Järkyttävää seurata kun lapset ostaa puolen kilon irtokarkkipusseja joka päivä

Miksi sinä juokset joka päivä siellä kaupassa kyttäämässä?

puolen kilon pussissa on 200 gr puhdasta sokrua

Samat lapsetko?

Mistä tiedät ovatko he samoja henkilöitä?

Vierailija kirjoitti:

puolen kilon pussissa on 200 gr puhdasta sokrua

Mitä on gr?

Oletko myyjä vai luuseri joka käy kapassa kyttäämässä muiden ostoksia, ei ole mitään muuta elämää?

Meillä päin jo paljon todella pyöreitä 1 ja toka luokkalaisia, mutta vanhemmat samaa sarjaa, aina herkkuja kädessä tai ostoskärryssä kun näkee kaupoilla.  Mutta jokainen tekee omat valintansa, tosin sääliksi käy niitä lapsia.

säälittävyyden huippu että jonkun elämän ainoa ilo on muiden ostoksien kyttääminen.

Ei kyllä osta. Paskaa puhut.

Tällä suunnalla lapset tuhlaavat rahansa vapeen. Mutta vissiin se karkki oisi parempi?

Me emme anna lapselle viikko- tai kuukausirahaa juuri siksi, että muuten käyttäisi rahat herkkuihin, kuten kaverinsa. Neljän tytön porukasta kolme ovat huomattavan ylipainoisia.

Viikonloppuisin saa karkkipussin. Kouluun välipalaksi pieni vissypullo, hedelmää ja pähkinöitä tai vastaavaa.

Arkisinkin voi olla jotain herkkua, esim. kauraomenapaistosta tai hernekeiton kanssa pannaria. Ne ovat kuitenkin eri asioita kuin päivittäin vetää satoja grammoja glukoosisiirappia. Meillä ei myöskään syödä sokerijogurtteja, vaan maustamattomia, joiden sekaan laitetaan marjoja ja hedelmiä.

Taitaa itselläsi olla olut maha.

Olen myös huolissani lasten painon selkeästä noususuhdanteesta. Olin itse ylipainoinen koska sain syödä liikaa herkkuja.. Luulin aina, että minä olen vaan syntynyt ylipainoiseksi, vaikka heti kun muutin ruokavalion terveellisemmäksi, paino alkoi tippua ja kivut vähenivät.

Miksi vanhemmat antaa lasten syödä, paitsi kerran viikossa, kauheat määrät hirveän kaloripitoista ruokaa?

Säälittää heidän tulevaisuus.

Ja sanon tämän kokemuksesta, en haukkuakseni näitä lapsia millään muotoa. Tiedän vain mitä ongelmia se tuo kun syömistä ei yhtään rajoiteta, vaan siihen jopa rohkaistaan.

Monesti vanhemmat, joilla on ongelmia oman painon kanssa, antaa lapsenkin syödä. 

Näin oli meillä. Äiti oli isokokoinen nainen ja söi paljon herkkuja, ja ohessa osti aina meillekin hampurilaisia, pitsaa, karkkia ja sipsiä usein monta kertaa viikossa.

Omien lasten en anna pitää karkkipäivää kuin kerran viikossa. Toki on muroja ja myslejä, etten ole mikään sokeri tyranni mutta niin, että paino pysyy hallussa ja lapsen on hyvä olla.