Toivomme lapselle tämän ja tuttavapiiri ei sitä ymmärrä

Huvittaa joka kerta kun joku vanhempi sanoo lapselle näytä miten osaat kirjaimet, numerot, jne. 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat ihan minun äidiltäni.

Mun Lapsuuden kultaisen kirjan mukaan olen lapsinero, koska opin ihan kaiken sen mukaan paljon aikaisemmin kuin kukaan muu koskaan.

😂

Näytä mulle vanhempi joka ei valehtele sille lapselle koko tämän lapsuutta miten hänestä voi tulla ihan mitä tahansa.😂

TAI sitten että " ei susta koskaan mittään tule, älä edes yritä olla parempi kuin olet"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat ihan minun äidiltäni.

Mun Lapsuuden kultaisen kirjan mukaan olen lapsinero, koska opin ihan kaiken sen mukaan paljon aikaisemmin kuin kukaan muu koskaan.

😂

Näytä mulle vanhempi joka ei valehtele sille lapselle koko tämän lapsuutta miten hänestä voi tulla ihan mitä tahansa.😂

TAI sitten että " ei susta koskaan mittään tule, älä edes yritä olla parempi kuin olet"

Se ei ole valhe kuten tuo aiempi kommentti. Suurimmasta osasta ei tule mitään.

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa joka kerta kun joku vanhempi sanoo lapselle näytä miten osaat kirjaimet, numerot, jne. 🤣

Nyt on pakko kysyä, että mitä huvittavaa siinä on? Siis naurattaako sinua?

Mitä tuttavapiiri ei tuossa ymmärrä? Sitä, että lapsi saa katsoa 30 min telkkaa ja kuunnella äänikirjija rahjattomasti? Vai toivettanne, että lapsi osaa lukea 4 -vuotiaana? Vai mitä?

Itselleni tuo 30 min lupa telkkariin (oletan tämä sisältävän myös muut ruudulta katsottavat ohjelmat) kuulostaa normaalilta kaksivuotiaalle. Toki moni lapsi nykyään katsoo puhelinta tai tablettia tunteja päivässä, mutta eihän se hyväksi ole. Omat lapset olivat onneksi pieniä ennen älylaiteaikaa, niin ruutujen tuijotusta oli helppo rajoittaa. Ihan ok minusta on sitä töllöä hetki töllötellä.

Äänikirjojen suhteen olisi hyvä tietää, kuinka paljon se lapsi sitten haluaa kuunnella äänikirjoja? Jos tuo on aina silloin tällöin, niin ok. Jos tuo tarkoittaa tunteja päivässä, ruokailun aikaan ja muissa tilanteissa, joissa olisi tilaisuus muuhun kommunikaatioon ja rauhoittumiseen, niin laittaisin kyllä tiukat rajat tuohonkin. Olen kohta 50 v ja on itsellekin pitötnyt laittaa rajat äänikirjojen kuunteluun, jotta en eristy muista ihmisistä omaan äänikirjamaailmaani.

On ihan ok toivoa, että lapsi lukee 4-vuotiaana, mutta tuo on mielestäni toive, joka on hyvä pitää vaan oman pään sisällä. Tai korkeintaan puhua siitä kaikkein läheisinpien kanssa. Mitä, jos lukeminen onkin lapselle hyvin vaikeaa? Onko hän sitten huono lapsi? Tai jos syntyy pikkusisarus, joka oppii lukemaan myöhemmin kuin tämä lapsi, onko hän se huonompi lapsi?

Onko tämä lukemisasia ap:lle jotenkin erityisen merkityksellinen asia? Sehän on vain yksi taito monien muiden joukossa. Omista lapsista esikoinen oppi itsestään lukemaan 3-vuotiaana (kunnolla 4-vuotiaana) ja kuopus jotenkuten 6-vuotiaana ja kunnolla kovalla vaivalla 8-vuotiaana. Näistä lapsista se 8 -vuotiaana lukemaan opetettu lukee nyt teininä huvikseen. Toinen lukee ehkä kirjan vuodessa.

Jos ap jotenkin into intomielisesti panostaa lapsen lukemaanopettamiseen, niin se on minusta outoa. Jos lapsi nauttii lukemiseen liittyvistä jutuista, niin mikäs siinä. Sopivissamäärin toki.

Itse opin lukemaan myöhään ja siitä usein kuulema kuulin, kun ei millään opi, mutta toisaalta sitten kun opin, olin luokan parhain lukija aina. Minua kiinnosti tekstejä enemmän kuitenkin aina kuvat ja kaikenlainen näpertely. 

Mitä jos lapsi sattuisikin olemaan motorisesti lahjakas muttei olisi kiinnostunutkaan lukemisesta? Olisiko hän pettymys?

Mä opin myöhään lukemaan eikä mulla ollut isompia sisaruksia. Mieluummin tuotin kuvaa piirtämällä kuin sain aikaan kirjoitettua tekstiä.

Vierailija kirjoitti:

Itse opin lukemaan myöhään ja siitä usein kuulema kuulin, kun ei millään opi, mutta toisaalta sitten kun opin, olin luokan parhain lukija aina. Minua kiinnosti tekstejä enemmän kuitenkin aina kuvat ja kaikenlainen näpertely. 

Se on itseasiassa aivan normaalia, ihan tutkimusten mukaan aikainen/varhainen lukutaito ei korreloi hyvän lukutaidon kanssa kun lapsi kasvaa. Se nelivuotiaana lukemaan oppinut voi lukea heikosti vielä alakoulun viimeisillä luokilla, kun taas se ekalla oppinut voi kolmannella ahmia jo paksuja romaaneja.

Ap. Minun mielestä aloituksesi on keksitty.Halusit vain aiheuttaa mielipiteitä jotka varmasti aloituksesi aiheutaa. Hanki ensin lapsi ja tule aihe uudellen kirjoitaa,kun lapsi 2 vuotias.

Ei se indikoi yhtään mitään, että saadaan lapsi aikaisin lukemaan. Miksei voi antaa lapselle rauhaa oppia omaan tahtiin? Mulla oli äiti, joka puski mua lukemaan ennen koulua, mutta opin vasta koulun alettua. Ehkä kansakoulupohjalta äudin opetus ei ollut kummoista muutenkaan. Väitöskirjan olen kuitenkin saanjt myöhemmin aikaiseksi eli ihan hyvin meni.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse katsoa televisiota.

Itse olen ollut myös tuollainen varhainen sanojen muodostelija. Äitini kertoman mukaan jätin sen sitten tuolloin parivuotiaana taka-alalle, mutta aloin omatoimisesti ilman tavaamista tai erityisempää opettamista lukea 5-vuotiaana. Toki koko ajan luettiin kirjoja sekä laulettiin ja perheessä isommat lukivat. TV ei ollut kielletty, mutta tuskinpa se minua paljon kiinnostikaan. Kukin kypsyy omalla laillaan, eli ei ole tarpeen pitää kiinni päämäärästä, että lapsen olisi juuri 4-vuotiaana osattava lukea.

Mielenkiinnosta kysyn; miten sulla on menny opiskelut myöhemmin ja miten ura?

Vierailija kirjoitti:

Minä opin lukemaan jo vuoden vanhana. Nyt olen 3-vuotias ja pystyn täällä mammojen kanssa puhumaan paskaa aivan sujuvasti.

Olen alkanut ihmettelemään kuinka kaikki maailman parhaimmisto on pesiytynyt tälle palstalle.

Sinä oletkin jo vanha kääkkä. Minä olen 1v, ja opiskelen maailman parhaiden yliopistojen nettikursseja. Tälle palstalle tulen sunnuntaiaamuisin, kun yritän pitää kosketuspintaa taviskalkkiksiin. Minun vanhempani eivät tiedä näitä asioita minusta, he laittavat minulle tvn päälle ja käskevät katsomaan pikkukakkosta tjsp.

Hyvää sunnuntaita kaikille.

Pystyy yhdistää ja osaa lukee?

Toivottavasti lapsi oppii enemmän lukemalla kuin kuuntelemalla vanhempiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse opin lukemaan myöhään ja siitä usein kuulema kuulin, kun ei millään opi, mutta toisaalta sitten kun opin, olin luokan parhain lukija aina. Minua kiinnosti tekstejä enemmän kuitenkin aina kuvat ja kaikenlainen näpertely. 

Se on itseasiassa aivan normaalia, ihan tutkimusten mukaan aikainen/varhainen lukutaito ei korreloi hyvän lukutaidon kanssa kun lapsi kasvaa. Se nelivuotiaana lukemaan oppinut voi lukea heikosti vielä alakoulun viimeisillä luokilla, kun taas se ekalla oppinut voi kolmannella ahmia jo paksuja romaaneja.

Nyt tutkimuslinkki tähän, muuten en todellakaan usko.

En minäkään väitä, että kyseessä olisi kausaliteetti, mutta varmasti löytyy positiivinen korrelaatio aikaisen lukemaan oppimisen ja myöhemmän lukutaidon välillä. Selittävänä tekijänä saattaa olla esimerkiksi vanhempien lukuharrastus tai kotona olevien kirjojen määrä, joiden on ainakin havaittu olevan yhteydessä lapsen hyvään lukutaitoon.

Miksikähän aikainen lukeminen ja lukemaan kannustaminen aina saa mammat niin raivoihinsa. Tämäkin aamu on oikein yrittämällä yritetty vakuuttaa miten ap ja lapsensa eivät missään tapauksessa ole mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi oppii itsekseen lukemaan kun oli neljä ja se ei ollut hyvä asia. Luki esim. lööpit, jotka oli just naaman tasolla ja ymmärsi ne kyllä. Sitten myöhemmin alkoi lukemaan uutisia tai ainakin otsikoita salaa ja ne alkoi mieltä painamaan.

Nyt on koululainen ja keskiverto sellainen. Varhainen lukutaito ei tarkoita sitä, että lapsesi on älykäs.

Samoin kaverin lapsi. Lapsi on herkkä ja ahdistuu hirveästi näistä sota ja sairaudet uutisista, kun osasi lukea itse.

Vierailija kirjoitti:

Ei se indikoi yhtään mitään, että saadaan lapsi aikaisin lukemaan. Miksei voi antaa lapselle rauhaa oppia omaan tahtiin? Mulla oli äiti, joka puski mua lukemaan ennen koulua, mutta opin vasta koulun alettua. Ehkä kansakoulupohjalta äudin opetus ei ollut kummoista muutenkaan. Väitöskirjan olen kuitenkin saanjt myöhemmin aikaiseksi eli ihan hyvin meni.

Näitä kansakoulupohjaisten vanhempien tekemisiä ei kannata ehkä tähän yhteyteen tuoda. Nykypäivän lapset ovat niin laajalti tekemisissä kirjainten, usein ruutujen, kanssa, että noin puolet heistä osaa lukea jo kouluun mennessään.

Selvä, puolet ei osaa. Mutta silti monessa tilanteessa ne lukijat ovat ei-lukijoita edellä. Kun luokalle vaikkapa jaetaan moniste, lukijat tietävät aina ensimmäisenä missä mennään. He voivat katsoa seinältä itse, mitä on ruokana.

itse olen ajatellut niin, että kun kouluun mennessään on yhdessä asiassa osaava, jää toisien asioiden oppimiseen enemmän energiaa, ja lisäksi lapselle muodostuu positiivinen minäkuva itsestään oppijana. Onko se paha asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse opin lukemaan myöhään ja siitä usein kuulema kuulin, kun ei millään opi, mutta toisaalta sitten kun opin, olin luokan parhain lukija aina. Minua kiinnosti tekstejä enemmän kuitenkin aina kuvat ja kaikenlainen näpertely. 

Se on itseasiassa aivan normaalia, ihan tutkimusten mukaan aikainen/varhainen lukutaito ei korreloi hyvän lukutaidon kanssa kun lapsi kasvaa. Se nelivuotiaana lukemaan oppinut voi lukea heikosti vielä alakoulun viimeisillä luokilla, kun taas se ekalla oppinut voi kolmannella ahmia jo paksuja romaaneja.

Totta tämäkin. Ekalla on niitä ennen koulua oppineita ja monella mekaaninen taito on hyvä,mutta luetun ymmärtäminen laahaa. Luetaan sujuvasti teksti mutta ei osata vastata kysymyksiin tai toimia ohjeen mukaan. Itse opin ekalla samoin lapseni, luen sujuvasti ja pärjään luetunymmärtämisen kanssa. Lapsi on fiksu ja pärjää hyvin koulussa sekä elämässään vaikkei osannut lukea ennen koulua.

Nelivuotias kun oppii lukemaan, niin sitten se lukee kaiken. Kaupassa lööpit, lehtihyllystä Seiskan otsikot ja kaiken muunkin. Varaudu siihen, että sulta sitten kysellään, että mikä on salarakas tai seksiskandaali tai yöllinen lemmenleikki. Mun lapsi kyseli. Toki sanavarasto kasvaa jo pienellä, mutta ei välttämättä niillä sanoilla, jotka haluaisit :D

Mun lapsista toinen oppi puhumaan sujuvasti jo parivuotiaana ja lukemaan viisivuotiaana. Toisella taas oli puheenmuodostuksen kanssa ongelmia ja puhuminen alkoi sujua kunnolla (niin, että kaikki äänteet tulivat oikein) vasta ekalla luokalla ja lukemaankin hän oppi ekaluokan jouluna. Lasteni älyssä ei näytä olevan suurta eroa. Koulun lukitestien mukaan molemmilla on ollut vitosluokalla keskimääräistä parempi lukutaito. "Myöhäinen" oppija siis otti kiinni "aikaisen". Muutenkin "myöhäinen" oppija on aina ollut kiinnostuneempi lukemaan.

Ei kannata ainakaan painostaa lasta. Jos näyttää, että lukeminen ei kiinnosta tai siihen ei ole valmiuksia, niin lapselle ei jää opettelusta mukavia muistoja. Pienen lapsen kanssa tärkein kasvatustehtävä on luoda lapselle tasapainoinen minäkuva ja turvallinen suhde vanhempaan, joten kannattaa olla tarkkana sen kanssa, että ei vanhempi omalla akateemisella kunnianhimolla pilaa tärkeintä tavoitetta.