YLE: lapsia ei synny lukuisista eri syistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa muissa isoissa päätöksissä kannatetaan vakaata harkintaa paitsi lasten hankkimisessa, mikä on kuitenkin todella iso asia.

Juuri näin! Kerrohan että olet ajatellut työttömänä ja masentuneena hommata koiran niin heti sanotaan että ei ei kun et sinä jaksa sitä hoitaa kuitenkaan eikä riitä rahatkaan.

Jos taas kerrot olevasi raskaana heti onnitellaan että voi miten hienoa kaikki kyllä järjestyy vaikka elämässä olisi aivan kaikki päin mäntyä miten pahasti tahansa.

Olimme opiskelijoita, kun saimme molemmat lapset enkä sit heti opintojakaan valmiiksi. Kaikki järjestyi, tuloksena kaksi maailman ihaninta. Hyvä, että otimme silloin riskin. Äitinikin aina sanoi, et lasta ei kadu koskaan. Mitä tahansa muuta voi katua, lasta ei koskaan. Jos olisin odottanut muutman vuoden, ei olisi yhtään lasta meillä.

Suomessa ei kukaan joudu lapsen kanssa kadulle, eikä joudu varainaisesti näkemään nälkää, jos muuten perusasiat on kunnossa.

Tuo on tuota valheellista ja vaarallista äitimyytti sontaa. Lapsiaan katuu monet, mutta siitä ei saa puhua. Ei edes anonyyminä voi koska äitimyytihullut hyökkää kimppuun haukkumaan.

Juuri näin. Kammottavaa oikein painottaa äidiksi tulevalle (tai asiaa miettivälle) ettei lapsia voi koskaan katua. Todellakin voi. Mitä jos tuon kommentin kirjoittaja olisikin katunut, olisiko hän saanut tukea omalta äidiltään? Ei ihme ettei asiasta uskalleta avata suuta, kun koko asian eivät monet uskalla ajatella edes olevan olemassa.

Niinpä. Pahimpia ovat naiset jotka lapsen saatuaan eivät ole enää vaimoja eivät naisia eivät edes ihmisiä enää vaan nyt ollaan niin äitiä!! Aivan kaikki eletään sen lapsen kautta ja jos joku erehtyy millään tavalla kritisoimaan on tämä kamala moukka joka ei ymmärrä elämästä mitään.

Mistä moinen katkeruus? Jäitkö itse ilman äitisi huomiota?

Ja sitten pari tosiseikkaa. Syntyvyys ei tule länsimaisessa kulttuurissa lähtemään nousuun enää koskaan, sellaista mullistusta ei yksinkertaisesti tule. Ellei sitten:

- Siirrytään siihen, että kaikki raskaudet ovat kohdun/naisen ulkopuolisia. Teknologia tähän jo on aika valmis. Kenenkään ei tarvitse pilata vartaloaan.

- Lasten kasvatus ulkoistetaan yhteisin varoin ylläpidettyihin laitoksiin. Vanhemmilla tietysti täysi tapaamisoikeus, mutta ammattilaiset kasvattavat ja majoittavat. Kenenkään ei tarvitse pilata työuraansa eikä stressata, riittääkö rahat.

Tämä on myös ainoa konsti, jolla ihmiskunta voisi levittäytyä muihin aurinkokuntiin, sillä ei edes jossain Marsissa kuplassa kukaan halua lapsia tehdä sitäkään vähää, mitä täällä.

Vierailija kirjoitti:

Huoh! Aina jaksetaan ihmetellä miksi ei lapsia synny, mutta siihen on muutama erittäin yksinkertainen syy, jota ei vaan tahdota ääneen sanoa:

1. Itsekkyyden kulttuuri: Minä, minun urani, minun harrastukseni, minun elämyksen haluisuus, minä, minä, minä, jota korostetaan jo lapsesta asti kouluissa nykypäivänä erillaisten oikeuksien (muttei velvollisuuksien) tuputtamisena. Monella ei ole perhe edes mielessäkään, koska sitä arvoa ei heille tuoda missään esiin, kun pelätään sen eriarvoistavan ero/vähemmistö/(lisää tähän joku muu) perheitä tai muuten vaan pidetään vanhanaikaisena.

2. Liian pitkä koulutuspolku. Suomessa on tarpeettoman pitkä koulupolku työelämän vaatimuksiin nähden (poikkeuksena esim. lääkärit). Suurimmassa osassa aloista pärjätään liku puolet vähemmällä koulussa istumisella ja enemmällä työn ohessaoppimisella ja jatkuvan oppimisen polulla. On iso ero siinä aloitatko työurasi 23-vuotiaana vai 28-vuotiaana, kun mietit perheen perustamista. Jos oletetaan, että tarvitset noin 3-5 vuotta saadaksesi urasi alkuun tai vakituisen työpaikan on suuri ero siinä oletko 28-v perhettä perustaessa vai 33-vuotias. Ja monilla näihin kestää vieläkin pidempään ja erityisesti naisilla 35-v ensimmäistä lastaan yrittävä ei välttämättä enää onnistu.

3. Sinkkuuden ihannointi ja älytön kokemuksien keräämisen tarve. Etsitään sitä täydellistä kumppania vuosikausia ja petytään ja vaihdetaan jatkuvasti kun ei juuri se 100% match tule vastaan. Ja kumppania etsitään mielummin netistä/tinderistä kuin baareista, bileistä, harrastuksista tai satunnaisista kohtaamisista ja tutustumalla kasvotusten eikä filttereiden kautta. Kysykää X-sukupolvelta miten hommat pitää hoitaa.

Eli lyhyesti: Pää pois sieltä omasta ahterista, aiemmin töihin ja enemmän työn ohessa opiskelua ja kriteerit maltillisemmiksi kumppanin valinnassa, niin johan alkaa tapahtua.

Kun ei ala. Voisit vähän miettiä millainen sellaisen lapsen elämä on, joka tehdään ilman että lasta halutaan, vaan siksi että veronmaksajia tarvitaan jatkossa. 

Vierailija kirjoitti:

Huoh! Aina jaksetaan ihmetellä miksi ei lapsia synny, mutta siihen on muutama erittäin yksinkertainen syy, jota ei vaan tahdota ääneen sanoa:

1. Itsekkyyden kulttuuri: Minä, minun urani, minun harrastukseni, minun elämyksen haluisuus, minä, minä, minä, jota korostetaan jo lapsesta asti kouluissa nykypäivänä erillaisten oikeuksien (muttei velvollisuuksien) tuputtamisena. Monella ei ole perhe edes mielessäkään, koska sitä arvoa ei heille tuoda missään esiin, kun pelätään sen eriarvoistavan ero/vähemmistö/(lisää tähän joku muu) perheitä tai muuten vaan pidetään vanhanaikaisena.

2. Liian pitkä koulutuspolku. Suomessa on tarpeettoman pitkä koulupolku työelämän vaatimuksiin nähden (poikkeuksena esim. lääkärit). Suurimmassa osassa aloista pärjätään liku puolet vähemmällä koulussa istumisella ja enemmällä työn ohessaoppimisella ja jatkuvan oppimisen polulla. On iso ero siinä aloitatko työurasi 23-vuotiaana vai 28-vuotiaana, kun mietit perheen perustamista. Jos oletetaan, että tarvitset noin 3-5 vuotta saadaksesi urasi alkuun tai vakituisen työpaikan on suuri ero siinä oletko 28-v perhettä perustaessa vai 33-vuotias. Ja monilla näihin kestää vieläkin pidempään ja erityisesti naisilla 35-v ensimmäistä lastaan yrittävä ei välttämättä enää onnistu.

3. Sinkkuuden ihannointi ja älytön kokemuksien keräämisen tarve. Etsitään sitä täydellistä kumppania vuosikausia ja petytään ja vaihdetaan jatkuvasti kun ei juuri se 100% match tule vastaan. Ja kumppania etsitään mielummin netistä/tinderistä kuin baareista, bileistä, harrastuksista tai satunnaisista kohtaamisista ja tutustumalla kasvotusten eikä filttereiden kautta. Kysykää X-sukupolvelta miten hommat pitää hoitaa.

Eli lyhyesti: Pää pois sieltä omasta ahterista, aiemmin töihin ja enemmän työn ohessa opiskelua ja kriteerit maltillisemmiksi kumppanin valinnassa, niin johan alkaa tapahtua.

Eipä ala. Ne muutamat harvat pyöräyttää korkeintaan yhden lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa muissa isoissa päätöksissä kannatetaan vakaata harkintaa paitsi lasten hankkimisessa, mikä on kuitenkin todella iso asia.

Juuri näin! Kerrohan että olet ajatellut työttömänä ja masentuneena hommata koiran niin heti sanotaan että ei ei kun et sinä jaksa sitä hoitaa kuitenkaan eikä riitä rahatkaan.

Jos taas kerrot olevasi raskaana heti onnitellaan että voi miten hienoa kaikki kyllä järjestyy vaikka elämässä olisi aivan kaikki päin mäntyä miten pahasti tahansa.

Olimme opiskelijoita, kun saimme molemmat lapset enkä sit heti opintojakaan valmiiksi. Kaikki järjestyi, tuloksena kaksi maailman ihaninta. Hyvä, että otimme silloin riskin. Äitinikin aina sanoi, et lasta ei kadu koskaan. Mitä tahansa muuta voi katua, lasta ei koskaan. Jos olisin odottanut muutman vuoden, ei olisi yhtään lasta meillä.

Suomessa ei kukaan joudu lapsen kanssa kadulle, eikä joudu varainaisesti näkemään nälkää, jos muuten perusasiat on kunnossa.

Tuo on tuota valheellista ja vaarallista äitimyytti sontaa. Lapsiaan katuu monet, mutta siitä ei saa puhua. Ei edes anonyyminä voi koska äitimyytihullut hyökkää kimppuun haukkumaan.

Juuri näin. Kammottavaa oikein painottaa äidiksi tulevalle (tai asiaa miettivälle) ettei lapsia voi koskaan katua. Todellakin voi. Mitä jos tuon kommentin kirjoittaja olisikin katunut, olisiko hän saanut tukea omalta äidiltään? Ei ihme ettei asiasta uskalleta avata suuta, kun koko asian eivät monet uskalla ajatella edes olevan olemassa.

Niinpä. Pahimpia ovat naiset jotka lapsen saatuaan eivät ole enää vaimoja eivät naisia eivät edes ihmisiä enää vaan nyt ollaan niin äitiä!! Aivan kaikki eletään sen lapsen kautta ja jos joku erehtyy millään tavalla kritisoimaan on tämä kamala moukka joka ei ymmärrä elämästä mitään.

Tämä. Et tiedä väsymyksestä mitään kun sulla ei ole vauvaa, totesi hyvä ystäväni, kun kerroin olevani niin väsynyt etten jaksa sinä päivänä lähteä lounaalle. Olin tehnyt useampana peräkkäisenä yönä yötöitä ja päivät menivät koulun penkillä.

Kaikista ei onneksi tule minäminä-mammoja, mutta tuntuu että nykyään yllättävän monesta tulee.

Joo tuo on niin raivostuttavaa! Tai se että valitetaan miten lapset eivät saa kuulua tai näkyä miksi pitäisi sen enempää kuin muidenkaan ikäisten? Viedään lapset ravintolaan riehumaan ja naristaan miten ei ne voi oppia tavoille jos eivät ole niissä tilanteissa mukana. No pitäisiköhän niitä lapsia sitten nimenomaan opettaa niissä tilanteissa olemaan siellä paikan päällä eikä vaan istua ylimielinen virne naamallaan kun lapset hilluvat miten huvittaa ja sitten uhriudutaan jos joku muu joutuu puuttumaan ja sanomaan että nyt riittää jos ette osaa käyttäytyä niin poistukaa. Sitten lehtiin itkemään miten ilkeä henkilökunta heitti noin vain lapsiperheen ulos ravintolasta.

Ilmeisesti vain velat törmää näihin kurittomiin lapsiperheisiin. Omalle kohdalle niitä ei ole sattunut, vaikka ravintoloissa olemme paljon käyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh! Aina jaksetaan ihmetellä miksi ei lapsia synny, mutta siihen on muutama erittäin yksinkertainen syy, jota ei vaan tahdota ääneen sanoa:

1. Itsekkyyden kulttuuri: Minä, minun urani, minun harrastukseni, minun elämyksen haluisuus, minä, minä, minä, jota korostetaan jo lapsesta asti kouluissa nykypäivänä erillaisten oikeuksien (muttei velvollisuuksien) tuputtamisena. Monella ei ole perhe edes mielessäkään, koska sitä arvoa ei heille tuoda missään esiin, kun pelätään sen eriarvoistavan ero/vähemmistö/(lisää tähän joku muu) perheitä tai muuten vaan pidetään vanhanaikaisena.

2. Liian pitkä koulutuspolku. Suomessa on tarpeettoman pitkä koulupolku työelämän vaatimuksiin nähden (poikkeuksena esim. lääkärit). Suurimmassa osassa aloista pärjätään liku puolet vähemmällä koulussa istumisella ja enemmällä työn ohessaoppimisella ja jatkuvan oppimisen polulla. On iso ero siinä aloitatko työurasi 23-vuotiaana vai 28-vuotiaana, kun mietit perheen perustamista. Jos oletetaan, että tarvitset noin 3-5 vuotta saadaksesi urasi alkuun tai vakituisen työpaikan on suuri ero siinä oletko 28-v perhettä perustaessa vai 33-vuotias. Ja monilla näihin kestää vieläkin pidempään ja erityisesti naisilla 35-v ensimmäistä lastaan yrittävä ei välttämättä enää onnistu.

3. Sinkkuuden ihannointi ja älytön kokemuksien keräämisen tarve. Etsitään sitä täydellistä kumppania vuosikausia ja petytään ja vaihdetaan jatkuvasti kun ei juuri se 100% match tule vastaan. Ja kumppania etsitään mielummin netistä/tinderistä kuin baareista, bileistä, harrastuksista tai satunnaisista kohtaamisista ja tutustumalla kasvotusten eikä filttereiden kautta. Kysykää X-sukupolvelta miten hommat pitää hoitaa.

Eli lyhyesti: Pää pois sieltä omasta ahterista, aiemmin töihin ja enemmän työn ohessa opiskelua ja kriteerit maltillisemmiksi kumppanin valinnassa, niin johan alkaa tapahtua.

Kun ei ala. Voisit vähän miettiä millainen sellaisen lapsen elämä on, joka tehdään ilman että lasta halutaan, vaan siksi että veronmaksajia tarvitaan jatkossa. 

Kerropa perusteita miten nuo yllämainitut liittyvät siihen ettei lasta haluta? Jos luet tarkemmin niin kyse on nykyisistä asenteista. Kukaan ei sanonut, että heti vaan petiin kenen tahansa kanssa lisääntymään vaan ettei käytetä elämästä vuosia etsimään täydellistä kumppania ja lopulta petyttyä kun sellaista ei ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Tässä jokin aika sitten luin hyvän esimerkin nykyajan vanhemmuudesta.

Joku äiti kertoi miten oli pahoittanut mielensä kun lapsensa oli laulanut olikohan nyt bussipysäkillä. Joku oli sitten tiuskaissut että ole hiljaa. Niin mitä oli vastaukset siihen? "Kyllä mä ainakin olisin saanut raivarin mun lapselle ei tiuski kukaan" "mä olisin itse alkanut myös laulaa"

Niin eli opetetaan jo heti alkuun sille lapselle että jos Liisaa laulattaa niin antaa mennä vaan ja jos joku julkeaa pyytää olemaan hiljempaa niin ei muuta kuin lisää ääntä vaan! Koska jos pikkulissua laulattaa niin hänellä on siihen oikeus muista viis.

En sano että kenellekkään saa olla ilkeä tai tiuskia, mutta tässä maailmassa on muitakin kuin se pikkuliisa eikä tulevaisuudessakaan kaikki tule hyppimään hänen pillin mukaan.

Sääliksi käy niitä joilla on hyvät vanhemmat ja jotka kasvattavat lapsiaan koska nämä tulevat elämässä jäämään täysin näiden minäminä ja vain minä liisojen ja jormien jalkoihin.

Jos minua, tai ketä vaan, laulattaa bussipysäkillä, niin todellakin saa laulaa. Bussissa sisällä on eri asia, mut ulkona!!

Tämä on todellakin lapsivihamielinen maa. Vieraat ihmiset tiuskii lapsille ulkona, koska joku laulaa??? Ihan järjetöntä!

Veljeni perhe muutti lapsineen (5kpl) Suomeen Kanadasta. Lapset ihmettelivät, miksi suomalaiset viha avat lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä jokin aika sitten luin hyvän esimerkin nykyajan vanhemmuudesta.

Joku äiti kertoi miten oli pahoittanut mielensä kun lapsensa oli laulanut olikohan nyt bussipysäkillä. Joku oli sitten tiuskaissut että ole hiljaa. Niin mitä oli vastaukset siihen? "Kyllä mä ainakin olisin saanut raivarin mun lapselle ei tiuski kukaan" "mä olisin itse alkanut myös laulaa"

Niin eli opetetaan jo heti alkuun sille lapselle että jos Liisaa laulattaa niin antaa mennä vaan ja jos joku julkeaa pyytää olemaan hiljempaa niin ei muuta kuin lisää ääntä vaan! Koska jos pikkulissua laulattaa niin hänellä on siihen oikeus muista viis.

En sano että kenellekkään saa olla ilkeä tai tiuskia, mutta tässä maailmassa on muitakin kuin se pikkuliisa eikä tulevaisuudessakaan kaikki tule hyppimään hänen pillin mukaan.

Sääliksi käy niitä joilla on hyvät vanhemmat ja jotka kasvattavat lapsiaan koska nämä tulevat elämässä jäämään täysin näiden minäminä ja vain minä liisojen ja jormien jalkoihin.

Missä on pyydetty kun on tiuskaissut että ole hiljaa?

Tämä oli sen äidin tulkinta voihan se olla että on ihan vain sanottu että voitko olla hiljempaa. Eikä se silti oikeuta mölyämään vain lisää jos joku sanoisikin tiuskaisten.

Mutt lapsen laulu oikeuttaa tiuskimaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä jokin aika sitten luin hyvän esimerkin nykyajan vanhemmuudesta.

Joku äiti kertoi miten oli pahoittanut mielensä kun lapsensa oli laulanut olikohan nyt bussipysäkillä. Joku oli sitten tiuskaissut että ole hiljaa. Niin mitä oli vastaukset siihen? "Kyllä mä ainakin olisin saanut raivarin mun lapselle ei tiuski kukaan" "mä olisin itse alkanut myös laulaa"

Niin eli opetetaan jo heti alkuun sille lapselle että jos Liisaa laulattaa niin antaa mennä vaan ja jos joku julkeaa pyytää olemaan hiljempaa niin ei muuta kuin lisää ääntä vaan! Koska jos pikkulissua laulattaa niin hänellä on siihen oikeus muista viis.

En sano että kenellekkään saa olla ilkeä tai tiuskia, mutta tässä maailmassa on muitakin kuin se pikkuliisa eikä tulevaisuudessakaan kaikki tule hyppimään hänen pillin mukaan.

Sääliksi käy niitä joilla on hyvät vanhemmat ja jotka kasvattavat lapsiaan koska nämä tulevat elämässä jäämään täysin näiden minäminä ja vain minä liisojen ja jormien jalkoihin.

Missä on pyydetty kun on tiuskaissut että ole hiljaa?

Eikai siinä anelemaankaan tarvitse käydä jos mammalla ei ole sen vertaa älliä, että siellä missä on muita otetaan ne muut myös huomioon. Vaikka se oman lapsen ääntely olisi vanhemmilleen maailman mukavinta kuunneltavaa, niin muille se on vain ärsyttävää mölinää. En minäkään haluaisi kuunnella Liisan laulua oli hän sitten 4v tai 45v

Enkä minä halua kuulla tiuskivaa mölinää. Minkäs teet, eihän tuo aikuinenkaan ottanut huomioon muita, kun avasi äänensä tiuskimalla.

Vierailija kirjoitti:

Täällä lasten hirveydestä ja maailmanlopusta saarnaavat katkerat egoistit ei voi ymmärtää että hoivavietti on ihmiselle luonnollinen ominaisuus ja sen täyttäminen perustarve, vaikka se juuri heiltä puuttuukin. Ihan sukupuolesta riippumatta.

Vanhuksetkin pysyvät toimintakykyisinä ja mieleltään terävinä paljon kauemmin kun heillä on joku tai jotain josta huolehtia, lastenlasten ja kumppanin puutteessa vaikka lemmikki pitää elämäniloa yllä. Todellisuudessa suuri enemmistö on aika epäitsekästä porukkaa joka löytää onnen muiden auttamisesta.

Naiset hoitaa miehiä ja miehillä tätä hoivaviettiä ei ole. Niin yksinkertaista se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa muissa isoissa päätöksissä kannatetaan vakaata harkintaa paitsi lasten hankkimisessa, mikä on kuitenkin todella iso asia.

Juuri näin! Kerrohan että olet ajatellut työttömänä ja masentuneena hommata koiran niin heti sanotaan että ei ei kun et sinä jaksa sitä hoitaa kuitenkaan eikä riitä rahatkaan.

Jos taas kerrot olevasi raskaana heti onnitellaan että voi miten hienoa kaikki kyllä järjestyy vaikka elämässä olisi aivan kaikki päin mäntyä miten pahasti tahansa.

Olimme opiskelijoita, kun saimme molemmat lapset enkä sit heti opintojakaan valmiiksi. Kaikki järjestyi, tuloksena kaksi maailman ihaninta. Hyvä, että otimme silloin riskin. Äitinikin aina sanoi, et lasta ei kadu koskaan. Mitä tahansa muuta voi katua, lasta ei koskaan. Jos olisin odottanut muutman vuoden, ei olisi yhtään lasta meillä.

Suomessa ei kukaan joudu lapsen kanssa kadulle, eikä joudu varainaisesti näkemään nälkää, jos muuten perusasiat on kunnossa.

Tuo on tuota valheellista ja vaarallista äitimyytti sontaa. Lapsiaan katuu monet, mutta siitä ei saa puhua. Ei edes anonyyminä voi koska äitimyytihullut hyökkää kimppuun haukkumaan.

Juuri näin. Kammottavaa oikein painottaa äidiksi tulevalle (tai asiaa miettivälle) ettei lapsia voi koskaan katua. Todellakin voi. Mitä jos tuon kommentin kirjoittaja olisikin katunut, olisiko hän saanut tukea omalta äidiltään? Ei ihme ettei asiasta uskalleta avata suuta, kun koko asian eivät monet uskalla ajatella edes olevan olemassa.

Niinpä. Pahimpia ovat naiset jotka lapsen saatuaan eivät ole enää vaimoja eivät naisia eivät edes ihmisiä enää vaan nyt ollaan niin äitiä!! Aivan kaikki eletään sen lapsen kautta ja jos joku erehtyy millään tavalla kritisoimaan on tämä kamala moukka joka ei ymmärrä elämästä mitään.

No tuohan vain todistaa sen, että se oma lapsi on niin ihana, että se menee kaiken muun edelle ja niin sen täytyy ollakin.

Lapsi on pieni vain ohikiitävän hetken ja sen ajan hän tarvitsee vanhempiaan paljon ja vanhemmat ovat ne jouden kuuluu huolehtia siitä, että lapsi saa hyvät eväät elämään. 

Jos ajatellaan, että ihminen elää noin 90v niin se lapseen laittettu aika on aika pieni, joten kyllä sitä voi silloin  lapseen keskittyä.

Jos lapsen hommaa on siihen sitten paneuduttava  eikä homaa sovi hoitaa ns vasemmalla kädellä. Kyseessä on kuitenkin toisen ihmisen elämä ja lapsi on täysin riippuvainen vanhempiensa huolenpidosta (ja monesti nimenomaan sen äidin huolenpidosta, isät monesti ulkoistaa itsensä ja jäävät lapselle vieraaksi)

Itsekin aikoinaan keskittynyt lasten hyvinvointiin, kun he olivat pieniä. Sitä ennen olin elänyt itselleni yli 30v ja nyt kun lapset ovat jo maailmalla ja pärjäävät omillaan voin taas tuijottaa omaa napaani.

Aika aikaansa kutakin.

Täällä samaan aikaan valitetaan siitä, ettei lapsia kasvateta ja siitä, että niihin keskitytään. Onko siis edelleen vallalla ajatus, et lasten tulee olla jotenkin huomaamattomia, poissa silmistä? Et jos nyt on itsekkäästi ihan pakko niitä hankkia, niiden pitää olla kuin ei oliskaan. Ei saa kuulua ja mielellään ei edes näkyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikat epävarmoja ja toinen juttu tämä koulukiusaaminen.

Kuka laittaa lapsensa kouluun kun ei voi tietää minkälaisen

kohtelun kohteeksi voi joutua.  Sydäntä särkeviä juttuja saanut viime

aikoina lukea.

Voi kristus. Aina typerämmiksi vain menevät nämä syyt. Mutta onhan se tosiaan totta, että jos ei olisi lapsia ollenkaan niin ei olisi koulukiusaamistakaan.

Hmm siis potentiaalisen lapsen hyvinvoinnin pohtiminen etukäteen on jotenkin huono juttu.....

No onhan se melko turhaa murehtia etukäteen jotain olematonta ongelmaa.

Koulukiusaaminen olematon ongelma? Missähän tynnyrissä sä olet viime vuosikymmenet viettänyt. Koulukiusaamisella on karmaisevia vaikutuksia lapseen ja nuoreen.

Tarkoitin sitä, että ensin kannattaa olla se lapsi olemassa. Ihan turhaa miettiä, että mitä jollekin syntymättömälle lapselle voi tapahtua. Pätee ihan mihin tahansa muuhunkin ongelmaan. Oletko ostamatta taloa, koska se voi palaa?

No etukäteenhän niitä ongelmaskenaarioita yleensä tulee pohtia, ei silloin vasta kun on cacca tuulettimessa ja tilanne päällä. Miettii etukäteen miten ongelmaa voisi ehkäistä, miten varautua, miten tilanteessa toimia ja jos ongelmaa ei voi estää/ehkäistä kunnolla, niin mietittävä lähteekö koko hommaan riippuen ongelman todennäköisyydestä ja vakavuudesta.

Voi pohtia, mutta ihan turhaa se on, koska se pohtiminen ei vaikuta mihinkään.

Miten se ei vaikuta mihinkään? Jos jättää lisääntymättä kun tajuaa että touhu ei kiinnosta/ei ole kykyä/ei riitä resurssit, niin kaikki voittavat.

On turhaa stressata olemattoman lapsen koulunkäynnistä. Se kun voi mennä myös ihan hyvin kuten suurimmalla osalla menee. En nyt enää pysty paksummasta rautalangasta vääntää.

Mutta moni muu asia voikin sitten mennä pieleen lapsen elämässä synnytyksestä kuolemaan asti. Mikä siinä sinua hiertää, että osa ei halua ylimääräisiä huolia ja riskejä elämäänsä? Ne on onneksi 100% oman valinnan kautta valittavissa ja helposti nykyään ehkäistävissä.

Hiertää juuri se, että te olette vapaamatkustajia tässä yhteiskunnassa. Luusereita, jotka siirtävät kaiken vastuun muille. Kyllä minäkin voisin lopettaa kaiken elämisen ja mennä johonkin maakuoppaan kyhjöttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä jokin aika sitten luin hyvän esimerkin nykyajan vanhemmuudesta.

Joku äiti kertoi miten oli pahoittanut mielensä kun lapsensa oli laulanut olikohan nyt bussipysäkillä. Joku oli sitten tiuskaissut että ole hiljaa. Niin mitä oli vastaukset siihen? "Kyllä mä ainakin olisin saanut raivarin mun lapselle ei tiuski kukaan" "mä olisin itse alkanut myös laulaa"

Niin eli opetetaan jo heti alkuun sille lapselle että jos Liisaa laulattaa niin antaa mennä vaan ja jos joku julkeaa pyytää olemaan hiljempaa niin ei muuta kuin lisää ääntä vaan! Koska jos pikkulissua laulattaa niin hänellä on siihen oikeus muista viis.

En sano että kenellekkään saa olla ilkeä tai tiuskia, mutta tässä maailmassa on muitakin kuin se pikkuliisa eikä tulevaisuudessakaan kaikki tule hyppimään hänen pillin mukaan.

Sääliksi käy niitä joilla on hyvät vanhemmat ja jotka kasvattavat lapsiaan koska nämä tulevat elämässä jäämään täysin näiden minäminä ja vain minä liisojen ja jormien jalkoihin.

Ymmärrän että tässä parjataan vanhempia jotka antavat lastensa tehdä mitä vain missä vain, mutta täytyy sanoa että bussipysäkillä laulaminen ei kyllä ole kiellettyä yhtään keneltäkään. Ei aikuisilta eikä lapsilta. Ärsyttävää se voi toki olla, mutta aikuisen ihmisen täytyy kyllä kestää myös ärsytystä julkisilla paikoilla liikkuessaan.

Eri asia jos lapsi laulaa kailottaa menemään siellä bussissa sisällä.

Joo ja jos ajatellaan niin kyllähän humalaiset aikuiset aiheuttaa paljon enemmän häiriökäyttäytymisä ja pahempaa, kuin se, että lapsi laulaa bussipysäkillä.

Jos minun lapsi olisi aikoinaan laulanut bussipysäkillä ja joku olisi tullut tiuskimaan, että nyt suu kiinni, niin olisin kyllä lapselle sanonut, että lopettaa laulamisen ja jatketaan sitten kotona, mutta kyllähän se niin on, että jos siinä  joku humalainen mies olisi lauleskellut, niin olisiko sillekin menty sanomaan, että nyt hiljaa?

Monet meinaa, että lapselle saa sanoa mitä vaan, mutta toista aikuista siedetään paljon pitempään, vaikka se pitäisi meteliä.

Mulle olis äiti sanonu että suu kiinni ilman kenenkään ulkopuolisen huomauttelujakin. Meluamisesta ja perceilystä julkisella paikalla sai nopeasti rangaistuksen, niin opin olemaan hiljaa ja paikoillani. Eri

Ja kah, noin iloinen ja lähimmäistä arvostava kansalainen sit sinustakin kehkeyty😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset tulee kasvattaa tähän yhteiskuntaan, ottamaan muut ihmiset myös huomioon.

Lapsilta tulee vaatia, se on rakkautta. Vaatimisella näytät , että uskot lapsen pystyvän hyvään ja parempaan. Enkä tarkoita arvosanoja vaan käyttäytymistä ja empatiaa.

Jännää, kuinka kovia intohimoja lapsettomilla on usein lasten kasvatusta kohtaan. Jos pitää itseään hyvänä kasvattajana, voi hakeutua ammattikasvattajaksi.

Lapsettomat tissiposket tuntuvat olevan parhaita asiantuntijoita kaikessa lapsiin liittyvässä. Vähän sama kuinka sähköautojen kanssa pahimmat ongelmat ovat aina polttomoottoriautoilijoilla.

Mitä se mielestäsi kertoo niistä vanhemmista ja heidän tavastaan toimia jos jopa se lapseton pystyy ilman omakohtaista kokemusta toteamaan, että nyt menee v*tuiksi?

Lapseton ei ymmärrä elämästä eikä lapsiperhearjesta yhtään mitään.

Äh miten laiska trollaus yritys.

Miten muuten se sitten voisi olla!? Lapseton on mielestäsi jokin lapsiperhearjen asiantuntija?

Ai miten ihminen jolla ei ole lapsia voisi tietää elämästä mitään? Ei lapsiperhearjesta, mutta kyllähän sitä näkee ihan ihminen itsekin kun on, että joillain on vanhemmuus täysin hukassa eikä osata toimia niiden lasten kanssa.

Joillakin on, joillakin on aina ollut. Se ei tarkoita, että kaikilla. Täällä nyt ylistetään lapsettomien epäitsekkyyttä ja haukutaan yleisesti kaikkia lapsellisia. Ihmeellistä vastakkainasettelua. Miksi lapsettomat ovat noin piikit pystyssä? Ymmärrän suhteessa typeriin sukulaisiin, mut me täällä ei olla niitä. Osa lapsettomistakin on moukkia, laulavat pysäkeillä ja ovat muutekin ikäviä ihmisiä. Osa meistä kaikkista on pasko ja. Mutta edelleen ei kaikki. Ei velat, eikä lapselliset. Ihmeellisen katkera ketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset tulee kasvattaa tähän yhteiskuntaan, ottamaan muut ihmiset myös huomioon.

Lapsilta tulee vaatia, se on rakkautta. Vaatimisella näytät , että uskot lapsen pystyvän hyvään ja parempaan. Enkä tarkoita arvosanoja vaan käyttäytymistä ja empatiaa.

Jännää, kuinka kovia intohimoja lapsettomilla on usein lasten kasvatusta kohtaan. Jos pitää itseään hyvänä kasvattajana, voi hakeutua ammattikasvattajaksi.

Lapsettomat tissiposket tuntuvat olevan parhaita asiantuntijoita kaikessa lapsiin liittyvässä. Vähän sama kuinka sähköautojen kanssa pahimmat ongelmat ovat aina polttomoottoriautoilijoilla.

Mitä se mielestäsi kertoo niistä vanhemmista ja heidän tavastaan toimia jos jopa se lapseton pystyy ilman omakohtaista kokemusta toteamaan, että nyt menee v*tuiksi?

Lapseton ei ymmärrä elämästä eikä lapsiperhearjesta yhtään mitään.

Äh miten laiska trollaus yritys.

Miten muuten se sitten voisi olla!? Lapseton on mielestäsi jokin lapsiperhearjen asiantuntija?

Ai miten ihminen jolla ei ole lapsia voisi tietää elämästä mitään? Ei lapsiperhearjesta, mutta kyllähän sitä näkee ihan ihminen itsekin kun on, että joillain on vanhemmuus täysin hukassa eikä osata toimia niiden lasten kanssa.

No ei todellakaan tiedä mitään siitä mistä elämässä pohjimmiltaan on kyse. Pleikan pelaaminen sohvalla ei ole sitä. Ei ole isompaa asiaa elämässä kuin nähdä oman lapsensa syntyvän.

Se on niin merkillinen asia. Samaan aikaan todella arkinen ja tavallinen. Ainahan niitä lapsia on syntynyt. Ja sit niin maaginen ja ihmeellinen. Se, miten se lapsi kasvaa ja kehittyy joka päivä, on todella ihmeellistä. Vanhemmilleen. Siinä on joku salainen ihme päällä koko ajan. Sit sille lapsettomalle kaverille tai naapurille se sama ihme on vain ärsyttävä ja häiritsevä olento.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset tulee kasvattaa tähän yhteiskuntaan, ottamaan muut ihmiset myös huomioon.

Lapsilta tulee vaatia, se on rakkautta. Vaatimisella näytät , että uskot lapsen pystyvän hyvään ja parempaan. Enkä tarkoita arvosanoja vaan käyttäytymistä ja empatiaa.

Jännää, kuinka kovia intohimoja lapsettomilla on usein lasten kasvatusta kohtaan. Jos pitää itseään hyvänä kasvattajana, voi hakeutua ammattikasvattajaksi.

Lapsettomat tissiposket tuntuvat olevan parhaita asiantuntijoita kaikessa lapsiin liittyvässä. Vähän sama kuinka sähköautojen kanssa pahimmat ongelmat ovat aina polttomoottoriautoilijoilla.

Mitä se mielestäsi kertoo niistä vanhemmista ja heidän tavastaan toimia jos jopa se lapseton pystyy ilman omakohtaista kokemusta toteamaan, että nyt menee v*tuiksi?

Lapseton ei ymmärrä elämästä eikä lapsiperhearjesta yhtään mitään.

Äh miten laiska trollaus yritys.

Miten muuten se sitten voisi olla!? Lapseton on mielestäsi jokin lapsiperhearjen asiantuntija?

Ai miten ihminen jolla ei ole lapsia voisi tietää elämästä mitään? Ei lapsiperhearjesta, mutta kyllähän sitä näkee ihan ihminen itsekin kun on, että joillain on vanhemmuus täysin hukassa eikä osata toimia niiden lasten kanssa.

No ei todellakaan tiedä mitään siitä mistä elämässä pohjimmiltaan on kyse. Pleikan pelaaminen sohvalla ei ole sitä. Ei ole isompaa asiaa elämässä kuin nähdä oman lapsensa syntyvän.

Kuinka surullista kaikin puolin. Sinulla ei siis ole elämästä mitään muuta käsitystä kuin olla itse lapsi ja leikkiä ja siitä sitten tehdään lapsi jonka kautta eletään sitä samaa uudestaan. Sitten onkin lastenlasten vuoro ja sama laulu. Maailmassa olisi niin paljon muutakin koettavaa ja nähtävää.

Haluaisitko kokea ja nähdä maailmaa ilman muita ihmisiä? Jossain asumattomalla seudulla? Sielläkö voi kokea jotain maailman ihmeellisyydestä? Kuitenkin sinä olisit siellä ja veisit sit taas sitä ihmeellisyyttä pois. Kun vain se on maailmassa ihmeellistä, missä ei ole ihmisiä. Sinun maailmakuvasi mukaan.

Setä ja eno kirjoitti:

Edelleen on enemmän niitä jotka on valmis lapsen tekemään kuin kasvattamaan.

Ja osa näistä on naisia.

Vaikka kuinka asian vääntäisi, ei se miksikään muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset tulee kasvattaa tähän yhteiskuntaan, ottamaan muut ihmiset myös huomioon.

Lapsilta tulee vaatia, se on rakkautta. Vaatimisella näytät , että uskot lapsen pystyvän hyvään ja parempaan. Enkä tarkoita arvosanoja vaan käyttäytymistä ja empatiaa.

Jännää, kuinka kovia intohimoja lapsettomilla on usein lasten kasvatusta kohtaan. Jos pitää itseään hyvänä kasvattajana, voi hakeutua ammattikasvattajaksi.

Lapsettomat tissiposket tuntuvat olevan parhaita asiantuntijoita kaikessa lapsiin liittyvässä. Vähän sama kuinka sähköautojen kanssa pahimmat ongelmat ovat aina polttomoottoriautoilijoilla.

No kyllähän se nyt nähdään miten te niitä lapsianne kasvatatte. Per seelleen menee. Lapset voivat huonosti ja hakkaavat toisiaan kilpaa, empatiakyky on kateissa ja koulutuloksetkin alkavat täällä olla jo ihan kehitysmaaluokkaa kun kakarat tuijottelevat puhelimiaan.

Ei tarvitse olla asiantuntija nähdäkseen että kasvatus on hukassa.

On se merkillistä, vaikka teitä paremmintietäjiä on koko ajan enemmän, niin silti menee vaan huonommin ja huonommin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset tulee kasvattaa tähän yhteiskuntaan, ottamaan muut ihmiset myös huomioon.

Lapsilta tulee vaatia, se on rakkautta. Vaatimisella näytät , että uskot lapsen pystyvän hyvään ja parempaan. Enkä tarkoita arvosanoja vaan käyttäytymistä ja empatiaa.

Jännää, kuinka kovia intohimoja lapsettomilla on usein lasten kasvatusta kohtaan. Jos pitää itseään hyvänä kasvattajana, voi hakeutua ammattikasvattajaksi.

Lapsettomat tissiposket tuntuvat olevan parhaita asiantuntijoita kaikessa lapsiin liittyvässä. Vähän sama kuinka sähköautojen kanssa pahimmat ongelmat ovat aina polttomoottoriautoilijoilla.

Mitä se mielestäsi kertoo niistä vanhemmista ja heidän tavastaan toimia jos jopa se lapseton pystyy ilman omakohtaista kokemusta toteamaan, että nyt menee v*tuiksi?

Lapseton ei ymmärrä elämästä eikä lapsiperhearjesta yhtään mitään.

Äh miten laiska trollaus yritys.

Miten muuten se sitten voisi olla!? Lapseton on mielestäsi jokin lapsiperhearjen asiantuntija?

Ai miten ihminen jolla ei ole lapsia voisi tietää elämästä mitään? Ei lapsiperhearjesta, mutta kyllähän sitä näkee ihan ihminen itsekin kun on, että joillain on vanhemmuus täysin hukassa eikä osata toimia niiden lasten kanssa.

Joillakin on, joillakin on aina ollut. Se ei tarkoita, että kaikilla. Täällä nyt ylistetään lapsettomien epäitsekkyyttä ja haukutaan yleisesti kaikkia lapsellisia. Ihmeellistä vastakkainasettelua. Miksi lapsettomat ovat noin piikit pystyssä? Ymmärrän suhteessa typeriin sukulaisiin, mut me täällä ei olla niitä. Osa lapsettomistakin on moukkia, laulavat pysäkeillä ja ovat muutekin ikäviä ihmisiä. Osa meistä kaikkista on pasko ja. Mutta edelleen ei kaikki. Ei velat, eikä lapselliset. Ihmeellisen katkera ketju.

Moni näistä vänkääjistä on roikkunut tällä sivustolla vuosia. Ovat niin omaan ajatusmaailmaansa jumiutuneita, että kaikki, mikä ei tue heidän rajallista kantaansa on automaattisesti uhka. Ja reagoivat sen mukaisesti. Jos uusi ketju säilyy edes muutaman päivän, alkaa se sama kinaaminen uudestaan.

Mikrokosmos suomalaisesta yhteiskunnasta tämä paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikat epävarmoja ja toinen juttu tämä koulukiusaaminen.

Kuka laittaa lapsensa kouluun kun ei voi tietää minkälaisen

kohtelun kohteeksi voi joutua.  Sydäntä särkeviä juttuja saanut viime

aikoina lukea.

Voi kristus. Aina typerämmiksi vain menevät nämä syyt. Mutta onhan se tosiaan totta, että jos ei olisi lapsia ollenkaan niin ei olisi koulukiusaamistakaan.

Hmm siis potentiaalisen lapsen hyvinvoinnin pohtiminen etukäteen on jotenkin huono juttu.....

No onhan se melko turhaa murehtia etukäteen jotain olematonta ongelmaa.

Koulukiusaaminen olematon ongelma? Missähän tynnyrissä sä olet viime vuosikymmenet viettänyt. Koulukiusaamisella on karmaisevia vaikutuksia lapseen ja nuoreen.

Tarkoitin sitä, että ensin kannattaa olla se lapsi olemassa. Ihan turhaa miettiä, että mitä jollekin syntymättömälle lapselle voi tapahtua. Pätee ihan mihin tahansa muuhunkin ongelmaan. Oletko ostamatta taloa, koska se voi palaa?

No etukäteenhän niitä ongelmaskenaarioita yleensä tulee pohtia, ei silloin vasta kun on cacca tuulettimessa ja tilanne päällä. Miettii etukäteen miten ongelmaa voisi ehkäistä, miten varautua, miten tilanteessa toimia ja jos ongelmaa ei voi estää/ehkäistä kunnolla, niin mietittävä lähteekö koko hommaan riippuen ongelman todennäköisyydestä ja vakavuudesta.

Voi pohtia, mutta ihan turhaa se on, koska se pohtiminen ei vaikuta mihinkään.

Miten se ei vaikuta mihinkään? Jos jättää lisääntymättä kun tajuaa että touhu ei kiinnosta/ei ole kykyä/ei riitä resurssit, niin kaikki voittavat.

On turhaa stressata olemattoman lapsen koulunkäynnistä. Se kun voi mennä myös ihan hyvin kuten suurimmalla osalla menee. En nyt enää pysty paksummasta rautalangasta vääntää.

Mutta moni muu asia voikin sitten mennä pieleen lapsen elämässä synnytyksestä kuolemaan asti. Mikä siinä sinua hiertää, että osa ei halua ylimääräisiä huolia ja riskejä elämäänsä? Ne on onneksi 100% oman valinnan kautta valittavissa ja helposti nykyään ehkäistävissä.

Hiertää juuri se, että te olette vapaamatkustajia tässä yhteiskunnassa. Luusereita, jotka siirtävät kaiken vastuun muille. Kyllä minäkin voisin lopettaa kaiken elämisen ja mennä johonkin maakuoppaan kyhjöttämään.

No mene?