****syysmammat04 välipäivänä****

Työn puolesta vuosi on pulkassa. Mielenkiintoisia muutoksia tuli ihan loppumetreillä. En oikein tiedä, onko muutos hyvä vai huono.



Tiiviin kysymykseen, minäkin tahdon sanoa kokemukseni. Minusta ehdottomasti rankin aika oli raskauden loppumetrit ja ekat päivät. Meillä arki muodostui vauvan syntymän jälkeen melko pian. Pidin aika tarkkaa rytmiä ja ulkoiltiin paljon. Pojalla oli kavereita puistossa ja kerhossa (jossa kävi 2 x viikossa). Välillä oli rankkaa, mutta kaikkiaan sujui hyvin. Otsolle ei tosin ollut uhmaa, vaan se tuli vasta 3 v, jolloin Valma oli jo 6 kk ja Valma oli helppo vauva. Mutta vähän sellaista sissimeininkiä tarvittiin aina välillä ja perkeleet lenteli suusta huonoina aamuina. Vaikka Otso oli vain vajaa 2,5 hän tuntui aika isolta: söi itse, oli kuiva, nukkui ja nukahti itsekseen, leikki paljon ja muutekin oli aika " järkevä" . Mustasukkasuutta ei ollut kovin paljon ja se kaikki purkautu meihin vanhempiin ei koskaan vauvaan.



Pääsitkö Ynis kaupungille? Viimiseen asti mietin, että lähenkö sun mukaan. Jos mulla olis ollut sun puhelinnumero, olisin varmaan vielä iltapäivällä yrittänyt soittaa. Joku toinen kerta? Mun pitäis päästä Ikeaan. Haluan sieltä ainakin yhden lampun ja tauluhyllyjä. Uskaltaisko huomenna?



Uusi Vuosi vastaanotetaan periteisesti, kun kaveriperhe tulee kylään. Meinasin tarjota perineisesti nakit ja perunasalaatit. Ja tietenkin pasta-feta-kana-salaattia, patonkia ja juustoja. Jälkkäriksi tekisi mieli juustokakkua, näin jo untakin siitä. Löytyisköhän se Tean mangokakun ohje joltain? Juomaksi tietenkin kuohuviiniä. Meillä nää juhlapyhät menee aina samalla kaavalla, kun ystävät asuvat lähes naapurissa ja heidän on helppo tulla meille. LApset voidaan laittaa nukkumaan ja aikuisilla on hetki rauhallista aikaa. Lupasin jopa, että kavereiden isompi lapsi saa jäädä meille yöksi.



Mimmuli, kiva kun käväsit. Paljon onnea uuden työpaikan takia. Muistathan, että minulla on keskustassa vastaanotto ;)?



Minä palaa varmasti vielä huomenna.



Pilette

Heti G:t alkuun kun vielä ehtii



Jouluruokia ei olla kotona laitettu, joten optio niitä syödäkin on jo mennyt. Dogibägikalat on vedetty jo aikoja sitten.



Uutena vuotena olemme perinteisesti miehen siskon perheen kanssa. Nyt sinne taitaa tulla anoppi ja toinenkin sisarus lapsensa kanssa. Texmexruokaa nyyttärimeiningeillä ja parit raketit on ohjelmassa. Ihan jees! Sopii mulle. Tosin yöksi on kyllä tultava kotiin.



Mielenkiintoinen keskustelu monilapsisilla mammoilla. Nostelen hattua ja huokailen täällä. Oma villi veikkaukseni on, että meille ei tule otista lasta pitkään aikaan, jos koskaan. Toisaalta ei ikinä pidä sanoa ei ikinä, mutta juuri nyt tuntuu, että intressit on ihan muualla -töissä, gradussa, lapsen kasvun ja kehityksen iloitsemisessa ja pikku neidin tempauksissa täysillä mukana olemisessa sekä omassa ajassa, jota pikku hiljaa olen saanut takaisin. Jotenkin mun on vaikea, paitsi luopua saavutetuista eduista, niin henkisesti jakaa lastani. Tietysti jos toinen tulisi, niin asenne muuttuisi ja sisarus on rikkaus, mutta nyt tuntuu siltä, että tämä lapsi riittää elämänsisällöksi hetkeksi. *paatosta*



Olen käynyt aleissa ja itsekkäästi hankkinut kaikkea vain itselleni, hyi minua! On niin ihanaa, että mahtuu entisiin kokoihin. Jee! Toisaalta vatsassa ja tisseissä, joista siskoni kohteliaasti kommentoi, ettei niitä enää olekaan, ei millään taida saada entisiä. No, hyväksyn kyllä taiston jäljet ;)



Jaaha, mies patistelee leikittämään, että pääsisi itse vapaalle. Joten nyt tää mamma viuhahtaa ,



viuh,

hk

Aamu nimittäin alkoi ihan väsähtäneesti taas. Aloin sitten miettiä, että miten ei ole edes yön jälkeen yhtään levännyt olo. Miksi ei ole levännyt olo, vaikka makoilis päivällä pari tuntia tai lukis vaan kirjaa rauhassa. Nimittäin on niitäkin tilanteita ollut joulun aikaan, että olen oikeasti saanut olla rauhassa vähän aikaa. Miksi se ei tunnu missään. Sitten rupesi itkettämään jo koko tilanne. Miehellekin sitten ihmettelin kaikkea, kun mies kohtasi heti aamusta itkusilmäisen vaimon. En ymmärrä myöskään sitä, että en jaksa innostua mistään. Ehkä oikein kunnolla iloitakaan mistään. Silti tää olo on erilainen omasta mielestä, kun sillon pahimman masiksen aikana.



No, aamupäivällä lähdin sitten Kelaan ja tajusin jopa käydä samalla työkkärissä ilmoittamassa työllistyväni.





-----



Katkos, kaatuneen (aidon) kuusen sotkut siivottu...



Kelassa kävi ilmi, että mulla on saamatta työmarkkinatukia yli 3kk ajalta. Noita kelan tukia tulee niin monta kertaa kuukaudessa, etten ole edes huomannut asiaa. Totta kai sitten tajusin, että niitä työtön-lappujakaan ei ole tullut täytettäväksi. Huoh! Toivottavasti tulee nyt kaikki, kun täytin niitä lappuja ison kasan kerralla. Osa päivistä menee yli sen 3kk jota takautuvasti saa niitä tukia. Mutta ei se kyllä mun vika ole.



Kaupungille ehdin vasta puolen päivän jälkeen, joten aikaa oli vaan pari tuntia. Sain Paul Mitchellin tuotepaketin Sokokselta ja sukkahousut, kun mulla oli 35 euroa bonusrahaa sinne:) Muuta en sitten löytänytkään ja harmitti, kun en ehtinyt juuri minnekään.



Sitten vielä oltiin kavereilla. Kotimatkalla mies yllätti ja kysyi, jos haluaisin kaupungille shoppailemaan, leffaan ja syömään huomenna. Vietäis lapset mummolaan yökylään. Vähän skeptisesti tietty suhtauduin, mutta päätin niellä kaiken (?) aiemman kiukun ja sanoin, että mielelläni lähtisin, kun jäi kengätkin saamatta.



Eli, Pile, siellä olin. Kävit mielessä ,mutta ajattelin sulla olevan jotain muuta, kun ei ollut kuulunut mitään. Mulla ois ollut sun numerokin:)



Nyt lähden alakertaan huilaamaan...



T: Ynis

En oo jaksanut hetkeen kirjoitella. Jotenkin on vaan ollut aiva väsynyt.



Tomeralle ja koko perheelle onnittelut pikku prinssistä. Ja jaksuja.



Enkelille myös jaksuja.



Mimmulle osaanotto suruun.



Meillä oli tänään mummoni hautajaiset. Vain meidän lähisuku oli paikalla. Veeti oli kirkossa aika hämmentynyt kun ei raukka ymmärtänyt kun ihmiset itkivät. Kömpi sitten vaarin syliin ja halaili ja silitti vaaria hiuksista. Näin Veetillä on tapana lohduttaa kun joku itkee. Siinä istui vaarin sylissä melkein koko siunaus tilaisuuden ajan, ei suostunut kenenkään muun syliin menemään. Veeti vei itse pienen ruusun kirkossa arkun vierelle. Kahvitilaisuudessa Veeti ja Venla hurmasivatkin kaikki vieraat ja saivat hymyt kaikkien huulille.



Uusvuosgee: Ihan vaan täällä kotosalla ollaan oman perheen kesken. Ei oo oikein ketään kavereita kenen kanssa uutta vuotta vietettäisiin. Ois kyllä ihana jos ois joku lapsiperhe kaverit kenen kanssa vois iltaa istua. Tehdään hyvää ruokaa ja käydään muutamat raketit ampumassa.



Tiiville: Raskainta raskaudessa mulla oli ihan alkuraskaus kun voin tosi pahoin. Ja loppuraskaudesta supistukset kiusasivat kovasti. Meillä on aina ollut tosi helppoa Vempulan syntymän jälkeen. Veeti ei ole kertaakaan ollut mustasukkainen. Molemmat lapsukaiset ovat aina nukkuneet yönsä hyvin. Veeti tykkää itsekseen leikkiä, ei tarvitse koko ajan seuraa. Auttaa paljon Vempulan hoidossa. Meillä arki lähti tosi hyvin heti pyörimään kahden lapsen kanssa. Ihan itsekkin yllätyin sitä. Veeti on aina ollut aika omatoiminen. Hieman villi ja keksii kaikkea mutta mielestäni rauhottui kesän aikana todella paljon.



Heti keskiviikkona tuli aamupäivällä käytyä alennusmyynneissä ja Veetille löysin tosi paljon vaatteita, paitoja, huosuja jne. Eilennä kun kävin itiksessä niin ei enään paljoa ale tavaraa ollut jäljellä (ainakaan oikean kokoisia).



Mitähän muuta pitikään kirjoittaa. Ei muistu millään mieleen. Meen laittaa Veetin pikku hiljaa nukkumaan.



Öttis, Veetu ja Vempula

Öhöm, jos sananen onnistuisi. Mies-tiimi ajaa junalla, isompi samalla puhelee työpuhelua. Miten se sen tekee? Motti on tyytyväinen moisesta ei-läsnäolevasta vanhemmuudesta miehen kanssa, mutta ei minun. Niin, ajatelkaa, mulla on mies, joka osaa tehdä kahta asiaa yhtä aikaa;D



Olen vallan mahdottoman ärsyyntynyt siitä tosiseikasta, etten teille, ihanaisille ja tärkeille, edes joulua kerinnyt toivottamaan. Ajatuksissa olitte. Pyyhälsimme Savoon jo viikko sitten perjantaiyön tunteina ja aatonaaton vietimme, ah, ystäviemme erinomaisessa seurassa. Mottikin sai leikkikavereita. Joulua sitten muutoin minun kotonani, veljeni ja siskoni puoliskoineen menossa mukana. Ei niin kovin rauhaisaa, varsinkin kun puolisukua pakkautui käymään joulupäivänä ja äitini kuuluu siihen lahkoon, joka ei suostu olemaan höösäämättä joka käänteessä. Mutta en osaa kuvitella silti sellaista joulua, että ihan kolmestaan oltaisiin. Kotona ollessa on tietenkin se hyvä puoli, että saadaan kumpikin- rauhaa ja rakkautta sekä sopivasti sitä ydinperheen ympärysihmisten tuomaa äksöniä. Lahjoja tuli sopivasti tänä vuonna (olen aiheesta saarnannut viime joulusta lähtien). Motin suosikkeja nuken rattaat ja parkkitalo.



Välipäivät mies on ollut töissä, me ollaan Motin kanssa viiletetty kylässä, kylpylässä ja shoppailemassa. Alet vain ei ole täällä vielä käynnistyneet-täytyisi löytää mulle ja miehelle uusia (hyviä!) ulkoiluvaatteita, joten odottelen vielä, sen verran kallis paukku se on:/ Eilen tosin päättyi serkkujen tapaaminen anoppilassa ikävästi, kun Motti reagoi pahoin kuuseen, unohdin sen hemmetin puun, vaikka alusta asti tuntui jo itsestäkin pahalta. Mihnä menee mun muisti- ja ymmärryssolut?! Jokatapauksessa kolmelta päästiin vasta nukkumaan ja vieläkin on aika käheä poitsu tässä talossa. Viimeisen puolentoista kuukauden aikana ollaan taasen jokseenkin valvoskeltu pikkuisen kanssa, tasapaino allergioissa meinaa olla aika lailla kadoksissa.



Uusi vuosi vietetetään kotona hyvässä seurassa (siskoni ja veljeni kumppaneineen), nautitaan jotain hyvää ja todennäköisesti jonkinasteita ulkoilua laavulla on luvassa nuotion äärellä. Perinteistä yhteistä pohdintaa siitä, mistä tähän on tultu ja mihin kukin on menossa. Mitään ei ammuta, ja toivomme, ettei kovin paljon tässä lähellä ammuta. On nuo eläimet nääs...



Kerpun letit oli ihqut!:) Tahtoisin moiset vaikka kesäksi. Täytyy harkita mikäli ei tiedossa ole klassista kaunistautumista vaativia kekkereitä;) Heh, kaikki minut paremmin tuntevat nauraskelevat nyt mielessään, homssu mikä homssu olen. Kuva tyynestä, elegantista, aina sopivissa vaatteissaa hiukset suittuina liikuskelevasta Aaviksesta ei vain toteudu, vaikka kuinka harjoitan hengellistä mietiskelyä siihen suuntaan! Kun on kerta Peppi Pitkätossun sukua, täytyy tyytyä letteihin;)



Hipsulainen, onkohan meillä ikäluokkaan liittyvä dilemma tuon alkuun täydellisen äitiyden sfääreissä liikuskelusta, kuplan puhkeamisesta oman ajan suhteen ja totaalisesta lapsikuumettomuudesta?;) Kovin tutulle ajatuksesi kuulostavat. Mies meillä on kuumeillut jonkin verran, itsekin olen asiaa pohtinut, mutta ei kiitos. Nautimme nyt tästä ja mietimme lapsilukuasiaa sitten myöhemmin.



Voimantuntoja kaikille,



Aavis ja Motti plus ihqu isäntä

Mitä lämpimimmät onnittelut Tomeralle pikku prinssistä. Ole itsellesi armollinen, ajan kanssa ihan varmasti saatte uuden kuvionkin toimimaan.



Mimmulle lämmin osanotto suureen suruun. Voimia työn aloitukseen.



Ynikselle ja Mimmulille onnittelut työpaikoista!



Aavis-muistisolujaan edelleen kaihoten

Veeti sai joululahjaksi luistimet, kypärän ja mailan. Tiistaina kävimme ensimmäisen kerran luistelemassa ja tosi hienosti meni. Pysyi jopa pystyssä ja keksi miten luistimilla mennään eteenpäin. Tokihan kaatuikin useasti, mutta ei ollut moksiskaan. aina vaan ylös ja uudestaan. Millään ei olisi halunnut kotiin lähteä. Nyt haluaa koko ajan lähteä luistelemaan. Lupasin että huomenna taas mennään.



Itsellenikin kävin luistimet ostamassa. Saas nähdä pysyykö sitä edes pystyssä enään. Siitä on tosi monta vuotta kun olen edellisen kerran luistellut.



Juup mutta jos nyt menis sen Veetin viemään nukkumaan.



Öttis jälleen.

Pojat on vielä saunassa ja iltapalat syömättä :-/



Käytii tänää raketit ostamassa ja samalla Br:llä.Lapset sai kympit mun tätiltä ni kävivät lelut ostamassa.Typy otti poneja ja poika b damanin..

Oli ihan kiva reissu :-) haettii myös kuohari uudekvuodeks ja sit mä jäin ruokakauppaa.



kavereiden piti tulla huomen mut niiden vauval on kuumetta,voi olla myös hampaista..toivottavast ois!



Voi ihana Veeti hautajaisissa.Ihan tuli tippasilmään miten vaaria lohdutti.



jatu