Ei elämän pitänyt mennä näin

Minulle universumi tarjoaa vain toinen toistaan upeampia mahdollisuuksia. En pääse angstailemaan :(

Vierailija kirjoitti:

Elän sinkkuna tahtomattani usean vuoden ajan. En tule saamaan perhettä.

Ihan sama. Pettymys tosiaan todeta, että ilman tais jäädä. Jos ei nyt sitä suurta ihmettä tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Minulle universumi tarjoaa vain toinen toistaan upeampia mahdollisuuksia. En pääse angstailemaan :(

Kuulostat tekoälyltä.

Mulla menee kurjasti, mutta en enää välitä. En ajattele että ei elämän pitänyt näin mennä. Voisin ajatella että olisipa minulla paljon maallista mammonaa, mutta menen nyt näillä eväillä mitä on. Minulla on parisuhde, katto pään päällä, lämmintä ja ukko kainalossa. Mitä sitä muuta tarvitsee? Jos jäisin tähän vielä yksin se olisi kurjuuden maksimointia. Silloin sanoisin että ei elämän pitänyt näin mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joihinkin elämän asioihin voi itse vaikuttaa, mutta ei kaikkiin.

Aika usein ne asiat mihin voi itse vaikuttaa, jätetään tekemättä, ja piehtaroidaan mielummin itsesäälissä ja etsitään syitä ihan muualta kuin missä se ongelma ja sen aiheuttaja on. Positiivinen elämänasenne ja syy/seuraus suhteen ymmärrys auttaa monessa asiassa.

Tässä ylläkin lukee jo useita tarinoita että olen sinkku, yms...

Positiivisen elämäntavan omaavat ihmiset on helpommin lähestyttäviä ja he keräävät usein ympärilleen positiivisia ihmisiä. Etsikää elämästä enempi hyviä puolia kuin huonoja, hymyä huuleen ja katse tulevaisuuteen.

Ja menkää ulos, kotona märehtien asiat vaan mutkistuu. Raitis ilma tekee usein ihmeitä. Ja keksikää itsellenne vaikka uusia harrastuksia. Moni harrastus on ilmainen, jos se raha on esteenä. Metsään kävelemään, etsimään esim sieniä ja valmistaa ruuan niistä ... kokeillen, ja uusia tuulia omaan elämään jos se vanha ei toimi.

Sohvalla märehtien ja itsesäälissä piehtaroiden asiat vaan pahenee.

Olen kaiken saamani palautteen perusteella ihana, positiivinen, toisia tukeva, hyväntahtoinen, katkeroitumaton jne. Silti miehet kiertävät minut kaukaa suhdemielessä. Toki työelämässä saan arvostusta miehiltäkin. Eli ikisinkkuna menee elämä.

No joku ei silloin tuossa yhtälössä silloin täsmää jos sinä et muka kelpaa kenellekään. Tai se vaihtoehto 2, et itse kelpuuta ketään. Oletko antanut tilaisuudelle koskaan edes mahdollisuutta?

Älä esitä hölmöä. Jos nainen on ruma ja/tai lihava ja/tai muu silminnähtävä "vika", häntä ei lähesty kuin joku h*ullu ja/tai pe*verssi mies.

Omassa nuoruudessani jäi yksin, jos oli ujo ja huononäköinen eli paksut rillit. Kuvittele! Rillipää oli tyly haukkumasana, sen päälle ivanauru. Itsetunto meni olemattomaksi.

Satula on päin persettä ja renkaat laahaa aina maata. Okay.

Kun täytin 14 vuotta ja isoveljeni yritti itsemurhaa, siihen päälle vanhempien omat ongelmat, äiti joka oksensi kaiken päälleni, koska ei vissiin ollut ketään muutakaan, terapia ei vissiin käynyt mielessä. Koulukiusaaminen, vanhempien välinpitämättömyys mitä tuli meihin lapsii, joutui ottamaan enemmän vastuuta kotona, kasvattamaan pikkuveljeä kauhea masennus kaikesta tästä. Selvisin 27 vuotiaana omilleni kun uskalsin jättää pikkuveljeni vihdoin kasvamaan itse. Aika paljon vihaa itseäni kohtaan etten ole paremmin pitänyt huolta itsestäni kun kokoajan joutunut katsomaan muiden perään.

Uhrasin oman hyvinvointini ydinperheelle, mutten ole saanut itselleni mitään. Nykyään näen valoa tunnelin päässä, kiitos Jumala.

Vaikea paniikkihäiriö sekä agorafobia, OCD, kaksi dissosiaatiohäiriöjaksoa, refluksitauti, migreeni.

Enkä ole vielä edes 40-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea paniikkihäiriö sekä agorafobia, OCD, kaksi dissosiaatiohäiriöjaksoa, refluksitauti, migreeni.

Enkä ole vielä edes 40-vuotias.

Nyt vaan itseä niskasta kiinni ja ulos reippailemaan, kyllä se siitä!

Lähdin opiskelemaan ja ajattelin, että tästä se lähtee. Ei lähtenyt vaan kaikki lapsuuden ja nuoruuden traumat vyöryivät päälle. Jokin vain niksahti enkä enää pystynyt suorittamaan elämääni niin kuin nyt jälkikäteen olen huomannut tehneeni tuohon hetkeen asti. 10 vuotta myöhemmin en ole edelleenkään kunnossa enkä tiedä, tulenko ikinä olemaankaan, koska ptsd on niin hankala kaikesta hoidosta huolimatta.

Työkyvyn menetys liikenneonnettomuudessa. Sinne meni kaksi korkeakoulututkintoa, nyt työkyvytön. Eläkkeestä piti tapella liikennevakuutusyhtiötä vastaan neljä vuotta juristin avustuksella vaikka onnettomuus oli toisen osapuolen aiheuttama. Avioero. Siinäpä sitä. Ei mennyt oman käsikirjoituksen mukaan. Aikamoinen tarina tästäkin syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Miten elämän piti mennä?

No sehän on jokaisella eri asia, miten elämän piti mennä, ei ap siihen voi sinun puolestasi voi vastata.  AP:n elämä on voinut mennä niin , kuin hän ajattelikin, mutta kysymys voi olla asetettu muille joille on käynyt niin, että elämä ei ole mennyt niin, kuin on ajatellut.

Aina aloitus ei välttämättä ole henkilökohtainen.

Minusta tämä kysymys on hyvä ja herättää ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea paniikkihäiriö sekä agorafobia, OCD, kaksi dissosiaatiohäiriöjaksoa, refluksitauti, migreeni.

Enkä ole vielä edes 40-vuotias.

Nyt vaan itseä niskasta kiinni ja ulos reippailemaan, kyllä se siitä!

Voi pikkuista, sinulla on vielä paljon opittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joihinkin elämän asioihin voi itse vaikuttaa, mutta ei kaikkiin.

Aika usein ne asiat mihin voi itse vaikuttaa, jätetään tekemättä, ja piehtaroidaan mielummin itsesäälissä ja etsitään syitä ihan muualta kuin missä se ongelma ja sen aiheuttaja on. Positiivinen elämänasenne ja syy/seuraus suhteen ymmärrys auttaa monessa asiassa.

Tässä ylläkin lukee jo useita tarinoita että olen sinkku, yms...

Positiivisen elämäntavan omaavat ihmiset on helpommin lähestyttäviä ja he keräävät usein ympärilleen positiivisia ihmisiä. Etsikää elämästä enempi hyviä puolia kuin huonoja, hymyä huuleen ja katse tulevaisuuteen.

Ja menkää ulos, kotona märehtien asiat vaan mutkistuu. Raitis ilma tekee usein ihmeitä. Ja keksikää itsellenne vaikka uusia harrastuksia. Moni harrastus on ilmainen, jos se raha on esteenä. Metsään kävelemään, etsimään esim sieniä ja valmistaa ruuan niistä ... kokeillen, ja uusia tuulia omaan elämään jos se vanha ei toimi.

Sohvalla märehtien ja itsesäälissä piehtaroiden asiat vaan pahenee.

Suksipa he lve ttiin siitä hurskastelemasta. Elämä ei selvästikään ole suonut sinulle riittävästi vaikeuksia kun jutut on noin tyhmiä.

Mistä sinä tiedät minun elämästä ja mitä minä olen kokenut? Et tiedä yhtään mitään.

Mutta sinun tekstistä näkee ihan suoraan että sinulla ei ole tulossa parempaa tulevaisuutta. Tuolla asenteella ei voi odottaa mitään muuta kuin pelkkää kivirekeä vedettäväksi.

Tuuleen huudat, ei noille hyödytä yrittää selittää, että muutoksen pitää lähteä heistä itsestään. Ja toisaalta, kun aamuja on kylliksi takana, ei enää sitä itse pilaamaansa elämää saa raiteilleen enää mikään. Täällä on ihan käsittämättömän kädettömiä ihmisiä, se kannattaa muistaa.

Luulin, että vaikka minulla ei olisi ketään muuta, niin veljeni olisi kuitenkin elämässäni tukena ja turvana. Olemme aina olleet läheisiä. Veljeni teki kuitenkin yllättäen itsemurhan. Ja on niin vaikea ymmärtää, kuinka ihminen, joka aina vaikutti vakaalta ja vankalta kuin muuri teki niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joihinkin elämän asioihin voi itse vaikuttaa, mutta ei kaikkiin.

Aika usein ne asiat mihin voi itse vaikuttaa, jätetään tekemättä, ja piehtaroidaan mielummin itsesäälissä ja etsitään syitä ihan muualta kuin missä se ongelma ja sen aiheuttaja on. Positiivinen elämänasenne ja syy/seuraus suhteen ymmärrys auttaa monessa asiassa.

Tässä ylläkin lukee jo useita tarinoita että olen sinkku, yms...

Positiivisen elämäntavan omaavat ihmiset on helpommin lähestyttäviä ja he keräävät usein ympärilleen positiivisia ihmisiä. Etsikää elämästä enempi hyviä puolia kuin huonoja, hymyä huuleen ja katse tulevaisuuteen.

Ja menkää ulos, kotona märehtien asiat vaan mutkistuu. Raitis ilma tekee usein ihmeitä. Ja keksikää itsellenne vaikka uusia harrastuksia. Moni harrastus on ilmainen, jos se raha on esteenä. Metsään kävelemään, etsimään esim sieniä ja valmistaa ruuan niistä ... kokeillen, ja uusia tuulia omaan elämään jos se vanha ei toimi.

Sohvalla märehtien ja itsesäälissä piehtaroiden asiat vaan pahenee.

Suksipa he lve ttiin siitä hurskastelemasta. Elämä ei selvästikään ole suonut sinulle riittävästi vaikeuksia kun jutut on noin tyhmiä.

Mistä sinä tiedät minun elämästä ja mitä minä olen kokenut? Et tiedä yhtään mitään.

Mutta sinun tekstistä näkee ihan suoraan että sinulla ei ole tulossa parempaa tulevaisuutta. Tuolla asenteella ei voi odottaa mitään muuta kuin pelkkää kivirekeä vedettäväksi.

Mikä tarve sinulla on tulla tällaiseen ketjuun pystyynhaukkumaan muita ihmisiä väärästä asenteesta, kiillottamaan omaa sädekehääsi ja tekemään pikadiagnooseja ventovieraiden ihmisten sielunmaisemasta? Eipä sinullakaan tosiaan taida olla kaikki ihan kunnossa. Tajuatko yhtään, miten tökeröä ja sydämetöntä on tulla toitottamaan vaikka lapsensa menettäneelle, pitkäaikaissairaalle, vammautuneelle tai muuten syrjäytyneelle että se on kato kuule kaikki omasta asenteesta kiinni, menet nyt keräämään niitä sieniä niin heti kuule helpottaa. Olet sekä järkeä että sydäntä vailla.

Ja sinäkö luulet auttavasi, kun sinun neuvosi on vaan valittaa ja olla tyytymätön? Noin ne ongelmat eivät ainakaan ratkea.

Moni joka on vaikeuksista selvinnyt osaisi oikeasti neuvoa muita, mutta sitten on nämä pessimisti-penat, joiden mielestä mitään ei voi eikä kannata tehdä, koska vastoinkäyminen. Eikä ymmärrystä, että lähes kaikilla on niitä vastoinkäymisiä, ja myös ihmiset joilla on vammoja ja menetyksiä, voivat elää hyvää elämää. Vammautuneesta voi tulla olympiavoittaja tai sitten vaan onneton ruikuttaja. Valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että vaikka minulla ei olisi ketään muuta, niin veljeni olisi kuitenkin elämässäni tukena ja turvana. Olemme aina olleet läheisiä. Veljeni teki kuitenkin yllättäen itsemurhan. Ja on niin vaikea ymmärtää, kuinka ihminen, joka aina vaikutti vakaalta ja vankalta kuin muuri teki niin.

Kuka tuki häntä? Sinä käytit tukena, etkä vieläkään tajua että missä meni vikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin juuri haudannut kaksi lähimmäistäni, puoliso otti täysin yllättäen eron, lapsestamme tuli erolapsi ja sitten vielä muutamaa päivää erouutisen jälkeen kolmaskin läheinen menehtyi. Silloin ajattelin, ettei elämän todellakaan pitänyt mennä näin. Vuosien myötä haavat ovat vähitellen alkaneet onneksi umpeutua, mutta kipeää ottaa silti edelleen. Onneksi elämä on kuitenkin tuonut mukanaan jo paljon hyvääkin, ja osaan nähdä aiemmat isot vastoinkäymisetkin asioina, jotka vahvistivat itseäni ja joista opin paljon.

Tsemppiä ja hyvin oletkin vetänyt. Itseäni on puhutellut Jobin kirja raamatussa. Siinä nimittäin hyvälle tyypille tapahtui aika pahuksen paljon pahaa hyvin nopeasti. Eikä edes tarjota vastausta että miksi.

Se on syvällistä settiä.

OT: Jobin koettelemusten syynä, ihan Raamatussa itsessään, oli Jumalan ja Saatanan välinen vedonlyönti. Job oli hyveellinen ja hurskas mies, johon Jumala oli tyytyväinen. Saatana totesi, että kai se on helppo hymyillä Jumalalle, kun tämä on suopea ja antaa siunauksia. Siinä Jumala ja Saatana sitten mittelivät, että tuleeko Jobin hurskaus aidosta rakkaudesta Jumalaan ja haluun tehdä Jumalan tahdon mukaisesti, vai Saatanan väitteen mukaan siitä, että Jumala suosii Jobia.

Jobille tätä ei kuitenkaan koskaan kerrottu, vaan hän veti suomalaisella sisulla läpi kaikkien koettelemusten, ja syytti itseään siitä, että Jumala häntä vihaa näin hirveästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että vaikka minulla ei olisi ketään muuta, niin veljeni olisi kuitenkin elämässäni tukena ja turvana. Olemme aina olleet läheisiä. Veljeni teki kuitenkin yllättäen itsemurhan. Ja on niin vaikea ymmärtää, kuinka ihminen, joka aina vaikutti vakaalta ja vankalta kuin muuri teki niin.

Kuka tuki häntä? Sinä käytit tukena, etkä vieläkään tajua että missä meni vikaan.

Kiitos vain syyllistämisyrityksestä, mutta veljeni olisi vastavuoroisesti voinut tukeutua minuun, mutta hän ei niin tehnyt. Hänellä oli ympärillään myös ystäviä ja sukulaisia, joihin olisi voinut tukeutua. Puoliso, johon olisi voinut tukeutua. Emme valitettavasti ole ajatuksenlukijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea paniikkihäiriö sekä agorafobia, OCD, kaksi dissosiaatiohäiriöjaksoa, refluksitauti, migreeni.

Enkä ole vielä edes 40-vuotias.

Nyt vaan itseä niskasta kiinni ja ulos reippailemaan, kyllä se siitä!

Voi pikkuista, sinulla on vielä paljon opittavaa.

Taisi olla sarkasmia liittyen ketjun aiempaan saarnaan reippailun ja sienestämisen autuaaksitekevästä vaikutuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joihinkin elämän asioihin voi itse vaikuttaa, mutta ei kaikkiin.

Aika usein ne asiat mihin voi itse vaikuttaa, jätetään tekemättä, ja piehtaroidaan mielummin itsesäälissä ja etsitään syitä ihan muualta kuin missä se ongelma ja sen aiheuttaja on. Positiivinen elämänasenne ja syy/seuraus suhteen ymmärrys auttaa monessa asiassa.

Tässä ylläkin lukee jo useita tarinoita että olen sinkku, yms...

Positiivisen elämäntavan omaavat ihmiset on helpommin lähestyttäviä ja he keräävät usein ympärilleen positiivisia ihmisiä. Etsikää elämästä enempi hyviä puolia kuin huonoja, hymyä huuleen ja katse tulevaisuuteen.

Ja menkää ulos, kotona märehtien asiat vaan mutkistuu. Raitis ilma tekee usein ihmeitä. Ja keksikää itsellenne vaikka uusia harrastuksia. Moni harrastus on ilmainen, jos se raha on esteenä. Metsään kävelemään, etsimään esim sieniä ja valmistaa ruuan niistä ... kokeillen, ja uusia tuulia omaan elämään jos se vanha ei toimi.

Sohvalla märehtien ja itsesäälissä piehtaroiden asiat vaan pahenee.

Suksipa he lve ttiin siitä hurskastelemasta. Elämä ei selvästikään ole suonut sinulle riittävästi vaikeuksia kun jutut on noin tyhmiä.

Mistä sinä tiedät minun elämästä ja mitä minä olen kokenut? Et tiedä yhtään mitään.

Mutta sinun tekstistä näkee ihan suoraan että sinulla ei ole tulossa parempaa tulevaisuutta. Tuolla asenteella ei voi odottaa mitään muuta kuin pelkkää kivirekeä vedettäväksi.

Tuuleen huudat, ei noille hyödytä yrittää selittää, että muutoksen pitää lähteä heistä itsestään. Ja toisaalta, kun aamuja on kylliksi takana, ei enää sitä itse pilaamaansa elämää saa raiteilleen enää mikään. Täällä on ihan käsittämättömän kädettömiä ihmisiä, se kannattaa muistaa.

Voisitko lopettaa tuon itsellesi vastailun? Herättää lähinnä myötähäpeää.