Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapset kannattaisi saada nuorena
05.10.2023 |
Olemme kohta 40 v pariskunta, useampi lapsi jotka peruskoulussa. Opiskelimme yliopistossa lastentulon aikana. Valmistuminen lykkääntyi useilla vuosilla, mutta pääsimme kumpikin työelämään kiinni suhteellisen pian valmistumisen jälkeen.
Nyt lapset ovat jo isompia, reippaita ja omatoimisia. Perheenä on kiva puuhastella. Tuntuu hassulta se ajatus, että myöskin oma "lisääntymisaikaikkuna" on jo sulkeutumassa, kun monet tässä iässä vasta aloittelevat tai suunnittelevat vauva-aikaa. Meillä on miehen kanssa työelämää jäljellä melkein 30 vuotta, ja lapsista huolimatta on vakituiset työpaikat, ok talo ja kaksi autoa. En keksi, miten asiat olisivat menneet paremmin niin, että olisimme "luoneet uraa" ensin 15 v, hankkineet kaiken tämän, ja nyt vasta lastensaanti olisi ajankohtaista.
Pointtini on, että minusta nykyään järjestys on väärä, kun ensin on opiskelut, työt, ura, asuntosäästöt jne ja sitten vasta vauva jos mahdollista on. Rohkaisen ottamaan elämän suhteen rennosti ja jos lapsihaaveita on, toteuttamaan ne mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ap ihan ymmärrä, mitä alaa olet mahtanut opiskella. Esimerkiksi kielissä oli ihan tavallinen käytäntö, että suoritukset vanhenivat, tutkintoja uudistettiin, tutkintovaatimukset muuttuivat. Tukikuukausien määrä oli kuitenkin rajoitettu. Käsittääkseni tuohon suuntaan on menty vielä enemmän.
Lapset on huomattavasti helpompi "sijoittaa" työntekoon kuin opiskeluun. Tenttiinlukemiset, lopputyöt ym. on huomattavasti helpompaa hoitaa lapsettomana. Jos tarkoitus on ihan valmistua ammattiin eikä jäädä ikuiseksi opiskelijaksi ilman loppututkintoa.
Tilanne 20 vuotta sitten oli aika erilainen kuin nyt. Mieti siksi, mille sukupolvelle olet nyt neuvojasi antamassa. Heihin ei päde sama, mikä päti omaan sukupolveesi.
On mutta kyllähän nykyään ihmiset valmistuvat yleensä siinä 25 vuoden paikkeilla joten oikein hyvin ehtisi saada lapsia kohta sen jälkeen. Kuitenkin ensisynnyttäjien keski-ikä on jo paljon yli kolmekymmentä ja eniten lisääntyvä synnyttäjien ryhmä on neljänkympin korvilla olevat.
Eli olisi kyllä ihan toivottavaa että saisimme lisää niitä jotka saavat lapsia 25-30 vuotiaina. Siinä on vielä sekin hyvä puoli että sen toisenkin lapsen saa paljon helpommin mahtumaan sopivaan elämänvaiheeseen sen jälkeen kun aikaa on vielä se 10 vuotta.
Suurin osa ei vielä 25-vuotiaana ole ollut kauaa kumppaninsa kanssa tai edes löytänyt vielä kumppania.
Niin koska niin monet elävät sitä vapaata nuoruuttaan niin pitkään. Vaikkapa 70-luvulla oli ihan normaalia saada lapset tuossa iässä eikä kukaan nähnyt mitään ihmeellistä siinä. Kysehän on siitä ajatusmallista ja asenteista, ei siitä että 25-vuotias olisi jotenkin liiaan nuori lapsiin tai ei olisi voinut olla jo sen kumppanin kanssa vuosia. Jos haluaa lapset nuorian niin se on ihan yhtä mahdollista kuin ennenkin kun vain asennoituu siihen niin.
Vielä 70-luvulla hyvin moni lapsi oli vahinkolapsi ja vanhemmat joutuivat menemään naimisiin vaikka eivät halunneet.
70-luvulla oli jo ehkäisypillerit ja avoliittokin alkoi yleistyä. Tuo mitä kuvaat tapahtui 50-luvulla ja osin vielä 60-luvulla.
Niin, isoissa kaupungeissa. Varsinkin 70-luvun alkupuoli oli todella vanhoillista aikaa muualla maassa. Avoparit eivät saaneet edes vuokra-asuntoja ja avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia nimitettiin sillä ä-alkuisella sanalla.
Ja siksi aborttiluvut olivat jotain ihan muuta kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sitä voi päättää miten elämä menee ja minkä ikäisenä tapaa sen ihmisen, jonka kanssa haluaa lapsia tehdä.
Itse menin naimisiin nuorena. Tehtiin lapsi 25-vuotiaana. Opiskeltiin vielä senkin jälkeen. Asuttiin ulkomailla. Asetuttiin aloilleen ja ostettiin koti, kun lapsi meni kouluun. Ei oltu koskaan mitään bilettäjiä. Kaikki meni kivasti ja nyt molemmilla on vakituiset työt, joissa on keskimääräistä parempi palkka.
Mutta kaikilla samaan aikaan lapsia saaneilla ikätovereilla ei ole mennyt ihan näin hyvin. On pätkätöitä, avioeroja, taloudellisia vaikeuksia ja kesken jääneitä opintoja. Ei asiat ole ihan niin mustavalkoisia, että jos sinulla on kaikki mennyt hyvin, niin kaikilla menen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tosiaan outo peruste, lapset nuorina, saadaan ne nelikymppisinä jaloista pois ja sitten alkaa Elämä isolla eellä.
Itse en ainakaan ajattele, että lapset saadaan "jaloista pois". Ajattelen niin että ollaan itse vielä nuorehkoja mutta lapset jo isoja ja omatoimisia, voidaan tehdä perheellä yhdessä vaikka mitä kivaa, olisi myös kiva ajatus että poismuutettuaan kävisivät edelleen kotona vklp ja lomilla, toisivat kotiin kumppaneitaan ja mahdollisia lastenlapsiakin olisi ihana saada ja myös hoitaa (meillä useampi lapsi).
Näen tulevaisuuden rikkaana ja elämäntäyteisenä :)
Ap
Minä elän jo tulevaisuuttasi :). Aikuiset lapset käyvät usein entisessä kodissaan, vietetään juhlapyhät ja matkustellaan yhdessä ja todellakin on ihanaa hoitaa lapsenlapsia, kun itse vielä on energinen 62-vuotias!
Yksityiseen päivähoitoon saa siis tukea, mutta kun kyseessä on yksityinen palveluntuottaja, KELA maksaa rahan tuolle päivähoidontuottajalle. Vanhempi maksaa sitten päivähoidon muut kustannukset. Meillä kahden lapsen hoito yksityisessä päiväkodissa maksoi n. 650-700 euroa/kk. Kyseessä oli yksityinen kannatusyhdistyksen ylläpitämä päiväkoti. Kunnallisella puolella summa olisi ollut n. 330 euroa siihen aikaan.
Äitiysraha oli toki isompi, kun minulla oli työvuosia jo takana. Toisaalta olin jo ehtinyt paljon maksaa verojakin.
Opintojen rahoitus on muuttumassa yhä enemmän lainarahoitteiseksi. Ap:kin talousihmisenä on toivottavasti tämän jo huomannut. Näin ollen vanhat neuvot eivät oikein tähän nykytilanteeseen sovi.
Itse sain ensimmäisen lapseni 30-vuotiaana. En osaa lähteä neuvomaan, mikä ikä olisi oikea. Jokaisella on oma elämäntilanteensa.
Normaalipainossa pysyminen ja terveelliset elämäntavat ylipäänsä ovat tärkeitä, jos lapset ovat suunnitelmissa.
Jännä ettei yliopiston käynyt ymmärrä, mitkä oikeasti vaikuttamassa taustalla että onnistuitte:
- ette ole lisääntyneet parikymppisenä, vaan lähemmäs 30 v, eikö?
- olette saaneet tukea opintojen ja perheen, plus töiden yhteensovittamiseen lähipiiriltänne
- suhteenne on kestänyt, ole löytänyt sitoutuvan sopivan, hyväntahtoisen kumppanin
- molemmat ovat halunneet tylsää lapsiperhe- elämää, tai olette pariintuneet biletyksen jälkeen
- ette ole kohdanneet yhtään vakavaa parisuhdekriisiä vielä
Moni noista asioista voi mennä myös toisin ja siihen vaikuttaa kaikki mukana olevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Havaintojeni mukaan ihmiset, jotka ovat tehneet lapset nuorena, yleensä ovat sitä mieltä että lapset kannattaa tehdä nuorina, ja ne jotka ovat saaneet lapsia vasta vanhemmalla iällä, ovat päinvastaista mieltä.
Alue: Aihe vapaa
Niin, isoissa kaupungeissa. Varsinkin 70-luvun alkupuoli oli todella vanhoillista aikaa muualla maassa. Avoparit eivät saaneet edes vuokra-asuntoja ja avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia nimitettiin sillä ä-alkuisella sanalla.