Missä "pikkuasioissa" et suostu tekemään kompromisseja parisuhteessa?

On minun vaimolla joitain mielestäni pieniä asioita joista hän haluaa pitää kiinni, mutta ei ne mitään ehdottomia ole. Minä pyrin tietysti parhaani mukaan muistamaan ja toimimaan niiden mukaan, mutta tiedän että maailma ei siihen kaadu jos esim joku aamu en ole muistanut pyyhkiä muruset ruokapöydästä lähtiessäni töihin :)

Vierailija kirjoitti:

Sukujuhliin osallistutaan joka jumalan kerta ilman mussutusta, ellei ole oikeasti jotain tosi tärkeää omaa menoa silloin. Myös niihin ns. kissanristiäisiin. Asia josta en tingi jos kanssani haluaa olla parisuhteessa.

Seuraava kiitos 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihkisormusta käytetään. Piste. Siinä vaiheessa, kun sormus alkaa "ahdistaa", niin avioliitto katsotaan päättyneeksi.

 

Hyi jotain sormuksia, rumia, epämukavia ylihintasia metallinpalasia. Turhakkeita.

Aivan niin. Mm. Hautakivetkin on aivan turhakkeita, joku kivi vaan.

Olen sanonut miehelleni, siskolleni ja ystävilleni, että en halua mitään hautakiveä, vaan tuhkat voi viskellä minne haluaa.

Ei se hautakivesi ole sinua, vaan omaisiasi varten. Siinä vaiheessa ei varmaan itse enää haluta mitään.

Aloituksessa kysytään pikkuasioita ja suurin osa mainituista on kyllä suuria asioita...

Minulle tärkeää on avoin ja "raatorehellinen" keskustelu ja yhteys toiseen. Sitä luulisi että se olisi monen muunkin parisuhteen avainasioita, muttei vaikuta olevan. Olen keskustellut monen parisuhteessa olevan ystävän kanssa asioista, joita he eivät ole ottaneet esille kumppaninsa kanssa. Ei nyt toki aivan kaikkea tarvitse kertoa, mutta tärkeää on keskustella arkiset perusasiat läpi, eikä vain tyytyä passiivisesti rooliinsa ja sitten mahdollisesti katkeroitua ja uhriutua.

Minulle ei huudeta, ei edes koroteta ääntä. Ei yhtään ainutta kertaa. 

Eräälle ystävälleni tämä oli ihan kauhistus kun puhuttiin rajoista riitatilanteissa. Hän oli puolestaan sitä mieltä, että hänelle olisi henkistä väkivaltaa jos hän ei saisi ilmaista negatiivisia tunteitaan olemalla äänekäs. Hän on sanojensa mukaan sitä tyyppiä, jolla huutaminen tuulettaa tunteita ja ei ole niin vakavaa, vaan sen jälkeen on helppo rauhoittua ja sopia. Kuulema jos hän ei saa huutaa riidellessä, niin hänen vihansa patoutuu ja muuttuu entistä vahingollisemmaksi. 

Minulle huutaminen on silti välitön deal breaker. En voi kunnioittaa ihmistä joka alkaa karjumaan/kiljumaan eikä osaa argumentoida tai ilmaista tunteitaan mölyämättä. Ja pakko myöntää, että vaikka tuo keskustelu ystäväni kanssa käytiin hyvässä hengessä niin valehtelin väittäessäni ymmärtäväni hänenkin näkökulmansa. 

Pitää olla turun sinappia, itikan käristettä ja lapin kultaa. Turha yrittää millään kapanaosseilla, sineetti sinapeilla ja kohovilaisilla yrittää.

Minulla on myös tuo tietynlainen tilannetaju ja sosiaalinen älykkyys. Huomasin välillä häpeäväni exää, kun hänellä ei mielestäni oikein ollut kunnossa nämä. Käyttäytyi välillä tosi lapsellisesti tietyissä tilanteissa, kiinnitti julkisilla paikoilla itseensä huomiota tavoilla, joilla ei olisi kannattanut, ei oikein tajunnut miten ollaan asiallisesti sosiaalisissa tilanteissa jne. Ja siis itsekään en todellakaan ole mitään tikku takalistossa tyyppiä, enkä mikään maailman sovinnaisin tapaus mutta kaikenlaiseen huumoriin ja koodiston rikkomisiin pitää olla kuitenkin oikea paikka ja aika. 

Tulin silloin tulokseen etten jatkossa enää halua olla ihmisen kanssa, josta koen että joudun häntä häpeämään. Se ei ole reilua sille toisellekaan ja en todellakaan halua alkaa nalkuttamaan ja kouluttamaan häntä tässä asiassa.

Tavaroille suuttumista en kuuntele.

Vanhoista Tinderkavereistani en luovu sanoi mies mitä tahansa. Sänkyyn en tietenkään mene, mutta hyviä ystävyyksiä sieltä on vuosien aikana paljonkin jäänyt. Yksityisyyteen kuuluu siis myös omat ystävät. Toki tämä toimii molemmin päin.

En nyt listaa mitään fysiikkaa, elämäntyylien yhteensopivuuksia, sosiaalisia taitoja tai henkisiä yhteyksiä vaan sellaisia mistä mulle on sanottu että ne ovat joko älyttömiä tai pikkujuttuja. Vaikka eivät siis minulle ole. 

-Eläinten määrä. Mies ei määrää, rajoita tai missään kohtaa jurnuta minun itse maksamieni, vakuuttamieni , treenaamieni ja hoitamieni eläinten määrästä tai laadusta. Älyttömimmillään olen kuullut että joku avosuhde-situationship-etä-äijä määrää ettei saa tulla toista koiraa. :D 

-Omat makuuhuoneet. En jousta tästä. Minulla tulee aina olemaan oma makuuhuone, oma sänky, oma unirytmi. 

-Huomiointi ja hemmottelu. Miehen homma on kosiskella välillä ja muistaa merkkipäivät ja kaikki oikeasti turhatkin kuten nimipäivä, ystävänpäivä (oli just, miehelle täyden kympin arvosana) ja jopa joku yhteenmuuton vuosipäivä. Ei näihin kaikkiin pidä panostaa millään rahallisella tai aktiviteetilla, mutta minulle on tärkeää kun muistaa. Kaipaan yleensäkin prinsessakohtelua ja olen havainnut hyväksi, että mies on ihan hulluna minuun. Kädenlämpöiseen suhtautumiseen on minun kokemukseni mukaan usein ollut joku syy kuten että ko. mies ei nyt ole ollut minusta ihan varma tai hänellä on yleensäkin ollut joku estyneisyys tai sitoutumiskammo vaikka on muuta väittänyt 🤷

Kakesta en luovu. Ison telkkarin katseluvuorot jaetaan tasan ja kumpikin vuorollaan katselee lemppareitaan pienemmästä töllöstä. Yhtään ei saa kuulua mussutusta minun ohjelmavalinnoista, enkä suostu kuuntelemaan minkään urheilukisan hehkutuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Tämän ketjun kun kahlasi läpi niin en yhtään ihmettele minkä takia miehet välttelee parisuhdetta. Naiset ovat kauheita kotidiktaattireita ja pirttihirmuja. Kaiken takana on naisen huomiohimo jonka takia vaaditaan miestä elämään vain naisen huomioimista ja palvelua varten.
Eikös tuo ala olemaan jo toisen ihmisen hyväksikäyttöä omien rippuvuuksien takia?

Hmmm, miten niin ?  Ensinnäkin ne on naiset jotka välttelee parisuhdetta, ja miehet jotka itkevät yksinäisyyttään kun eivät naista suhteeseen saa, ja se on myös mies joka vaatii ettei saa vaatia suhtellta mitään. Naiset vain toteavat että tähän suhteeseen minä en lähde/tässä suhteessa minä en halua olla, ja ovat tyytyväisenä ilman suhdetta vääränlaisen miehen kanssa.

Että kukas se riippuvainen olikaan ;)

Tämä^^

Minulla on ihan prinsessavaatimukset, enkä minä niihin halua tai edes varmaan voi ketään painostaa. Vaan tietenkin niin, että olen tapaillut vain sellaista miestä joka suhtautuu toiveisiini hyväntahtoisesti tai jopa pitää niistä. Olen myös itse todella omistautunut kumppani, mies todellakin saa ihailua ja huomiota osakseen ja kiitosta kaikesta mitä tekee. 

Ja koska minulla on omat pikkutarkat toiveeni joita toinen huomioi ja kunnioittaa, ymmärrän paremmin kuin hyvin että hänen toiveensa ovat yhtä arvokkaita eikä minun pidä voida yhtään samaistua niihin tunnetasolla voidakseni toteuttaa ne omistautuneesti. 

Sinkkuna tuli kyllä törmättyä aika törkeisiinkin miehiin, siis sellaisiin jotka ihan pokkana yrittivät muiluttaa käyntiin jotain epämääräistä säätöä vaikka ihan muusta oli puhuttu. Ja kaikenlaista jo viestittelyvaiheessa lyttäämistä ja mukaovelaa negailua, jolla yritettiin syyllistää että et kai sinä vain vaadi mitään kuten ne muut naiset. Tarkkana sai olla 😅

Kelle on pikkuasia, kelle ei

- en tingi edes arkipäiväisestä luottamuksesta, siitä että kumppanin sanaan voi luottaa. 

Se mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä, missä kävi tai mihin menossa, pitää voida ja uskaltaa sanoa ääneen ilman valkoisia valheita tai asian kaunistelua. Se mitä aikoo olisi ainakin suurimmaksiosaksi hyvä toteutua, sillä inhoan haihattelijoita ja tyhjän puhujia (suurien suunnittelijoita) ja ennen pitkää huomaat ettei hänen puhumaansa / lupaamaansa tule tapahtumaan koskaan. Mikään ei tapa parisuhdetta yhtä lahjakkaasti kuin se että alunalkaenkin huomaa että kumppani puhuu lämpimikseen mutta ei toteuta sitä mitä sanoo tai aikuisena varsinkin mieli ja suunnitelma muuttuu puolelta ja tasalta.

Anaaliseksiä on saatava kerran viikossa. Mielellään lauantaina saunan jälkeen kun on paikat pesty.

Jos kumppanilla on taipumus (halu) runsaaseen usein toistuvaan alkoholin käyttöön ja selvästi humalahakuiseen juomiseen tai tupakointiin, niin kiitos ei vaikka miten mukava olisi. 

Noista em. Tupakointi ehdoton nou nou, koska se haisee ihmisen ihosta ja hengityksestä vaikkei minun läsnäollessa polttaisikaan. Se että kerta kesässä vetää lärvit ystävän kans mökillä ok kunhan minun ei tarvii sitä katella.

Nukkumaan ei mennä riidoissa, asia sovitaan ennen sitä.

Unirytmi ja pimeässä, hiljaisuudessa nukkuminen. 

Vierailija kirjoitti:

Omat asunnot, omat rahat, omat autot.
Tarvitsen paljon omaa rauhaa voidaaksen palautua hektisestä työstäni.

Enkä hoida miehen lapsia, eikä miehen tarvitse minun lapsia hoitaa tms.

Sama. Jos lähtisin parisuhteeseen (tähän ei kylläkään mitään mielenkiintoa ole ollut vuosiin), niin suhde jäisi kyllä tosi kevyeksi.

Koska en halua, että elämääni tulee suhteen myötä lisää velvollisuuksia, kun omat velvollisuutenikin hoidan yksin apua keneltäkään tarvitsematta.

Voisi tapailla vain niin, että on kivaa, ei muuta. Toisen draamoja en elämääni kaipaa, enkä myöskään halua lapsenvahdiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.

Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.

Sinä varmaan teet nuo samat asiat miehelle? Koska jos et tee, niin nuo kuulostavat aika typeriltä ja lapsellisilta vaatimuksilta.

koirien vapaasta liikkumisesta talon sisällä ja kytkettynä olemisesta ulkona. Ja koirien terveydenhuollosta, mieluummin viidestä turhan takia eläinklinikalle kuin kerran liian myöhään.  Eikä koiria potkita tai tönitä vaan komennetaan asiallisesta, jos ja kun on aihetta