Kloonaisitko itsesi ja pitäisit sitä lapsenasi, jos se olisi mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan. En ole komea mies joten säästän lapsen / kloonin elämää kärsimyksestä.

Voisit kasvattaa sen tyttönä niin näkisit tuleeko parempi elämä samoilla geeneillä jos on tyttö. Helpompi se on ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Meinasin älähtää, etten todellakaan, tämä yksikin kärsivä luuseriminä maailmassa on liikaa. Mutta itse asiassa olis kyllä ihanaa kasvattaa itseni rakkaudella, jota en todellisuudessa koskaan saanut.

Tässä olisi ainekset mielenkiintoiseen psykologiseen scifi-tarinaan.

Vastaus ap:n kysymykseen: en.

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinasin älähtää, etten todellakaan, tämä yksikin kärsivä luuseriminä maailmassa on liikaa. Mutta itse asiassa olis kyllä ihanaa kasvattaa itseni rakkaudella, jota en todellisuudessa koskaan saanut.

Tässä olisi ainekset mielenkiintoiseen psykologiseen scifi-tarinaan.

Vastaus ap:n kysymykseen: en.

pseudoscifi-tarinaan

Vierailija kirjoitti:

Meinasin älähtää, etten todellakaan, tämä yksikin kärsivä luuseriminä maailmassa on liikaa. Mutta itse asiassa olis kyllä ihanaa kasvattaa itseni rakkaudella, jota en todellisuudessa koskaan saanut.

Kuten moni muukin et taida ymmärtää että kloonisi ei olisi sinä. Hän olisi täysin oma yksilönsä jolla nyt vain olisi kanssasi sama perimä ( ei täysin)

Ensin meinasin sanoa että en.

Mutta toisaalta, jos tuo olisi mahdollista niin tottakai tekisin sen.

Elämäntilanne ei estä millään tavalla, olisin vain yh.

Ja ennenkaikkea voisin kokeilla tulisiko minusta (olin oikeasti kiltti lapsi) hieno ihminen.

Siis hieno ihminen, jos en olisi kasvanut perheessä, jossa vanhemmatkin vihasivat, latistivat sekä traumatisoivat minua 24/7 vuoden jokaisena päivänä.

Voisin nähdä, kun kloonini on 18 että millainen (nuori) nainen minusta olisi pitänyt tulla, jos olisin vain saanut rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinasin älähtää, etten todellakaan, tämä yksikin kärsivä luuseriminä maailmassa on liikaa. Mutta itse asiassa olis kyllä ihanaa kasvattaa itseni rakkaudella, jota en todellisuudessa koskaan saanut.

Kuten moni muukin et taida ymmärtää että kloonisi ei olisi sinä. Hän olisi täysin oma yksilönsä jolla nyt vain olisi kanssasi sama perimä ( ei täysin)

Erot tulisivat eri ympäristöstä. Eri äiti ja isä ja siten myös erilainen kasvatus.

Osaisin ainakin kasvattaa lapsen oikein, erityispiirteet ja lahjakkuudet huomioon ottaen. Lapsen perheessä ei oli myöskään yhtään mielisairasta, alkoholistia eikä lääkkeiden väärinkäyttäjää. Pystyisin tarjoamaan paljon onnellisemman lapsuuden kuin itselläni oli, ja lopputulos voisi olla tosi hyvä!

Olisi julmaa kopioida minut.

En. Taidan olla itseni klooni itse, vaikka alkuperäinen. Eri asia kuka sen kloonasi. ;)

Kyllä, ellei se maksaisi tolkuttomasti. Tilanne olisi aika outo, mutta tekisin niin. Tällä kloonilla olisi sitten aikaa hankkia lapsia. Minulla sitä ei ole, olen liian iäkäs.

En halua lasta vaikka olisihan tuo psykologisesti mielenkiintoinen ajatus. Olin hyvin uhmakas ala-asteen ensimmäiset vuodet. Olisiko näin ollut jos minut olisi tunnekasvatettu nykysuositusten mukaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinasin älähtää, etten todellakaan, tämä yksikin kärsivä luuseriminä maailmassa on liikaa. Mutta itse asiassa olis kyllä ihanaa kasvattaa itseni rakkaudella, jota en todellisuudessa koskaan saanut.

Kuten moni muukin et taida ymmärtää että kloonisi ei olisi sinä. Hän olisi täysin oma yksilönsä jolla nyt vain olisi kanssasi sama perimä ( ei täysin)

Erot tulisivat eri ympäristöstä. Eri äiti ja isä ja siten myös erilainen kasvatus.

Edes klooni ei olisi 100% geneettisesti samallainen. Mutaatioita tapahtuu joka yksilössä koko ajan.

Mielenkiintoista on se että eräs filosofian opiskelija väitti että kloonaamalla alkunsa saaneella yksilöllä ei olisi ihmisarvoa. Olin järkyttynyt. Silloin tajusin kuinka tyhmiä ihmiset ovat.

T:kimera