen niin ihana ja kaunis yms, hukuttavat kehuihin, mutta suhteeseen en kelpaa ilmeisesti sitten siitä huolimatta.
Masentaa, alan lähestyä kolmekymppiä ja haaveilen niin kovin omasta perheestä, kumppania ei vain löydy. Miksi tämä nykyajan tapailukulttuurin pitää olla tällaista :(
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Harva mies alle 30 v. uskaltaa etsiä mitään vakavaa. Nuorilla miehillä on iso pelko siitä, että nainen nalkitsee heidät asuntolainan ja lasten avulla, lopettaa seksielämän yksipuolisesti, ja alkaa muutenkin kontrolloida ja pakottaa miestä elämään omien päämääriensä mukaisesti. Vaikka nainen siis vain haluaisi sitoutua ja seurustella yhden miehen kanssa.
Nuoria miehiä ei kiinnosta sitoutuminen, perhe, ja muu vakavampi elämäntyyli. Se vaihe tulee myöhemmin, jos on tullakseen. Alle 30-v on kymmenen kertaa todennäköisemmin kiinnostunut konsolipelaamisesta kuin isyydestä.
Hyvin pitkälti näin. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, missä ap miehiä tapailee. Tinder- kulttuurissa on kuitenkin sekin ongelma, että melkein heti pitäisi tietää, miten synkkaa. Halu jostain vakavammassa syntyy vasta kun ihmiseen ehtii tutustua, mutta nykyspekseillä vakavuudesta aletaan keskustella jo melkein ekassa viestissä. Siihen kun sitten vastaa vähän asenteella, että jos nyt edes tutustuttaisi ensin, niin se viestittely päättyy siihen.
Totta. Kyllä pitää hälytyskellojen soida, jos tuntemattoman kanssa pitäisi heti tietää haluavansa jotain vakavaa. Eihän sitä voi tietää jos ei edes tiedä millainen ihminen on kyseessä! Nämä hätäilijät ovat usein pershäiriöisiä tai vastaavia.
Miksi aina puhutaan miehistä? Minä olen nainen, enkä etsi mitään vakavaa mutta törmään miehiin, jotka haluaisivat perheen ja sitoutua. Tuskin voin olla ainoa nuoruuttaan pitkittävä nainen.
En koskaan etsinyt kevyttä tai vakavaa. Etsin rakkautta. Ja tiesin että jos sen löydän, asiat oikeasti menevät omalla painollaan. Kuten kävikin.
Yrität liian tasokkaita miehiä. Heille sinä et ole riitävän kiinnostava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, missä ap miehiä tapailee. Tinder- kulttuurissa on kuitenkin sekin ongelma, että melkein heti pitäisi tietää, miten synkkaa. Halu jostain vakavammassa syntyy vasta kun ihmiseen ehtii tutustua, mutta nykyspekseillä vakavuudesta aletaan keskustella jo melkein ekassa viestissä. Siihen kun sitten vastaa vähän asenteella, että jos nyt edes tutustuttaisi ensin, niin se viestittely päättyy siihen.
Totta. Kyllä pitää hälytyskellojen soida, jos tuntemattoman kanssa pitäisi heti tietää haluavansa jotain vakavaa. Eihän sitä voi tietää jos ei edes tiedä millainen ihminen on kyseessä! Nämä hätäilijät ovat usein pershäiriöisiä tai vastaavia.
Kyse ei taida olla siitä, mitä haluaa kyseisen ihmisen kanssa, vaan elämässä juuri nyt.
Voisitko sinä itse olla yhteinen nimittäjä. Miehet saattavat etsiä jotain muuta ja "en etsi mitään vakavaa" on kyllästymiseen asti käytetty fraasi siitä, kun tarkoitetaan "en näe minkään vakavan potentiaalia sinun kanssasi". Esim. jos epätoivoisuus perustaa perhe (lue: saada mahdollisimman pian lapsia) paistaa läpi, tämä karkottaa useammat miehet kertaheitolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluavat seksiä ja läheisyyttä tarvittaessa, mutta toisaalta katsella muitakin vapaasti. Tälle on englanninkielessä termi "situationship", joita on monet "suhteet" nykyään. Valitettavasti. Ihmiset eivät halua enää sitoutua.
Ne miehet, joilla on paljon halukkaita ottajia, eivät halua sitoutua.
Parhaat miehet sitoutuvat. Ei ne muuten parhaita miehiä olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluavat seksiä ja läheisyyttä tarvittaessa, mutta toisaalta katsella muitakin vapaasti. Tälle on englanninkielessä termi "situationship", joita on monet "suhteet" nykyään. Valitettavasti. Ihmiset eivät halua enää sitoutua.
Ne miehet, joilla on paljon halukkaita ottajia, eivät halua sitoutua.
Parhaat miehet sitoutuvat. Ei ne muuten parhaita miehiä olisikaan.
Niin ja yleensäkin ne sitoutumishaluiset sitoutuvat heti kun sopiva löytyy ja ovat sitten heti pois "markkinoilta". Markkinoilla siis pyörii jatkuvasti se joukko joka ei halua sitoutua ja he muodostavat siitä helposti silloin enemmistön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, missä ap miehiä tapailee. Tinder- kulttuurissa on kuitenkin sekin ongelma, että melkein heti pitäisi tietää, miten synkkaa. Halu jostain vakavammassa syntyy vasta kun ihmiseen ehtii tutustua, mutta nykyspekseillä vakavuudesta aletaan keskustella jo melkein ekassa viestissä. Siihen kun sitten vastaa vähän asenteella, että jos nyt edes tutustuttaisi ensin, niin se viestittely päättyy siihen.
Totta. Kyllä pitää hälytyskellojen soida, jos tuntemattoman kanssa pitäisi heti tietää haluavansa jotain vakavaa. Eihän sitä voi tietää jos ei edes tiedä millainen ihminen on kyseessä! Nämä hätäilijät ovat usein pershäiriöisiä tai vastaavia.
Kyse ei taida olla siitä, mitä haluaa kyseisen ihmisen kanssa, vaan elämässä juuri nyt.
Jep. Ja jotkut haluaa juuri nyt elämässä vakavaa parisuhdetta vähän niinkuin itsetarkoituksena. Jotkut taas haluaa tutustua rennosti uusiin ihmisiin ja katsoa rauhassa mihin suhde kehittyy. Vakava parisuhde tulee siinä sivussa, jos sattuu löytymään joku niin mahtava että lähtee jalat alta ja tulee fiilis että "tässä se on". Mutta ahdistuvat ajatuksesta, että pitäisi heti tietää onko vakavissaan tai muuten on tuhlannut jonkun loppuelämän puolisoa metsästävän aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin no, minua ei ainakaan kiinnosta etsiä mitään "vakavampaa", mutta teen asian myös toiselle osapuolelle selväksi. Tosin kun olen nainen, niin ulkopuolisille tänä tuntuu olevan jotenkin väärä ja hirveän outo ajattelutapa, miehelle ehkä pidetään normaalimpana.
Tähän ikään mennessä olen kuitenkin jo löytänyt omat kiinnostuksenkohteeni eikä ne ole Prisma, farmariauto ja hiekkalaatikkoleikit lasten kanssa. Ei se tarkoita, ettenkö voisi pitää hauskaa silloin tällöin.
Noh, voihan sitä olla vakavassa sitoutuneessa suhteessa ilman sitä prismaelämääkin. Ei vakava suhde ole yhtä kuin perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä haluaisin ja toivoisin löytäväni Hänet, jonka kanssa saattaisin toistaiseksi jatkaa yhdessä ja elää vastaisuudessa parisuhteessa.
Ongelma, tai niinkuin nykyään kai pitäsi sanoa, että haaste on, että koska olen "jo" liian monta kertaa saanut pakit, enkä tiedä uskallanko pian enää edes toivoa ja uskoa itsekään siihen, että joku nainen saattaisi olla minusta kiinnostunut kumppanina. Olen iloseni ja onnekseni saanut naisista ja miehistä muutoin läheisä mutta en tajua, että miksi tai mitä varten juuri oma kohtaloni on ja on ollut pysyä sinkkuna.
Onni vaiko sittenkin epäonni on myös se, että olen pikku hiljaa ja vähitellen olen oppinut myös arvostamaan ja kunnioittamaan sinkkuelämääni. Takanapäin on ne ajat, jolloin olin epätoivoinen sinkku, joka olisi luultavassti ollut valmis paroisuhteeseen (lähes) kenen hyvänsä kanssa.
Olen viime vuosina oppinut, että kaipuuni ja haaveein omasta rakkaasta ja erityisestä (jne) kulkee enempi aalloissa. Välillä Hänestä unelmoi ja haaveksii enempi välillä vähempi. Sekin kai kertoo jotain, että en jaksa tai viitsi metsästää ja hakea kumppania aktiivisesti. Kohtaan ja löydän elämäni naisen jos niin on tarkoitettu,
Ellen niin jatkan ja elän sinkkuna kuin tähänkin asti. - - - Vai tässäkö syy perimmätään sinkkuuetni onkin; pitäisi osata olla enempi tyytymätön ja sitten aktivoitua poistamaan omaa tyytymättömyyden tunnetta.
Mutta toisaalta aika paljon tulisi paineita, jos en ilman kumppania kokisi ja voisi nauttia ja iloita elämästäni, aiankin enimmäkseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, missä ap miehiä tapailee. Tinder- kulttuurissa on kuitenkin sekin ongelma, että melkein heti pitäisi tietää, miten synkkaa. Halu jostain vakavammassa syntyy vasta kun ihmiseen ehtii tutustua, mutta nykyspekseillä vakavuudesta aletaan keskustella jo melkein ekassa viestissä. Siihen kun sitten vastaa vähän asenteella, että jos nyt edes tutustuttaisi ensin, niin se viestittely päättyy siihen.
Totta. Kyllä pitää hälytyskellojen soida, jos tuntemattoman kanssa pitäisi heti tietää haluavansa jotain vakavaa. Eihän sitä voi tietää jos ei edes tiedä millainen ihminen on kyseessä! Nämä hätäilijät ovat usein pershäiriöisiä tai vastaavia.
No, voivat olla vaan kaasuvalotettuja ja kusetettuja. Ehkä heillä on ikäviä kokemuksia. Jotkut miehet sanoo, että haluaa suhteen, kun oikeasti haluavat vaan panna. Katoavat sitten kuin kusi lumeen, kun ovat saaneet mitä haluavat. Kyllä siinä luottamus kärsii.
Mullakin yksi eksä, joka kahden vuoden kohdalla sanoi, että ei ole kuulemma missään vaiheessa sanonut haluavansa mitään vakavaa. Samanlaisia kuspäitä on maailma pullollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, missä ap miehiä tapailee. Tinder- kulttuurissa on kuitenkin sekin ongelma, että melkein heti pitäisi tietää, miten synkkaa. Halu jostain vakavammassa syntyy vasta kun ihmiseen ehtii tutustua, mutta nykyspekseillä vakavuudesta aletaan keskustella jo melkein ekassa viestissä. Siihen kun sitten vastaa vähän asenteella, että jos nyt edes tutustuttaisi ensin, niin se viestittely päättyy siihen.
Totta. Kyllä pitää hälytyskellojen soida, jos tuntemattoman kanssa pitäisi heti tietää haluavansa jotain vakavaa. Eihän sitä voi tietää jos ei edes tiedä millainen ihminen on kyseessä! Nämä hätäilijät ovat usein pershäiriöisiä tai vastaavia.
No, voivat olla vaan kaasuvalotettuja ja kusetettuja. Ehkä heillä on ikäviä kokemuksia. Jotkut miehet sanoo, että haluaa suhteen, kun oikeasti haluavat vaan panna. Katoavat sitten kuin kusi lumeen, kun ovat saaneet mitä haluavat. Kyllä siinä luottamus kärsii.
Mullakin yksi eksä, joka kahden vuoden kohdalla sanoi, että ei ole kuulemma missään vaiheessa sanonut haluavansa mitään vakavaa. Samanlaisia kuspäitä on maailma pullollaan.
Tuollaisiakin miehiä varmasti on. - Mutta mikä siinä on, että itse olen päässyt tai joutunut kuinka vain naisten kanssa onnekseni ja iloskeni kaveriksi ja jopa ystäviksi.
Paljon ovat antaneet ja mahdollsiatneet ja mahdollsitavat nämä vastavuorosiet ihmissuhteeni heidän kanssaan mutta olisi se enemmän kuin mukava kohdata ja löytää hänetkin jonka kanssa saattaisin edetä joskus vielä parisuhteeseenkin asti. - On kuitenkien asioita, joita en halua tai, johon en ole ollut valmis tai halukas.
En esimerkiksi itse ole ollut valmis mihinään sex with benefits tapaiseen säätöön tai viritelmään, vaikka eräs nainen sellaista joskus minulle suoraan ehdotti. (Eikä innokkuutani ollut omiaan lisäämään hänen loukkaantumisensa ja piikittelyt sen jälkeen kun olin kuuli kieltäytymiseni).
- Varmasti jollain tällainen säätö toimiakin mutta itse en halua yhdenkään ihmissuhteeni olevan mikään epämääräinen viritelmä, jollaisena tällaisen suhteen kokisin
Se ei toimi siten, että lähdet etsimään kumppania sillä kärjellä, että "haluan perustaa perheen". Nurinkurinen lähestymistapa, sillä ensin pitää löytyä sopiva kumppani, jotta sen kanssa perheen perustamista voi alkaa edes miettimään. Se perhe ei nimittäin pysy kasassa, jos siihen perhe-elämään kiirehditään ja sitten huomataan, että kas kummaa, ei tiedettykään yhtään mitään siitä, minkälaisen ihmisen kanssa on, puhumattakaan sen tavoista käsitellä vakavampia asioita, lasten kasvatusta ja stressiä. Jos asettaa heti siihen liittyen paineet ja mahdollisesti aikarajan, että vuoden sisällä on oltava pullat uunissa, sillä tavoin kumppania ei alkuunkaan löydy.
Ei voi suoraan etsiä vakavaa, kun pitää ensin löytää ihminen jonka kanssa sitä vakavaa aletaan pikkuhiljaa haluamaan.
Vierailija kirjoitti:
Se ei toimi siten, että lähdet etsimään kumppania sillä kärjellä, että "haluan perustaa perheen". Nurinkurinen lähestymistapa, sillä ensin pitää löytyä sopiva kumppani, jotta sen kanssa perheen perustamista voi alkaa edes miettimään. Se perhe ei nimittäin pysy kasassa, jos siihen perhe-elämään kiirehditään ja sitten huomataan, että kas kummaa, ei tiedettykään yhtään mitään siitä, minkälaisen ihmisen kanssa on, puhumattakaan sen tavoista käsitellä vakavampia asioita, lasten kasvatusta ja stressiä. Jos asettaa heti siihen liittyen paineet ja mahdollisesti aikarajan, että vuoden sisällä on oltava pullat uunissa, sillä tavoin kumppania ei alkuunkaan löydy.
Ja sen verran edistynyt itsetutkiskelu ei näiltä "biologinen kello" -putkinäköisiltä naisilta vissiin onnistu, että miettisivät asiaa siltä kantilta, miltäköhän niistä kumppaniehdokkaista mahtaa tuntua, kun selviää totuus, että et ole naiselle mitään muuta kuin tilaisuus tulla raskaaksi. Jos itse kuulisin tämän AP:n lausahduksen omilla treffeillä, että "haaveilen niin kovin omasta perheestä, kumppania ei vain löydy", niin voisin vaikka todeta "Aijaa, ikävää kuulla. Mutta itse ainakin haaveilen sopivasta kumppanista, joka arvostaa minua ja kumppanuuttani, eikä lähtökohtaisesti näe minua välineenä päästä johonkin haluamaansa lopputulokseen"
Vierailija kirjoitti:
Ei voi suoraan etsiä vakavaa, kun pitää ensin löytää ihminen jonka kanssa sitä vakavaa aletaan pikkuhiljaa haluamaan.
Olen osittain eri mieltä. - Tarkoitan, että jos on omaa ikäluokkaani tai mieluummin jo noin kymmenen vuotta nuorempi (Olen siis itse noin 40 vuotias mies) niin minusta on ihan hyvä, jos esimerkiksi treffiatessa osaa kertoa, että onko ylipäätään kiinnostunut pidemmästä parisuhteesta vai onko vaan niin kuin lastulaineilla tietämtättämänä tai haluten vain pitää hauskaa vai olisiko pidenmpään parisuhteeseen valmis, jos mahdollisuus tulisi. - Tiedän kyllä, että jotkut sanovat, että kaikki haluaisivat pidemmän parisuhteesn jos se täydellinen osuu kohdalle mutta ainakin itselleni on jäänyt mileikuva, että osa haluaa vain leikkiä tai pelta hetken sirtyäkseen seuraavaan. - Vai onko tämä vain oma kohtalon, kun en ole täydellinen vaan kukapa meistä aivan täydellinen olisi(?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, missä ap miehiä tapailee. Tinder- kulttuurissa on kuitenkin sekin ongelma, että melkein heti pitäisi tietää, miten synkkaa. Halu jostain vakavammassa syntyy vasta kun ihmiseen ehtii tutustua, mutta nykyspekseillä vakavuudesta aletaan keskustella jo melkein ekassa viestissä. Siihen kun sitten vastaa vähän asenteella, että jos nyt edes tutustuttaisi ensin, niin se viestittely päättyy siihen.
Totta. Kyllä pitää hälytyskellojen soida, jos tuntemattoman kanssa pitäisi heti tietää haluavansa jotain vakavaa. Eihän sitä voi tietää jos ei edes tiedä millainen ihminen on kyseessä! Nämä hätäilijät ovat usein pershäiriöisiä tai vastaavia.
No, voivat olla vaan kaasuvalotettuja ja kusetettuja. Ehkä heillä on ikäviä kokemuksia. Jotkut miehet sanoo, että haluaa suhteen, kun oikeasti haluavat vaan panna. Katoavat sitten kuin kusi lumeen, kun ovat saaneet mitä haluavat. Kyllä siinä luottamus kärsii.
Mullakin yksi eksä, joka kahden vuoden kohdalla sanoi, että ei ole kuulemma missään vaiheessa sanonut haluavansa mitään vakavaa. Samanlaisia kuspäitä on maailma pullollaan.
Joo, nämä voivat roikottaa epämääräisessä on-off-suhteessa vuosikaudet, jos heidän antaa näin tehdä. Nämä ovat usein pershäiriöisiä.
Sentään tutustut uusiin mukaviin miehiin! Eikös se itsessään ole jo aika rohkaisevaa.
Minä kohtaisin ne "en etsi mitään vakavaa" miehet tietyllä tavalla. Kertoisin, että voidaan jatkaa tutustumista ihan rennosti, mutta jossain vaiheessa haluan suhteen (en välttämättä hänen kanssaan). Kun olette paremmin tutustuneet, mies saattaa muuttaa mielensä. Jos ei muuta, sinun pitää vaan osata toivottaa vilpittömästi hyvää loppuelämää ja etsiä seuraava, joka toivottavasti huomaa, että sinun kanssasi on hyvä eikä halua menettää sinua.
Tilanteesi ei ole nyt ollenkaan toivoton, kaikkea hyvää sinne!