Pahinta millä naiseuttasi on halvennettu?
Vaikka eletään jo vuotta 2023 jotkut asiat ei vaan muutu. Joka naiselle on varmasti tullut hetki, jota ei tahdo uskoa. Naiseuttasi on pohjia myöten halvennettu. Mikä on sinun pahin kokemuksesi, joka edelleen kummittelee mielessä? Pura tänne!
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkein koko maapallolla on vallalla käsitys, että pojat ja miehet ovat jotenkin osaavia, hauskoja, luotettavia ja asiantuntevia. Ihan kollektiivisesti ajatellaan, että maapallolla on ongelmia joiden ratkaisemiseen meidän kaikkien on osallistuttava, vaikka useimmat näistä ongelmista ovat miesten agressioiden ja kohtuuttomuuden ilmentymiä yksin: sodat, vallankaappaukset, konfliktit jne. Pienen ihmisen tasolla tiedän useita perheitä, joissa pojat, enot, ukit ja muut suvun miehet vaan ovat mystisesti arvokkaampia kuin naiset, ja heidän elämällään on enemmän arvostusta. Koen maailman kipupisteet tämän vuoksi erittäin epäkiinnostaviksi ja väsyttäviksi ja varsinkin naiseuttani loukkaaviksi jatkumoiksi.
Koen itseni feministiksi, mutta tuollainen asenne on vahingollinen. Yleistät tietyt ongelmat yhden sukupuolen ongelmiksi. Yhtä hyvin voitaisiin sanoa, että miehet pitävät maailmaa pystyssä, koska suurin osa johtajista on miehiä. Ehkä tässä esimerkissä huomaammekin ajatuskulun absurdiuden; todellisuus on paljon kompleksisempi kuin tällaiset yksinkertaistukset
Koe itsesi vaikka kumisaappaaksi, mutta tilastollinen tosiasia on että lähes kaikki vakavia rikoksia tekevät ihmiset ovat miehiä. Se ei ole asenne. Se on fakta. -eri
Tilastollinen tosiasia on myös, että lähes kukaan mies(kään) ei tee elämänsä aikana yhtään vakavaa rikosta. Se on fakta.
-Eri
Hmm, mulla ei taida olla sellaista asiaa kuin naiseus. Olen ihminen, nainen kyllä, mutta en ensisijaisesti.
Ihmisyyttäni kyllä on yritetty halventaa miljoona kertaa vetoamalla siihen, että olen nainen ja naisen pitää ja kuuluu asiat x, y ja z sekä naiset eivät saa eikä ole naiselle sopivaa a, b ja c.
X, y ja z ovat kaikkea kurjaa ja tylsää, a, b ja c kaikkea kivaa.
Vierailija kirjoitti:
- Touvattu baarissa suoraan varoittamatta kiinni haaroväliin. Naurettu päälle. Kun olen mielipiteeni tästä ilmaissut, niin olen tosikko tiukkapipo.
- Ei annettu lähetettä sterilisiaatioon. Tämä kahden lääkärin toimesta. Ensimmäinen lykkäsi pillerireseptin vuodeksi käteen ja sanoi ettei sterilisaatio ole ehkäisykeino. Tämä oli vanhempi naislääkäri. Toinen lääkäri (mies) taas perusteli, että helpompi olisi miehelleni operaatio tehdä. Ei auttanut selittää, että MINÄ en halua lapsia mieheni kanssa enää. Enkä kenenkään muunkaan kanssa. Mutta mies se saattaa haluta jos vaikka leskeytyy, eroamme tmv. Molemmat vetivät myös "Olet nuori alkaa kaduttaa"-kortin pöytään. Olin 32v, kaksi lasta. Lopulta sain sterilisaatioon lähetteen kolmannelta lääkäriltä, olin 33v ja elämäni parhaita päätöksiä. En ole katunut hetkeäkään.
- Oman äitini toimesta pienestä pitäen myös huolella mollattu, vertailtu ja vähätelty. Kunnes riitti. Nykyään emme juuri ole väleissä. Ja kuka on se vaikea ihminen? No kuulemma minä.
Tuo sterilisaatio on käsittämättömin.
Lapsilukuni oli täynnä ja lääkäri jupisi, eikö mieheni voisi mennä operaatioon minun sijaani.
Minusta kummankin osapuolen kohdalla kyseessä on jokaisen oma päätös. Minun päätökselläni ei ole mitään tekemistä mieheni kanssa vaan sen kanssa, että minun lapsilukuni on täynnä. Lapsiluvusta on luonnollisesti keskusteltu vuosien varrella ja päätetty, mikä meidän luku on, ja minulle se sama määrä on yhtä kuin täynnä ja haluan sterilisaation. En tiedä, onko mieheni luku täynnä, mutta sen tiedän, että meidän yhdessä päättämämme lapsiluku on täynnä. En koe voivani alkaa vaatimaan toista päättämään lapsiluvusta ikuisuuksiksi vaan se pitää jokaisen päättää itse.
Vierailija kirjoitti:
Joukkor---aus 16 vuotiaana on pahin, koska se on muuttanut koko elämän. En oo ikinä elänyt ns. "normaalin naisen elämää". Vasta nelikymppisenä tajusin että kaikki lähti menemään pieleen jo teininä ton jutun jälkeen, sillon muutuin ja vetäydyin maailmasta.
Ei tietysti ole ainoa asia miten on nöyryytetty ja satutettu, mutta se on se mikä tuhosi loppuiäksi ja vei ihan väärille raiteille.
51v
Tunnen sympatiaa sinua kohtaan. Me tuon ajan tytöt kävimme läpi melkoisen myllyn. Samoin aikaisemmat sukupolvet. Itselläni ei ole noin pahoja kokemuksia kuin sinulla, mutta ne asiat, joita koimme melkeinpä "normaaleina" ovat toivottavasti ohi tyttäriltämme.
Pidetään huoli siitä.
Vierailija kirjoitti:
Naiseutta halvennettu. 🤣
Mikä naurattaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkein koko maapallolla on vallalla käsitys, että pojat ja miehet ovat jotenkin osaavia, hauskoja, luotettavia ja asiantuntevia. Ihan kollektiivisesti ajatellaan, että maapallolla on ongelmia joiden ratkaisemiseen meidän kaikkien on osallistuttava, vaikka useimmat näistä ongelmista ovat miesten agressioiden ja kohtuuttomuuden ilmentymiä yksin: sodat, vallankaappaukset, konfliktit jne. Pienen ihmisen tasolla tiedän useita perheitä, joissa pojat, enot, ukit ja muut suvun miehet vaan ovat mystisesti arvokkaampia kuin naiset, ja heidän elämällään on enemmän arvostusta. Koen maailman kipupisteet tämän vuoksi erittäin epäkiinnostaviksi ja väsyttäviksi ja varsinkin naiseuttani loukkaaviksi jatkumoiksi.
Koen itseni feministiksi, mutta tuollainen asenne on vahingollinen. Yleistät tietyt ongelmat yhden sukupuolen ongelmiksi. Yhtä hyvin voitaisiin sanoa, että miehet pitävät maailmaa pystyssä, koska suurin osa johtajista on miehiä. Ehkä tässä esimerkissä huomaammekin ajatuskulun absurdiuden; todellisuus on paljon kompleksisempi kuin tällaiset yksinkertaistukset
Meillä saattaa olla ehkä vuosikymmenien ikäero. Oleellista maailman ongelmissa on, että miehet ovat maailmaa johtaneet ja tehneet johtajina valintoja. Johtajuus on olennaista kaikissa ilmiöissä. Koulukiusaaminen on aisoissa sellaisissa kouluissa joissa rehtorilla on osaaminen ja tahtotila asiaan. Yritykset ovat cvastuullisia kun johto niin päättää. Näistä mikrokierroksista se maailman meno sitten syntyy. Feminismiä ei tarvittaisi jos hommat olisi kunnossa.
Sivusta mainitsen, että en ole johtanut maailmaa, yritystä enkä koulua. Kuten ei suurin osa muistakaan miehistä.
- mies
Ylläpidät huonoja arvoja. Kuten kaikki miehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkein koko maapallolla on vallalla käsitys, että pojat ja miehet ovat jotenkin osaavia, hauskoja, luotettavia ja asiantuntevia. Ihan kollektiivisesti ajatellaan, että maapallolla on ongelmia joiden ratkaisemiseen meidän kaikkien on osallistuttava, vaikka useimmat näistä ongelmista ovat miesten agressioiden ja kohtuuttomuuden ilmentymiä yksin: sodat, vallankaappaukset, konfliktit jne. Pienen ihmisen tasolla tiedän useita perheitä, joissa pojat, enot, ukit ja muut suvun miehet vaan ovat mystisesti arvokkaampia kuin naiset, ja heidän elämällään on enemmän arvostusta. Koen maailman kipupisteet tämän vuoksi erittäin epäkiinnostaviksi ja väsyttäviksi ja varsinkin naiseuttani loukkaaviksi jatkumoiksi.
Koen itseni feministiksi, mutta tuollainen asenne on vahingollinen. Yleistät tietyt ongelmat yhden sukupuolen ongelmiksi. Yhtä hyvin voitaisiin sanoa, että miehet pitävät maailmaa pystyssä, koska suurin osa johtajista on miehiä. Ehkä tässä esimerkissä huomaammekin ajatuskulun absurdiuden; todellisuus on paljon kompleksisempi kuin tällaiset yksinkertaistukset
Koe itsesi vaikka kumisaappaaksi, mutta tilastollinen tosiasia on että lähes kaikki vakavia rikoksia tekevät ihmiset ovat miehiä. Se ei ole asenne. Se on fakta. -eri
Tilastollinen tosiasia on myös, että lähes kukaan mies(kään) ei tee elämänsä aikana yhtään vakavaa rikosta. Se on fakta.
-Eri
Kolmannes suomalaisista naisista tulee kumppaninsa pahoinpitelemäksi. Ja se pahoinpitelijä on lähes poikkeuksetta mies.
Eräs korkeasti koulutettu mies tuli deiteille ja alkoi heti pilkata rin tojeni kokoa! Ei saanut niistä katsettaan irti, sanoi että juuri ja juuri kestää niiden ison koon, kertoi kuinka haluaisi upottaa jotain niiden väliin. Yritin puhua muusta mutta hän aina palasi tähän samaan, jankutti upottamistaan..... ja hän oli omasta mielestään superälykkö! Emme edes tunteneet toisiamme.
Olin hänelle pelkkä rinta pari.
Olettamalla, että koska sukupuoleni on nainen, olen X, tai minulla on tiettyjä ominaisuuksia, haluan tiettyjä asioita. Koen että tässä jätetään minuus pois laskuista sekä se, millainen olen ihmisenä.
Ei sinällään että mikään näistä vaikuttaisi siihen mitä teen ja en tee.
Isä vihasi naisia. Kohteli välinpitämättömyydellä, välillä inholla/halveksunnalla. Kyllähän sitä naiseus oli hukassa tuon jälkeen, mutta itsekseni asiaa korjailen.
Joukkor---aus 16 vuotiaana on pahin, koska se on muuttanut koko elämän. En oo ikinä elänyt ns. "normaalin naisen elämää". Vasta nelikymppisenä tajusin että kaikki lähti menemään pieleen jo teininä ton jutun jälkeen, sillon muutuin ja vetäydyin maailmasta.
Ei tietysti ole ainoa asia miten on nöyryytetty ja satutettu, mutta se on se mikä tuhosi loppuiäksi ja vei ihan väärille raiteille.
51v