Lue keskustelun säännöt.
Kuinka muuttaa omaa ajattelua kun haluaisi kihloihin ja naimisiin, mutta mies ei kosi
04.10.2023 |
Olen tässä ns. toisella kierroksella miehen kanssa, joka on ollut naimisissa ennen minua. Itse olen ollut myös naimisissa ja tämä on sen liiton lisäksi toinen vakava parisuhteeni. Olemme olleet yhdessä viitisen vuotta ja asumme yhdessä. Olen jo yhteistä kotia ostaessa sanonut miehelle, että kannattaisi varmaankin mennä vaikka maistraatissa naimisiin koska se olisi kivaa virallistaa suhde ja sen(kin) vuoksi, että jos minä kuolen ensin, ei hänellä ole lesken asumisoikeutta tässä kodissa, jonka minä omistan lähes kokonaan ja joka menisi heti myyntiin isona osana lasteni perintöä (minulla lainaa ei ole paljonkaan jäljellä ja henkivakuutukset kattaisi ne ja enemmänkin) - en myöskään haluaisi joutua kiireen kanssa hakemaan itse lainaa lunastaakseni hänen osuutensa hänen lapsiltaan jos hän kuolisi ensin. Avoliitto vs. avioliitto on merkittävästi erilainen tilanne monella tavalla, erityisesti kuolemantapauksen sattuessa. Tällöin hän sanoi kyllä haluavansa kanssani naimisiin joku päivä, mutta haluaa kosia itse. Tuosta on nyt yli kolme vuotta aikaa, olemme edelleen avopari. Vaikkei pitäisi vertailla muihin, niin ympärillä samanlaisessa tilanteessa olevat kaverit ja tutut ovat kihloissa tai naimisissa vuoden parin sisään tapaamisestaan. Kai tästä pitää vetää johtopäätös, että oma avopuolisoni ei halua virallistaa suhdettamme. Tuntuu jotenkin..typerältä. Typerältä edes haluta naimisiin ja olla vähän loukkaantunut tästä. Avioliittohan ei takaa mitään, molemmilla on se kokemus taustalla erojen kautta. Mutta kai tästä pitää vetää johtopäätöksiä, kaverit ja sukulaiset ihmettelevät tätä jonkin verran ja olen jo alkanut välttelemään näitä keskusteluja heidän kanssaan. Mieheltä en aio enää toista kertaa kysyä, en ala kerjätä ketään naimisiin kanssani. Miten siis itsetottuisintähän faktaan, että näin mennään tästä eteenkin päin JOS mennään ylipäätään ja hyväksyisin sen? Vinkkejä?
Kommentit (99)
Miksi mies menisi naimisiin kun saa kaiken tarvittavan jo muutenkin?
En kyl jaksa käsittää miten te jotkut naiset ette heti alusta asti sano mikä on homman nimi ja pysy siinä. Ihan oma moka nyt tuokin. Et olisi ottanut miestä siihen asumaan ilman avioitumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiennytkään, että kosiminen on naimisiin kerjäämistä.
Voi kun kirjoitit kaiken putkeen, ei jaksa lukea :(
Nykyaika on tasa-arvoinen ja voit kosia miestäsi
Menisi heti naimisiin sen unelma naisensa kanssa. Itse jättäisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette siis viimeksi keskustelleet asiasta kolme vuotta sitten ja mielestäsi jos nyt puhuisit asiasta uudestaan niin se olisi kerjäämistä?
Kosit itse.
En ymmärrä ihmisiä, jotka asuvat yhdessä ja ovat muutenkin sitoutuneita, mutta eivät suostu menemään naimisiin vaikka se rakas kumppani niin toivoo.
Jos puitteet eli yhdessä asuminen ja yksiavioisuus ei ahdista, niin miksei voi kumppanin mieliksi virallistaa suhdetta? Sitten kun makaa vanhainkodissa vaipoissa niin tuskin harmittelee siviivisäädyn vaihdosta. Mutta se osapuoli joka toivoo avioliittoa voi kokea, että tässä on joku takaovi vielä raollaan ja joku pakoonpääsyreitti vielä olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos hän on sellaista edes sanonut, niin odottaisin että mies kosii. En kiirehtisi. Voihan sitä elää noinkin. Kauheinta on, jos mies pienen pakottamisen jälkeen kosii haluamatta sitä itse sillä hetkellä.
Siis jos mies omistaa asunnosta vaikka 10%, ei perikunta häntä voi tuosta vain häätää vaikka ei olisi lesken asumisoikeutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kosit itse.
En ymmärrä ihmisiä, jotka asuvat yhdessä ja ovat muutenkin sitoutuneita, mutta eivät suostu menemään naimisiin vaikka se rakas kumppani niin toivoo.
Jos puitteet eli yhdessä asuminen ja yksiavioisuus ei ahdista, niin miksei voi kumppanin mieliksi virallistaa suhdetta? Sitten kun makaa vanhainkodissa vaipoissa niin tuskin harmittelee siviivisäädyn vaihdosta. Mutta se osapuoli joka toivoo avioliittoa voi kokea, että tässä on joku takaovi vielä raollaan ja joku pakoonpääsyreitti vielä olemassa.
Entä jos se toinen osapuoli ei millään lailla arvosta avioliittoa instutuutiona eikä siksi halua siihen osallistua? Miksi pitäisi tanssia juuri sen osapuolen mielen mukaan, joka haluaa naimisiin?
Kaverit, sukulaiset tai ystävät ei ole ikinä kysyneet, koska menemme naimisiin tai miksi emme ole naimisissa. Yhdessä oltu avoliitossa 26 vuotta, lapset jo aikuisia ja miehen testamentissa merkintä, että minulla on asumisoikeus tähän taloon 8 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Siinä ajassa luulisi jonkinlaisen kämpän löytyvät, häädän vaikka vuokralaiset jostain sijoitusasunnostani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoliitto on tyhmien ratkaisu. Jätä mies, hän ei ole vakavissaan sinun kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Olette siis viimeksi keskustelleet asiasta kolme vuotta sitten ja mielestäsi jos nyt puhuisit asiasta uudestaan niin se olisi kerjäämistä?
No ei varmaan mies unohda, mitä on sanonut kosimisesta :) vaikka siitä ois kolme vuotta. Joku syy hällä miks ei oo tehnyt sitä vielä. Naisena vastaan,että ei mulla olis ainakaan kiirettä, ellei tarvi tanssihäitä järjestää ja laittaa itseään hääpukuun, kun nainenkin vanhenee kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä on taas vaikeaa. Jos ette ole voineet kolmeen vuoteen edes jutella asiasta, niin mistä yleensä juttelette?
Itse en jäisi suhteeseen, jossa ei voi jutella toisen kanssa ja jossa toiselle ei mene faktat jakeluun. Toinen ei olisi silloin yhtään sellainen tyyppi, jota jaksaisin katsella. Jos olet siis ottanut typeryksen, niin sellaisen olet myös saanut ja se kertoo omasta matalasta tasostasikin paljon.
Odottaako mies jos löytyisi parempi kumppani (nuorempi, kauniimpi tai muuta)? Onko sitoutumiskammoinen? Tämä asia olisi pitänyt sopia heti suhteen alussa. Mies on törkeä, ei muuta voi sanoa.
Jos oikeasti haluat muuttaa ajatteluasi, niin kokeile vaikka tätä.
Olette molemmat kokeilleet avioliittoa, ei toiminut.
Kokeilkaa nyt avoliittoa, ehkä sillä on parempi lopputulos.
Meilläpäin naimisiinmeno on jo tosi harvinaista ja vähän outoakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette siis viimeksi keskustelleet asiasta kolme vuotta sitten ja mielestäsi jos nyt puhuisit asiasta uudestaan niin se olisi kerjäämistä?
No ei varmaan mies unohda, mitä on sanonut kosimisesta :) vaikka siitä ois kolme vuotta. Joku syy hällä miks ei oo tehnyt sitä vielä. Naisena vastaan,että ei mulla olis ainakaan kiirettä, ellei tarvi tanssihäitä järjestää ja laittaa itseään hääpukuun, kun nainenkin vanhenee kuitenkin.
Mies olisi kosinut jo ajat sitten, jos olisi katsonut naisen oikeaksi. Nyt on mukavasti lehmä ja maitoakin saa ilman mitään sen enempiä tekemisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kosit itse.
En ymmärrä ihmisiä, jotka asuvat yhdessä ja ovat muutenkin sitoutuneita, mutta eivät suostu menemään naimisiin vaikka se rakas kumppani niin toivoo.
Jos puitteet eli yhdessä asuminen ja yksiavioisuus ei ahdista, niin miksei voi kumppanin mieliksi virallistaa suhdetta? Sitten kun makaa vanhainkodissa vaipoissa niin tuskin harmittelee siviivisäädyn vaihdosta. Mutta se osapuoli joka toivoo avioliittoa voi kokea, että tässä on joku takaovi vielä raollaan ja joku pakoonpääsyreitti vielä olemassa.
Juurikin noin. Kaikilla tuntemillani kavereilla, jotka eivät ole avioituneet vaikka toinen toivoisi on toinen osapuoli jättänyt sen takaportin auki. Aika usein kuulee juuri tätä selitystä ettei mikään muuttuisi jos oltaisiin naimisissa. Jos mikään ei muuttuisi, niin miksette sitten ole -kysymykseen ei koskaan tule vastausta. Se takaportti, se takaportti....
Vierailija kirjoitti:
Odottaako mies jos löytyisi parempi kumppani (nuorempi, kauniimpi tai muuta)? Onko sitoutumiskammoinen? Tämä asia olisi pitänyt sopia heti suhteen alussa. Mies on törkeä, ei muuta voi sanoa.
Minä en pidä miestä törkeänä, vaan ihan fiksuna varsinkin jos miehellä on jo lapsia edellisestä liitosta.
Lopsauta määrittämättömän pitkäksi ajaksi reidet kiinni. Siinä on hyvä alku.