Ikävöittekö te koskaan entisiä rakkauden kohteitanne/kumppaneitanne?
Minulla tulee välillä ensirakkaus väkisin uniin enkä tiedä mitä ajatella
Kommentit (35)
Joskus ajattelen ensirakkauttani, mutta en kuuna päivänä enää lähtisi hänen matkaansa.
Oma mies on niin hyvä kumppani, ettei mikään aiempi hetkellinen tunteenpalo sille vedä vertoja.
Kyllä monesti. Roy ja Jouni on mielessä usein.
Vähän. Enemmän kyllä ikävöin omaa itseäni silloin. Oli luottamus tulevaan ja itsetuntokin kohtalainen.
En. Siksihän he ovat eksiä, kun rakkaus loppui.
Vierailija kirjoitti:
En. Siksihän he ovat eksiä, kun rakkaus loppui.
Mutta jos niistä on tullut nyt rikkaita?
3 muisteltavaa vakavampaa mutta haihtunut on jo kaipaukset ja oikeestaan tokaa enemmän kaipasin aikoinaan. Asuu nyt USAssa.
Vierailija kirjoitti:
En. Siksihän he ovat eksiä, kun rakkaus loppui.
Niinkö? Minun rakkauteni ei koskaan loppunut, tuli vain liikaa ongelmia. On toki suhteita, jos ns rakkaus(kin) on loppunut, mutta silloin kyse ei ole ollut edes rakkaudesta.
Mutta aloituksen kysymykseen; kyllä, mietin, en ikävöi. Meditaatiorukouksissani tuon henkilön myös usein rukousaiheeksi - en siis kaipaile/halua häntä elämääni, mutta hän on elävä osa minun subjektiivista ajatusmaailmaani yhä. Siihen on varmasti syynsä.
En. En edes ymmärrä miksi olin heihin joskus rakastunut. Ihan hirveän näköisiäkin jannuja, mutta siihen vielä se paska luonne päälle, mikä toki selkis vasta myöhemmin.
En todellakaan ikävöi, ennemminkin jäi traumat.
En ikävöi jos olen jo päässyt erosta yli. Lämmöllä toki muistelen kaikkia, mutta mihinkään uusintaan en lähtisi.
Valitettavasti. Ikävöin, haaveilen ja muistelen yhteisiä aikoja enkä taida koskaan päästä irti.
Olen viimeksi tänään ikävöinyt erästä. Uskon, että hän on kaksoisliekkini. Ja juuri siitä syystä yhteys onkin katkennut kahteen eri kertaan. Tiedän jollain tasolla, että viimeistä sivua ei ole vielä käännetty.
Muistelen kyllä exiäni suhteellisen usein, koska muistelen menneitä muutenkin paljon. Exät ovat voimakkaasti leimanneet tiettyjä ajanjaksoja elämästäni, joten muistot ovat nostalgisia. En muistele pahalla, koska exät olivat kunnon ihmisiä, mutta en ikävöi. Nuorena oli vaikeampaa kuin nykyään, varsinkin kun ei ollut oikean ihmisen kanssa.
Kyllä. En ole ollut kenenkään muun kanssa, ja pahoin pelkään etten koskaan tule olemaankaan. Kukaan muu ei yksinkertaisesti kiinnosta. Kuolisin onnesta jos hän palaisi luokseni, mutta tiedän ettei niin tule tapahtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Siksihän he ovat eksiä, kun rakkaus loppui.
Mutta jos niistä on tullut nyt rikkaita?
Ei kiinnosta vaikka kierisi rahassa. Todennäköisesti raha tehnyt luonteestaan entistäkin hirveämmän. Ja onneksi itselläni on taloustilanne kunnossa, eli ei koskaan tarvitse rahan takia miehissä roikkua.
En. Ne suhteet loppuivat ihan syystä.
En todellakaan. Nykyinen puolisoni on paras mitä minulla on koskaan ollut.
En kyllä yhtään. Uusi rakkaus on ajanut kaiken edelle.