Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapset kannattaisi saada nuorena
05.10.2023 |
Olemme kohta 40 v pariskunta, useampi lapsi jotka peruskoulussa. Opiskelimme yliopistossa lastentulon aikana. Valmistuminen lykkääntyi useilla vuosilla, mutta pääsimme kumpikin työelämään kiinni suhteellisen pian valmistumisen jälkeen.
Nyt lapset ovat jo isompia, reippaita ja omatoimisia. Perheenä on kiva puuhastella. Tuntuu hassulta se ajatus, että myöskin oma "lisääntymisaikaikkuna" on jo sulkeutumassa, kun monet tässä iässä vasta aloittelevat tai suunnittelevat vauva-aikaa. Meillä on miehen kanssa työelämää jäljellä melkein 30 vuotta, ja lapsista huolimatta on vakituiset työpaikat, ok talo ja kaksi autoa. En keksi, miten asiat olisivat menneet paremmin niin, että olisimme "luoneet uraa" ensin 15 v, hankkineet kaiken tämän, ja nyt vasta lastensaanti olisi ajankohtaista.
Pointtini on, että minusta nykyään järjestys on väärä, kun ensin on opiskelut, työt, ura, asuntosäästöt jne ja sitten vasta vauva jos mahdollista on. Rohkaisen ottamaan elämän suhteen rennosti ja jos lapsihaaveita on, toteuttamaan ne mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ap ihan ymmärrä, mitä alaa olet mahtanut opiskella. Esimerkiksi kielissä oli ihan tavallinen käytäntö, että suoritukset vanhenivat, tutkintoja uudistettiin, tutkintovaatimukset muuttuivat. Tukikuukausien määrä oli kuitenkin rajoitettu. Käsittääkseni tuohon suuntaan on menty vielä enemmän.
Lapset on huomattavasti helpompi "sijoittaa" työntekoon kuin opiskeluun. Tenttiinlukemiset, lopputyöt ym. on huomattavasti helpompaa hoitaa lapsettomana. Jos tarkoitus on ihan valmistua ammattiin eikä jäädä ikuiseksi opiskelijaksi ilman loppututkintoa.
Tilanne 20 vuotta sitten oli aika erilainen kuin nyt. Mieti siksi, mille sukupolvelle olet nyt neuvojasi antamassa. Heihin ei päde sama, mikä päti omaan sukupolveesi.
On mutta kyllähän nykyään ihmiset valmistuvat yleensä siinä 25 vuoden paikkeilla joten oikein hyvin ehtisi saada lapsia kohta sen jälkeen. Kuitenkin ensisynnyttäjien keski-ikä on jo paljon yli kolmekymmentä ja eniten lisääntyvä synnyttäjien ryhmä on neljänkympin korvilla olevat.
Eli olisi kyllä ihan toivottavaa että saisimme lisää niitä jotka saavat lapsia 25-30 vuotiaina. Siinä on vielä sekin hyvä puoli että sen toisenkin lapsen saa paljon helpommin mahtumaan sopivaan elämänvaiheeseen sen jälkeen kun aikaa on vielä se 10 vuotta.
Suurin osa ei vielä 25-vuotiaana ole ollut kauaa kumppaninsa kanssa tai edes löytänyt vielä kumppania.
Niin koska niin monet elävät sitä vapaata nuoruuttaan niin pitkään. Vaikkapa 70-luvulla oli ihan normaalia saada lapset tuossa iässä eikä kukaan nähnyt mitään ihmeellistä siinä. Kysehän on siitä ajatusmallista ja asenteista, ei siitä että 25-vuotias olisi jotenkin liiaan nuori lapsiin tai ei olisi voinut olla jo sen kumppanin kanssa vuosia. Jos haluaa lapset nuorian niin se on ihan yhtä mahdollista kuin ennenkin kun vain asennoituu siihen niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ois varmaan onnistunut hyvin joo.. useampi työ opiskeluaikana varsinaisten opintojen päälle, väikkäri tuli tehtyä Keski-Euroopassa asuen, kesät tutkimusasemilla. Sitten vähän pätkätöitä, muuttamista vuoden välein, sitten isot hartiapankkiremontit, jotka veivät useamman vuoden kaiken liikenevän ajan työn ohella.
Ei tähän yhtälöön oikein lapsia ois nuorempana mahtunut. Eikä kyllä kiinnostanutkaan siinä vaiheessa, ei kiinnosta tosin näin neljänkympin paremmalla puolellakaan. Ehkä joillain onnistuu, mutta ainakin minun valinnoillani lapsi olisi ollut vain tiellä.
Puhuin siis tuosta ap:n tilanteesta, jossa kumpikin opiskeli.
Päivähoidosta maksetaan tosiaan vain pieni osa, vaikka kuuluisikin siihen ylimpään maksuluokkaan. Omat lapseni tosin olivat yksityisessä päivähoidossa, joten maksukin oli tuntuvasti isompi.
Mutta itse lähtisin siitä, että yhteiskunnan tukien varaan ei kannata lapsia tehdä. Muutaman vuoden kun odottaa, valmistuu ammattiin ja elättää itsensä + tulevan perheensä tilanne on eri.
Vierailija kirjoitti:
Meistä on mukavaa olla vakiintunut, hyvätuloinen perhe eikä opiskelijaperhe, niin on esimerkiksi rahaa laittaa lasten harrastuksiin ilman stressiä ja pääsee vaikka Disneylandiin.
Huom, tietysti perheen rakkaus ja yhteinen aika on se kaikista tärkein asia, tuloihin katsomatta. Mutta saa kai näistäkin asioista nauttia sen lisäksi? :D
Vauva ei nauti eikä tarvitse Disneylandiä. Vauvalle ei tarvitse maksullisia hararstuksia, myöhemmin toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meistä on mukavaa olla vakiintunut, hyvätuloinen perhe eikä opiskelijaperhe, niin on esimerkiksi rahaa laittaa lasten harrastuksiin ilman stressiä ja pääsee vaikka Disneylandiin.
Huom, tietysti perheen rakkaus ja yhteinen aika on se kaikista tärkein asia, tuloihin katsomatta. Mutta saa kai näistäkin asioista nauttia sen lisäksi? :D
Vauva ei nauti eikä tarvitse Disneylandiä. Vauvalle ei tarvitse maksullisia hararstuksia, myöhemmin toki.
No vauvavuosina meillä keskityttiinkin elämään taloudellisesti, jotta vauva saisi olla kolmevuotiaaksi asti kotona. Ei käyty Disneylandeissa vielä silloin. Vaikka oltiinkin sellainen hyvätuloinen perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeluaikana on usein vaikea hoitaa lapsia. Omalla yliopistokurssillani oli vain muutama, jotka saivat lapsia opiskelijoina. Näilläkin puolisot olivat jo työelämässä. Opinnoissa on niin paljon läsnäoloa, iltahommia, kirjallisia töitä ym. että valvoneena ja vauvan tai taaperon kanssa on vaikeaa niitä tehdä. Ellei sitten satu olemaan isovanhempia apuna. Me aloimme yrittää raskautta heti kun valmistuin ammattiin 24-vuotiaana. Onneksi aloitimme aikaisin, koska onnistumme vasta 4 vuotta myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Puhuin siis tuosta ap:n tilanteesta, jossa kumpikin opiskeli.
Päivähoidosta maksetaan tosiaan vain pieni osa, vaikka kuuluisikin siihen ylimpään maksuluokkaan. Omat lapseni tosin olivat yksityisessä päivähoidossa, joten maksukin oli tuntuvasti isompi.
Mutta itse lähtisin siitä, että yhteiskunnan tukien varaan ei kannata lapsia tehdä. Muutaman vuoden kun odottaa, valmistuu ammattiin ja elättää itsensä + tulevan perheensä tilanne on eri.
Meillä oli yksityisessä huimat 60€ isompi maksu per lapsi per kuukausi.
Olin luullut, että Suomessa yksityisetkin saavat tuntuvaa rahoitusta valtiolta?
Ja yhteiskunnan tukea se suurituloisille äideille maksettava korkea äitiyspäivärahakin on. Kaikki lapset syntyvät Suomessa tässä mielessä yhteiskunnan tukien varaan, ja ammattiin valmistuneiden äitien osalta tämä kustannus on suurempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ois varmaan onnistunut hyvin joo.. useampi työ opiskeluaikana varsinaisten opintojen päälle, väikkäri tuli tehtyä Keski-Euroopassa asuen, kesät tutkimusasemilla. Sitten vähän pätkätöitä, muuttamista vuoden välein, sitten isot hartiapankkiremontit, jotka veivät useamman vuoden kaiken liikenevän ajan työn ohella.
Ei tähän yhtälöön oikein lapsia ois nuorempana mahtunut. Eikä kyllä kiinnostanutkaan siinä vaiheessa, ei kiinnosta tosin näin neljänkympin paremmalla puolellakaan. Ehkä joillain onnistuu, mutta ainakin minun valinnoillani lapsi olisi ollut vain tiellä.
En tiedä, liitytkö tähän keskusteluun, jos ihan vaan yleisesti elämäntyyliisi eivät sovi lapset! :D
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan koskaan ajatellut lasten olevan joku ikävä välivaihe jonka jälkeen alkaa elämä kun ne on saatu kotoa pois.
Se oli sitä elämää, nyt on pikemminkin tyhjää kun en ole mikään bilemummo jonka olisi pitänyt odottaa näitä yksinäisiä eläkevuosia.
Toki elän, olen mielestäni vireäkin vielä mutten mitenkään odottanut pääseväni lapsista eroon.
Ihanasti kirjoitettu tämä.
En minäkään odota, että saan lapset kotoa pois. Tämä lapsiperhevaihe on juuri sitä ihanaa elämää.
Mutta pakko varmaan hyväksyä, ettei tämä vaihe kestä ikuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tosiaan outo peruste, lapset nuorina, saadaan ne nelikymppisinä jaloista pois ja sitten alkaa Elämä isolla eellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ois varmaan onnistunut hyvin joo.. useampi työ opiskeluaikana varsinaisten opintojen päälle, väikkäri tuli tehtyä Keski-Euroopassa asuen, kesät tutkimusasemilla. Sitten vähän pätkätöitä, muuttamista vuoden välein, sitten isot hartiapankkiremontit, jotka veivät useamman vuoden kaiken liikenevän ajan työn ohella.
Ei tähän yhtälöön oikein lapsia ois nuorempana mahtunut. Eikä kyllä kiinnostanutkaan siinä vaiheessa, ei kiinnosta tosin näin neljänkympin paremmalla puolellakaan. Ehkä joillain onnistuu, mutta ainakin minun valinnoillani lapsi olisi ollut vain tiellä.
En tiedä, liitytkö tähän keskusteluun, jos ihan vaan yleisesti elämäntyyliisi eivät sovi lapset! :D
Lähinnä mietin sitä, kun muistan opiskeluaikoina tuota monesti kuulleeni (kun parisuhteessa silloinkin olin), että kyllä ne lapset pitäisi nyt nuorena tehdä. Se vaan oli loogisesti ajateltuna, kun mietti tavallaan niitä omia tulevaisuudensuunnitelmiaan siinä samalla, aivan tuhoontuomittu ajatus ja en muista, että omista opiskelukavereistani kukaan olisi myöskään lasta tuossa vaiheessa hankkinut, ihan siksi, koska se ei ollut realistista ja aika harva siinä kohden halusi tai pystyi sitoutumaan ajatuksen tasollakaan lapseen. Ehkä joillakin onnistuu nykypäivän maailmassa lasten hankkiminen nuorena, mutta itse en näe siihen mitään muuta ns. hyvää syytä kun biologia. Joka on aika vahvasti ristiriidassa tämän päivän yhteiskunnan aiheuttamien paineiden ja vaatimusten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehtinyt lukea ketjua, mutta olen aloittajan kanssa samaa mieltä.
Elän todellisia ruuhkavuosia, koska vanhempieni sairastumiset/kuolemat osuivat juuri samaan aikaan lapsen saamisen kanssa. Isällä Alzheimer ja äidillä rintasyöpä. Voi kuinka olisinkaan halunnut viettää heidän kanssaan enemmän aikaa. Mutta tukiverkottomana lapsiperheenä ei voinut kuin käväistä silloin tällöin.
Nuorena olisin halunnut lapsia, mutta en löytänyt lapsia haluavaa miestä. Tai ylipäätään sitoutumishaluista. Vasta 37-vuotiaana tärppäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ap ihan ymmärrä, mitä alaa olet mahtanut opiskella. Esimerkiksi kielissä oli ihan tavallinen käytäntö, että suoritukset vanhenivat, tutkintoja uudistettiin, tutkintovaatimukset muuttuivat. Tukikuukausien määrä oli kuitenkin rajoitettu. Käsittääkseni tuohon suuntaan on menty vielä enemmän.
Lapset on huomattavasti helpompi "sijoittaa" työntekoon kuin opiskeluun. Tenttiinlukemiset, lopputyöt ym. on huomattavasti helpompaa hoitaa lapsettomana. Jos tarkoitus on ihan valmistua ammattiin eikä jäädä ikuiseksi opiskelijaksi ilman loppututkintoa.
Tilanne 20 vuotta sitten oli aika erilainen kuin nyt. Mieti siksi, mille sukupolvelle olet nyt neuvojasi antamassa. Heihin ei päde sama, mikä päti omaan sukupolveesi.
On mutta kyllähän nykyään ihmiset valmistuvat yleensä siinä 25 vuoden paikkeilla joten oikein hyvin ehtisi saada lapsia kohta sen jälkeen. Kuitenkin ensisynnyttäjien keski-ikä on jo paljon yli kolmekymmentä ja eniten lisääntyvä synnyttäjien ryhmä on neljänkympin korvilla olevat.
Eli olisi kyllä ihan toivottavaa että saisimme lisää niitä jotka saavat lapsia 25-30 vuotiaina. Siinä on vielä sekin hyvä puoli että sen toisenkin lapsen saa paljon helpommin mahtumaan sopivaan elämänvaiheeseen sen jälkeen kun aikaa on vielä se 10 vuotta.
Suurin osa ei vielä 25-vuotiaana ole ollut kauaa kumppaninsa kanssa tai edes löytänyt vielä kumppania.
Niin koska niin monet elävät sitä vapaata nuoruuttaan niin pitkään. Vaikkapa 70-luvulla oli ihan normaalia saada lapset tuossa iässä eikä kukaan nähnyt mitään ihmeellistä siinä. Kysehän on siitä ajatusmallista ja asenteista, ei siitä että 25-vuotias olisi jotenkin liiaan nuori lapsiin tai ei olisi voinut olla jo sen kumppanin kanssa vuosia. Jos haluaa lapset nuorian niin se on ihan yhtä mahdollista kuin ennenkin kun vain asennoituu siihen niin.
Vielä 70-luvulla hyvin moni lapsi oli vahinkolapsi ja vanhemmat joutuivat menemään naimisiin vaikka eivät halunneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tosiaan outo peruste, lapset nuorina, saadaan ne nelikymppisinä jaloista pois ja sitten alkaa Elämä isolla eellä.
Itse en ainakaan ajattele, että lapset saadaan "jaloista pois". Ajattelen niin että ollaan itse vielä nuorehkoja mutta lapset jo isoja ja omatoimisia, voidaan tehdä perheellä yhdessä vaikka mitä kivaa, olisi myös kiva ajatus että poismuutettuaan kävisivät edelleen kotona vklp ja lomilla, toisivat kotiin kumppaneitaan ja mahdollisia lastenlapsiakin olisi ihana saada ja myös hoitaa (meillä useampi lapsi).
Näen tulevaisuuden rikkaana ja elämäntäyteisenä :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tosiaan outo peruste, lapset nuorina, saadaan ne nelikymppisinä jaloista pois ja sitten alkaa Elämä isolla eellä.
Itse en ainakaan ajattele, että lapset saadaan "jaloista pois". Ajattelen niin että ollaan itse vielä nuorehkoja mutta lapset jo isoja ja omatoimisia, voidaan tehdä perheellä yhdessä vaikka mitä kivaa, olisi myös kiva ajatus että poismuutettuaan kävisivät edelleen kotona vklp ja lomilla, toisivat kotiin kumppaneitaan ja mahdollisia lastenlapsiakin olisi ihana saada ja myös hoitaa (meillä useampi lapsi).
Näen tulevaisuuden rikkaana ja elämäntäyteisenä :)
Ap
Tuo lihavoitu - siis eiköhän kaikilla ole tuo visio? Myös meillä, jotka olemme saaneet lapset 30+.
Kun vika lapseni muuttaa pois, olen noin 55-60-vuotias, ja tuo kaikki on myös minulla aivan yhtä lailla haaveissa ja horisontissa.
Ja tällä hetkellä kun olemme reilu 40 ja lapset (pieniä) alakoululaisia, tuntuu, että myös hekin ovat jo omatoimisia ja voimme perheenä tehdä vaikka mitä mukavaa. Reissata, käydä Flowparkissa jne, eikä lapsia tarvitse enää koko ajan auttaa ja hoivata.
Että en mä nyt tiedä, mistä jäin paitsi, kun en tehnyt tätä kymmenen vuotta aiemmin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ap ihan ymmärrä, mitä alaa olet mahtanut opiskella. Esimerkiksi kielissä oli ihan tavallinen käytäntö, että suoritukset vanhenivat, tutkintoja uudistettiin, tutkintovaatimukset muuttuivat. Tukikuukausien määrä oli kuitenkin rajoitettu. Käsittääkseni tuohon suuntaan on menty vielä enemmän.
Lapset on huomattavasti helpompi "sijoittaa" työntekoon kuin opiskeluun. Tenttiinlukemiset, lopputyöt ym. on huomattavasti helpompaa hoitaa lapsettomana. Jos tarkoitus on ihan valmistua ammattiin eikä jäädä ikuiseksi opiskelijaksi ilman loppututkintoa.
Tilanne 20 vuotta sitten oli aika erilainen kuin nyt. Mieti siksi, mille sukupolvelle olet nyt neuvojasi antamassa. Heihin ei päde sama, mikä päti omaan sukupolveesi.
On mutta kyllähän nykyään ihmiset valmistuvat yleensä siinä 25 vuoden paikkeilla joten oikein hyvin ehtisi saada lapsia kohta sen jälkeen. Kuitenkin ensisynnyttäjien keski-ikä on jo paljon yli kolmekymmentä ja eniten lisääntyvä synnyttäjien ryhmä on neljänkympin korvilla olevat.
Eli olisi kyllä ihan toivottavaa että saisimme lisää niitä jotka saavat lapsia 25-30 vuotiaina. Siinä on vielä sekin hyvä puoli että sen toisenkin lapsen saa paljon helpommin mahtumaan sopivaan elämänvaiheeseen sen jälkeen kun aikaa on vielä se 10 vuotta.
Suurin osa ei vielä 25-vuotiaana ole ollut kauaa kumppaninsa kanssa tai edes löytänyt vielä kumppania.
Niin koska niin monet elävät sitä vapaata nuoruuttaan niin pitkään. Vaikkapa 70-luvulla oli ihan normaalia saada lapset tuossa iässä eikä kukaan nähnyt mitään ihmeellistä siinä. Kysehän on siitä ajatusmallista ja asenteista, ei siitä että 25-vuotias olisi jotenkin liiaan nuori lapsiin tai ei olisi voinut olla jo sen kumppanin kanssa vuosia. Jos haluaa lapset nuorian niin se on ihan yhtä mahdollista kuin ennenkin kun vain asennoituu siihen niin.
Vielä 70-luvulla hyvin moni lapsi oli vahinkolapsi ja vanhemmat joutuivat menemään naimisiin vaikka eivät halunneet.
70-luvulla oli jo ehkäisypillerit ja avoliittokin alkoi yleistyä. Tuo mitä kuvaat tapahtui 50-luvulla ja osin vielä 60-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tosiaan outo peruste, lapset nuorina, saadaan ne nelikymppisinä jaloista pois ja sitten alkaa Elämä isolla eellä.
Itse en ainakaan ajattele, että lapset saadaan "jaloista pois". Ajattelen niin että ollaan itse vielä nuorehkoja mutta lapset jo isoja ja omatoimisia, voidaan tehdä perheellä yhdessä vaikka mitä kivaa, olisi myös kiva ajatus että poismuutettuaan kävisivät edelleen kotona vklp ja lomilla, toisivat kotiin kumppaneitaan ja mahdollisia lastenlapsiakin olisi ihana saada ja myös hoitaa (meillä useampi lapsi).
Näen tulevaisuuden rikkaana ja elämäntäyteisenä :)
Ap
Tuo lihavoitu - siis eiköhän kaikilla ole tuo visio? Myös meillä, jotka olemme saaneet lapset 30+.
Kun vika lapseni muuttaa pois, olen noin 55-60-vuotias, ja tuo kaikki on myös minulla aivan yhtä lailla haaveissa ja horisontissa.
Ja tällä hetkellä kun olemme reilu 40 ja lapset (pieniä) alakoululaisia, tuntuu, että myös hekin ovat jo omatoimisia ja voimme perheenä tehdä vaikka mitä mukavaa. Reissata, käydä Flowparkissa jne, eikä lapsia tarvitse enää koko ajan auttaa ja hoivata.
Että en mä nyt tiedä, mistä jäin paitsi, kun en tehnyt tätä kymmenen vuotta aiemmin!
Tämä oli lähinnä kommenttina tuohon "lasten pois jaloista saamiseen", ei niinkään alkuperäiseen aiheeseen.
Ehkä hyödyllisempää on tehdä vertailua 25 vs 38 ikävuosilla kuin 20 vs 30, ajattelisin että sinä itse edelleen olet melko nuorena saanut lapset.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ois varmaan onnistunut hyvin joo.. useampi työ opiskeluaikana varsinaisten opintojen päälle, väikkäri tuli tehtyä Keski-Euroopassa asuen, kesät tutkimusasemilla. Sitten vähän pätkätöitä, muuttamista vuoden välein, sitten isot hartiapankkiremontit, jotka veivät useamman vuoden kaiken liikenevän ajan työn ohella.
Ei tähän yhtälöön oikein lapsia ois nuorempana mahtunut. Eikä kyllä kiinnostanutkaan siinä vaiheessa, ei kiinnosta tosin näin neljänkympin paremmalla puolellakaan. Ehkä joillain onnistuu, mutta ainakin minun valinnoillani lapsi olisi ollut vain tiellä.
En tiedä, liitytkö tähän keskusteluun, jos ihan vaan yleisesti elämäntyyliisi eivät sovi lapset! :D
Lähinnä mietin sitä, kun muistan opiskeluaikoina tuota monesti kuulleeni (kun parisuhteessa silloinkin olin), että kyllä ne lapset pitäisi nyt nuorena tehdä. Se vaan oli loogisesti ajateltuna, kun mietti tavallaan niitä omia tulevaisuudensuunnitelmiaan siinä samalla, aivan tuhoontuomittu ajatus ja en muista, että omista opiskelukavereistani kukaan olisi myöskään lasta tuossa vaiheessa hankkinut, ihan siksi, koska se ei ollut realistista ja aika harva siinä kohden halusi tai pystyi sitoutumaan ajatuksen tasollakaan lapseen. Ehkä joillakin onnistuu nykypäivän maailmassa lasten hankkiminen nuorena, mutta itse en näe siihen mitään muuta ns. hyvää syytä kun biologia. Joka on aika vahvasti ristiriidassa tämän päivän yhteiskunnan aiheuttamien paineiden ja vaatimusten kanssa.
Paineet ovat usein eniten jokaisen omassa päässä. OIkeasti harva missaa juuri mitään oleellista jos tekee niitä lapsia jo ennen kun on lähes 40 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tosiaan outo peruste, lapset nuorina, saadaan ne nelikymppisinä jaloista pois ja sitten alkaa Elämä isolla eellä.
Itse en ainakaan ajattele, että lapset saadaan "jaloista pois". Ajattelen niin että ollaan itse vielä nuorehkoja mutta lapset jo isoja ja omatoimisia, voidaan tehdä perheellä yhdessä vaikka mitä kivaa, olisi myös kiva ajatus että poismuutettuaan kävisivät edelleen kotona vklp ja lomilla, toisivat kotiin kumppaneitaan ja mahdollisia lastenlapsiakin olisi ihana saada ja myös hoitaa (meillä useampi lapsi).
Näen tulevaisuuden rikkaana ja elämäntäyteisenä :)
Ap
Tuo lihavoitu - siis eiköhän kaikilla ole tuo visio? Myös meillä, jotka olemme saaneet lapset 30+.
Kun vika lapseni muuttaa pois, olen noin 55-60-vuotias, ja tuo kaikki on myös minulla aivan yhtä lailla haaveissa ja horisontissa.
Ja tällä hetkellä kun olemme reilu 40 ja lapset (pieniä) alakoululaisia, tuntuu, että myös hekin ovat jo omatoimisia ja voimme perheenä tehdä vaikka mitä mukavaa. Reissata, käydä Flowparkissa jne, eikä lapsia tarvitse enää koko ajan auttaa ja hoivata.
Että en mä nyt tiedä, mistä jäin paitsi, kun en tehnyt tätä kymmenen vuotta aiemmin!
Tämä oli lähinnä kommenttina tuohon "lasten pois jaloista saamiseen", ei niinkään alkuperäiseen aiheeseen.
Ehkä hyödyllisempää on tehdä vertailua 25 vs 38 ikävuosilla kuin 20 vs 30, ajattelisin että sinä itse edelleen olet melko nuorena saanut lapset.
Ap
Okei, minusta alkuperäinen avaus ei kuulostanut siltä että ajattelisit 30+ olevan nuori vanhempi.
Olen siis ollut 33 - 36 -vuotias lapset saadessani.
Alue: Aihe vapaa
En oikeastaan koskaan ajatellut lasten olevan joku ikävä välivaihe jonka jälkeen alkaa elämä kun ne on saatu kotoa pois.
Se oli sitä elämää, nyt on pikemminkin tyhjää kun en ole mikään bilemummo jonka olisi pitänyt odottaa näitä yksinäisiä eläkevuosia.
Toki elän, olen mielestäni vireäkin vielä mutten mitenkään odottanut pääseväni lapsista eroon.