Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksei baareissa ravaaminen enää kiinnosta aikuisena?
04.10.2023 |
Muistan, kun teininä, sekä 18 vuotta täytettyäni pääsin baariin. Ajattelin, että en ikinä, ikinä kyllästy tähän ja mikään ei ole niin hienoa, kun tanssia aamuyöhön, pitää hauskaa ja tutustua jännittäviin tyyppeihin. Aina sattui kaikkea hauskaa ja oli kiva puida jälkikäteen ja seuraavana viikonloppuna uudestaan. Vannoin, etten tule kyllästymään siihen ikinä. Vaikka olisi ollut koko viikonlopun töissä, jaksoi silti radalle lähteä la-illasta ja mennä sunnuntaina iltavuoroon.
Aika monta vuotta innostusta kesti, varmaan 6 vuotta. Kohta olen kolmekymmentä, ja vaikka kuinka olen sinkku, niin ei kiinnosta, tuon taivaallista. Mikään ei ole niin tylsää kuin baareissa käyminen, ei mikään. Tanssiminen on tylsää, drinkit on pahoja, jos joku tulee iskemään, ei sekään kiinnosta, kavereiden kanssa keksisi parempaakin tekemistä, biisit on tylsiä ja kaikki on vaan kertakaikkisen tylsää.
Mikä kemia oikein aivoissa tapahtuu, kun kiinnostus lopahtaa?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä alkaa tajuu et se on oikeesti aika turhaa mikä ei johda koskaan mihinkään muuhunkun omaan ahdistustilaan jälkeenpäin.
Olen kokenut elämäni hauskimmat hetket tanssilattialla. Jos jokin toiminta aiheuttaa ahdistusta eikä tarjoa mitään hyvää, ei siihen tietenkään kannata osallistua!
Onko sulla ollut niin tylsä elämä? Mun elämän hauskimmat hetket on ehkä niitä, kun lapsena kiipeiltiin puissa ja talojen katoilla. Toisaalta selvinpäin koheltaminen on jäänyt eniten mieleen ja siitäkin saa kyllä morkkiksen, mutta hilpeän morkkiksen.
Ei ole ollut ollenkaan tylsä elämä, enkä koe morkkiksia selvin päin tai muutenkaan. :)
Miksi kutsutaan sitä harhaa, kun ihminen yleistää omia subjektivisia kokemuksiaan yleisiksi totuuksiksi ja kuvittelee, että muiden täytyy kokea asiat samoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin ajattelin nuorempana, että jos olisin rikas, niin kävisin joka päivä ravintolassa syömässä. Nyt vanhempana mieleni on muuttunut, mielummin syön omassa kodissani rauhassa, kuin että menen ravintolaan, kun viereissä pöydässä istuva ihmiseläin häiritsee syömistäni tuijotuksellaan. Eikö ihmiset ymmärrä, että joitain häiritsee todella paljon, että heidän syömistään tuijotetaan
Ihan samasta syystä kun ei keski-ikäisenä enää jaksa elukoita eikä lapsiakaan. Ei jaksa mölyäviä ihmisiä, meteliä, musiikkia, vilkkuvia valoja ja olla muualla kuin kotona klo 20 jälkeen illalla. Ylipäätään ei jaksa siis mitään turhanpäiväistä rasitetta elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin ajattelin nuorempana, että jos olisin rikas, niin kävisin joka päivä ravintolassa syömässä. Nyt vanhempana mieleni on muuttunut, mielummin syön omassa kodissani rauhassa, kuin että menen ravintolaan, kun viereissä pöydässä istuva ihmiseläin häiritsee syömistäni tuijotuksellaan. Eikö ihmiset ymmärrä, että joitain häiritsee todella paljon, että heidän syömistään tuijotetaan
Oletko koskaan miettinyt että mahdatko syödä äänekkäästi? Viimeksi eilen vieressä söi nuori nainen joka maiskutteli aivan järkyttävän äänekkäästi. Pakkohan se oli katsoa mikä kummajainen siinä syö...
Mulla taas täysin päinvastoin; teininä baarit tuntui tosi tylsiltä ja ennalta-arvattavilta paikoilta, samoin parikymppisenä kävin niissä vain kavereiden seurana enkä itse saanut hommasta mitään sen suurempia fiiliksiä.
En todellakaan olisi jaksanut esim. joka viikko saati monta kertaa viikossa käydä, vaikka ihan kivaa aina käydessä olikin. Koin sen kuitenkin vähän sellaiseksi tekohauskaksi, ei siellä mitään jänniä tyyppejä ollut tai muuta siistiä.
Minut usein vaan puoliksi pakotettiin mukaan ja selvästi itse olin muiden mielestä hauska tai seurassani tapahtui hauskoja juttuja, mutta tuo osa oli itselleni aika kyllästyttävä.
Vasta 27-28v sain jonkun bilehuuman ja aloin nauttia siitä ihan uudella tavalla, ja nykyään koen bilettämisen ja baareissa käymisen tosi piristävänä. Nautin todellakin hengata ihmisten kanssa, tanssia aamuun asti, mennä jatkoille jatkamaan biletystä jne.
N30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli en tiedä onko mulla niin, että kun aikuistumisen myötä vähän rauhoittuu mieli ja muu, niin biletys ja baarit ei tunnu enää niin tylsiltä? :D
Ei ne nyt mitään _jännää_ vieläkään ole, mutta hauskaa ja piristävää kyllä.
Kyllä se sit 40 ikävuoden korvilla alkaa jälleen innostaa.
Mulla oli ikävuodet 18-25 kovaa biletystä. Parisuhde ja ura vähensi kiinnostusta. Kun lapset oli ihan pieniä, arvosti unta niin paljon ettei halunnut lähteä. Nyt kun nuorempi lapsi on jo yli 3, niin alkaa menojalka vipattaa uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisivät alkoholittoman baarin. Ei olisi juopuneita siellä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin ajattelin nuorempana, että jos olisin rikas, niin kävisin joka päivä ravintolassa syömässä. Nyt vanhempana mieleni on muuttunut, mielummin syön omassa kodissani rauhassa, kuin että menen ravintolaan, kun viereissä pöydässä istuva ihmiseläin häiritsee syömistäni tuijotuksellaan. Eikö ihmiset ymmärrä, että joitain häiritsee todella paljon, että heidän syömistään tuijotetaan
Oletko koskaan miettinyt että mahdatko syödä äänekkäästi? Viimeksi eilen vieressä söi nuori nainen joka maiskutteli aivan järkyttävän äänekkäästi. Pakkohan se oli katsoa mikä kummajainen siinä syö...
En, vaan yritän syödä mahdollisimman äänettömästi ja huomaamattomasti. Yksi suurimpia ahdistuksia elämässäni on mennä täynnä olevaan ravintolaan, ja saada pöytä aivan keskeltä salia. Tästä syystä yritän mennä nurkkaan istumaan, selkä muihin ihmisiin päin. Kyllä sellaiset ihmiset ovat minun silmissäni eläimia, jotka eivät voi katsoa vaikka ikkunasta ulos, vaan heidän on pakko tuijottaa sitä, kun minä laitan ruokaa suuhuni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se sit 40 ikävuoden korvilla alkaa jälleen innostaa.
Mulla oli ikävuodet 18-25 kovaa biletystä. Parisuhde ja ura vähensi kiinnostusta. Kun lapset oli ihan pieniä, arvosti unta niin paljon ettei halunnut lähteä. Nyt kun nuorempi lapsi on jo yli 3, niin alkaa menojalka vipattaa uudelleen.
Mulla vähän sama. Opiskelijana tuli juhlittua reippaasti. Sitten se jäi, tuli työt ja lapset, eikä siinä hirveästi jaksanut mitään. Nyt nuorempikin lapsista on jo 5v ja on taas kiva käydä juhlimassa ja joskus tanssia aamuun asti! Toki tahti on vaihtunut siitä opiskeluaikojen joka toinen viikko bilettämisestä muutamaan kertaan vuodessa. Parisuhteessa olin opiskelijana ja olen nyt, joten kumppanin etsintää ei tähän ole minulla liittynyt.
Minusta on tuntunut tuolta ihan aina. :D Olen kyllä kokeillut baarissa käymistä, mutta joka kerta se on samanlaista. En välitä alkoholista, musiikki on liian kovalla, känniset ihmiset on ennakoimattomia ja kännimiesten lähentely-yritykset pelottavia. Tanssiminen on väkinäistä eikä minulla ole sellaisia kavereita, joiden seurassa olisi tapahtunut mitään hauskaa tai jännittävää. Lattialla on lasinsiruja ja kaikki pinnat on vähän tahmaisia.
Yöllä alkaa tappelut ja taksijonossa haistattelut, tulee turvaton olo.
Baarista pitävät saavat minua sääliä, mutta itselle hauska ja jännä tekeminen tarkoittaa kyllä ihan muuta kuin baarissa tai kännissä olo. Sosialisoimisessakin tärkeää on juttelu, joka ei juurikaan onnistu baarissa. Mitä myöhäisemmäksi menee, sitä kovemmalle musiikkia väännetään jostakin kumman syystä.
En osaa bilettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä alkaa tajuu et se on oikeesti aika turhaa mikä ei johda koskaan mihinkään muuhunkun omaan ahdistustilaan jälkeenpäin.
Olen kokenut elämäni hauskimmat hetket tanssilattialla. Jos jokin toiminta aiheuttaa ahdistusta eikä tarjoa mitään hyvää, ei siihen tietenkään kannata osallistua!
Onko sulla ollut niin tylsä elämä? Mun elämän hauskimmat hetket on ehkä niitä, kun lapsena kiipeiltiin puissa ja talojen katoilla. Toisaalta selvinpäin koheltaminen on jäänyt eniten mieleen ja siitäkin saa kyllä morkkiksen, mutta hilpeän morkkiksen.
Minusta tanssi on juuri sellaisia asioita, joista aikuisena saa samankaltaisia elämyksiä kuin puissa kiipeilystä ym lapsena sai. Vapautumisen ja flow-tilan kokemuksia!
Täytyy myöntää, että itselleni on vaikea tanssia selvinpäin ainakaan baareissa, niin usein se tanssi omalla kohdallani vaatii jonkin verran alkoholia. Baarit itsessään ei tosiaan hirveästi kiinnosta, ehkä joihinkin noihin alkoholittomiin bileisiin mitä nykyään järkätään, olisi kiva joskus osallistua. Kun muukin tanssikansa on selvinpäin, voisi olla helpompi nauttia tanssimisesta itsekin ilman alkoholia. Mutta ei tanssilattian rakastaminen minusta tarkoita, että elämä olisi jotenkin tylsää. Ihmiset nauttivat eri asioista, ja tanssi on aika yleismaailmallinen juttu, mikä kulttuurista riippumatta tuo ihmisille iloa. Turha sitä on väheksyä, vaikkei itse tykkäisikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä alkaa tajuu et se on oikeesti aika turhaa mikä ei johda koskaan mihinkään muuhunkun omaan ahdistustilaan jälkeenpäin.
Olen kokenut elämäni hauskimmat hetket tanssilattialla. Jos jokin toiminta aiheuttaa ahdistusta eikä tarjoa mitään hyvää, ei siihen tietenkään kannata osallistua!
Onko sulla ollut niin tylsä elämä? Mun elämän hauskimmat hetket on ehkä niitä, kun lapsena kiipeiltiin puissa ja talojen katoilla. Toisaalta selvinpäin koheltaminen on jäänyt eniten mieleen ja siitäkin saa kyllä morkkiksen, mutta hilpeän morkkiksen.
Minusta tanssi on juuri sellaisia asioita, joista aikuisena saa samankaltaisia elämyksiä kuin puissa kiipeilystä ym lapsena sai. Vapautumisen ja flow-tilan kokemuksia!
Täytyy myöntää, että itselleni on vaikea tanssia selvinpäin ainakaan baareissa, niin usein se tanssi omalla kohdallani vaatii jonkin verran alkoholia. Baarit itsessään ei tosiaan hirveästi kiinnosta, ehkä joihinkin noihin alkoholittomiin bileisiin mitä nykyään järkätään, olisi kiva joskus osallistua. Kun muukin tanssikansa on selvinpäin, voisi olla helpompi nauttia tanssimisesta itsekin ilman alkoholia. Mutta ei tanssilattian rakastaminen minusta tarkoita, että elämä olisi jotenkin tylsää. Ihmiset nauttivat eri asioista, ja tanssi on aika yleismaailmallinen juttu, mikä kulttuurista riippumatta tuo ihmisille iloa. Turha sitä on väheksyä, vaikkei itse tykkäisikään.
Minullekin se tanssiminen on se juttu. Muualla ei pääse samaan fiilikseen kuin siellä tanssilattialla jossa valot välkkyy ja musiikki on kovalla. Pieni määrä alkoholia rentouttaa eikä humalaiset baareilijat ärsytä niin paljon, isoja määriä en tykkää juoda. Aamulla on jalat ja kurkku kipeänä tanssista ja laulusta ja väsyttää, mutta harvoin morkkista tai krapulaa. Siellä baarissa ei tule edes juuri juotua, kun ottaa sopivat pohjat ennen lähtöä ja keskittyy sitten tanssimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina nauttinut yöelämästä. Nautin siitä nuorena ja nautin siitä edelleen näin melkein 40-vuotiaana.
Ilmeisesti jotkut sitten kävivät nuorena baareissa vain jonkinlaisen sosiaalisen pakon tai tavan vuoksi? Aika hurjaa.
No ainakaan ap ei kuulunut heihin, kuten ehkä huomasit, hänhän sanoi nauttineensa täysin rinnoin.
Mulla sama juttu, kävin omassa kantapaikassani nuorena varmaan kymmenkunta vuotta, tanssin, olin ystävien kanssa. Jotain virityksiä oli. Sitten vain alkoi pitkästyttää, humalaiset ihmiset kyllästyttää, kun itse en dokannut itseäni humalaan. Ja musa muuttui huonommaksi. Ei sitä jaksa tehdä koko ajan samaa asiaa. :) Tuli muuta. Juhlimenkin on muuttanut muotoaan.
Vierailija kirjoitti:
Tekisivät alkoholittoman baarin. Ei olisi juopuneita siellä. :)
Joo, se ois hyvä. Alkoholiton baari jossa tanssi alkaisi jo alkuillasta, ei tarttis valvoa aamuyöhön asti eikä vältellä humalaisia lääppijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se edelleen 50+ on mukava pysähtyä ottamaan lasillinen terassille tai lukemaan päivälehdet sisälle. Ei sinne iltaa viettämään jaksa mennä. Ystävien kanssa usein otetaan juomat jossakin ja turistaan, ei jakseta aiheuttaa siivous/tarjoilu-stressiä kenellekään.
Päivällä dokailu on tosiaan mukavampaa. Miksi heilua puolenyön jälkeen jossain diskopaukkeessa, jossa ei pysty puhumaan kuin huutamalla.
"Baarit itsessään ei tosiaan hirveästi kiinnosta, ehkä joihinkin noihin alkoholittomiin bileisiin mitä nykyään järkätään, olisi kiva joskus osallistua."
Mitä, Missä?? Kertokaa meillekin! Tullaan jämäkkinä paikalle! terveisin jätkät.
Baareissa ja pubissa tulee silloin tällöin käytyä kavereiden kanssa istumassa mutta yökerhot ovat kyllä jääneet. Keikoilla kuljen myös.
Useammin nykyään kutsutaan ystäviä kylään ja laitetaan jotain herkullista ruokaa, seurustellaan ja pelaillaan lautapelejä.
Kävin opiskeluaikoina baarissa joka viikonloppu, usein sekä pe että la. Irtoseksiä tai miksei pidempääkin parisuhdettahan sieltä haettiin. Nyt on akka, talo, työ ja lapset. On seuraa kotona ja saa paneskella silloin kun huvittaa. Baarilla ei ole enää mitään annettavaa. Jos haluan vetää kännit, teen sen ennemmin vaikka jossain mökillä kavereiden kanssa. Jos haluan naida, menen jörnimään emäntää. Jos haluan hengailla ihmisten kanssa, touhuan vaikka lasten kanssa jotain hauskaa.
No joo, joskus työpaikan tapahtumista tulee lähdettyä baariin kyllä. Vedän siellä jurrit ja jatisen työkavereiden kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Jaa, ite olen ostanut legoja yli tuhannella eurolla viimeisen reilun vuoden sisällä. Meitä on monenlaisia.