Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Luulin äitiydessä rankinta olevan vauvavuosi. Sitten tuli teini-ikä
30.09.2023 |
On jäänyt kiinni sähkötupakasta ja tavallisesta tupakasta. On jäänyt kiinni Instagram tilistä johon laittoi puolialastomia kuvia. Joka toinen sana on v"ttu ja rähisee jatkuvasti ,miten en tajua mistään mitään.
Tyttö on vasta 13. Tähän verrattuna ne muinaiset koliikkiitkut eivät olleet MITÄÄN.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei me murheet lopu näköjään koskaan, vaikka lapset kasvaa. Meillä oli helpot varhaislapsuusvuodet, koulussa oli omat ongelmansa, sitten teini-ikä... työkaverin lapset on kolmikymppisiä, joilla on jo lapsia, ja ei helpota näköjään vieläkään.
Hah, näin on moni tosiaan sanonut, ettei äidin huoli lopu koskaan. Myös oma äitini, jonka lapset ovat 54 ja 44 ja varsin rauhallisia keskiäkäisiä.
Minun äitini on 72-vuotias ja hänen äitinsä 96-vuotias. Kummatkin jaksavat ihmetellä miten jotkut eivät anna lastensa aikuistua mutta kuitenkin kumpikin jatkuvasti paapattaa omalle lapselleen miten on huolissaan joka asiasta. Siis isoäitini äidilleen ja minun äitini minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai hain ja laitoin rajoja. Kyllä rajoja pitää olla. Toki ne elää sen lapsen mukana.
Auttaisikohan käänteinen psygologia tähän? Siis ostat sille teinille lavan energiajuomaa ja kaljaa, muutaman askin röökiä ja sitten itsekin naukkailet, röhnötät jossain sohvannurkassa kiroilet kuin merirosvo, poltat kuin korsteeni ja vedät sekaisin pärinäjuomaa ja olusia? Yleensä teineille on pahinta ja nolointa ne asiat, joita vanhemmat tekee eikä ne missään nimessä halua tehdä samoja juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ole ollut mitää tuollaisia. Kaksi tyttöä nyt jo teini-ikä takana. Kotikasvatus vaikuttaa ja tietysti suuri vaikutus on lapsella itselläänkin
Mikä tämän kommentin arvo on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ole ollut mitää tuollaisia. Kaksi tyttöä nyt jo teini-ikä takana. Kotikasvatus vaikuttaa ja tietysti suuri vaikutus on lapsella itselläänkin
Meillä esikoispojan murkkuikä meni ohi ihan huomaamatta ja ilman draamaa. Pikkusisko sitten sähelsi veljensä edestäkin,yhdessä syksyssä keppihevosia harrastanut tyttö muuttui täysin
ja alkoi varastaa kaupoista sekä polttaa tupakkaa.
Noin se meni minun serkuillakin. Villistä pojasta odotettiin kauhuteiniä ja kiltistä tytöstä helppoa prinsessaa. Sitten menikin niin että poika vähän oikutteli alkuun teiniangstiaan mutta kasvoi nopeasti hyvinkin miehiseksi vastuulliseksi ja siitä kiltistä tytöstä tuli kapinoiva siideripissis joka karkaili kotoaan jatkuvasti. Nykyisin ovat onneksi sentään kasvaneet kumpikin tasapainoisiksi aikuisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei me murheet lopu näköjään koskaan, vaikka lapset kasvaa. Meillä oli helpot varhaislapsuusvuodet, koulussa oli omat ongelmansa, sitten teini-ikä... työkaverin lapset on kolmikymppisiä, joilla on jo lapsia, ja ei helpota näköjään vieläkään.
Hah, näin on moni tosiaan sanonut, ettei äidin huoli lopu koskaan. Myös oma äitini, jonka lapset ovat 54 ja 44 ja varsin rauhallisia keskiäkäisiä.
Minun äitini on 72-vuotias ja hänen äitinsä 96-vuotias. Kummatkin jaksavat ihmetellä miten jotkut eivät anna lastensa aikuistua mutta kuitenkin kumpikin jatkuvasti paapattaa omalle lapselleen miten on huolissaan joka asiasta. Siis isoäitini äidilleen ja minun äitini minulle.
Se on se sukupolvien ketju. Meidän on 75 - 44 - 22. "Onko sulla rahaa, ruokaa, kaikki hyvin?" - "Kyllä, äiti." Ja taas kaikki ovat tyytyväisiä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ole ollut mitää tuollaisia. Kaksi tyttöä nyt jo teini-ikä takana. Kotikasvatus vaikuttaa ja tietysti suuri vaikutus on lapsella itselläänkin
Meillä esikoispojan murkkuikä meni ohi ihan huomaamatta ja ilman draamaa. Pikkusisko sitten sähelsi veljensä edestäkin,yhdessä syksyssä keppihevosia harrastanut tyttö muuttui täysin
ja alkoi varastaa kaupoista sekä polttaa tupakkaa.
Tytöstä tuli j ä n n ä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei me murheet lopu näköjään koskaan, vaikka lapset kasvaa. Meillä oli helpot varhaislapsuusvuodet, koulussa oli omat ongelmansa, sitten teini-ikä... työkaverin lapset on kolmikymppisiä, joilla on jo lapsia, ja ei helpota näköjään vieläkään.
Hah, näin on moni tosiaan sanonut, ettei äidin huoli lopu koskaan. Myös oma äitini, jonka lapset ovat 54 ja 44 ja varsin rauhallisia keskiäkäisiä.
Minun äitini on 72-vuotias ja hänen äitinsä 96-vuotias. Kummatkin jaksavat ihmetellä miten jotkut eivät anna lastensa aikuistua mutta kuitenkin kumpikin jatkuvasti paapattaa omalle lapselleen miten on huolissaan joka asiasta. Siis isoäitini äidilleen ja minun äitini minulle.
Isoäitini äidilleni piti kirjoittaa siis.
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa! Mulla kolme teiniä kerralla, 13, 14 ja 15. Huhhuh. Todellakin, ne vuodet kun olivat pieniä oli helppoja! Tähän vielä vanhempien todella vaikea ja riitanen avioero päälle. Niin hiphurraa että on kivaa.
Ja painukoon hiiteen kotikasvatuksesta räkyttäjät. Kasvatettu on!Tästä jos järjissään selviää, selviää ihan mistä vaan!
Esimerkki on suurin kasvattaja. "Vanhempien todella vaikea ja riitanen avioero".
"Kasvatettu on!"
Näinpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei me murheet lopu näköjään koskaan, vaikka lapset kasvaa. Meillä oli helpot varhaislapsuusvuodet, koulussa oli omat ongelmansa, sitten teini-ikä... työkaverin lapset on kolmikymppisiä, joilla on jo lapsia, ja ei helpota näköjään vieläkään.
Hah, näin on moni tosiaan sanonut, ettei äidin huoli lopu koskaan. Myös oma äitini, jonka lapset ovat 54 ja 44 ja varsin rauhallisia keskiäkäisiä.
Minun äitini on 72-vuotias ja hänen äitinsä 96-vuotias. Kummatkin jaksavat ihmetellä miten jotkut eivät anna lastensa aikuistua mutta kuitenkin kumpikin jatkuvasti paapattaa omalle lapselleen miten on huolissaan joka asiasta. Siis isoäitini äidilleen ja minun äitini minulle.
Se on se sukupolvien ketju. Meidän on 75 - 44 - 22. "Onko sulla rahaa, ruokaa, kaikki hyvin?" - "Kyllä, äiti." Ja taas kaikki ovat tyytyväisiä :D
Meillä se ketju katkeaa minuun kun olen lapseton. Siitä tosin on isoäitini ja äitini saaneet oikein ikuisuusriidan aikaan kun äitini aina valittaa kun en hankkinut lapsia ja isoäitini haukkuu äitiäni vanhanaikaiseksi ja puolustelee minua valintoineni. Kai minäkin olisin tuollainen äiti jos olisin lapsia hankkinut.
Alue: Aihe vapaa
No varmasti näinkin, mutta kyllä lapsella voi olla vaikea teini-ikä, vaikka miten olisi kasvatettu ja rakastettu.
P. S. Empatiakin on tällä palstalla sallittu.