Lapsuuden mallin mwkaan miellän kaikki miehet luusereiksi, miten eroon tästä?

Ei oo helppoo😳

Et oo vaan osannut valita hyvää miestä. On tosiaan hyviä ja kilttejä vaikka minkäverran esim uskovaisten joukossa, mutta ketä kiinnostaa uskovainen kiltti mies?

Mä sain avun tutkimalla omia sisäisiä rajoja väkivallan vastaiseen työhön erikoistuneen sosiaalityöntekijän kanssa. Minulla ollut pitkälti sama tilanne kuin sinulla. 35+ lopulta löytyi mies, joka oli enemmän plussan puolella ja toi suhteeseen muutakin kuin ongelmia. Sanoisin, että luota itseesi ja kunnioita omia rajojasi.

Just tollaiset uskovaiset on niitä pahimpia sovinisteja, joiden mielestä naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä. Ja ärsyttävintä on se, että he perustelevat epäoikeudenmukaisen käytöksensä aina uskonnon piikkiin, mitään parempaa argumenttia näiltä ei tipu. 

Olihan niin rasittavasti kirjoitettu tekstipötkö että lukematta jäi.

Vierailija kirjoitti:

Et oo vaan osannut valita hyvää miestä. On tosiaan hyviä ja kilttejä vaikka minkäverran esim uskovaisten joukossa, mutta ketä kiinnostaa uskovainen kiltti mies?

En näe uskovaisuutta huonona asiana. Paras naapurispariskuntani ikinä oli syvästi uskovainen ja he olivat ystävällisin pariskunta ikinä.

Henkilökohtaisesti en uskoisi (ba-dum-tsss.) että voisin olla toimivassa suhteessa uskovaisen miehen kanssa. En ole itse uskonnollinen. Mielestäni kaikki maailmanuskonnot kuvailevat samoja teemoja omilla sanoillaan ja käsitteillään, niin en henkilökohtaisesti halua valita keinotekoista ihmisten keksimää tiimiä, ihmisten keksimine sääntöineen, maailmaan joka oli jo olemassa ennen ihmisiä. En voi hyvällä tahdollakaan kutsua itseäni kristityksi, enkä usko että kristitty mies vakavasti lähtisi suhteeseen kaltaiseni "pakanan" kanssa.

Uskovaiset miehet vaikuttavat kuitenkin suoraselkäisiltä ja rehdeiltä, mitä suunnattomasti arvostan.

-ap

Jos oikeasti miellät kirjaimellisesti kaikki vastakkaisen sukupuolen edustajat luusereiksi, niin voin aika isolla todennäköisyydellä päätellä että olet itse aivan massiivinen luuseri, joka elää jossain omassa fantasiamaailmassaan.

Yksinkertaisin vastaus on, että älä ryhdy suhteeseen sen ekan vastaantulevan kanssa ennen kuin olette kunnolla tutustuneet toisiinne. Olkaa vaikka ihan ystäviä ensiksi.

PS: Mielestäni tuo, että kumppani saa öisen paniikkikohtauksen ei välttämättä ole red flag eikä kerro siitä että on huono kumppani.

Minulla on lapsuudesta täysin päinvastainen tausta. Ympärillä olevat miehet, isä ja isoisä, enot ja tätien miehet olivat kunnollisia perheitään palvova miehiä. Isälle ja isoisälle olin prinsessa, jonka kyllä piti laittaa kurasaappat jalkaan ja ajaa traktoria kun poikaa ei sukuun ollut siunaantunut, koskaan en kokenut olevani vain tyttö vaikka ehkä toisin oli toivottu.

Olikin järkytys kun kohtasin maailman miehet se mitä sanoivat ei pitänytkään paikkaansa.

Mutta onneksi nuo lapsuuteni miehet kasvattivat vahvan itsetunnon, voin elää yksinkin, lasten kanssa, ilman turhia surkimuksia, enää en jaksa sammakkoja suudella.

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti miellät kirjaimellisesti kaikki vastakkaisen sukupuolen edustajat luusereiksi, niin voin aika isolla todennäköisyydellä päätellä että olet itse aivan massiivinen luuseri, joka elää jossain omassa fantasiamaailmassaan.

Kärjistetty otsikko. Tarkoitin tuolla että en osaa odottaa kumppaneiden tuovan pöydälle oikein mitään positiivista. Esim. asunnon, perheen elannon, edes säännölliseen siivoukseen osallistumisen. Tähän mennessä olen asunut jonkun kanssa yhdessä kahdesti, ja molemmilla kerroilla minä olin se asunnon tarjoaja ja maksaja ja lopulta myös arjen pyörittäjä.

Ystäväpiiristä näen miten pariskunnat puhaltavat yhteen hiileen ja ostavat taloja ja saavuttavat asioita yhdessä. Omissa parisuhteissa ei ole ollut mitään tuollaista, ja elämä junnasi aina sitä samaa alaspäin vetävää spiraalia. Kymmenientuhansien velkaisen kanssa taloa ostaessa olisin ollut yksin maksajana, mt-ongelmaisen kanssa perhettä perustaessa yksin ainoana perheen aikuisena jne. Josta on siis pieni matka miettiä sitä miksei sitten tekisi vain noita yksin. Haluaisin kuitenkin parisuhteen ja jakaa elämäni jonkun kanssa, mutta en niin että aina saa olla vain tarjoajana ja puurtajana.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaisin vastaus on, että älä ryhdy suhteeseen sen ekan vastaantulevan kanssa ennen kuin olette kunnolla tutustuneet toisiinne. Olkaa vaikka ihan ystäviä ensiksi.

PS: Mielestäni tuo, että kumppani saa öisen paniikkikohtauksen ei välttämättä ole red flag eikä kerro siitä että on huono kumppani.

Yöllinen paniikkikohtaus ei ollut ainoa. Parin kuukauden välein mies pudotti aina uuden pommin jotka olivat uniapnea, autismi, työpaikka ei oikea vaan tuetun työtoiminnan kautta, parantumaton jalkasieni, masennuslääkkeet, psykiatrinen hoitokontakti, ahdistushäiriö ja lopuksi nuo yölliset paniikkikohtaukset. Suhteessa ei jäänyt tilaa hengittää tuollaisen valtavan diagnoosivuoren alta. Ja perinnöllisiähän nuo ovat, suoraan arkielämää haittaavuuden lisäksi.

-ap

Seurustele pidempää. Tarjoaako mies mielellään ekoilla treffeillä? Suostuuko lähtemään yhteisille lomille? Uskaltaako näyttää naistaan somessa?

Ala kiinnittämään näihin tarkempaa huomiota! Poistu välittömästi takavasemmalle itaran tuntuisen miehen luota. Hanki vihko mihin kirjaat jokaisen Skype keskustelun päätteeksi toisessa ilmenneitä piirteitä.

Niin ja skippaa Tinderi.

https://www.millionairematch.com/ (sivustolla tarkistetaan jäsenten taustat.Ilmianto mahdollisuus on)

https://www.rosebrides.com/search/results/?skey=d73543bd77c82b9c1cd9975…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaisin vastaus on, että älä ryhdy suhteeseen sen ekan vastaantulevan kanssa ennen kuin olette kunnolla tutustuneet toisiinne. Olkaa vaikka ihan ystäviä ensiksi.

PS: Mielestäni tuo, että kumppani saa öisen paniikkikohtauksen ei välttämättä ole red flag eikä kerro siitä että on huono kumppani.

Yöllinen paniikkikohtaus ei ollut ainoa. Parin kuukauden välein mies pudotti aina uuden pommin jotka olivat uniapnea, autismi, työpaikka ei oikea vaan tuetun työtoiminnan kautta, parantumaton jalkasieni, masennuslääkkeet, psykiatrinen hoitokontakti, ahdistushäiriö ja lopuksi nuo yölliset paniikkikohtaukset. Suhteessa ei jäänyt tilaa hengittää tuollaisen valtavan diagnoosivuoren alta. Ja perinnöllisiähän nuo ovat, suoraan arkielämää haittaavuuden lisäksi.

-ap

Mitä ihmettä jalkasienellä on tämän kanssa tekemistä?

Osaatko vaatia? Ei passiivisaggressiivisesti kiukuttelemalla vaan aidosti vaatia?

Päätä ettet päästä enää tällaisia miehiä elämääsi. Tee vaikka ruutuvihkoon taulukko ja siihen dealbreakerit: alkoholiongelma, ylivelkaantuneisuus, väkivalta jne. Kun rasti tulee ruutuun, juokse. Ole oman luottamuksesi arvoinen.

Ja niin, ei ole ihan vieras asia itsellekään luuserien hyväksyminen.

Vierailija kirjoitti:

Et oo vaan osannut valita hyvää miestä. On tosiaan hyviä ja kilttejä vaikka minkäverran esim uskovaisten joukossa, mutta ketä kiinnostaa uskovainen kiltti mies?

Mitä selität? Uskovaiset miehet vihaavat naisia. Näkevät naiset palvelijoina ja synnytyskoneina.

Kyllä taas on vakka kantensa löytänyt, ei voi muuta sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti miellät kirjaimellisesti kaikki vastakkaisen sukupuolen edustajat luusereiksi, niin voin aika isolla todennäköisyydellä päätellä että olet itse aivan massiivinen luuseri, joka elää jossain omassa fantasiamaailmassaan.

Kärjistetty otsikko. Tarkoitin tuolla että en osaa odottaa kumppaneiden tuovan pöydälle oikein mitään positiivista. Esim. asunnon, perheen elannon, edes säännölliseen siivoukseen osallistumisen. Tähän mennessä olen asunut jonkun kanssa yhdessä kahdesti, ja molemmilla kerroilla minä olin se asunnon tarjoaja ja maksaja ja lopulta myös arjen pyörittäjä.

Ystäväpiiristä näen miten pariskunnat puhaltavat yhteen hiileen ja ostavat taloja ja saavuttavat asioita yhdessä. Omissa parisuhteissa ei ole ollut mitään tuollaista, ja elämä junnasi aina sitä samaa alaspäin vetävää spiraalia. Kymmenientuhansien velkaisen kanssa taloa ostaessa olisin ollut yksin maksajana, mt-ongelmaisen kanssa perhettä perustaessa yksin ainoana perheen aikuisena jne. Josta on siis pieni matka miettiä sitä miksei sitten tekisi vain noita yksin. Haluaisin kuitenkin parisuhteen ja jakaa elämäni jonkun kanssa, mutta en niin että aina saa olla vain tarjoajana ja puurtajana.

-ap

Ikävä sanoa, mutta suurin osa miehistä on sellaisia, että eivät osallistu tasavertaisesti kodin eikä omien lastensa hoitoon. Voit ihan katsoa tilastot. Todennäköisesti tuttavillasi on sama tilanne, et vain tiedä sitä. Eikä sekään ole mitenkään harvinaista että miehet käyttävät naista taloudellisesti hyväksi.

Oletko varma että et etsi elämääsi samannäköisiä ja -oloisia miehiä mihin lapsuudessasi leimauduit?

Pitkä seurustelu ennen ensimmäistäkään seksikertaa karsii iso osan kelvottomista pois. Niillä on hakusessa vakipano joten eivät jaksa odottaa.

Kahden viikon seurustelu ei ole pitkä seurustelu.

On myös mahdollista että olet jostakin syystä (lapsuudesta jääneet eleet tms) ns. luuserimagneetti. Tee itse aloite ja valitse kohteeksi joku muu kuin se eka mies joka tuli tekemään tuttavuutta. Näin väistät parveilemasn tulleet luuserit.

M55+

Sinun täytyy vain nostaa tasoa ja valikoida rankasti. Esim jos ei ole omaa taloa/omaisuutta eikä korkeakoulutusta ja vakituista työpaikkaa ja osaa hyviä käytöstapoja (nämä siis kaikki pohjakriteerinä )niin tyyppi pois, ei edes tavata. Ongelmasi on se että ymmärrät ja hyväksyt liikaa miehiltä koska olet tottunut, että niiltä ei voi odottaa yhtään mitään koska eivät ole kykeneviä. Lopeta tuollainen hyysääminen. Tiukat rajat sille mitä katsot ja mitä et. Miehetkin sanoo että niitä varteenotettavia miehiä on pilvinpimein niin kyllähän sinulla sitten varaa on valita ja vaatia.