Lue keskustelun säännöt.
Onko muita jotka on täysin kyllästyneitä perhe-elämään?
04.10.2023 |
Haukkumaviestejä varmasti satelee, mutta ensisijaisesti haluaisin tietää onko kukaan muu niin kyllästynyt perhe-elämään, että olisi valmis jättämään kaiken taakseen?
Olen itse niin loppu elämään päivästä toiseen kolmen lapsemme, mieheni, kodin jne. tarpeita toteuttaen, että en jaksa enää. Joskus mietin että muutan pois ja en ole perheeseeni enää missään yhteydessä. Tiedän että tämä on kamalaa, mutta en näe muuta vaihtoehtoa.
Tunnetko ketään joka olisi tehnyt tällaisen kamalan teon? Mitä siitä seurasi?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Sanna Marinhan on äiti joka on harvoin lapsensa kanssa. Miksi samankaltainen ei sinulta ap onnistu? Sano miehelle, että lähdet ulkomaille viikoksi tai pariksi. Sitten voit hakea töitä mistä vaan ja tavata lapsia joskus.
Ei taida duunarin tulot yltää samalle tasolle, että vois vaan palkata jonkun 24/7 hoitajan ja matkustella ympäri maailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanna Marinhan on äiti joka on harvoin lapsensa kanssa. Miksi samankaltainen ei sinulta ap onnistu? Sano miehelle, että lähdet ulkomaille viikoksi tai pariksi. Sitten voit hakea töitä mistä vaan ja tavata lapsia joskus.
En tee Sanna Marineita, koska äitiys on kuitenkin ollut mulle aina tärkeysjärjestyksessä ykkösenä ja lapset. Toki mun duunariammattikin on sellainen, ettei ihan hirveästi maailmalle töihin lähdetä.
Olen siis aina halunnut perheen ja rakastan lapsiani ja miestäni tietysti yli kaiken. Tietenkin. Koen myös olevani hyvä äiti ja puoliso. Siltikin kyllästyttää ja uuvuttaa, ehkä just siks? Kun olisi edes syy jättää mies, mutta perhana kun on saanut niin hyvän ettei ole aihetta! 😃
Helpottaa kun saa kertoa nämä ajatukset edes täällä.
-ap
No eihän tämä perhe-elämä todellakaan mitään herkkua aina ole. Ei se ole sitä kellään. On hyviä ja huonompia aikoja niinkuin elämässä yleensäkin. On hyvä muistaa että jokaisella on omat ongelmansa.
Kyllä sinunkin vuoro vielä koittaa! Yritä hemmotella edes pienillä teoilla itseäsi myös. Lähde vaikka uimahalliin, kaupungille kahville. Hyvää syksyä!
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut esikoisen 18 vuotiaana, eli luulen että tämä liittyy vahvasti myös siihen. Oma nuoruus jäi elämättä ja se vaihe kun olisin halunnut matkustella ulkomailla, opiskella, seurustella. Mun elämä meni nyt näin. " Yksi sai kaiken, mutta liian aikaisin"- laulaa Kaija Koo.
-ap
Tuo selittää. Minä taas elin pitkälle aikuisuuttani lohduttomassa yksinäisyydessä. Ehdin miljoonasti todistaa aamuyön baarin tahmaisen tanssilattian ja jauhaa skeidaa muiden yksinäisten taksin jonottajien kanssa. Ja kuunnella loputtomasti niitä iänikuisiä seksin vonkaajia joita en kiinnostanut ihmisenä pennin vertaa. Koettu on liian monta kertaa yskinäinen lentokenttähotelli ja se tilanne kun sairastut eikä ole ketään kenen puoleen kääntyä. Jokaisena sunnuntaina keität kahvit vain yhdelle. Koti odottaa aina tyhjyyttä täynnä. Mökille lähdet, mutta ei ole ketään kenen kanssa jakaa mitään, itseksesi katselet saunan ikkunasta Saimaan selälle laskevaa aurinkoa.
Voit kuvitella miten kokemukseni perheestä on erilainen kun sen lopultakin sain.
Naisen elämä on ainaista pallo jalassa elämistä. Itselläni ei ole lapsia, mutta löytyy lemmikkieläimiä ja sairaita sukulaisia, joista jonkun (eli minun) pitää huolehtia. Aina joku vaatimassa jotain.