Millainen ammatti sopii ujolle, aralle ja herkälle?
Olen luova mutta taideala ei nyt työlllistä. Ehdotuksia?? Tuntuu että tämä maailma on minua vastaan. Minulla ei myöskään ole tippaakaan kunnianhimoa.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Joku tutkija tai muu akateeminen. Tai artesaani, joku missä saa tehdä jotain luovaa eikä tarvitse välttämättä olla koko ajan sosiaalinen (ja jos on yrittäjä niin se on silti eri dynamiikka kuin ihan puhtaissa asiakaspalveluammateissa). Jos et halua tehdä taidetta työksesi, niin ainakin suosittelen sitä ihan tunteiden käsittelyyn ja ilmaisuun, varsinkin jos joudut ylläpitämään sellaista sosiaalista maskia koko päivän työssäsi.
Pahoittelut, en lukenut alustusta ennen kommentointia. Mutta olisiko joku muu taiteen ala kuin se, jota ensin opiskelit? Onhan noita vaikka minkä verran. Kaikkea suklaapuodista muotiin ja vaikka mitä.
-sama
Kirjanpito
Tekniset alat
Mahdollisimman korkean koulutuksen paikat (fiksuinta ja parhaiten käyttäytyvää porukkaa pääasiassa)
Kaikki muut työt paitsi ne, missä joutuu ns kansan koko kirjon kanssakäymisiin. Eli mieluummin b2b kuin b2c tai julkiset palvelut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähihoitaja on yksi harvoista ammateista joka työllistää.
Ujo, arka ja herkkä ei jaksa ja pärjää lähihoitajana.
Ujoudesta ja arkuudesta oppii pois nopeasti kun hankkiutuu mukavuusalueen ulkopuolelle.
No eikä opi aina. Itse jouduin melkein psykoosiin, tarpeeksi kun on mukavuusalueen ulkopuolella niin tulee raja vastaan jos ujous ja arkuus on ominaisuus mikä ei lähde altistumalla
Kyllä oppii jos haluaa, se ei ole ominaisuus vaan luonteenpiirre. Tiedätkö että ujoja ja arkoja on Suomi täynnä, se sinun lähikaupan tai marketin myyjäkin voi olla ujo ja arka, mutta tarpeeksi vahva luonteinen. En ymmärrä kun nykyisin ollaan olevinaan jotenkin erityisen ujoja ja arkoja siihen vielä niin h**tin herkkiä ettei voi muuta tehdä kuin kotona kiereskellä itsesäälissä ja odotella jos vaikka eläkkeelle pääsisi. Töihin vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähihoitaja on yksi harvoista ammateista joka työllistää.
Ujo, arka ja herkkä ei jaksa ja pärjää lähihoitajana.
Ujoudesta ja arkuudesta oppii pois nopeasti kun hankkiutuu mukavuusalueen ulkopuolelle.
No eikä opi aina. Itse jouduin melkein psykoosiin, tarpeeksi kun on mukavuusalueen ulkopuolella niin tulee raja vastaan jos ujous ja arkuus on ominaisuus mikä ei lähde altistumalla
Kyllä oppii jos haluaa, se ei ole ominaisuus vaan luonteenpiirre. Tiedätkö että ujoja ja arkoja on Suomi täynnä, se sinun lähikaupan tai marketin myyjäkin voi olla ujo ja arka, mutta tarpeeksi vahva luonteinen. En ymmärrä kun nykyisin ollaan olevinaan jotenkin erityisen ujoja ja arkoja siihen vielä niin h**tin herkkiä ettei voi muuta tehdä kuin kotona kiereskellä itsesäälissä ja odotella jos vaikka eläkkeelle pääsisi. Töihin vaan.
Eiköhän näillä aroilla ja ujoilla ole vaan sopiva lääkitys että voi töissä käydä ja osa toki on vahvoja luonteiltaan, mutta yllättävän moni käyttää lääkityksiä
Itse olin nuorena ujo, herkkä ja arka tyttö. Mutta niin minä vain 17v astelin maatalouskauppaan kysymään työharjoittelu paikkaa ja sillä tiellä olin lähes 10 vuotta. Ja nyt opiskelen hoitajaksi lisäksi. Työ tekijäänsä opettaa sanotaan näin. Kun tulee kokemusta tulee myös varmuutta. Ole rohkea on neuvoni!
Mutta vaikea sanoa mikä sopisi ehkä puutarhatyöntekijä? Kaikessa työssä tarvitaan nykyään niitä sosiaalisia taitoja
Itse olen ujo ja arka, mutta töissä on ns työminä ja vedän roolia koko työpäivän ajan. Todella kuluttavaa voin sanoa, kun on päivittäin tilassa ja tilanteissa jotka ovat omalle itselle luonnottomia. Mutta kaikkeen tottuun niin sanotaan. Olen kyllä pohtinut joko työpaikan vaihtoa tai ihan eri alaa. Olisi mukava kun työ ei veisi kaikkea energiaa
Vierailija kirjoitti:
Kuvisope
No just! Huorittelevien ja vesivärejä viskelevien teinien opeksi, never.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähihoitaja on yksi harvoista ammateista joka työllistää.
Ujo, arka ja herkkä ei jaksa ja pärjää lähihoitajana.
Ujoudesta ja arkuudesta oppii pois nopeasti kun hankkiutuu mukavuusalueen ulkopuolelle.
No eikä opi aina. Itse jouduin melkein psykoosiin, tarpeeksi kun on mukavuusalueen ulkopuolella niin tulee raja vastaan jos ujous ja arkuus on ominaisuus mikä ei lähde altistumalla
Kyllä oppii jos haluaa, se ei ole ominaisuus vaan luonteenpiirre. Tiedätkö että ujoja ja arkoja on Suomi täynnä, se sinun lähikaupan tai marketin myyjäkin voi olla ujo ja arka, mutta tarpeeksi vahva luonteinen. En ymmärrä kun nykyisin ollaan olevinaan jotenkin erityisen ujoja ja arkoja siihen vielä niin h**tin herkkiä ettei voi muuta tehdä kuin kotona kiereskellä itsesäälissä ja odotella jos vaikka eläkkeelle pääsisi. Töihin vaan.
Niin siis sinä et ymmärrä. No onhan sinulla oikeus mielipiteeseen. Mutta se on vain mielipide, ei fakta. Tunnista tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähihoitaja on yksi harvoista ammateista joka työllistää.
Ujo, arka ja herkkä ei jaksa ja pärjää lähihoitajana.
Ujoudesta ja arkuudesta oppii pois nopeasti kun hankkiutuu mukavuusalueen ulkopuolelle.
No eikä opi aina. Itse jouduin melkein psykoosiin, tarpeeksi kun on mukavuusalueen ulkopuolella niin tulee raja vastaan jos ujous ja arkuus on ominaisuus mikä ei lähde altistumalla
Kyllä oppii jos haluaa, se ei ole ominaisuus vaan luonteenpiirre. Tiedätkö että ujoja ja arkoja on Suomi täynnä, se sinun lähikaupan tai marketin myyjäkin voi olla ujo ja arka, mutta tarpeeksi vahva luonteinen. En ymmärrä kun nykyisin ollaan olevinaan jotenkin erityisen ujoja ja arkoja siihen vielä niin h**tin herkkiä ettei voi muuta tehdä kuin kotona kiereskellä itsesäälissä ja odotella jos vaikka eläkkeelle pääsisi. Töihin vaan.
Eiköhän näillä aroilla ja ujoilla ole vaan sopiva lääkitys että voi töissä käydä ja osa toki on vahvoja luonteiltaan, mutta yllättävän moni käyttää lääkityksiä
Olikohan joka kymmenes työssäkäyvä joka syö lääkkeitä, juurikin näihin ahdistuksiin, sosiaalisiin pelkoihin yms. En muista oliko vanha tutkimus, nykyään varmaan vieläkin enemmän käyttää. Työelämän tahti kiihtyy koko ajan ja työntekijöiltä vaaditaan ulospäinsuuntautuneisuutta.
Olin yhdessä työpaikassa ja kun tule puhe näistä niin selvisi että olin ainoa koko porukassa joka ei syö lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Arkisto.
Ei vanhanaikaista paperiarkistotyötä enää juuri ole. Digitoijia silloin tällöin koulutetaan, se on ehkä sellaista rauhassa puurtamista. Muuta arkistoalan koulutusta on yliopiston suuntautumisvaihtoehtoina ja amk:ssa, mutta työ on ihan erilaista kuin ihmiset kuvittelevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähihoitaja on yksi harvoista ammateista joka työllistää.
Ujo, arka ja herkkä ei jaksa ja pärjää lähihoitajana.
Ujoudesta ja arkuudesta oppii pois nopeasti kun hankkiutuu mukavuusalueen ulkopuolelle.
No eikä opi aina. Itse jouduin melkein psykoosiin, tarpeeksi kun on mukavuusalueen ulkopuolella niin tulee raja vastaan jos ujous ja arkuus on ominaisuus mikä ei lähde altistumalla
Kyllä oppii jos haluaa, se ei ole ominaisuus vaan luonteenpiirre. Tiedätkö että ujoja ja arkoja on Suomi täynnä, se sinun lähikaupan tai marketin myyjäkin voi olla ujo ja arka, mutta tarpeeksi vahva luonteinen. En ymmärrä kun nykyisin ollaan olevinaan jotenkin erityisen ujoja ja arkoja siihen vielä niin h**tin herkkiä ettei voi muuta tehdä kuin kotona kiereskellä itsesäälissä ja odotella jos vaikka eläkkeelle pääsisi. Töihin vaan.
Eiköhän näillä aroilla ja ujoilla ole vaan sopiva lääkitys että voi töissä käydä ja osa toki on vahvoja luonteiltaan, mutta yllättävän moni käyttää lääkityksiä
Olikohan joka kymmenes työssäkäyvä joka syö lääkkeitä, juurikin näihin ahdistuksiin, sosiaalisiin pelkoihin yms. En muista oliko vanha tutkimus, nykyään varmaan vieläkin enemmän käyttää. Työelämän tahti kiihtyy koko ajan ja työntekijöiltä vaaditaan ulospäinsuuntautuneisuutta.
Olin yhdessä työpaikassa ja kun tule puhe näistä niin selvisi että olin ainoa koko porukassa joka ei syö lääkkeitä.
Ihan mielenkiinnosta että _miten_ nää lääkkeet oikeasti auttaa tollasissa tilanteissa?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ujo ja arka, mutta töissä on ns työminä ja vedän roolia koko työpäivän ajan. Todella kuluttavaa voin sanoa, kun on päivittäin tilassa ja tilanteissa jotka ovat omalle itselle luonnottomia. Mutta kaikkeen tottuun niin sanotaan. Olen kyllä pohtinut joko työpaikan vaihtoa tai ihan eri alaa. Olisi mukava kun työ ei veisi kaikkea energiaa
Minä olen näin 5-kymppisenä tullut niin 'paatuneeksi', että välillä mietin, olenko enää lainkaan ujo ja herkkä. Ne ovat ihmisessä hyviä ominaisuuksia, ja ujouden mukana voitetaan myös osa herkkyydestä.
Koruseppä/kaivertaja? Työllisyydestä en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähihoitaja on yksi harvoista ammateista joka työllistää.
Ujo, arka ja herkkä ei jaksa ja pärjää lähihoitajana.
Ujoudesta ja arkuudesta oppii pois nopeasti kun hankkiutuu mukavuusalueen ulkopuolelle.
No eikä opi aina. Itse jouduin melkein psykoosiin, tarpeeksi kun on mukavuusalueen ulkopuolella niin tulee raja vastaan jos ujous ja arkuus on ominaisuus mikä ei lähde altistumalla
Kyllä oppii jos haluaa, se ei ole ominaisuus vaan luonteenpiirre. Tiedätkö että ujoja ja arkoja on Suomi täynnä, se sinun lähikaupan tai marketin myyjäkin voi olla ujo ja arka, mutta tarpeeksi vahva luonteinen. En ymmärrä kun nykyisin ollaan olevinaan jotenkin erityisen ujoja ja arkoja siihen vielä niin h**tin herkkiä ettei voi muuta tehdä kuin kotona kiereskellä itsesäälissä ja odotella jos vaikka eläkkeelle pääsisi. Töihin vaan.
Eiköhän näillä aroilla ja ujoilla ole vaan sopiva lääkitys että voi töissä käydä ja osa toki on vahvoja luonteiltaan, mutta yllättävän moni käyttää lääkityksiä
Olikohan joka kymmenes työssäkäyvä joka syö lääkkeitä, juurikin näihin ahdistuksiin, sosiaalisiin pelkoihin yms. En muista oliko vanha tutkimus, nykyään varmaan vieläkin enemmän käyttää. Työelämän tahti kiihtyy koko ajan ja työntekijöiltä vaaditaan ulospäinsuuntautuneisuutta.
Olin yhdessä työpaikassa ja kun tule puhe näistä niin selvisi että olin ainoa koko porukassa joka ei syö lääkkeitä.
Ihan mielenkiinnosta että _miten_ nää lääkkeet oikeasti auttaa tollasissa tilanteissa?
Olen ujo ihminen ja voin vastata omasta puolestani: Syön mielialalääkkeitä ja vie sen jännityksen ja arkuuden pois tilanteessa missä pitää olla sosiaalinen. Että tavallaan "turruttaa" ja ei tunne sitä ujoutta
Postinjakaja/-lajittelija
Varastotyöntekijä
Siivooja
Puutarhuri
Puisto-/vihertyöntekijä
Haudankaivaja
Verkkokaupan perustaminen, voi tehdä etänä.
Joku tutkija tai muu akateeminen. Tai artesaani, joku missä saa tehdä jotain luovaa eikä tarvitse välttämättä olla koko ajan sosiaalinen (ja jos on yrittäjä niin se on silti eri dynamiikka kuin ihan puhtaissa asiakaspalveluammateissa). Jos et halua tehdä taidetta työksesi, niin ainakin suosittelen sitä ihan tunteiden käsittelyyn ja ilmaisuun, varsinkin jos joudut ylläpitämään sellaista sosiaalista maskia koko päivän työssäsi.