Lue keskustelun säännöt.
Missä "pikkuasioissa" et suostu tekemään kompromisseja parisuhteessa?
Vai onko sellaisia olemassa? Eli siis asioita, joiden ainakin oletat olevan useimmille muille vähäisiä ja ei-tärkeitä, mutta jotka ovat sinulle itsellesi ja elämässäsi sen verran isoja ja tärkeitä, että joustaminen ja kompromissien teko tuntuisi hyvin vaikealta, jos ei peräti mahdottomalta
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihkisormusta käytetään. Piste. Siinä vaiheessa, kun sormus alkaa "ahdistaa", niin avioliitto katsotaan päättyneeksi.
Hyi jotain sormuksia, rumia, epämukavia ylihintasia metallinpalasia. Turhakkeita.
Aivan niin. Mm. Hautakivetkin on aivan turhakkeita, joku kivi vaan.
Olen sanonut miehelleni, siskolleni ja ystävilleni, että en halua mitään hautakiveä, vaan tuhkat voi viskellä minne haluaa.
Ei se hautakivesi ole sinua, vaan omaisiasi varten. Siinä vaiheessa ei varmaan itse enää haluta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksessa kysytään pikkuasioita ja suurin osa mainituista on kyllä suuria asioita...
Minulle tärkeää on avoin ja "raatorehellinen" keskustelu ja yhteys toiseen. Sitä luulisi että se olisi monen muunkin parisuhteen avainasioita, muttei vaikuta olevan. Olen keskustellut monen parisuhteessa olevan ystävän kanssa asioista, joita he eivät ole ottaneet esille kumppaninsa kanssa. Ei nyt toki aivan kaikkea tarvitse kertoa, mutta tärkeää on keskustella arkiset perusasiat läpi, eikä vain tyytyä passiivisesti rooliinsa ja sitten mahdollisesti katkeroitua ja uhriutua.
Minulle ei huudeta, ei edes koroteta ääntä. Ei yhtään ainutta kertaa.
Eräälle ystävälleni tämä oli ihan kauhistus kun puhuttiin rajoista riitatilanteissa. Hän oli puolestaan sitä mieltä, että hänelle olisi henkistä väkivaltaa jos hän ei saisi ilmaista negatiivisia tunteitaan olemalla äänekäs. Hän on sanojensa mukaan sitä tyyppiä, jolla huutaminen tuulettaa tunteita ja ei ole niin vakavaa, vaan sen jälkeen on helppo rauhoittua ja sopia. Kuulema jos hän ei saa huutaa riidellessä, niin hänen vihansa patoutuu ja muuttuu entistä vahingollisemmaksi.
Minulle huutaminen on silti välitön deal breaker. En voi kunnioittaa ihmistä joka alkaa karjumaan/kiljumaan eikä osaa argumentoida tai ilmaista tunteitaan mölyämättä. Ja pakko myöntää, että vaikka tuo keskustelu ystäväni kanssa käytiin hyvässä hengessä niin valehtelin väittäessäni ymmärtäväni hänenkin näkökulmansa.
Pitää olla turun sinappia, itikan käristettä ja lapin kultaa. Turha yrittää millään kapanaosseilla, sineetti sinapeilla ja kohovilaisilla yrittää.
Minulla on myös tuo tietynlainen tilannetaju ja sosiaalinen älykkyys. Huomasin välillä häpeäväni exää, kun hänellä ei mielestäni oikein ollut kunnossa nämä. Käyttäytyi välillä tosi lapsellisesti tietyissä tilanteissa, kiinnitti julkisilla paikoilla itseensä huomiota tavoilla, joilla ei olisi kannattanut, ei oikein tajunnut miten ollaan asiallisesti sosiaalisissa tilanteissa jne. Ja siis itsekään en todellakaan ole mitään tikku takalistossa tyyppiä, enkä mikään maailman sovinnaisin tapaus mutta kaikenlaiseen huumoriin ja koodiston rikkomisiin pitää olla kuitenkin oikea paikka ja aika.
Tulin silloin tulokseen etten jatkossa enää halua olla ihmisen kanssa, josta koen että joudun häntä häpeämään. Se ei ole reilua sille toisellekaan ja en todellakaan halua alkaa nalkuttamaan ja kouluttamaan häntä tässä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavaroille suuttumista en kuuntele.
Seuraava kiitos