Lue keskustelun säännöt.
Miten selviätte, kun puoliso on työtön ja masentunut?
04.10.2023 |
Miten selviätte taloudellisesti ja erityisesti henkisesti? On raskasta, on ei voi iloita omista menestyksistä tai edes puhua niistä, jottei toiselle tule paha mieli ja tunne huonommuutta. Hän tuntee huonommuutta tilanteensa takia koko ajan ja minun pitää jatkuvasti varoa sanojani siksi.
Emme voi tehdä mitään ns normaaleja asioita, kuten käydä syömässä ravintolassa tai köydä leffassa, tai tehdä matkoja, koska hänellä ei ole varaa. Olemme kyllä jonkin verran matkustaneet niin, että minä olen maksanut kaiken, mutta se ei ole enää hauskaa varmaan molemmin puolin. Kun ehdotin, että menisimme matkalle ja maksaisin taas, puoliso kuulosti innottomalta ja häpeävältä. Kun ehdotin, että voisin mennä yksinkin, kuulosti innottomalta ja lisäksi masentuneelta.
Miten muut selviävät puolison työttömyydestä? Meillä tämä alkaa tuhota suhdetta aika syvällisesti, kotona on synkkä ilmapiiri, seksiä puoliso ei ole halunnut työttömyyden ja masennuksen takia vuoteen. Työttömyys on siis jo kestänyt vuoden. Puoliso puhuukin nykyään vetämättömällä, masentuneella äänellä. Olen patistanut häntä lääkäriin, muttei suostu menemään.
Sanokaa joku, että tällaiseen tilanteeseen on olemassa parannuskeinoja ja että olette selvinneet vastaavasta.
Kommentit (60)
Jokainen ihminen haluaa olla tärkeä ja tarvittu. Miehille etenkin taloudellisen turvan tarjoaminen naiselle on todella tärkeää. Voit tukea miestäsi parhaiten niin, että kerrot tarvitsevasi häntä ja sanot vaikka sivulauseina "tätäkään en pystyisi tehdä ilman sinua" jne. Voi kuulostaa tosi tyhmältä, mutta pyydä miestä avaamaan hillopurkit ja pyydä apua häneltä asioissa, joissa tiedät hänen olevan hyvä.
Mies haluaa olla tarvittu ja vahva. Älä hiero omia rahojasi hänen naamaansa.
Lisäksi tietenkin kannusta häntä hankkimaan ammattiapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen vaan kirjoitti:
Minulla on mies työtön mutta ei se masentunut ole. Tekee pikku töitä ja tienaa hiukan rahaa kuitenkin vaikkei ole virallisesti töissä. Olen kyllä hiukan yllättynytkin miten helppoa kaikki ollut tässä suhteessa. Ei miehelläni ole rahaa matkusteluun vaan kaikki menee perus elämiseen ruokaan ja harrastuksiin, olen maksanut matkat eikä mies siitä masennu tai tunne häpeää. Ehkä se on persoonasta kiinni masentuuko mies. En ole nähnyt masennusta tai olisi jotenkin alamaissa kun ei saa töitä. Tekemistä sillä on ollut muuten.
Kauanko hän on ollut työtön?
4 vuotta.
Nainen vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen vaan kirjoitti:
Minulla on mies työtön mutta ei se masentunut ole. Tekee pikku töitä ja tienaa hiukan rahaa kuitenkin vaikkei ole virallisesti töissä. Olen kyllä hiukan yllättynytkin miten helppoa kaikki ollut tässä suhteessa. Ei miehelläni ole rahaa matkusteluun vaan kaikki menee perus elämiseen ruokaan ja harrastuksiin, olen maksanut matkat eikä mies siitä masennu tai tunne häpeää. Ehkä se on persoonasta kiinni masentuuko mies. En ole nähnyt masennusta tai olisi jotenkin alamaissa kun ei saa töitä. Tekemistä sillä on ollut muuten.
Kauanko hän on ollut työtön?
4 vuotta.
Sulla on puhdasverinen lokki kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni paljon lyhyemmältä ajalta, mutta kyllä se erittäin vaikeaa oli, kun samaan aikaan vielä oma vanhempani sairastui vakavasti ja myös lapsellamme oli ongelmia, jotka tietenkin jäivät minun hoidettavakseni, kun puoliso ei kyennyt mihinkään. Onneksi puoliso suostui menemään hoitoon ja sai vielä töitäkin. Minun oli kuitenkin pakko ilmoittaa hänelle, että lähden yksin lasten kanssa reissuun, koska tarvitsen lomaa hänestä. Kun on monta kuukautta aina töiden jälkeen kuunnellut puolison ongelmia, se alkaa omaakin jaksamista syödä aika tavalla. Asetin sitten sillekin rajat, kuinka paljon kuuntelen sitä vuodatusta, jotta pysyn itse työkykyisenä. Menin myös itse psykologille, koska tarvitsin itsekin tilanteessa kuuntelijaa, jota minulla ei ollut.
Oliko sinulla tunne, ettet voinut puhua kotona mistään omista onnistumisistasi ja ilonaiheista uralla tms, jotta puoliso ei pahoittaisi mieltään? Jouduitko jatkuvasti pienentämään itseäsi, vai piditkö sen linjan, että elät ja toimit ihan normaalisti ja olet ns ylpeä siitä, mitä itse olit saavuttanut ja teit?
No sekin, mutta lisäksi jouduin suojelemaan puolisoa ikäviltä asioilta, koska en kyennyt katsomaan hänen romahtamistaan päivä toisensa jälkeen. Oli myös raskasta, kun omassa elämässä oli iso kriisi (vanhemman vakava ja äkillinen sairastuminen) eikä puoliso kyennyt lainkaan tukemaan minua tilanteessa. Puolison kanssa ei voinut jakaa sen enempää iloja kuin surujakaan.
Vierailija kirjoitti:
Oli myös raskasta, kun omassa elämässä oli iso kriisi (vanhemman vakava ja äkillinen sairastuminen) eikä puoliso kyennyt lainkaan tukemaan minua tilanteessa. Puolison kanssa ei voinut jakaa sen enempää iloja kuin surujakaan.
Ihan tuli mieleen exäni. Olimme yhdessä kymmenen vuotta ja suhdetta värittivät pitkälti hänen masennuksena ja ahdistuksensa. Ja tietynlainen kyvyttömyytensä myötäelää, ajatuksen tasolla oli empaattinen mutta ulospäin ei pystynyt sanomaan eikä tekemään mitään tunnepuolen asioihin liittyen. Itse kävelin viimeiset vuodet munankuorilla ja varoin kaikkea. Ei tehnyt hyvää psyykelleni.
No, masis ei estänyt exää hoidattamasta itseään lopulta ammattiavun lisäksi myös suhteen ulkopuolella, joten ero tuli. Olisi saanut tulla aikaisemmin, niin olisin itsekin ehjempi, jos en entisenlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väärin matkustella ilman puolisoa jos syynä on esim. reissu kavereiden kanssa tai johonkin omaan eriyiskiinnostukseen liittyvä matka. Eli jos puolison rahatilanteesta riippumatta lähtisit reissuun yksin niin se on OK.
Muutoin en ymmärrä mikset voi kustantaa myös puolisosi matkaa jos hän ei joko tilapäisesti tai vähemmän tilapäisesti pysty itse maksamaan sitä. Parisuhteessa ollaan pari.
Pääasiassa sen takia, että en halua kokea olevani puolisoni elättäjä niin totaalisesti. En halua kokea, että minulla on maksullinen puoliso. Se tuhoaisi suhteemme lopullisesti.
ApToisaalta puolisosi (näin oletan) hoitaa enemmän yhteisiä käytännön asioita (pyykinpesu, perunamuusin tekeminen, kauppalistat, terassin lakkaaminen, vakuutusmaksujen kilpailuttaminen, anopin synttäreiden muistaminen ym.) Ja vaikka ei hoitaisikaan, kai haluat jakaa elämäsi iloiset ajat puolisosi kanssa - tai miksi ylipäätään olette yhdessä?
Puolisoni ei tee kotitöitä.
Meillä ei ole enää juurikaan iloisia hetkiä nykyään, kun hän on masentunut ja mielestöni myös tavallaan kateellinen minun menestyksestäni.
Aikoinaan meillä oli intohimoinen fyysinen suhde. Nyt puoliso on ollut haluton jo vuoden.
Ap
Miksei tee? Onko aina ollut noin? Jos ihminen on täysin hyödytön, niin ei ole ihme, jos masennus iskee eikä tilanteeseen tule parannusta, koska tilanne itsessään ruokkii synkkiä tunteita omasta arvottomuudesta. Korjatkaa tilannetta pienin askelin. Alkuun riittää joku pieni yksinkertainen kotityö. Kun se sujuu, niin sitten lisää tehtäviä. Taloudellinen epätasapaino on mielestäni paljon pienempi paha kuin osallistumattomuus kotona.
Oma puolisoni on ollut vakavasti masentunut. Oli aika, jolloin mies oli kotona tekemättä mitään, kun olin työssä. Vaatimalla sain hänet osallistumaan kotitöihin. Ensin yksi pieni kotityö ja siitä tilanne alkoi korjaantua. Oman puolisoni vahvuutena oli se, että hän oli tehnyt kotitöitä ennen sairastumistaan. Jos miehesi ei ole koskaan osallistunut kotielämään, niin tilanteen korjaaminen tulee olemaan vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestänne pitäisi tehdä?
Pitäisikö pyrkiä tekemään kaikki yhdessä niin, että minä maksan, vai ottaa enemmän omaa aikaa ja käydä itsekseen matkoilla ja omissa menoissa?
Ap
Ei ulkopuolinen voi sanoa, mitä teidän pitäisi tehdä. Parisuhteessahan molemmilla pitäisi olla hyvä olla. Toisissa parisuhteissa toimii se, että varakkaampi maksaa. Yleensä tämä toimii sellaisilla henkilöillä, joille se raha ei ole se kiistakapula tai sillä ei ole merkittävää roolia elämässä. Vaikea selittää. Toisille se nimenomaan on se kynnyskysymys ja iso asia suhteessa, että ei joudu antamaan omastaan. Meitä on niin moneen junaan, että ventovieraan ajatusmaailmaa ja arvoja parisuhteessa on vaikea tulkita saati määrätä miten kenenkin tulisi toimia. Ilmeisesti te kumpikin suhtaudutte rahaa eritav oin kuin meidän perheessä, jossa se paremmin tienaava maksaa enemmän ja se on ollut ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut tuo suhteen masentunut osapuoli.
En tiedä miten mies kesti, joten ei mulla varmaan ole hyviä vinkkejä. Mies oli todella ymmärtäväinen ja antoi minun elää oman rytmini mukaan. Tein esim. pitkiä kävelylenkkejä öisin kaupungin tyhjillä kaduilla. Matkustelimme kotimaassa ja käytimme vähän luovuutta ja kokeilunhalua, että saimme venytettyä penniä; olisin tuntenut itseni turhakkeeksi miehen kustantamilla kalliilla lomamatkoilla, mutta noiden matkojen suunnittelu oli kivaa pikku puuhaa ja molemmat nautittiin reissuista. Ollaan matkusteltu myös erikseen.
Raha-asiat nostattivat välillä paljon tunteita pintaan puolin ja toisin, mutta pyrin olemaan tartuttamatta mieheen mielialaani, eihän se ollut miehen syy. Juttelin hänen kanssaan arkisia, en ollut aktiivisesti itsetuhoinen, käsittelin tunteitani jatkuvasti, pyrin kiinnittämään huomiota hyvinvointiini (aluksi ennen kaikkea lepoon, sillä masennukseni liittyi loppuunpalamiseen), oli seksiäkin (yhtä pidempää parin kuukauden taukoa lukuunottamatta). En ajatellut, että hänen menestyksensä on minulta pois, joten yritin puhua kannustavasti, silloinkin, kun sanat tuntuivat minusta yhdentekeviltä. Kaikkea tätä jaksamisen rajoissa. Kun oloni parani, sain myös "paskaduunin", jonka avulla pääsin kiinni normaaliin päivärytmiin ja sain vähän tuohta pöytään. Nykyään opiskelen uutta ammattia.
Nostan miehelle hattua, ettei nostanut kytkintä noiden vaikeiden vuosien aikana. Vähän hullu hänen täytyy kyllä olla, että on vielä kanssani.
On vaikeaa arvioida, mitä toisen pään sisällä tapahtuu. Ymmärtääkö kumppani olevansa masentunut? Etsiikö hän tietoa ja pyrkiikö pois tilanteesta? Onko valmis muuttamaan tapojaan? Käsitteleekö asioita? Helpottaisiko teitä molempia puhua ääneen tilanteesta ja sen herättämistä tunteista? Tietenkään kukaan ei tuollaista elämää jaksa loputtomiin.
Voimia molemmille, mitä sitten päätättekin.
Mieheni ollut työtön 8 vuotta varmaan. No se kalastaa usein ja tuo kalaa kotiin syömme usein ahvenia tai siikaa. Ei ole masennusta ollut vaan harrrastuksia on. Kävi salilla pitkään ja alkoi sitten kalastaa usein. On sillä ollut jotain lyhytaikaisia pätkätöitä ja pimeitä töitä ettei mieheni vaan makaile kotona. Ei juo alkoholiakaan usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko mielestänne väärin matkustella itse ilman puolisoa? Tiedän että hän haluaisi mukaan, mutta sekin pilaa suhdetta, jos on elättäjä-elätettävä-tyyppinen suhde. Kun pitäisi olla tasaveroiset kumppanit.
Ap
Matkusta ihan vapaasti. Matkusta ihan uuteen kämppään, uuteen parisuhteeseen ja uuteen elämään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestänne pitäisi tehdä?
Pitäisikö pyrkiä tekemään kaikki yhdessä niin, että minä maksan, vai ottaa enemmän omaa aikaa ja käydä itsekseen matkoilla ja omissa menoissa?
ApTeette sellaisia asioita joihin teillä yhdessä on varaa. On myös ihan ok käyttää 1000e matkan sijaan pesukoneeseen ja kuivaajaan. Elämä on priorisointeja.
Minä haluaisin kuitenkin myös nauttia elämästä. En haluaisi pienentää itseäni niin, että pitäisi nyhjätä työttömän puolison takia kotona ja elää köyhästi, kun itse pystyn itselleni kustantamaan normaalia elämää matkoineen.
Rehellisesti sanoen en olisi edes alkanut tapailla puolisoani, jos hän olisi ollut tällaisessa tilanteessa jo alussa. Nyt olen vuoden jälkeen alkanut miettiä yhä enemmän, että kuinka kauan minun täytyy vielä pitää omaa elämääni pausella puolison työttömyyden takia. Mikä teidän mielestänne on kohtuullista?
Ap
Kuinka pitkään olette olleet yhdessä?
Jotenkin tuntuu siltä että olet jo puoliksi ulos ovesta mutta pelkäät mitä kaikki ajattelee jos jättäisit poloisen puolisosi kadulle.
Puolisosi on kuitenkin aikuinen ihminen, etkä ole mitenkään vastuussa hänestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Emme me tästä varmaan selviäkään. Tuskin vaimo mitään töitä tulee enää koskaan saamaankaan.
Jätä se masentunut. Hankit kämpän ja ilmoitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutoin en ymmärrä mikset voi kustantaa myös puolisosi matkaa jos hän ei joko tilapäisesti tai vähemmän tilapäisesti pysty itse maksamaan sitä. Parisuhteessa ollaan pari.
Ap selitti jo tämän. Puoliso on niin masentunut ettei edes halua tehdä mitään.
Ainoa auttava asia olisi jos puolisolle löytyisi töitä. Olen todella pahoillani. Työttömyys voi olla todella lamauttavaa, ei halua olla olemassa edes.
Mitäs jos sinulle tulisi vakava sairaus ja tämä nyt masentunut jättäisi sinut kun olet huonossa jamassa?
Mieti.
Juu meilläkin työtön masentunut puoliso. Päivät menee sohvalla istuessa, selaa nettiä ja katsoo Netflixiä. Kotitöitäkään ei oikein jaksa tehdä.
Ei kuunnellut 10 vuotta sitten kun yritin rohkaista kouluttautumaan ja olin jo silloin huolissanu pitkän aikavälin työllistymisestä. Ei kuulemma ollut mitään järkeä murehtia tulevaisuutta, vaan piti elää sitä päivää ja päivä kerrallaan. Silloin jotain töitä aina ilmaantui. On ollut pätkätöissä koko tämän ajan 1pv - 4 kk työsuhteissa, yhteensä nelisen vuotta. Eli on tässä pitkähköjäkin työpätkiä ollut. Nyt ihmettelee, kun ei saa töitä. On ollut selvästi alallaan sitä porukkaa, joka ensimmäisenä saneerataan ulos huonoina aikoina, ja pääsee sitten parempina aikoina takaisin. Hakee töitä minimimäärän mitä työkkäri vaatii.
Muulla tavoin elämässä se näkyy siten, että minuun kohdistuu toki rahallisia paineita. Kun tosiasiallisesti maksan 75 % kaikesta, niin tämähän ei ole ns. näkyvää. Ei se tunnu olevan oikein minkään arvoista, enkä ainakaan mitään kiitollisuutta koe saavani. Niin paljon tulee kritiikkiä kaikesta muusta.
Tulee lisäksi sosiaalisia paineita. Puoliso kun päivät kotona "yksin", niin hänhän tuntee olonsa todella yksinäiseksi, vaikka olenkin suurimmaksi osaksi etätyössä. On kuulemma vielä pahempaa se, että olen paikalla mutta en hänelle läsnä. Katselee liukuhihnalta romanttisia elokuvia, lukee parisuhdeblogeja ja harmittelee kun meidän elämä ei ole samanlaista. Toki pitäisi olla omistusasunto ja kesämökkikin olisi kiva. Hänellä on siis todella aikaa murehtia niin työttömyyttä kuin parisuhteemme henkisiä yhteyksiä, terveysasioita ja kaikkea muutakin. Minusta ja meidän parisuhteesta löytynyt paljon vikoja. Yleisesti vika on aina jossain muualla, puhutaan sitten työttömyydestä, terveyspalveluista tai ristiriidoista muissakin ihmissuhteissa kuin meidän välillä.
Selviän kaikesta oikeastaan sillä, että ei tämä meidänkään elämä loppujen lopuksi muuhun maailmaan verrattuna mitenkään huonoa ole. Ei meillä ole pula mistään oikeasti tärkeästä, vaikka ei tämä elo mitään luksustakaan ole. Ollaan kaikesta huolimatta hyvinvoivimmassa desiilissä ja niin kauan kun itselläni töitä riittää, pärjätään kyllä. Sitten jos itse ajaudun työkyvyttömäksi tai jostain syystä vuosien mittaiseen työttömyyteen, tulee vasta merkittävät ongelmat. Taloudellisesit ei heti, koska olen tuohonkin riskiin varautunut. Se luo itselleni mielenrauhaa. Sosiaalisesti saattaisi kyllä hommat lähteä käsistä, jos tiukka paikka tulee, koska ei tämä ympäristö kovin iloinen ja optimistinen ole nytkään.
Uhriutuuko työtön osapuoli vai onko oppinut hyväksymään elämänmuutokset?
Jos ei tunnusta että maailma muuttuu ja pitäisi itsekin, silloin on tuomittu huonoon lopputulokseen.
Elämänmuutokset hyväksyy kun tietää, että asiat muuttuvat. Mutta työttömällä ne ei muutu kuin pahemmaksi. Siksi sitä jähmettyy ja pettymyksiä ei enää jaksa koska seuraava osoite on komero ja vaateripustin :(
Minulle puoliso on tärkeä. Teen itse se paljon töitä, joten puolison panos kotona on hyvin merkittävä omalle jaksamiselleni. Meillä on yhteiset rahat, joten matkat tai hankinnat eivät ole ongelma. Työttömyys on raskasta puolisolleni, mutta työssäkäynnissäkin on omat haasteensa. Tärkeintä on, että osaamme nauttia tilanteen parhaista puolista emmekä jää vatvomaan sitä, mitä ei ole.
Masennuslääkkeet usein vaikuttaa hyvin lamaavasti siihen seksielämään.. kyllä aikamoinen harkinta pitää käydä haluaako ottaa suuren riskin ettei välttämättä koskaan enää tuo ne asiat tyydytystä.. kyllä sekin ihmistä ja itsetuntoa syö
Kauanko hän on ollut työtön?