Lapset kannattaisi saada nuorena
Olemme kohta 40 v pariskunta, useampi lapsi jotka peruskoulussa. Opiskelimme yliopistossa lastentulon aikana. Valmistuminen lykkääntyi useilla vuosilla, mutta pääsimme kumpikin työelämään kiinni suhteellisen pian valmistumisen jälkeen.
Nyt lapset ovat jo isompia, reippaita ja omatoimisia. Perheenä on kiva puuhastella. Tuntuu hassulta se ajatus, että myöskin oma "lisääntymisaikaikkuna" on jo sulkeutumassa, kun monet tässä iässä vasta aloittelevat tai suunnittelevat vauva-aikaa. Meillä on miehen kanssa työelämää jäljellä melkein 30 vuotta, ja lapsista huolimatta on vakituiset työpaikat, ok talo ja kaksi autoa. En keksi, miten asiat olisivat menneet paremmin niin, että olisimme "luoneet uraa" ensin 15 v, hankkineet kaiken tämän, ja nyt vasta lastensaanti olisi ajankohtaista.
Pointtini on, että minusta nykyään järjestys on väärä, kun ensin on opiskelut, työt, ura, asuntosäästöt jne ja sitten vasta vauva jos mahdollista on. Rohkaisen ottamaan elämän suhteen rennosti ja jos lapsihaaveita on, toteuttamaan ne mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Onhan se niinkin kun on ikävää kun nyt liki 80 v on vielä vauva-lastenlapsi.
Eli historia toistaa itseäänkin, itse omin 43 v äidin lapsi, itse synnytin 40 v ja lapsi nyt vasta 40 v vauvavaiheessa.
Onpa harvinaisen vanha putki.
Meillä on 35 +35 v, saa nähdä jatkaako oma lapseni sitä putkea. Mutta oma äitini, lapsen tullessa vireä 70 v ja edelleen vireä 75v, on jaksanut kyllä ihan mukavasti vielä nauttia lapsenlapsestaan.
Vierailija kirjoitti:
Eli toisella opinnot pitkään "hyllyllä". Ymmärrät varmaan itsekin, että ei kannattava homma mistään näkökulmasta.
Pari vuotta oli hyllyllä toisella joo, opinnot olivat siis kummallakin kesken kun saimme esikoisen. En nyt tiedä että miten tämä niin ei-kannattavaa on ollut, voitko avata?
Ap
Toisaalta monelta jotka nuorena laittavat lapset, liitto purkautuu. Nelikymppisenä pari liittoa takana kun sitten uuteen liittoon tehdään lapsi.
Minusta oli hyvä ikä hiukan alle 30 v, nuoruus oli nähty, oli työt ja ammatti. Eikä jäänyt niitä haaveita, sit repästään kun saadaan nuo penskat jaloista pois.
Vastavalmistuneilla on paljon pätkätöitä, kilpailua työpaikoista ym. Itse pääsin vakihommaan heti valmistumiseni jälkeen.
On tosi vaikeaa neuvoa muita. Se, että valmistuu työttömäksi ja on vielä pienten lasten vanhempi, ei ole kovin kiva elämäntilanne.
Vierailija kirjoitti:
Meistä on mukavaa olla vakiintunut, hyvätuloinen perhe eikä opiskelijaperhe, niin on esimerkiksi rahaa laittaa lasten harrastuksiin ilman stressiä ja pääsee vaikka Disneylandiin.
Huom, tietysti perheen rakkaus ja yhteinen aika on se kaikista tärkein asia, tuloihin katsomatta. Mutta saa kai näistäkin asioista nauttia sen lisäksi? :D
Ne lapset eivät juuri kuluta silloin kun ovat pieniä. Me saimme lapset niin että mies oli vielä opiskelija ja minä juuri valmistunut pätkätyöläinen. Rahat olivat tiukilla muitta ei se haitannut kun lasten kulut olivat lähinnä vaipat.
Samaan aikaan kun lapset kasvoivat, meidän työelämämme vakiintui ja tulot alkoivat nousta. Kun lapset tulivat kouluikään, olimme jo vakaasti keskituloisia. Nyt kun lapset ovat lukiossa, olemme kaikin mittarein hyvätuloisia.
En ymmärrä miksi meidän olisi pitänyt odottaa viisi vuotta lasten hankkimista että olisi ollut jo valmiiksi ne isommat tulot. Talot ovat kasvaneet menojen tahdissa ja joka vaiheessa meillä on ollut kaikki mitä tarvitsemme.
Vierailija kirjoitti:
Meistä on mukavaa olla vakiintunut, hyvätuloinen perhe eikä opiskelijaperhe, niin on esimerkiksi rahaa laittaa lasten harrastuksiin ilman stressiä ja pääsee vaikka Disneylandiin.
Huom, tietysti perheen rakkaus ja yhteinen aika on se kaikista tärkein asia, tuloihin katsomatta. Mutta saa kai näistäkin asioista nauttia sen lisäksi? :D
Opiskelijoilla siis oletettavasti on ihan pieniä lapsia, ja kun ollaan siirrytty mukavasti työelämään, lapset ovat esim 6-10 vuotiaita, jolloin he nauttivat todennäköisesti disneylandista paljon enemmän kuin 1-2 vuotias.
Mutta joo, ymmärrän pointtisi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on tuttuja, jotka aikoinaan hoki juuri sitä, että lapset nuorina, niin on nelikymppisenä vielä aikaa bilettää.
Epätoivoista ja väkinäistä on tuonikäisten biletys. Loppui aika lyhyeen.
Ja lapset ovat toki aikuisia iältään, mutta asuvat vuoroin omillaan ja vuoroin kotonaan. Mielenterveysongelmia, joiden taustaksi veikkaisin vahvasti hyvin kypsymätöntä ja huonoa vanhemmuutta.
Olisko kuitenkin enemmän vitsillä sanottu tuo biletys.
Lapsien saanti vanhempana on naisen urakehitykselle parempi vaihtoehto. Ongelmaksi voi muodostua se, että iän ja kokemuksen karttuessa voivat vanhemmat olla jo niin piintyneitä tapoihinsa, ettei sopivan rento vanhemmuus onnistu, vaan pyrkivät ylisuorittamaan myös vanhemmuuden.
Monelle tulee myös yllätyksenä vauva-ajan sitovuus, jokunen vuosi siihen täytyy vain sopeutua. Jos vaan tukea ja apua on saatavilla, sitä kannattaa pyytää ja ostaa ulkopuolelta. Sukulaiset ja ystävät apuun, jos vain heillä on halua jakaa vanhemmuutta.
Minun elämäni suurin haave taisi olla lapsi/ lapset, ja ne sainkin sitten nuorena.
Olen edelleen näin keski- ikäisenä ratkaisuuni erittäin tyytyväinen. Nuorena olin pitkään kotiäitinä, mutta nyt on sitten tätä työelämää.
Tässä elämänvaiheessa on paljon omaa aikaa, ja aikaa erilaisille kiinnostuksen kohteille kuten esim. matkailulle.
Itse en sinänsä pidä tästä ajatuksesta, että lapset kuuluu saada jossain tietyssä iässä., mutta biologiset tosiasiat on vaan väistämättömiä. Sanoisin myös, että mitä tärkeämpää lasten saaminen on, niin todennäköisemmin sen yrittää toteuttaa aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vastavalmistuneilla on paljon pätkätöitä, kilpailua työpaikoista ym. Itse pääsin vakihommaan heti valmistumiseni jälkeen.
On tosi vaikeaa neuvoa muita. Se, että valmistuu työttömäksi ja on vielä pienten lasten vanhempi, ei ole kovin kiva elämäntilanne.
Olen ehkä poikkeus mutta itse sain sen vakituisen työpaikan aika nuorena juuri siksi että minulla oli jo ne lapset. Sanoin työhaastattelussa että lapset on nyt tehty ja nyt panostetaan työntekoon eikä jäädä enää äitiyslomalle. Pomoni (nainen) totesi siihen että hänhän ei olisi tuota saanut kysyä mutta hyvä kun sen suoraan sanoit. Sain paikan joka oli vielä se varmasti paras minun koulutustani vastaava paikka joka Suomesta löytyy.
Olen samaa mieltä ap! Sain lapset nuorena, 21 ja 24-vuotiaana. En ole koskaan pitänyt bilettämisestä, mutta sitäkin ehdin ennen lapsia tehdä. Ennen ensimmäistä lasta olin vakituisessa kokopäivätyössä ja opiskelin samalla amk:ssa. Meillä oli jo omakotitalo, ja velkaa tietysti. Valmistuin äitiyslomalla ja sain hyväpalkkaisen työn. Toisen lapsen syntymän jälkeen, aloin opiskella maisteriksi. Nyt on rahaa matkusteluun ja muuhun ylimääräiseen, mutta varsinaisesti pienituloinen en ole koskaan ollut. Miehellä on ollut myös vakityö koko ajan, jossa myös edennyt. Toivon mukaan asuntolainakin on maksettu nuorena pois. Lapsiin menee kuitenkin enemmän rahaa kun ovat teinejä. Meillä on myös ihan kivat autot, vene, lapsilla mahdollisuus maksullisiin harrastuksiin yms. Itsellä on energiaa ja ymmärrystä myös nykyajasta. Isovanhemmatkin on nuorehkoja ja energisiä. En ota stressiä. Ja toisaalta reilu nelikymppisenä minulla on vielä energiaa ja todennäköisemmin taloudellisia mahdollisuuksia myös toteuttaa omia haaveita, kun lapset ovat jo aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Lapsien saanti vanhempana on naisen urakehitykselle parempi vaihtoehto. Ongelmaksi voi muodostua se, että iän ja kokemuksen karttuessa voivat vanhemmat olla jo niin piintyneitä tapoihinsa, ettei sopivan rento vanhemmuus onnistu, vaan pyrkivät ylisuorittamaan myös vanhemmuuden.
Monelle tulee myös yllätyksenä vauva-ajan sitovuus, jokunen vuosi siihen täytyy vain sopeutua. Jos vaan tukea ja apua on saatavilla, sitä kannattaa pyytää ja ostaa ulkopuolelta. Sukulaiset ja ystävät apuun, jos vain heillä on halua jakaa vanhemmuutta.
Sanoisin kyllä, että vauva-ajan sitovuus tulee yllätyksenä ihan täysin iästä riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsien saanti vanhempana on naisen urakehitykselle parempi vaihtoehto. Ongelmaksi voi muodostua se, että iän ja kokemuksen karttuessa voivat vanhemmat olla jo niin piintyneitä tapoihinsa, ettei sopivan rento vanhemmuus onnistu, vaan pyrkivät ylisuorittamaan myös vanhemmuuden.
Monelle tulee myös yllätyksenä vauva-ajan sitovuus, jokunen vuosi siihen täytyy vain sopeutua. Jos vaan tukea ja apua on saatavilla, sitä kannattaa pyytää ja ostaa ulkopuolelta. Sukulaiset ja ystävät apuun, jos vain heillä on halua jakaa vanhemmuutta.
On jos sen uran onnistuu luomaan. Ongelma on se että nainen on se potentiaalinen äitiyslomalle jääjä sen 20 vuotta jos niitä lapsia ei vielä ole. Joten menen urakehitys voi jäädä heikommaksi ihan jo sen takia.
Tuossa kannattavuudessa ajattelin yhteiskunnallista aspektia. Opintotuki, kotihoidontuki, työttömyystuki, ei tietoa työpaikasta, valmistumisesta eikä siitä, miten perheensä elättää. Maksuton päivähoito opiskelijaperheeltä.
Yhteiskunnan pussista vain kaikki. Outoa ajattelua kauppatieteitä opiskelevalta.
Onneksi kaikki eivät tee noin.
Kannattaisi ja kannattaisi. Mikään ei ole niin turhaa kuin turha katuminen.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa kannattavuudessa ajattelin yhteiskunnallista aspektia. Opintotuki, kotihoidontuki, työttömyystuki, ei tietoa työpaikasta, valmistumisesta eikä siitä, miten perheensä elättää. Maksuton päivähoito opiskelijaperheeltä.
Yhteiskunnan pussista vain kaikki. Outoa ajattelua kauppatieteitä opiskelevalta.
Onneksi kaikki eivät tee noin.
No hei, sen verran reiluuta peliin, että Suomessa päivähoito on lähes maksuton ihan kaikille.
Se korkein maksukin on vain pieni murto-osa todellisista kustannuksista.
Lisäksi äitiyspäivärahojen suhteenhan yhteiskunta säästi tässä!
Ja missä sanottiin näiden työttömyystukea nostaneen?
Vierailija kirjoitti:
Tuossa kannattavuudessa ajattelin yhteiskunnallista aspektia. Opintotuki, kotihoidontuki, työttömyystuki, ei tietoa työpaikasta, valmistumisesta eikä siitä, miten perheensä elättää. Maksuton päivähoito opiskelijaperheeltä.
Yhteiskunnan pussista vain kaikki. Outoa ajattelua kauppatieteitä opiskelevalta.
Onneksi kaikki eivät tee noin.
Puhut nyt jostain teineistä. Reilu parikymppinen voi olla jo hyvin ammattikoulutukseta valmistunut ja työelämän aloittanut ja 25-vuotias jo maisteri. Ja molemmat ovat tämän päivän mittapuulla nuoria vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ap ihan ymmärrä, mitä alaa olet mahtanut opiskella. Esimerkiksi kielissä oli ihan tavallinen käytäntö, että suoritukset vanhenivat, tutkintoja uudistettiin, tutkintovaatimukset muuttuivat. Tukikuukausien määrä oli kuitenkin rajoitettu. Käsittääkseni tuohon suuntaan on menty vielä enemmän.
Lapset on huomattavasti helpompi "sijoittaa" työntekoon kuin opiskeluun. Tenttiinlukemiset, lopputyöt ym. on huomattavasti helpompaa hoitaa lapsettomana. Jos tarkoitus on ihan valmistua ammattiin eikä jäädä ikuiseksi opiskelijaksi ilman loppututkintoa.
Tilanne 20 vuotta sitten oli aika erilainen kuin nyt. Mieti siksi, mille sukupolvelle olet nyt neuvojasi antamassa. Heihin ei päde sama, mikä päti omaan sukupolveesi.
On mutta kyllähän nykyään ihmiset valmistuvat yleensä siinä 25 vuoden paikkeilla joten oikein hyvin ehtisi saada lapsia kohta sen jälkeen. Kuitenkin ensisynnyttäjien keski-ikä on jo paljon yli kolmekymmentä ja eniten lisääntyvä synnyttäjien ryhmä on neljänkympin korvilla olevat.
Eli olisi kyllä ihan toivottavaa että saisimme lisää niitä jotka saavat lapsia 25-30 vuotiaina. Siinä on vielä sekin hyvä puoli että sen toisenkin lapsen saa paljon helpommin mahtumaan sopivaan elämänvaiheeseen sen jälkeen kun aikaa on vielä se 10 vuotta.
Suurin osa ei vielä 25-vuotiaana ole ollut kauaa kumppaninsa kanssa tai edes löytänyt vielä kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa kannattavuudessa ajattelin yhteiskunnallista aspektia. Opintotuki, kotihoidontuki, työttömyystuki, ei tietoa työpaikasta, valmistumisesta eikä siitä, miten perheensä elättää. Maksuton päivähoito opiskelijaperheeltä.
Yhteiskunnan pussista vain kaikki. Outoa ajattelua kauppatieteitä opiskelevalta.
Onneksi kaikki eivät tee noin.
Jos käytät yhtään järkeäsi, huomaat, että näitä tismalleen samoja tukia käyttää todella moni nelikymppinen, tai on käyttänyt niitä aikaisemmin. Lisäksi opiskelijan vanhempainraha on todella pieni (vrt uraa tehneen 40 veen).
Työpaikan epävarmuus on totta, mutta kukapa tässä huomisesta muutenkaan tietää? Esim vakavan sairauden riski on 25 veellä huomattavasti pienempi kuin 40 veellä.
Paras aika lapsentekoon on omalla kokemuksella siinä 30-35- iässä. Onnopiskeltu, mstkusteltu, oltu vapaita, mutta ei vielä liian vanhoja.
Me oltiin yhdessä 7 vuotta ennen esikoista ja se oli hyvä. Ehti hyvin yhdessä elää ja kokea ennen ruuhkavuosia ja tehdä uraa. Nyt lapset jo suht omatoimisia koululaisia, joten omaakin aikaa jää.
N43