Lapsuuden mallin mwkaan miellän kaikki miehet luusereiksi, miten eroon tästä?

Jos siis mies muuttaa yhteen kanssasi, niin kutsut silloin itseäsi "asunnon tarjoajaksi?", vai olivatko miehesi asunnottomia?

Vierailija kirjoitti:

Et oo vaan osannut valita hyvää miestä. On tosiaan hyviä ja kilttejä vaikka minkäverran esim uskovaisten joukossa, mutta ketä kiinnostaa uskovainen kiltti mies?

Joo ota lesta mies niin pääset synnytyskoneeksi, kun on niin hyvä ja kiltti mies. 

Vierailija kirjoitti:

Sinun täytyy vain nostaa tasoa ja valikoida rankasti. Esim jos ei ole omaa taloa/omaisuutta eikä korkeakoulutusta ja vakituista työpaikkaa ja osaa hyviä käytöstapoja (nämä siis kaikki pohjakriteerinä )niin tyyppi pois, ei edes tavata. Ongelmasi on se että ymmärrät ja hyväksyt liikaa miehiltä koska olet tottunut, että niiltä ei voi odottaa yhtään mitään koska eivät ole kykeneviä. Lopeta tuollainen hyysääminen. Tiukat rajat sille mitä katsot ja mitä et. Miehetkin sanoo että niitä varteenotettavia miehiä on pilvinpimein niin kyllähän sinulla sitten varaa on valita ja vaatia.

Vain noin kymmenen prosenttia miehistä pitää edes vanhempainvapaan. Ei ole kunnon miehiä "pilvin pimein".

Kiinnostut tietynlaisista mieheistä joiden kanssa tulee ongelmia. Kokeile vaihteeksi tutustua sellaiseen joka ei juuri herätä mielenkiintoa.

Huomaan samaa itsessäni. Alkaa ahdistaa jos mies on kunnon tyyppi ja kykeneväinen kommunikaatioon ym. Tällöin on välttämätöntä että minä olen se, joka pilaa jutun. En kai kestä, että toinen on tasapainoinen ja minä en. Ja jos molemmat on tasapainoisia, ei tapahdu yhtään mitään paitsi tasaista arkea. En oikein tajua mitä järkeä siinä on, koska voin kai elää tylsää arkea yksinkin ja silloin ei tarvi ottaa ketään huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostut tietynlaisista mieheistä joiden kanssa tulee ongelmia. Kokeile vaihteeksi tutustua sellaiseen joka ei juuri herätä mielenkiintoa.

Miksi pitäisi yrittää pilata elämänsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostut tietynlaisista mieheistä joiden kanssa tulee ongelmia. Kokeile vaihteeksi tutustua sellaiseen joka ei juuri herätä mielenkiintoa.

Miksi pitäisi yrittää pilata elämänsä?

Jos ongelma oli että kiinnostuu miehistä jotka kohtelee huonosti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostut tietynlaisista mieheistä joiden kanssa tulee ongelmia. Kokeile vaihteeksi tutustua sellaiseen joka ei juuri herätä mielenkiintoa.

Miksi pitäisi yrittää pilata elämänsä?

Jos ongelma oli että kiinnostuu miehistä jotka kohtelee huonosti?

Niin. Kysyin miksi tarjoat ratkaisuksi elämänsä pilaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostut tietynlaisista mieheistä joiden kanssa tulee ongelmia. Kokeile vaihteeksi tutustua sellaiseen joka ei juuri herätä mielenkiintoa.

Miksi pitäisi yrittää pilata elämänsä?

Jos ongelma oli että kiinnostuu miehistä jotka kohtelee huonosti?

Niin. Kysyin miksi tarjoat ratkaisuksi elämänsä pilaamista.

Sitten pitää ottaa riskillä niitä jotka todenäköisesti kohtelee huonosti tai jäätävä yksin. Ilmeisesti epämielenkiintoinen mies on huonompi vaihtoehto kuin väkivaltainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaisin vastaus on, että älä ryhdy suhteeseen sen ekan vastaantulevan kanssa ennen kuin olette kunnolla tutustuneet toisiinne. Olkaa vaikka ihan ystäviä ensiksi.

PS: Mielestäni tuo, että kumppani saa öisen paniikkikohtauksen ei välttämättä ole red flag eikä kerro siitä että on huono kumppani.

Yöllinen paniikkikohtaus ei ollut ainoa. Parin kuukauden välein mies pudotti aina uuden pommin jotka olivat uniapnea, autismi, työpaikka ei oikea vaan tuetun työtoiminnan kautta, parantumaton jalkasieni, masennuslääkkeet, psykiatrinen hoitokontakti, ahdistushäiriö ja lopuksi nuo yölliset paniikkikohtaukset. Suhteessa ei jäänyt tilaa hengittää tuollaisen valtavan diagnoosivuoren alta. Ja perinnöllisiähän nuo ovat, suoraan arkielämää haittaavuuden lisäksi.

-ap

Ai että. Ihme suhtautuminen sulla. Ne on olleet sen toisen osapuolen diagnooseja, ei sinun ja silti valitat ettei *sinulla* ollut tilaa hengittää. Mietipä samaa taakkaa omalle kohdallesi. Hyvä että on entinen suhde, toivottavasti on löytänyt ihmisen joka näkee toisessa muutakin kuin diagnoosilistat. 

Lakkaat vaan ajattelemasta niin.

Vierailija kirjoitti:

Huomaan samaa itsessäni. Alkaa ahdistaa jos mies on kunnon tyyppi ja kykeneväinen kommunikaatioon ym. Tällöin on välttämätöntä että minä olen se, joka pilaa jutun. En kai kestä, että toinen on tasapainoinen ja minä en. Ja jos molemmat on tasapainoisia, ei tapahdu yhtään mitään paitsi tasaista arkea. En oikein tajua mitä järkeä siinä on, koska voin kai elää tylsää arkea yksinkin ja silloin ei tarvi ottaa ketään huomioon.

Kun on riittävän kauan elänyt paskassa niin se "normaali" alkaa pelottaa, koska siihen normaaliin ei ole ikinä tottunut. 

Vierailija kirjoitti:

Sinun täytyy vain nostaa tasoa ja valikoida rankasti. Esim jos ei ole omaa taloa/omaisuutta eikä korkeakoulutusta ja vakituista työpaikkaa ja osaa hyviä käytöstapoja (nämä siis kaikki pohjakriteerinä )niin tyyppi pois, ei edes tavata. Ongelmasi on se että ymmärrät ja hyväksyt liikaa miehiltä koska olet tottunut, että niiltä ei voi odottaa yhtään mitään koska eivät ole kykeneviä. Lopeta tuollainen hyysääminen. Tiukat rajat sille mitä katsot ja mitä et. Miehetkin sanoo että niitä varteenotettavia miehiä on pilvinpimein niin kyllähän sinulla sitten varaa on valita ja vaatia.

Kiitos kivoista sanoista! Päätin viime suhteen pari kuukautta sitten enkä sen jälkeen ole laittanut edes verkkoja veteen.

Ehkä se joskus vielä tästä. Olisi ihanaa joskus vielä elää kivaa parisuhde-elämää jossa yhteisesti saavutetaan kivoja asioita. Yhdessä pääsee pidemmälle kuin yksin.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaisin vastaus on, että älä ryhdy suhteeseen sen ekan vastaantulevan kanssa ennen kuin olette kunnolla tutustuneet toisiinne. Olkaa vaikka ihan ystäviä ensiksi.

PS: Mielestäni tuo, että kumppani saa öisen paniikkikohtauksen ei välttämättä ole red flag eikä kerro siitä että on huono kumppani.

Yöllinen paniikkikohtaus ei ollut ainoa. Parin kuukauden välein mies pudotti aina uuden pommin jotka olivat uniapnea, autismi, työpaikka ei oikea vaan tuetun työtoiminnan kautta, parantumaton jalkasieni, masennuslääkkeet, psykiatrinen hoitokontakti, ahdistushäiriö ja lopuksi nuo yölliset paniikkikohtaukset. Suhteessa ei jäänyt tilaa hengittää tuollaisen valtavan diagnoosivuoren alta. Ja perinnöllisiähän nuo ovat, suoraan arkielämää haittaavuuden lisäksi.

-ap

Ai että. Ihme suhtautuminen sulla. Ne on olleet sen toisen osapuolen diagnooseja, ei sinun ja silti valitat ettei *sinulla* ollut tilaa hengittää. Mietipä samaa taakkaa omalle kohdallesi. Hyvä että on entinen suhde, toivottavasti on löytänyt ihmisen joka näkee toisessa muutakin kuin diagnoosilistat. 

Tuohon vielä lisäyksenä. Anteeksi jos olen niin itsekäs että en osannut katsoa sen ohitse. Kyseessä oli 35-vuotias mies joka siis loputtomasti märehti noita diagnoosejaan tai niiden lieveilmiöitä. Milloin oli pitkä itkukurkussa selitys että ei taaskaan mennyt ajoissa nukkumaan kun jäi pelaamaan videopelejä aamuyölle jossain autismipuuskassa, milloin oli liian pelokas menemään ruokakauppaan, milloin selittää että ei saa silsajalkaansa hoidettua, milloin on taas kuuden tunnin paniikkikohtaus, milloin autistityökaverit tappelivat jostain vessaharjasta, milloin sitätätätuota.

Suhde kuivui ihan loputtomaan diagnoosimärehdintään jossa joka keskustelu kääntyi siihen miten sitä/tätä/tuota ei voi tehdä koska autismi/pelko/ahdistus/ei voi nukkua/masennus/jännitys. Joka ikinen kehityksen, edistyksen tai tulevaisuudenaskeleen verso tukahtui tuollaiseen epämääräiseen päivittäisahdistukseen. En suoraan sanoen pidemmän päälle jaksanut lohduttaa 35-vuotiasta miestä siitä, kun hän oli ahdistunut siitä että työaamuisin väsytti kun oli joka päivä pelannut tietokoneella aamukolmeen. En ole mikään psykiatrinen sairaanhoitaja.

Kaikki keskustelut kääntyi aina tuollaisiin enkä jaksanut enää seurustella pelkkien diagnoosien kanssa. Tuota tarkoitin.

-ap

Mieti miten itse kohtelisit sinulle rakasta ihmistä, jos huomaat että se ei toteudu, niin toinen ei rakasta sinua. Ja jos puhe ja teot kohtaa on kanssa tärkeää. Itseä ärsyttää kauniit lässytyssanat jotka ei konkretisoidu arjessa. Ja ota ihan kylmä asenne ettet siedä luusereita, jätä ne nuoremmille naisille jotka opettelevat rajojaan. Joku sanoi että korkeakoulu on tärkeä kriteeri. Olen eri mieltä. Varmasti on kultaisia miehiä jotka ovat päässeet työelämään olan vuosien kulutusta koulussa. Itsekkin menisin jos olis kompetenssia.