G: Mitä sait anopiltasi, kun synnytit hänelle lapsenlapsen ensimmäistä kertaa?

Saimme tosin häneltä pehmolelun vauvalle.

ryyppäsi ja valitti vaan, oli jopa pettynyt kun TAAS tuli tyttö

Pieni sai ihanan neulepuvun, jonka anoppi neuloi heti kun kuuli raskaudesta. Mä sain kultaisen medaljongin, johon saisin laittaa vauvan kuvan. En ole korua koskaan käyttänyt, mutta ajatus oli silti ihana. Anoppi suri myös kovasti sitä, ettei hän ehtinyt sairaalaan katsomaan meitä, koska hän oli juuri silloin matkalla. Appeni sen sijaan kävi katsomassa sairaalassa ja häneltä sain ison kimpun ruusuja.

saman kuin muistakin: kukkia, kortin ja rahaa.

Kukkakimpun toi, samoin mies (anopin neuvosta, muuten olisi kyllä unohtanut!), lisäksi siivosivat - mieheni ja anoppini siis - kämppämme supersiistiksi sairaalassaoloaikanani, oli ihanaa tulla puhtaaseen ja raikkaaseen kotiin.:-)



Äitini toi myös kukkia sairaalaan, oli hänen ensimmäinen lapsenlapsensa. Lapselle kumma kyllä kumpikaan ei tuonut mitään (siis sairaalaan/kotiin sen jälkeen), anoppi kylläkin oli jo aiemmin antanut ihania neulomiaan vauvannuttuja meille. Sitten ristiäisissä lapsi sai varsinaiset ekat lahjansa syntymän jälkeen mummoiltaan.

Lapsille on kyllä antanut rahaa ja ostanut vaatteita. Ihan hyvä, että on pysynyt muutenkin vähän etäisenä, eikä sekaantunut meidän asioihin, kuten ei minunkaan vanhemmat.



Hirvittää katsoa tässä erään tutun elämää. Isovanhemmat on remontoineet kodinkin jo valmiiksi lapsenlapselle. Lapsenlapsi on hoidossa heillä jatkuvasti. On ollut jo muutaman viikon ikäisestä. Käyvät katsomassa vauvaa jatkuvasti ja omivat sitä itselleen. Vauvan äiti (siis miniä) on jo jotenkin hellittänyt otteen vauvastaan. Ei oikein osaa sitä hoitaa enää itse. Heti kun pari yötä valvotaan, annetaan vauva muutamaksi päiväksi anoppilaan hoitoon.



Appivanhemmat on ostaneet kaiken vaunuista lähtien. Vanhempien itse ei ole tarvinnut ottaa vastuuta mistään.

En kyllä ihan tällaistakaan haluaisi. Appivanhemmilla olisi liian iso valta nuoren perheen elämään.

sillä anoppini on kuollut jo vuonna -97...

Harmitti kun tokalle ei kukaan tuonnut mitään. Ei edes korttia saanut keneltäkään. Kyllä sain rauhassa sairaalassa vauvan kanssa olla. Isäkin vain kerran kävi.

Miksiköhän siitä ekasta hössötetään ja kaikki haluaa nähdä, mutta tokaa ei kukaan enää välitä muistaa.

vauva sai paidan ja potkarit cittarista :) Oli hänen 1. lapsenlapsi, muuten höösäsi vauvan ympärillä liiaksi asti, mutta vanhemmat muuttuivat ilmaksi...

ihana anoppi sulla!!!!



mä en mun miehen äidiltä saanut mitään eikä mun omakaan pystynyt tollaseen suoritukseen, mutta oma äiti on kyllä ollut niin korvaamaton että tavaralla ja ruualla ei sitä apua pystyisikään korvaamaan

mieleen, mitä sain, kun "synnytin 7. lapsenlapsen". JEstas. Ei kai anopin kiitos siitä nyt merkitsevä ole. Taisi tuoda potkarin ja kukkia. En muista. Hyvä anoppi ja mummu on kuitenkin!

lapsenlapsen. Lahja ei siis ole vauvaa varten, vaan jotain henkilökohtaista äidille nimenomaan. Itse sain korun.

toi ns äiti-kimpun (eli yhteensidottuna isompi ja pienempi samanlainen kukkakimppu"napanuoralla") ja vauvalle pikku tossut

Ja mulle kukka-asetelman, joka oli tehty vanhaan keramiikkatossuun (siis sellaiseen vauvan tossuun). Sen oli anoppi saanut itse, kun mieheni syntyi :)

Esikoisen synnyttyä anoppi toi synnärille ihanan kukkakimpun, jonka oli tilannut jo etukäteen kukkakaupasta. Siinä oli iso kimppu ja pieni kimppu, jotka oli yhdistetty köynnöksellä ja silkkinauhalla (se symboloi napanuoraa äidin ja vauvan välillä). Lisäksi vauva sai potkupuvun ja nallen + tervetuloa maailmaan sydämen. Niin ja suklaata toi minulle.



Mies haki synnytyksen jälkeen ruusuja ja suklaata.



Äitini ja siskoni toivat myös synnärille lahjoja minulle ja vauvalle. Lisäksi olivat käyneet tekemässä suursiivouksen meille ikkunanpesuineen. Olivat myös ostaneet jääkaapin täyteen ihania ruokia ja siskon mies oli tehnyt meille kotiutumispäivänä valmiiksi julhaillallisen kotiin.



Mutta tiedostan kyllä, että meillä on ihana ja läheinen suku. Eli sympatiat teille, joilla ei suhteet omiin vanhempiin tai anoppeihin ole niin kunnossa. Meillä tämä on vastavuoroista, aina kun joku saa vauvan, muut käyvät tekemässä suursiivouksen ja muutenkin autetaan 100%, jotta äidillä ja isällä olisi aikaa olennaiseen, eli vauvaan tutustumiseen.

sormuksen ja riipuksen

Kyllä mä koin synnyttäneeni vauvan paitsi miehelleni ja itselleni, myös uuden jäsenen sukuihimme. Ei se ole meiltä pois.

Eli anoppi oli vähän hurahtanut ostoksilla ja toivat tullessaan ison matkalaukullisen vaatteita. Siinä oli tarpeeksi vaatetta yli vuoden ikään asti :).



Itse sain myös ison kasan vaatteita eli anoppi oli sitten ostellut minullekin ison kasan pehmeitä neuleita ja trikoopaitoja, oloasuja, aamutakin...



Lisäksi saimme koko perhe rahaa tulevia hankintoja varten (1000€).

Ja tosiaan, mulla on kyllä ihana anoppi! Meidän vauva oli anopin 3. lapsenlapsi, mutta siis ensimmäinen _meiltä_ , sitä tarkoitin tuossa otsikossani. Anoppi on tosiaanki onnesta soikeana, mutta ei silti mitenkään tuppaudu ja kunnioittaa meidän yksityisyyttä.



AP

Anoppi kuoli n. 10 vuotta sitten, heti kohta häittemme jälkeen.