Lue keskustelun säännöt.
Miksei baareissa ravaaminen enää kiinnosta aikuisena?
04.10.2023 |
Muistan, kun teininä, sekä 18 vuotta täytettyäni pääsin baariin. Ajattelin, että en ikinä, ikinä kyllästy tähän ja mikään ei ole niin hienoa, kun tanssia aamuyöhön, pitää hauskaa ja tutustua jännittäviin tyyppeihin. Aina sattui kaikkea hauskaa ja oli kiva puida jälkikäteen ja seuraavana viikonloppuna uudestaan. Vannoin, etten tule kyllästymään siihen ikinä. Vaikka olisi ollut koko viikonlopun töissä, jaksoi silti radalle lähteä la-illasta ja mennä sunnuntaina iltavuoroon.
Aika monta vuotta innostusta kesti, varmaan 6 vuotta. Kohta olen kolmekymmentä, ja vaikka kuinka olen sinkku, niin ei kiinnosta, tuon taivaallista. Mikään ei ole niin tylsää kuin baareissa käyminen, ei mikään. Tanssiminen on tylsää, drinkit on pahoja, jos joku tulee iskemään, ei sekään kiinnosta, kavereiden kanssa keksisi parempaakin tekemistä, biisit on tylsiä ja kaikki on vaan kertakaikkisen tylsää.
Mikä kemia oikein aivoissa tapahtuu, kun kiinnostus lopahtaa?
Kommentit (65)
Jos absolutisti aikuisena poikkeaa baareissa seuraamassa, että mikä on meininki
siellä, niin hän huomaa, että siellä on Ehkä paljon porukkaa juomassa yms,
niin hänen kiinnostus lopahtaa baareissa ravaamiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei viitsi ryypätä enää, kun tulee niin kova rapula ja velvollisuuksia on enemmän kuin nuorena. Eikä ole baarikavereita sillä lailla, tylsähän se on yksin riekkua tai 20v nuorempien kans.
Sinä olet fiksumpi ja kypsempi iän myötä?
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas tuntuu että olen jäänyt jostain paitsi, kun tuota vaihetta ei ole ikinä ollut. Olen käynyt elämäni aikana baarissa ehkä 7 kertaa. Ei ole ikinä vaan ollut sellaista kaveriporukkaa minkä kanssa lähteä baareilemaan. Tuntuu että tuo hurja nuoruus on vasta tulossa, ja sitten havahdun siihen että olen jo 27.
Sama juttu. Nyt lähes kolmekymppisenä kiinnostaisi käydä baarissa tanssimassa. Vai onko jo liian myöhäistä? Toisaalta eipä minulla ole edes ketään kaveria kenen kanssa lähteä, joten se siitä..
Nuorena oli niin kauhea paitsijäämisen pelko ja ahdistus että oli pakko luuhata joka paikassa koska se unelmien kultsipuppelikin siellä jossain odottaa. Ajan myötä moinen lapsellisuus karisi pois kun tajusi miten maailma toimii eikä siellä mikään minua odottele.