Kolme lasta viidessä vuodessa. Huh.
Tunnen tällaisen äidin, jolla on kolme lasta. 1v, 3v ja 5,5v. Taitaa arki olla aikamoista rumbaa.
Ei käy kyllä kateeksi yhtään.
Miten sinä jolla on samalla ikäerolla lapset jaksat arkea? Ja mitkä ovat pelastuskeinosi arjessa?
Kommentit (26)
Meitä on 9 sisarusta joista minä nuorin. Minun ja vanhimman siskon ikäero on 10 v. 1 sisko on syntynyt keskosena ja kuollut vuorokauden ikäisenä joten 10 v sisällä 10 lasta äidillä ollut. Ja kun sai meidät kouluikäiseksi kaikki niin oli perhepäivähoitajana vielä yli 30 vuotta. Isä teki kahta työtä.
Tunnen erään joka on saanut kolme lasta vuodessa enkä puhu kolmosista.
Ei tuo nyt niin poikkeuksellista ole. Jos lapset ovat toivottuja ja kumppani mukana jakamassa arkea, niin mikäs tuossa nyt on. Omasta asennoitumisestahan se riippuu, miten jaksaa.
Meillä syntyi äidilleni viiden vuoden sisällä neljä lasta.
Mulla ei ole yhtään lasta, mutta olen Oulun seudulta kotoisin eikä kotikylällä mun lapsuudessa 80- ja 90-luvuilla ollut mitenkään harvinaista, että perheellä oli lapsi lähes jokaisella peruskoulun luokalla. En muista, että kellään olisi kaikilla ollut, mutta kuitenkin. Meitä oli vain kaksi.
Olihan ne lapset vähän miten sattuu hoidettuja, mutta siinäpä ne kaikki koulunsa kävi.
Niin, kun tv:ssä puhuttiin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta eikä kaikki uskoneet moiseen diagnoosiin ollenkaan, mutta mä olin vasta teini ja silti hoksasin heti mistä on kysymys. Aina silloin tällöin joku suurperheen äiti kulki tukka silmillä tai sitä ei näkynyt ollenkaan...
Mulla on neljä lasta jotka on syntyneet 6,5v sisällä. Kahdella vanhimmalla on ikäeroa 2v3kk, tokalla ja kolmannella 3v ja kolmannella ja neljännellä 1v3kk.
Olihan siinä hommaa niiden kanssa mutta en mä sitä mitenkään erityisen raskaana aikana muista. Normaalia perhe-elämää lähinnä se oli. Matkusteltiinkin lasten kanssa ja käytiin vaikka missä tapahtumissa ja retkillä ym.
Vierailija kirjoitti:
Meitä on 9 sisarusta joista minä nuorin. Minun ja vanhimman siskon ikäero on 10 v. 1 sisko on syntynyt keskosena ja kuollut vuorokauden ikäisenä joten 10 v sisällä 10 lasta äidillä ollut. Ja kun sai meidät kouluikäiseksi kaikki niin oli perhepäivähoitajana vielä yli 30 vuotta. Isä teki kahta työtä.
Lesta vai helluntaihihhulitausta? On siinä äitiparalla per..e ja psyyke ollut kovilla ja kroppa lopun elämää pilalla😪Ehkä oli onnellinen, ehkä ei aina niin onnellinen.
Rankkuus riippuu niin monesta tekijästä. Onko lapset "helppoja tapauksia", onko elämässä muita kuormittavia tekijöitä, mitkä on vanhempien omat voimavarat jne. Meille syntyi kolme lasta viiden vuoden sisällä, enkä kokenut elämää mitenkään hirveän rankaksi edes pikkulapsivaiheessa. Toki oli hetkiä, kun mietin, että onko tässä mitään järkeä, (esimerkiksi kun koko klaaniin iski oksutauti ) mutta pääosin nautin siitä, että elämä oli aika täyttä ja lapset siinä hyppysissä. Edes kolme teini-ikäistä talossa ei ollut mitenkään erityisen traumatisoivaa, vaikka ovet välillä paukkuivatkin. Nyt kun muksut ovat jo lähes aikuisia, niin muistelen noita aikoja hyvinkin lämmöllä. Erityisen onnellinen olen siitä, että sisarukset kasvoivat toisilleen läheisiksi ja viettävät edelleen aikaa myös yhdessä, vaikka jokaisella jo omat kuvionsa luonnollisesti onkin.
Äitini sai kolme lasta alle vuodessa. Ei käy kateeksi.
Eihän tuossa mitään ihmeellistä ole? Lapset harvemmin on mitenkään raskaita, aikuiset on jos jotkut tai aikuisten aiheuttamat asiat.
Meillä on lapset 6kk, 2v ja 4v. Ei tämä mielestäni mitenkään erityisen rankkaa ole. Kaikki nukkuvat hyvin, mikä auttaa jaksamaan. Eikä eletä mitään suorituselämää, jossa koko ajan pitää mennä ja tehdä kauheasti.
Kolme lasta viiteen vuoteen on aika normi. Ei siinä mitään kummallista jaksamista vaadita. Sitten voi olla jo tiukempi paikka, jos saa kerralla ne kolme lasta. Tai neljä, kuten yksi lapsuudenkodin naapureista.
Mä sain 3 lasta kolmessa vuodessa ja ihan hyvin jaksoin, lapsilla 2 vanhempaa ja kasvaahan ne siitä. Nuorin kun syntyi niin oli vastasyntynyt, 1,5v j 3v lapset ja ihan mukavaa ja kodikasta se elämä oli, poislukien pahemmat sairastelut kun itsekin olin sairas. Ne oli yhtä helvettiä 😅
Ihan kivaa. Näin kertoi äiti, jolle oli syntynyt kaksoset silloin, kun vanhin oli vuoden ikäinen. Ehkä hän ei kuitenkaan itse hoitanut lapsiaan, virkanainen kuin oli.
Mutta ei se mitenkään paha rasti ollut. Minun lasteni ikäero on jokseenkin tuo.
Me saimme kolme poikaa 4,5 vuoden sisällä. Hyvin pärjättiin, kiitos mm. hyvien hermojeni ja isovanhempien tuen. Näin jälkikäteen olemme harmitelleet, ettei tullut sitä neljättäkin (poikaa) joukon jatkeeksi.
Ap:lle: huolehdi sinä vaan omista asioistasi.
Voi kauheeta! Niin oli tosin itselläkin. Tuli pantua ainakin joka toinen vuosi. Ai kauheeta!
Vierailija kirjoitti:
Me saimme kolme poikaa 4,5 vuoden sisällä. Hyvin pärjättiin, kiitos mm. hyvien hermojeni ja isovanhempien tuen. Näin jälkikäteen olemme harmitelleet, ettei tullut sitä neljättäkin (poikaa) joukon jatkeeksi.
Ap:lle: huolehdi sinä vaan omista asioistasi.
Meillä kolme poikaa hieman isommalla ikäerolla, ja voin suoraan sanoa, että ilman tukiverkkoja on aika raskas rasti.
Omaa aikaa tai harrastuksia en ole kauheasti kaivannut, ja nautin ihan tavallisesta arjesta, mutta sitä suren ehkä kaikki lasten kasvussa tapahtuu niin samanaikaisesti, etten ehdi olemaan kaikkialla läsnä tai antaa kaikille riittävästi kahdenkeskistä aikaa.
Välillä käy niin että jotakin lapselle luvattua asiaa ei vain saa toteutetta. Ihan niin yksinkertaista asiaa kuin keskimmäiselle viime kesänä luvattua kalareissua.
Tuohan on ihan normi juttu sellaisilla perheillä, jotka yleensä lapsia haluavat. Valitettavan harvinaista vain nykyään.
Ihmeellisempää olisi, jos perhe saisi 5 lasta kolmessa vuodessa.
Tuttava sai neljännen ennen kuin esikoinen ehti täyttää 5v. Lapsilla siis jotakuinkin 1v3kk - 1v8kk ikäeroja. Hyvin tuntui arki rullaavan, tosin kumpikin vanhemmista on alakoulun opettaja eli lomat pitkiä ja työpäivät lyhyitä (työpaikalla vietettynä siis, kotona taasen sitten päivä jatkuu). Saivat vielä perhepäivähoitajan tulemaan heidän kotiinsa hoitamaan lapsia, joten ei ollut kuskauksiakaan silloin, kun lapset olivat pieniä. Siis vaikka esikonen meni jossain vaiheessa esikouluunkin jne.
Mitä ihmeen jaksamista on normaalissa elämässä? Helpompaa tämä on kuin työssäkäyminen (lapset nyt 4v, 4v ja 1v).