En ymmärrä miten jotkut osaavat jo nuorena tehdä järkeviä valintoja

Minä olen ollut lapsesta asti säästäväinen. Säästin viikkorahat ja joulukalenrin suklaita säästelin, enkä syönyt edes joka päivä.

Veli tuhlasi kaikki rahat heti ja ja tyhjensi suklaakalenterin heti kun sai sen.

Ollaan nyt reilut 50v ja mulla maksettu talo, uusi auto ja 100.000e osakesalkku. Veli asuu vuokralla eikä mitään omaisuutta.

Vanhemmat opettaneet, vanhemmilta saatu pesämuna ja sitten vanhemmat auttaneet opiskelun ajan vuokrien ja laskujen, ruokien ja muiden kanssa, eli käytännössä rahat menneet säästöön. Monet vanhemmat auttavat myös asuntolainojen kanssa takaajina tai asp-tilin aloittamisessa ja niin edelleen. Älä usko, että muut ihmiset täällä pärjää yksin. Nämä menestyneet ihmiset usein itsekin kuvittelee tehneensä kaiken itse, koska he eivät tiedä miten paljon enemmän ovat saaneet apua kuin ne, joilla on vaikeampaa. Ihmisten ajatus "normaalista" perustuu siihen omaan kokemukseen, ja oletetaan muiden aloittaneen samalta viivalta. Näin se ei ole, kyllä joillain oli parempi alku elämään kuin muilla. Sitten on toisaalta se, että joskus se rahallinen hyväosaisuus on ollut todella surullisten juttujen seurausta, vaikkapa menettänyt vanhemmat nuorena ja perinyt omaisuutta sitä kautta. Eli sinä ehkä näet vain että heillä on omakotitalo, mutta kun pintaa raaputtaa, niin sieltä alta paljastuu tällainen tilanne. 

Eli summa summarum, raha-asiat ei ole helppoja ja kenellekään ja niihin vaikuttaa tosi monet seikat. On olemassa rahavalmentajia ja muita, ehkä voisit kokeilla jotain sellaista. 

Valmistuin maisteriksi 26-vuotiaana ja menin naimisiin 28-vuotiaana. Ostimme kaksion Helsingistä alueelta, josta tuli vuoden kaupunginosa pari vuotta myöhemmin ja asunnon arvo nousi.

Kun ensimmäinen lapsi syntyi, ostimme kolmion. Toisen ja kolmannen lapsen synnyttyä ostettiin neliö. Asuntolaina on maksettu ja olen työelämässä.

En tiedä, onko minulla ollut mitään suunnitelmaa - ehkä jotain suuntaa antavaa kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin maisteriksi 26-vuotiaana ja menin naimisiin 28-vuotiaana. Ostimme kaksion Helsingistä alueelta, josta tuli vuoden kaupunginosa pari vuotta myöhemmin ja asunnon arvo nousi.

Kun ensimmäinen lapsi syntyi, ostimme kolmion. Toisen ja kolmannen lapsen synnyttyä ostettiin neliö. Asuntolaina on maksettu ja olen työelämässä.

En tiedä, onko minulla ollut mitään suunnitelmaa - ehkä jotain suuntaa antavaa kuitenkin.

Helppoa kun on kahden ihmisen tulot.

Joku vaan tietää tosi nuoresta, mitä haluaa tehdä vaikka ammatikseen. Toinen taas vaikka sukupolven vaihdoksen myötä 'helposti' jatkaa perheensä yritystoimintaa. Onhan se vähän onneakin, mihin sattuu syntymään.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat opettaneet, vanhemmilta saatu pesämuna ja sitten vanhemmat auttaneet opiskelun ajan vuokrien ja laskujen, ruokien ja muiden kanssa, eli käytännössä rahat menneet säästöön. Monet vanhemmat auttavat myös asuntolainojen kanssa takaajina tai asp-tilin aloittamisessa ja niin edelleen. Älä usko, että muut ihmiset täällä pärjää yksin. Nämä menestyneet ihmiset usein itsekin kuvittelee tehneensä kaiken itse, koska he eivät tiedä miten paljon enemmän ovat saaneet apua kuin ne, joilla on vaikeampaa. Ihmisten ajatus "normaalista" perustuu siihen omaan kokemukseen, ja oletetaan muiden aloittaneen samalta viivalta. Näin se ei ole, kyllä joillain oli parempi alku elämään kuin muilla. Sitten on toisaalta se, että joskus se rahallinen hyväosaisuus on ollut todella surullisten juttujen seurausta, vaikkapa menettänyt vanhemmat nuorena ja perinyt omaisuutta sitä kautta. Eli sinä ehkä näet vain että heillä on omakotitalo, mutta kun pintaa raaputtaa, niin sieltä alta paljastuu tällainen tilanne. 

Eli summa summarum, raha-asiat ei ole helppoja ja kenellekään ja niihin vaikuttaa tosi monet seikat. On olemassa rahavalmentajia ja muita, ehkä voisit kokeilla jotain sellaista. 

Juuri näin. Ja se parempi alku lähtee jo kauan ennen sitä vaihetta kun ollaan lähdössä kotoa. Oliko kukaan kotona kiinnostunut asioistasi, oliko leluja, harrastuksia, ruokaa, puhtaat lakanat, tai oliko ruokaa tai lakanoita ollenkaan.

Me otetaan niin paljon itsestäänselvyytenä. Kaikilla ei ole ollut hyvää lapsuutta, ei edes välttävää lapsuutta.

Jos iso osa kasvuiästä menee perustarpeista (turvallisuus, ravinto) murehtimiseen, ei jää tilaa muulle kasvulle.

Miten selitätte sen, että sisaruksilla täysin eri valmiudet?

Toinen tietää 5 vuotiaana, että hänestä tulee isona ydinfyysikko ( ja tuli myös) toinen haahuilee vielä kolmevitosena

Vierailija kirjoitti:

Miten selitätte sen, että sisaruksilla täysin eri valmiudet?

Toinen tietää 5 vuotiaana, että hänestä tulee isona ydinfyysikko ( ja tuli myös) toinen haahuilee vielä kolmevitosena

geenit ei jakaudu tasaisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin maisteriksi 26-vuotiaana ja menin naimisiin 28-vuotiaana. Ostimme kaksion Helsingistä alueelta, josta tuli vuoden kaupunginosa pari vuotta myöhemmin ja asunnon arvo nousi.

Kun ensimmäinen lapsi syntyi, ostimme kolmion. Toisen ja kolmannen lapsen synnyttyä ostettiin neliö. Asuntolaina on maksettu ja olen työelämässä.

En tiedä, onko minulla ollut mitään suunnitelmaa - ehkä jotain suuntaa antavaa kuitenkin.

Helppoa kun on kahden ihmisen tulot.

Olin 8 vuotta kotona lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin maisteriksi 26-vuotiaana ja menin naimisiin 28-vuotiaana. Ostimme kaksion Helsingistä alueelta, josta tuli vuoden kaupunginosa pari vuotta myöhemmin ja asunnon arvo nousi.

Kun ensimmäinen lapsi syntyi, ostimme kolmion. Toisen ja kolmannen lapsen synnyttyä ostettiin neliö. Asuntolaina on maksettu ja olen työelämässä.

En tiedä, onko minulla ollut mitään suunnitelmaa - ehkä jotain suuntaa antavaa kuitenkin.

Helppoa kun on kahden ihmisen tulot.

Olin 8 vuotta kotona lasten kanssa.

Eli tarinan opetus on löytää niin rikas mies, että hän voi elättää koko perheen vaikka itse ei kävisi töissä ja lainatkin hoituu samalla. Kiitos vinkistä :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin maisteriksi 26-vuotiaana ja menin naimisiin 28-vuotiaana. Ostimme kaksion Helsingistä alueelta, josta tuli vuoden kaupunginosa pari vuotta myöhemmin ja asunnon arvo nousi.

Kun ensimmäinen lapsi syntyi, ostimme kolmion. Toisen ja kolmannen lapsen synnyttyä ostettiin neliö. Asuntolaina on maksettu ja olen työelämässä.

En tiedä, onko minulla ollut mitään suunnitelmaa - ehkä jotain suuntaa antavaa kuitenkin.

Helppoa kun on kahden ihmisen tulot.

Olin 8 vuotta kotona lasten kanssa.

Eli tarinan opetus on löytää niin rikas mies, että hän voi elättää koko perheen vaikka itse ei kävisi töissä ja lainatkin hoituu samalla. Kiitos vinkistä :)

Ap

Ei ole rikasta miestä. Omistamme asunnon puoliksi. Tein pitkään töitä ennen lasten hankkimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten selitätte sen, että sisaruksilla täysin eri valmiudet?

Toinen tietää 5 vuotiaana, että hänestä tulee isona ydinfyysikko ( ja tuli myös) toinen haahuilee vielä kolmevitosena

geenit ei jakaudu tasaisesti

Lisäksi myös se haahuileva voi olla hyvinkin älykäs. (Ydinfyysikon ammatti todistetusti vaatii älykkyyttä, ja yleensä älykkyys periytyy, ja jos ei ole jotain selkeää vammaa, on epätodennäköistä, että samassa perheessä olisi huippuälykäs ja i*******.)

On todella ikävä asia, että älykkyys on suomalaisessa yhteiskunnassa niin suuri tabu. Huippu-urheilijoista puhutaan paljon, ja onhan selvää, että parimetrinen hujoppi geeneillään on parempi koripalloilija kuin 150-senttinen. Samoista asioista ei voida puhua älyn suhteen. Se on väärin. Kun äly on kuitenkin vain yksi ominaisuus muiden joukossa. Jos siitä puhuttaisiin enemmän, koulutettaisiin vanhempia ja opettajia, niin yhteiskuntamme todennäköisesti voisi paljon paremmin kuin nyt. 

Jaarituksen jälkeen itse asiaan. Sen verran mitä olen ehtinyt elämässä havaita, monista (yhteiskunnan kannalta liian monista) älykkäistä ihmisistä tulee haahuilijoita, kuten esimerkin sisarukset. Minä siis en ole aiemman kommentoijan kanssa samaa mieltä siitä, että "sisaruksilla on eri valmiudet". Pikemminkin valmiudet saattavat olla hyvinkin samat, mutta jokin persoonallisuuspiirre tai ihan vaikka sattuma elämänkokemuksessa johtaa saman tason älykkyyden omaavilla sisaruksilla näennäisesti täysin eri suuntiin. Esimerkiksi se ydinfyysikoksi tullut on saattanut törmätä lapsena tai nuorena vaikutuksen tehneeseen fysiikanopettajaan tai kaverin isosisarukseen, tai on lukenut jotain "fysiikkaa lapsille"-kirjaa, ja siten se oma "intohimo" on löytynyt jo hyvin nuorena.

Se sisarus on todennäköisesti kutakuinkin yhtä älykäs, mutta hänelle ei ole tullut sitä "omaa juttua". Hän on saattanut soittaa useita instrumentteja, harrastaa useita urheilulajeja, opiskella useita kieliä ja kaikki reaaliaineet pitkänä. Hän on todennäköisesti ollut hyvin kiinnostunut monista eri asioista, kuten älykkäät ja uteliaat ihmiset yleensä ovat. Häneltä on todennäköisesti puuttunut suunta, ihan vaikka siitä syystä (vedän näitä spekulaatioita tietenkin ihan hatusta, se on selvää), että omassa suosikkikouluaineessa opettaja on ollut nihkeä tai tylsä, tai ei ole ollut lähipiirissä ihmistä, kenestä katsoa mallia.

Kommentoijan tarina ei tokikaan kertonut, oliko se 35-vuotias haahuilija opiskellut mitään ja jos, niin mitä ja millä lopputuloksilla. Toki on mahdollista, että hän vain ei ole sisaruksensa tavoin älykäs, mutta jotenkin en usko siihen. Oikeanlaisella kannustuksella, välittämisellä ja ennen kaikkea ohjauksella (joko koulusta tai kotoa/lähipiiristä, mieluiten molemmista) hänet olisi saatettu hyvinkin saada "yhteiskuntaa hyödyttävälle polulle". Juuri siksi älykkyyden pitäisi olla yksi aspekti koulutuksessa ja kasvatuksessa: että vaaditaan jokaiselta hänen kykyjensä mukaan, ei päästetä ketään "liian helpolla".

Lisäksi vielä yksi, vähän ärsyttävä pointti älykkäistä ihmisistä. Historia (ja varmasti nykypäiväkin) tuntee huippuälykkäitä ihmisiä, jotka näkevät ja seuraavat yhteiskunnan menoa paikalliselta valtion- ja kansainvälispoliittiselle tasolle huomattavasti tarkemmalta ja laaja-alaisemmalta kannalta kuin me "tavikset". Ja he saattavat turhautua, ja siksi aktiivisesti pyrkiä pois siitä menosta ja meiningistä, joka täyttää meidän muiden elämän. Se on tietenkin sääli useimpien kohdalta, koska ihmisyhteisössä kuitenkin on suurimman osan ihmisistä parasta olla.

Vierailija kirjoitti:

Miten selitätte sen, että sisaruksilla täysin eri valmiudet?

Toinen tietää 5 vuotiaana, että hänestä tulee isona ydinfyysikko ( ja tuli myös) toinen haahuilee vielä kolmevitosena

Erilaiset luonteet, erilainen kohtelu vanhempien taholta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin maisteriksi 26-vuotiaana ja menin naimisiin 28-vuotiaana. Ostimme kaksion Helsingistä alueelta, josta tuli vuoden kaupunginosa pari vuotta myöhemmin ja asunnon arvo nousi.

Kun ensimmäinen lapsi syntyi, ostimme kolmion. Toisen ja kolmannen lapsen synnyttyä ostettiin neliö. Asuntolaina on maksettu ja olen työelämässä.

En tiedä, onko minulla ollut mitään suunnitelmaa - ehkä jotain suuntaa antavaa kuitenkin.

Helppoa kun on kahden ihmisen tulot.

Olin 8 vuotta kotona lasten kanssa.

Eli tarinan opetus on löytää niin rikas mies, että hän voi elättää koko perheen vaikka itse ei kävisi töissä ja lainatkin hoituu samalla. Kiitos vinkistä :)

Ap

Ei ole rikasta miestä. Omistamme asunnon puoliksi. Tein pitkään töitä ennen lasten hankkimista.

Eli pitkään oli kahden ihmisen hyvät tulot.

Jotkut kypsyy aiemmin ja ovat aikaisin liikenteessä. Tyytyväisiä voivat olla kun voivat hyödyntää nämä nuoruus ajat hyvällä ymmärryksellä. Itellä meni nuoruus humputellessa ja koulut jäi käymättä. No, nyt jo elämä ihan ok uomissaan, mutta ehkä paremminkin olisi voinut mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin maisteriksi 26-vuotiaana ja menin naimisiin 28-vuotiaana. Ostimme kaksion Helsingistä alueelta, josta tuli vuoden kaupunginosa pari vuotta myöhemmin ja asunnon arvo nousi.

Kun ensimmäinen lapsi syntyi, ostimme kolmion. Toisen ja kolmannen lapsen synnyttyä ostettiin neliö. Asuntolaina on maksettu ja olen työelämässä.

En tiedä, onko minulla ollut mitään suunnitelmaa - ehkä jotain suuntaa antavaa kuitenkin.

Helppoa kun on kahden ihmisen tulot.

Olin 8 vuotta kotona lasten kanssa.

Eli tarinan opetus on löytää niin rikas mies, että hän voi elättää koko perheen vaikka itse ei kävisi töissä ja lainatkin hoituu samalla. Kiitos vinkistä :)

Ap

Ei ole rikasta miestä. Omistamme asunnon puoliksi. Tein pitkään töitä ennen lasten hankkimista.

Eli pitkään oli kahden ihmisen hyvät tulot.

Keskituloisia. Ensimmäisen asunnon arvonnousu ja nollakorot.

Olet sen ikäinen että on vielä aikaa vaikka mihin.

Kotikasvatus. Minä tiesin jo 12-vuotiaana mikä musta tulee usona, mulla ei ole kuin opintolaina ja elämä on mallillaan. 2 maisterintutkintoa ja vakityö enkä oo ees 30 vielä. Kotona opetettiin pienestä asti miettimään, että mikä mulle on tärkeää, mitä haluan elämältäni ja mistä minä pidän. Oon joutunut pienestä asti tekemään valintoja. Esimerkiksi ostanko nyt viikkorahoillani karkkia vai ostanko parin viikon päästä uuden kirjan. Yleensä valitsin sen kirjan. Samoha valintoja isommassa mittakaavassa on aikuisen elämä. Lähdenkö bilettämään ja käytän siihen 50€ vai jättäsinkö väliin ja laitan senkin rahan säästöön esim. asp-tilille. Nyt kun oo töissä ja saan säästöön enemmän joka kuukausi, niin mulla on ihan kohta varaa ostaa asunto ja jää vielä remonttirahastoonkin.

Nuoren järkevyyden takana on usein järkevä, neuvova, keskusteleva koti eli lähinnä tällaiset vanhemmat. Ei oikein kukaan kasva harkitsevaksi ja pohtivaksi itsekseen, vaan siihen tarvitaan tällaista kasvua tukeva ympäristö. Myös sattuman osuus nuoren valinnoissa vähenee, jos kodissa keskustellaan ja puntaroidaan asioita.

Vierailija kirjoitti:

Olet sen ikäinen että on vielä aikaa vaikka mihin.

Mihin on aikaa?

Ap