Missä "pikkuasioissa" et suostu tekemään kompromisseja parisuhteessa?

Mä en ole miehen äiti, mun tehtävä ei ole häntä kasvattaa. Pitää osata kokata, siivota yms omatoimisesti ja mikään pleikkaa vapaat pelaava pikkupoika ei kiinnosta. Ja tähän lisäys: saa pelata, mutta se ei voi olla ainoa elämänmuoto vapaalla. Myöskään huutamista ja reuhaamista en kodissani kuuntele. Ihmisille puhutaan asiallisesti

Siinä, että miehen täytyy siivota jälkensä. Hän ei voi jättää ruokailun jälkeen astioitaan ruokapöydälle, saksia ja pussin päätä pöydälle leikkaamisen jälkeen, kenkiä keskelle eteisen lattiaa jne. 

Tavaroille ON omat paikkansa ja ne on sinne myös laitettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.

Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.

 

Sinä varmaan teet nuo samat asiat miehelle? Koska jos et tee, niin nuo kuulostavat aika typeriltä ja lapsellisilta vaatimuksilta.

En ole tuo jolle vastasit, mutta itse menneessä parisuhteessa huomioin toista jatkuvasti. Viikonloppu-aamuisin toin kahvit sänkyyn, merkkipäivinä annoin pitkään ja huolella harkitun lahjan jne.

Ja itse sain: en mitään. Koska hän ei kuulema ikinä keksinyt mitään.

Olin nuorena naiivi ja yliymmärtäväinen, nykyään ymmärrän, ettei kyse ollut siitä ettei millään keksinyt vaikka kuinka mietti. Vaan siitä, ettei häntä kiinnostanut. Palvelu pelasi panostamattakin, niin miksi olisi pitänyt mitään vaivautua.

Ei ole pikkuasia, mutta en muuta miehen kanssa saman katon alle, sillä silloin niistä pikkuasioista tulee isoja. Nyt huolehdimme itse omat asiamme. En suostu muuttamaan miehen asuntoon, enkä ikään kuin solahtamaan miehen elämään ilman, että miehen tarvitsee muuttaa omia tapojaan. Selkeät merkit siitä on jo nyt, että niin joutuisin tekemään, jos yhdessä asuisimme, ei kiitos. 

Porno.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.

Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.

 

Toimiiko tämä kahteen suuntaan?

 

Mietin kanssa, että mitäs toi beef & bj -päivän viettäminen, kansainvälinen miestenpäivä jne.

Niin kauan kuin naiset kärsii kuukautisista joka kk, synnyttävät, imettävät, tekevät enemmän kotitöitä ja huolehtivat enemmän aikataulutuksesta ja koko perheen tunteista, saavat pienempää palkkaa samasta työstä jne., on extra-huomioiminen paikallaan.

Kenenkään mikromanageeraajan kanssa en asu samassa taloudessa. Jos kaikki pitää tehdä juuri hänen tavallaan ja prikulleen hänen aikataulussaan niin sitä voi sitten harrastaa ihan siellä omassa asunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.

Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.

 

Toimiiko tämä kahteen suuntaan?

 

Yleensä nainen aina huomioi ja muistaa kaiken, niiden miestenkin sukulaisten juhlat. Eli jos se ukko nyt pari kolme kertaa vuodessa vaivautuu ostamaan sen kukkapuskan, niin ei luulisi olevan niin ylivoimaista.

Mun ex-mies ei vaan ikinä saanut mitään aikaise

Ja jouluisin lähtee joulukortit tai muut viestit. Tiesittehän miehen sukulaiset, että jopa se tekstiviestilläkin lähetetty joulutoivotus tulee sukulaismieheltänne siksi, kun vaimonsa on kehottanut muutamankin kerran joulunaluspäivinä, kunnes viesti väkerretään (jos väkerretään)?

Onpas ketjussa paljon vaativaisia naisia. Onneksi normaalejakin on olemassa.

Hääpäivinä, syntymäpäivänä, äitienpäivänä, joskus jopa naistenpäivän ja ystävänpäivänä, olisi kiva tulla muistetuksi kukilla. Myös lasten olisi ihana oppia sellainen tapa huomioida nainen ja äiti. 

Mutta jos niitä kukkia tuo ihan joku muu päivä vuodessa, kun miestä  itseään sattuu huvittamaan, muttei hääpäivänä tai äitienpäivänä, syntymäpäivänä, se tuntuu oudosti kunnioituksen ja välittämisen puutteelta.

Joulunakin olisi hienoa, jos muistetaan joulukukalla. 

Aviomieheni ei ole käyttänyt koskaan vihkisormusta, sen jälkeen kun lähti alttarilta. Kuulemma ahdistaa sormessa. Tuo asia on minua kovasti vaivannut, mutta minkäs teet. Ei sormuksen puuttumisen vuoksi voi eroa ottaa. Muuten on todella kunnon mies, ei juopottele eikä pahoinpitele ketään, työssäkäyvä mies, lapset hoitanut myös erittäin hyvin eli hyvä iskä.. Nykyisin olen itsekin jättänyt sormuksen pois, varsinkin juhlissa...  :D

Bond-leffoja ei ilmeisesti siksi saa katsoa, kun niissä naiset on kovin esineellistettyjä, pehmopornoa miehille. 

Ei anaaliseksitoiveissa elävää miestä. Eikä muissakaan pervoissa pornosta opituissa maailmoissa elävää miestä. 

Henkilö ei seuraa Jeesusta. Siis ellei seuraa, ei voi ymmärtää ja tukea minuakaan kun asia on hänen mielestä höpöjuttu.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole miehen äiti, mun tehtävä ei ole häntä kasvattaa. Pitää osata kokata, siivota yms omatoimisesti ja mikään pleikkaa vapaat pelaava pikkupoika ei kiinnosta. Ja tähän lisäys: saa pelata, mutta se ei voi olla ainoa elämänmuoto vapaalla. Myöskään huutamista ja reuhaamista en kodissani kuuntele. Ihmisille puhutaan asiallisesti

Pitää katsoa myös rakkausrealityja ja temppareita sen pelaamisen lisäksi, koska se on paljon järkevämpää ajanvietettä. 

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään mikromanageeraajan kanssa en asu samassa taloudessa. Jos kaikki pitää tehdä juuri hänen tavallaan ja prikulleen hänen aikataulussaan niin sitä voi sitten harrastaa ihan siellä omassa asunnossa.

Tuo karsisi aika lailla kaikki naiset pois, jos miehellä sattuisi olemaan tuollainen preferenssi. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei huudeta, ei edes koroteta ääntä. Ei yhtään ainutta kertaa. 

Eräälle ystävälleni tämä oli ihan kauhistus kun puhuttiin rajoista riitatilanteissa. Hän oli puolestaan sitä mieltä, että hänelle olisi henkistä väkivaltaa jos hän ei saisi ilmaista negatiivisia tunteitaan olemalla äänekäs. Hän on sanojensa mukaan sitä tyyppiä, jolla huutaminen tuulettaa tunteita ja ei ole niin vakavaa, vaan sen jälkeen on helppo rauhoittua ja sopia. Kuulema jos hän ei saa huutaa riidellessä, niin hänen vihansa patoutuu ja muuttuu entistä vahingollisemmaksi. 

Minulle huutaminen on silti välitön deal breaker. En voi kunnioittaa ihmistä joka alkaa karjumaan/kiljumaan eikä osaa argumentoida tai ilmaista tunteitaan mölyämättä. Ja pakko myöntää, että vaikka tuo keskustelu ystäväni kanssa käytiin hyvässä hengessä niin valehtelin väittäessäni ymmärtäväni hänenkin näkökulmansa. 

Sieltä tuli yhdessä viestissä kiteytettynä, että miksi Suomessa ei synny parisuhteita entiseen malliin. Ei kukaan täysijärkinen jaksa noita naisten minäminäminä -vaatimuksia. Ja tuo "henkistä väkivaltaa", voi helvetin kevät :D.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole miehen äiti, mun tehtävä ei ole häntä kasvattaa. Pitää osata kokata, siivota yms omatoimisesti ja mikään pleikkaa vapaat pelaava pikkupoika ei kiinnosta. Ja tähän lisäys: saa pelata, mutta se ei voi olla ainoa elämänmuoto vapaalla. Myöskään huutamista ja reuhaamista en kodissani kuuntele. Ihmisille puhutaan asiallisesti

 

Pitää katsoa myös rakkausrealityja ja temppareita sen pelaamisen lisäksi, koska se on paljon järkevämpää ajanvietettä. 

 Typerä vertaus. Mulla ei edes ole televisiota, enkä katso mitään muutakaan miltään laitteelta. 

Minä en neuvottele kotitöiden jakamisesta. Mies tekee puolet oli elämäntilanne mikä hyvänsä. Voin keskustella kumpi tekee mitäkin, mutta puoliksi menee. En jousta ollenkaan tästä.

Miehet on hyväksyneet tämän. Nykyinen suhde on kestänyt yli kymmenen vuotta ja 50/50 jako on mennyt läpi vauva- ja työttömyysvuoden.

Huutamista en siedä. Tosin se ei ole mikään pikkuasia, vaan kertoo impulssikontrollin puutteesta eli kypsymättömyydestä ja epäkunnioittavasta asenteesta. Huutaminen on lapseksi heittäytymistä, toisen lyttäämistä ja väkivaltaa.

Tämä muuten myös tappaa seksin 100% varmuudella.