Joudun (pääsen?) valitsemaan kahden miehen väliltä
Mies nro 1
Taiteilijasielu, osaa keskustella syvällisesti ja pohtii mielenkiintoisesti asioita ja tarkkailee maailmaa, sielunkumppanityyppi, mutta köyhä, ei käy töissä, ja ulkoisesti runopoika (ulkoisesti ei siis makuani)
Mies nro 2
Vakavarainen, turvallinen, käytännöllinen miehinen mies, ulkoisesti komea, mukavaa seuraa, muttei syvällisyyttä tippaakaan (siltä osin ei tyyppiäni)
Vanhoille päivilleni loppuelämän seuraa etsin. Kummassakin hyvät puolet, ja itsestänikin löytyy molempia puolia.
Kumman valitsisit ja miksi?
Kommentit (29)
1. Mukavaa seuraa jos sielunkumpani, ulkonäköön voit hieman varmasti vaikuttaa ajan kanssa vihjaamalla lempeästi vaikka miten komea hän olisi jos muuttaisi vaikka hius tyyliä...
Mieti ihan rauhassa arkea - kumman kanssa siivous sujuisi, matkustelu, ruoanlaitto, tapailu ystävien kanssa yms?
Kumman viereltä olisi kiva herätä? Se on mielestäni tärkeämpää kuin se nukkumaan meno
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haista p*ska
T. Vastentahtoisesti sinkku nainen
Mitä luulet, olisitko yhtään vähempää sinkku vaikka aloittaja ei olisi moisen valintatilanteen edessä?
Toinen voisi siinä tapauksessa olla kiinnostunut minusta. Ap vaan roikottaa molempia, kun haluaa itsetuntoboostia "ah, olen niin suosittu".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota se kuka mieluummin hyväksyy isyytensä vaatimatta dna.
Oikeesti, jos haluaa jonkun kanssa olla ei tarvitse valita. Muut ei silloin merkitse mitään kun on "se oikea"
Ikää mulla jo niin paljon, ettei tässä enää lisääntymistä tarvi miettiä.
Vanhemmilla päivillä asiat eivät myöskään ole noin naiivin yksinkertaisia, sitä miettii jo järjelläkin asioita. Ainakin enemmän kuin nuorena.Ap
Miten aikuinenkaan pitää hihnassaan kahta miestä yhtä aikaa, kumpaakaan kohtaan edes mitään tunteita, joku hyötynäkökohta.
Noh, mitäpä minä, olen leski mutta jos alkaisin vehtoomaan pitäisin pelin reiluna. Yksi sussu kerrallaan.
Ajattelitko, että kun nyt valitset yhden, olette yhdessä loppuelämän? Noilla esittelyillä väitän, ettei sinulla ole yhteistä loppuelämän tulevaisuutta kummankaan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joudut saati pääset valitsemaan? Molempien kohdallahan kysymys olisi tyytymisestä.
Tämä. Ei kannata valita kumpaakaan. Jos tuntisit oikeasti jotain merkityksellistä jompaa kumpaa kohtaan, et olisi tässä tilanteessa. Päästähän miehet menemään.
Joo. Nyt kallistun kannattamaan tätä. Kyllä sen tietää, kun se "oikeampi" löytyy.
Vai pelkäätkö "jääväsi" yksin vanhuuteen? Ei se ole mikään syy valita väärin. Ajattele myös kumppanin parasta!
Valitsisin se , jonka arvot vastaisivat omiani. Se on paras tae onneen.
Voit myös miettiä, kumman menettämistä surisit enemmän.
Toisaalta, jos tuntuu, että kummassakin jotain "vikaa", ei se suhteessa muuksi muutu, tunne voi vain kärjistyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota se kuka mieluummin hyväksyy isyytensä vaatimatta dna.
Oikeesti, jos haluaa jonkun kanssa olla ei tarvitse valita. Muut ei silloin merkitse mitään kun on "se oikea"
Ikää mulla jo niin paljon, ettei tässä enää lisääntymistä tarvi miettiä.
Vanhemmilla päivillä asiat eivät myöskään ole noin naiivin yksinkertaisia, sitä miettii jo järjelläkin asioita. Ainakin enemmän kuin nuorena.Ap
Miten aikuinenkaan pitää hihnassaan kahta miestä yhtä aikaa, kumpaakaan kohtaan edes mitään tunteita, joku hyötynäkökohta.
Noh, mitäpä minä, olen leski mutta jos alkaisin vehtoomaan pitäisin pelin reiluna. Yksi sussu kerrallaan.
Tässä kommentissa oli otetta. Täst mie piän: Yksi sussu kerrallaan! (yhdessä 29v)
Mun tuli mieleen nuorten lehtien lääkäripalstat.
Mensut silloin. A pojan kanssa yhdyntöjä , viikkoa myöhemmin B pojan kanssa viikon ajan.
Kumpi on isä, kumman pyydän kihloihin.