Lue keskustelun säännöt.
Tämä äitiydessä uuvuttaa: muut odottavat äidiltä liikoja
Pitkä selostus eli älä lue, jos et jaksa.
Heti alkuun: äitinä oleminen ei uuvuta minua. Nautin lapsiemme seurasta ja pidin pitkät hoitovapaat ennen töihin palaamista. Lapsemme eivät ole ylipitkää päivää päiväkodissa, vapaapäivinä ja lomilla vietämme tavallista lapsiarkea. En äitinä rehki liikaa, lapsillamme ei ole mitään ohjattuja harrastuksia ja muutenkin olemme halunneet tehdä arjesta mahdollisimman rauhallista. Emme elä mitään suorituskeskeistä instagram-elämää, vaan hyvinkin yksinkertaista arkea. Tämä on ollut ihan tietoinen päätös, koska pikkulapsiarjessa riittää työtä jo muutenkin.
Se nyppii, että kun yritän rauhoittaa näitä ns. ruuhkavuosia, niin ihmiset ympärillä eivät ymmärrä asiaa ja vaativat minulta ihan hirveästi. Töissä vaaditaan paljon, vaikka en ole missään esimiestehtävissä. Valitetaan, jos lapsi sairastuu tai itse sairastun. Ihmetellään, miksi sitä kaksivuotiasta ei voi ottaa sairastumistapauksessa töihin mukaan, kun kyllä meidän Isla 11 v ihan hyvin pärjää palaverini ajan. Niin, miksiköhän en voi ottaa vilkasta taaperoa mukaan töihin ja miksi ihmeessä toisin sairaan lapsen työpaikalleni? Osalla on aivan unohtunut, millaista pienen lapsen kanssa on.
Päiväkodissa kaikki lapsiin liittyvä kritiikki annetaan minulle, ei miehelle. Jos mies hakee lapset päiväkodista, niin miehelle ei anneta juuri mitään palautetta. Minä saan sitten kuulla pitkät selostukset siitä, mikä lasten päiväkotipäivässä on mennyt pieleen. Tai jos mies on aamulla pukenut pienemmän lapsen, niin minä saan kritiikin siitä, jos lapsella oli jalassa kumpparit ja päivällä ei satanutkaan vettä. Minulle tyrkätään päiväkodista kaikki laput ja vaatimukset, vaikka olemme sanoneet, että mieskin voi nämä asiat hoitaa. Äitinä ärsyttää, että minut nähdään ainoana vanhempana, vaikka lapsilla on osallistuva isäkin. Jos lapsi on jossain asiassa hieman ikätovereita jäljessä, niin minua äitinä syyllistetään siitä, miksi en _äitinä_ ole opettanut tätä asiaa lapselle.
Raskauksien jälkeen molempien lasten vauvavuonna tuli perheen ulkopuolisilta kommenttia siitä, että pitäisi karistaa raskauskilot nopeasti. Siinä kiireisen lapsiarjen keskellä ulkopuoliset tulivat vaatimaan, että nyt syöt salaattia ja jumppaat itsesi kuntoon. Ensimmäiset kommentit raskauskilojen pudottamisesta tulivat, kun esikoinen oli 1,5 kk. Laihdutin molemmilla kerroilla loput raskauskilot vauvavuoden päätteeksi, sillä vauvavuosina ei todellakaan ollut kropan timmimmäksi treenaaminen päällimmäisenä mielessä. Äidin ulkonäkökin on arvostelun ja vaatimisen kohteena.
Nämä nyt vain esimerkkinä. Äitinä uuvuttaa se, että muut ihmiset vaativat äideiltä niin hemmetisti. Mitä sitten, jos lapsella on kumpparit kuivana päivänä jalassa, jos ruokana on valmista pilttiä tai en halua paiskia ylitöitä, kun kotona on pienet lapset? Ei elämän tarvitse olla mitään täydellistä, mutta äideiltä odotetaan ihan liikaa. En yhtään ihmettele, että monia ei perheellistyminen kiinnosta, kun monien reaktiot äiteihin ovat tätä luokkaa.
Kommentit (464)
Minulta sukulaiset kyselivät ekan kerran raskauskiloista ristiäisissä, kun lapsi oli 6 viikon ikäinen. Hassua sikäli, kun tuon esikoisen aikaan BMI ennen raskautta oli 19 ja kiloja tuli 10, joista kaksi jäljellä vielä muutama kuukausi synnytyksestä, ristiäisten aikaan tyyliin kolme. Eli hoikka olin ennen ja jälkeen synnytyksen, mutta niin vaan piti päästä sanomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syntymä on kuolemantuomio :(
Ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko niistä muiden kommenteista välittää? Kylmästi vain jätät huomiotta tuomitsevat kommentit tai sanot napakasti takaisin perustelut, miksi toimit niin kuin toimit. Itse viis veisaan muiden mielipiteistä ja teen kuten itse haluan.
Ei ole noin yksinkertaista. Töissä on pakko huomioida pomon näkemykset, äkkiä tulisi varoitukset ja potkut, jos tekisin miten lystää. Tai anoppia on pakko sietää miehen ja lapsen vuoksi, vaikka anoppi laukoisikin ikäviä kommentteja.
Ehkä aiemmat sukupolvet jotenkin kostavat äiteinä kokemansa vääryydet laittamalla ne seuraavalle sukupolvelle eteenpäin? Aika usein olen törmännyt +60 ikäisiin isovanhempiin, joilla on todella ikäviä käsityksiä vanhemmuudesta. Empatiaa ja apua ei heru, mutta ikäviä kommentteja sitten senkin edestä.
Itse vihaan sitä epäempaattisuutta, johon olen törmännyt. Sairastuin vaikeasti lapsen ollessa vuoden. Monet arjen asiat ovat olleet sairauteni vuoksi haastavia ja arki sairaana vanhempana on ollut aikamoista selviytymistä välillä, kun olen yrittänyt jaksaa työt ja lapset asiat jotenkin. Jos olen kertonut näistä asioista ääneen esim. töissä tai äidilleni, niin vastaus on luokkaa "muillakin on omat ongelmansa", "tuollaista se lapsen kanssa nyt vain on", "en minä voi sinun kohdallasi ryhtyä joustamaan, etten kohtele muita epätasa-arvoisesti" jne. Ihan käsittämätöntä, miten epäempaattisia ihmiset voivat olla, kun pienen lapsen äiti on vaikeasti sairas. Mielestäni se on vähän eri tason murhe kuin pomoni valitus "tänään jäi töiden takia jumppatunti väliin, harmittaa niin paljon!".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäisin aloitusviestiin vielä yhden asian:
Äideiltä vaaditaan ihan valtavasti, mutta kukaan näistä vaatijoista ei ole valmis auttamaan äitiä. Kukaan heistä ei kysy, tarvitseeko äiti jotain apua tai voisiko äidin taakkaa jotenkin helpottaa? Lisää ollaan äidin saaviin kaatamassa vettä, mutta ei kysytä onko kantoavulle tarvis.
Vierailija kirjoitti:
Lisäisin aloitusviestiin vielä yhden asian:
Äideiltä vaaditaan ihan valtavasti, mutta kukaan näistä vaatijoista ei ole valmis auttamaan äitiä. Kukaan heistä ei kysy, tarvitseeko äiti jotain apua tai voisiko äidin taakkaa jotenkin helpottaa? Lisää ollaan äidin saaviin kaatamassa vettä, mutta ei kysytä onko kantoavulle tarvis.
Väestöliiton asiantuntija sössötti viime viikolla että jos isä on laiska pitämään yhteyttä sukuunsa, äidin pitää ottaa sekin hoitaakseen.
Siis jos aikuinen isä, aikuiset isän sukulaiset ei saa keskenään pidettyä yhteyttä, se on sitten äidin metatyölistalla paapoa näitä aikuisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä päin asutte? Täällä pk-seudulla ainakin isää on kohdeltu ihan tasa-arvoisena vanhempana. Meillä kahdesta päiväkodista kokemuksia. Mutta ihmisiähän ne päiväkodin työntekijätkin ovat, että jokaisessa päiväkodissa voi olla ihan oma kulttuurinsa.
Muuten en osaa sanoa muuta kuin että sinun pitää olla välittämättä. Ihmiset nyt sanoo kaikenlaista, ja siltähän se näyttää, että naisille on ylipäänsä helpompi kertoa kaikenlaista palautetta ja korjausehdotuksia kuin miehille. Ihan kaikkeen liittyen, ei pelkästään äitiyteen.
Ei siihen ole muuta ratkaisua kuin tietää itse miten haluaa tehdä. Et tee ylitöitä jne.
Mutta mieti - sinulla ei ole siinä sivussa hoidettavana dementikkomummoa, 7 lehmää ja kanalaumaa, ei tarvitse ommella vaatteita eikä kantaa vettä ja polttopuita, ruokaa voi hakea kaupasta eikä tarvitse säilöä koko syksyä.. Mutta joo, onhan tuo kamalaa, kun sulla on noin raskasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta mieti - sinulla ei ole siinä sivussa hoidettavana dementikkomummoa, 7 lehmää ja kanalaumaa, ei tarvitse ommella vaatteita eikä kantaa vettä ja polttopuita, ruokaa voi hakea kaupasta eikä tarvitse säilöä koko syksyä.. Mutta joo, onhan tuo kamalaa, kun sulla on noin raskasta!
Mutta ko äidit sai laiminlyödä lapsensa täysin eli tuo äitiys ei ollut raskasta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäisin aloitusviestiin vielä yhden asian:
Äideiltä vaaditaan ihan valtavasti, mutta kukaan näistä vaatijoista ei ole valmis auttamaan äitiä. Kukaan heistä ei kysy, tarvitseeko äiti jotain apua tai voisiko äidin taakkaa jotenkin helpottaa? Lisää ollaan äidin saaviin kaatamassa vettä, mutta ei kysytä onko kantoavulle tarvis.
Väestöliiton asiantuntija sössötti viime viikolla että jos isä on laiska pitämään yhteyttä sukuunsa, äidin pitää ottaa sekin hoitaakseen.
Siis jos aikuinen isä, aikuiset isän sukulaiset ei saa keskenään pidettyä yhteyttä, se on sitten äidin metatyölistalla paapoa näitä aikuisia ihmisiä.
Tuo oli kyllä pashaa. Kuka muka uskoo, että vastaavassa tilanteessa miehiä kehotettaisiin hoitamaan yhteydenpito omiin appivanhempiinsa, jos vaimo ei saa yhteydenpitoa omiin vanhempiinsa aikaiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mieti - sinulla ei ole siinä sivussa hoidettavana dementikkomummoa, 7 lehmää ja kanalaumaa, ei tarvitse ommella vaatteita eikä kantaa vettä ja polttopuita, ruokaa voi hakea kaupasta eikä tarvitse säilöä koko syksyä.. Mutta joo, onhan tuo kamalaa, kun sulla on noin raskasta!
Mutta ko äidit sai laiminlyödä lapsensa täysin eli tuo äitiys ei ollut raskasta!
Mutta miksi juuri näille äideille vietiin kaikki 17 lastenlasta koko kesäksi hoitoon? Niinhän palstalla aina väitetään, että "oma äiti ei koskaan hoitanut meitä, vaan olimme kesät mummolassa". Niiden mummojen elämä oli tuollaista eli paljon helpompaa kuin sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen väsynyt aloittajan mainitsemiin asioihin sekä äitien niskaan lankeaviin metatöihin. Enkä nyt tarkoita mitään lastenhuoneen verhojen värin miettimistä, vaan ihan arkisia asioita. Meillä mies tekee kyllä kotitöitä ja hoitaa lasta, mutta monien lapsen asioiden hoitamiset jäävät silti minulle. Omat esimerkkini torstailta:
-kotiin tullessa lapsen päiväkotirepun läpikäynti, likapyykit koriin (plus myöhemmin pesen nuo vaatteet)
-säätiedotteen katsominen ja sen perusteella seuraavan päivän sisä- ja ulkovaatteiden valinta + niiden laittaminen valmiiksi (jos lapsi menisi "väärissä" vaatteissa, saisin kuulla päiväkodin työntekijältä kunniani)
-päiväkodista tulleeseen wilma-viestiin vastauksen pohtiminen (viesti tuli minulle, ei miehelle), vastauksen kirjoittaminen sekä erään asian hankkiminen päiväkotia varten
-lapsen kausivaatteiden läpikäynti (uudet ostin jo aiemmin), pestyjen vaatteiden nimikointi päiväkotia varten
En yhtään ihmettele, että äidit ovat väsyneitä. Kaikki tämä sälä tulee työn, lasten asioiden ja muun päälle.
Miksi isä ei voinut hoitaa listalta kaikkia muita paitsi Wilma-viestiin vastaamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mieti - sinulla ei ole siinä sivussa hoidettavana dementikkomummoa, 7 lehmää ja kanalaumaa, ei tarvitse ommella vaatteita eikä kantaa vettä ja polttopuita, ruokaa voi hakea kaupasta eikä tarvitse säilöä koko syksyä.. Mutta joo, onhan tuo kamalaa, kun sulla on noin raskasta!
Mutta ko äidit sai laiminlyödä lapsensa täysin eli tuo äitiys ei ollut raskasta!
Mutta miksi juuri näille äideille vietiin kaikki 17 lastenlasta koko kesäksi hoitoon? Niinhän palstalla aina väitetään, että "oma äiti ei koskaan hoitanut meitä, vaan olimme kesät mummolassa". Niiden mummojen elämä oli tuollaista eli paljon helpompaa kuin sinulla.
Nuo mummot eivät käyneet tuössä eikä äitiydelle olleet mitään vaatimustasoa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta mieti - sinulla ei ole siinä sivussa hoidettavana dementikkomummoa, 7 lehmää ja kanalaumaa, ei tarvitse ommella vaatteita eikä kantaa vettä ja polttopuita, ruokaa voi hakea kaupasta eikä tarvitse säilöä koko syksyä.. Mutta joo, onhan tuo kamalaa, kun sulla on noin raskasta!
Isäni oli maalla nelilapsisen perheen 3. lapsi. Vuoden ikäisenä hänet jätettiin maatalossa joko pinnasänkyyn yksin tai otettiin navettaan isoon kaukaloon istumaan. Siinä oli "lastenhoito", kun perheen aikuiset tekivät maatalon töitä, isommat sisarukset olivat koulussa eikä taaperoa ehditty vahtia. Syliin ei juuri koskaan päässyt. Lohtua ja tukea ei ollut tarjolla. Dementikkomummoa ei ollut, kun sukua ei asunut pihapiirissä. Lehmiäkin oli vain muutama, kun oli köyhä maatalo. Lapsetkin laitettiin marjaan heti kun siihen pystyivät.
Isäni on halunnut ottaa itse aivan toisenlaisen linjan ja on aina ollut minulle todella läheinen isä, jolla on ollut syli avoinna. Isällä on ollut vanhempana toisenlaiset haasteet kuin omilla vanhemmillaan, mutta tukea ja läheisyyttä ei meiltä ole koskaan puuttunut. Isäni mallia noudatan omankin lapseni kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Lisäisin aloitusviestiin vielä yhden asian:
Äideiltä vaaditaan ihan valtavasti, mutta kukaan näistä vaatijoista ei ole valmis auttamaan äitiä. Kukaan heistä ei kysy, tarvitseeko äiti jotain apua tai voisiko äidin taakkaa jotenkin helpottaa? Lisää ollaan äidin saaviin kaatamassa vettä, mutta ei kysytä onko kantoavulle tarvis.
Jostain syystä silti äiditkään eivät ole valmiita auttamaan muita äitejä, vaikka tietävät, kuinka rankkaa se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen väsynyt aloittajan mainitsemiin asioihin sekä äitien niskaan lankeaviin metatöihin. Enkä nyt tarkoita mitään lastenhuoneen verhojen värin miettimistä, vaan ihan arkisia asioita. Meillä mies tekee kyllä kotitöitä ja hoitaa lasta, mutta monien lapsen asioiden hoitamiset jäävät silti minulle. Omat esimerkkini torstailta:
-kotiin tullessa lapsen päiväkotirepun läpikäynti, likapyykit koriin (plus myöhemmin pesen nuo vaatteet)
-säätiedotteen katsominen ja sen perusteella seuraavan päivän sisä- ja ulkovaatteiden valinta + niiden laittaminen valmiiksi (jos lapsi menisi "väärissä" vaatteissa, saisin kuulla päiväkodin työntekijältä kunniani)
-päiväkodista tulleeseen wilma-viestiin vastauksen pohtiminen (viesti tuli minulle, ei miehelle), vastauksen kirjoittaminen sekä erään asian hankkiminen päiväkotia varten
-lapsen kausivaatteiden läpikäynti (uudet ostin jo aiemmin), pestyjen vaatteiden nimikointi päiväkotia varten
En yhtään ihmettele, että äidit ovat väsyneitä. Kaikki tämä sälä tulee työn, lasten asioiden ja muun päälle.
Miksi isä ei voinut hoitaa listalta kaikkia muita paitsi Wilma-viestiin vastaamista?
Meillä realiteetti on se, että jos minä en hoida, niin asiat jäävät hoitamatta. Wilma-viestiin unohtaisi vastata, jos ylipäätään muistaisi käydä sen lukemassa. Lapsen vaatteet odottavat päiväkotirepussa lattialla, jos tulen myöhään töistä kotiin. Lapselle hankittaisiin kausivaatteet siinä vaiheessa, kun tarve olisi jo edellisellä viikolla ollut. Vaatteita ei muistaisi nimikoida. Miehen puolustuksena hänellä on voimakasta väsymystä aiheuttava sairaus, mutta silti. Minulla iso osa vastuusta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäisin aloitusviestiin vielä yhden asian:
Äideiltä vaaditaan ihan valtavasti, mutta kukaan näistä vaatijoista ei ole valmis auttamaan äitiä. Kukaan heistä ei kysy, tarvitseeko äiti jotain apua tai voisiko äidin taakkaa jotenkin helpottaa? Lisää ollaan äidin saaviin kaatamassa vettä, mutta ei kysytä onko kantoavulle tarvis.
Jostain syystä silti äiditkään eivät ole valmiita auttamaan muita äitejä, vaikka tietävät, kuinka rankkaa se on.
Minusta ei ole auttajaksi nyt, kun oma lapsi on pieni ja itse en ole terve. Lapsen ollessa isompi ja jos olen silloin terveempi, niin todellakin aion olla lähipiirin pikkulapsiperheille avuksi.
Kaiken huippu omassa elämässäni: olin työmatkalla (ulkomailla) ja lapsi oli joutunut harrastuksessa onnettomuuteen. Mies käytti päivystyksessä, lähtivät ohjeesta kotiin ja jäätiin odottamaan tuleeko leikkaus. Lääkäri oli yrittänyt soittaa minulle tunnin palaverin aikana 5 kertaa ja laittanut äkäisiä viestejä! Kun lopulta vastasin palaverin loputtua, vihaisena ripitti, että miksen vastannut puhelimeen?! Kysyin, että eikö isän numeroa näy lapsen yhteystiedoissa? Vastasi, että näkyy, mutta tavoittelimme sinua. Jälkikäteen luin kannasta, että vanhempia ei tavoiteta vaikka lapselle odotettavissa leikkaus, harkittava yhteydenottoa lastensuojeluun.
Isä oli kotona lasten kanssa ja olisi vastannut samantien puhelimeen!
No oletpa sinä erinomainen ja muita parempi!