Tunnetteko ihmisiä jotka sekoittaa omat unelmansa muiden unelmiin, ja pitävät kateutena jos ei heitä oikein siksi jaksa?

Vierailija kirjoitti:

Heistä ei saa heikkolahjaista tai tyhmää vaikutelmaa mitenkään, mutta tottahan se varmasti on että jostain puuttuu joku palanen.

Todella, todella sinnikkäitä ovat kyllä ja itsekin siihen halpaan menin. On tosi vaikea olla sanomatta kyllä jos joku sanoo sinulle, että sä oot niin mukava ja tosi samanhenkinen kuin kaikki mun ystävät (mitä ei sitten loppujen lopuksi ole, ehkä jotain enemmän ressukoita ja hissukoita jotka ei osaa sanoa ei) ja tuu hei meille tupareihin! Se oli outo kutsu mutta myös niin epätyypillinen että ei vaan ollut hihassa mitään meriselitystä :D 

Sitten saavun tällaisiin esittelykesteihin ja sen jälkeen keksin tekosyitä kunnes oli taas pakko jonnekin mennä kun ei enää kestä itseään (ja tämä toinen ei tajua vihjettä). Ja sama homma jatkuu, 90% ihmisistä vaihtunut mutta kaikki on taas hänen ystäviä... 

Surkeinta oli kun emännän pisimpään tuntema henkilö kertoi minun kysyessäni jonkun aika merkittävän ja nopeasti selvitettävän asian itsestään, niin sitten emäntä huutaa toiselta puolelta taloa että eikä, mä en tiennyt!! Koska oli myös aina vähän hätääntynyt jos ei ollut kaikissa keskusteluissa mukana, jotenkin halusi kontrolloida juttuja myös. Mutta niin, he olivat kai vuosia tunteneet, itse aloin jututtamaan tätä henkilöä kun havaitsin hänen aina olevan paikalla ja ihan hiljaa, kuten muukin "yleisö" pääsääntöisesti. 

Joo , saan kiinni tästä.

öhöh

Valitettavasti enemmän tunnen kyllä semmoisia ihmisiä jotka sekoittaa muiden unelmat omiinsa ja sitten ahdistuvat kun ei tavoita/tavoittele niitä.

Perus keskiluokkainen amk i d iootti perhe. Voi tietysti olla yliopistokin ei näitä enää nykyään erota. Joskus sentään yliopistolle eksyi joku fiksukin, nykyään vain ahneita tyhmyreitä.

En onneksi tunne tuollaisia pariskuntia.

Kyllä tunnen tämän ihmistyypin. Miehen suvussa on ainakin yksi ja niin omassakin. Pidetään kauheaa numeroa siitä miten sosiaalisia ollaan ja sitten kutsutaan ihmisiä ihailevaksi yleisöksi omalle omaisuudelle, omien lasten ylivertaisuudelle. Kaverit vaihtuvat tiuhaan, aina etsitään uudet " uhrit" edellisten kyllästyessä.

Olisi halua olla sosiaalinen mutta ei sosiaalista kyvykkyyttä eli kykyä kuunnella myös muita, aitoutta, keskustelutaitoa myös oman itsen ulkopuolisista asioista.

Kuulostaa vähän koomiselta pariskunnalta. Sopisi solsidan -sarjaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tunnen tämän ihmistyypin. Miehen suvussa on ainakin yksi ja niin omassakin. Pidetään kauheaa numeroa siitä miten sosiaalisia ollaan ja sitten kutsutaan ihmisiä ihailevaksi yleisöksi omalle omaisuudelle, omien lasten ylivertaisuudelle. Kaverit vaihtuvat tiuhaan, aina etsitään uudet " uhrit" edellisten kyllästyessä.

Olisi halua olla sosiaalinen mutta ei sosiaalista kyvykkyyttä eli kykyä kuunnella myös muita, aitoutta, keskustelutaitoa myös oman itsen ulkopuolisista asioista.

Jos on ollut osaton lapsi, ja tuntenut siitä ihan kamalaa alemmuutta eikä siksi ole saanut ystäviä, niin voi luulla että sitten kun on kaikkea hienoa niin ne ihmiset vaan kutsutaan paikalle sitä ihastelemaan ja sitten ollaan ystäviä.

Jäänyt oman huonon itsetunnon vuoksi (syytönhän lapsi siihen toki on) sosiaalisten suhteiden kiemurat ymmärtämättä ja aikuisena se on vähän vaikeaa, varsinkin jos koko ajan on ajatellut että kaiken juju on ihan kaikille jotkut saavutukset.

Kaffebulla kirjoitti:

Kuulostaa vähän koomiselta pariskunnalta. Sopisi solsidan -sarjaan.

Heissä on vähän sellainen aura että jossain kärähtäisi hyvin,hyvin syvällä oleva käämi tai sulake, jos joku sanoisi rehellisesti heistä mielipiteensä. 

Sellaisia on paljonkin. Kun tottakai kaikki haluavat asua omakotitalossa jossakin lähiössä tai kehyskunnassa, kaikki haluavat ajaa bemarilla, kaikki haluavat kesämökin, kaikki haluavat matkustaa koko ajan, käydä ulkona syömässä tai viettää hotelli/kylpyläviikonloppuja, kaikki haluavat ostaa merkkiveskoja, kaikki haluavat ankkahuulet ja tekoripset. Jostakin syystä monille ihmisille on oikeasti vaikea ymmärtää, että kaikki EIVÄT todellakaan halua samoja asioita, joita itse haluaa ja pitää "hienoina". Kyse ei silti ole kateudesta tai siitä ettei olisi varaa, vaan siitä että ei kiinnosta, ei halua, ei ole itselle ajan ja vaivan arvoista. Omakotitalo ei anna sellaisia asioita, joiden vuoksi sitä ostaisi vaan voi ostaa kalliimman asunnon rivarista tai kerrostalosta, koska sijainti ja muut arvostamansa asiat toteutuvat siinä. Tai ravintolaruokailu kaikkineen ei ole tärkeää, että siihen haluaisi käyttää aikaa ja rahaa. Tai merkkiveska ei tee mitään sellaista mitä tavallinen veskakaan ei tekisi ja ne rahat käyttää mieluummin vaikka harrastamiseen (josta taas katellisuuden hokija ei perustaisi yhtään saati käyttäisi siihen rahaa, joten hänkin sitten lienee omalla logiikallaan kateellinen :D)

Kai ilmiö liittyy siihen, että kun itselle talot, bemarit ja mökit on tärkeitä (ulospäin näyttäminen, itsertunto vaatii materiaa jne), tarvitsee saada ajatella että ne ovat kaikille tärkeitä ja nyt kaikki ne, joilla ei ole, ovat kateellisia ja haluaisivat samaa. Se kun jollekulle niillä ei ole mitään merkitystä, tuntuu tavallaan "arvostelulta" ja väheksynnältä, turhaanko hommasin nämä kaikki, eivätkö kaikki olekaan koko ajan kateellisia ja ihailevia, joten on mukavampi ajatella että kateutta se vain, vaikka todellisuudessa kyse on vain siitä, että erilaiset mieltymykset ja kiinnostuksen kohteet. Toisella se on omakotitalo, bemari ja hotelliviikonloppu, toisella jotakin muuta. Sitä harvemmin kadehtii, mitä ei itselleen edes haluaisi (vaikka voisi hankkiakin).

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia on paljonkin. Kun tottakai kaikki haluavat asua omakotitalossa jossakin lähiössä tai kehyskunnassa, kaikki haluavat ajaa bemarilla, kaikki haluavat kesämökin, kaikki haluavat matkustaa koko ajan, käydä ulkona syömässä tai viettää hotelli/kylpyläviikonloppuja, kaikki haluavat ostaa merkkiveskoja, kaikki haluavat ankkahuulet ja tekoripset. Jostakin syystä monille ihmisille on oikeasti vaikea ymmärtää, että kaikki EIVÄT todellakaan halua samoja asioita, joita itse haluaa ja pitää "hienoina". Kyse ei silti ole kateudesta tai siitä ettei olisi varaa, vaan siitä että ei kiinnosta, ei halua, ei ole itselle ajan ja vaivan arvoista. Omakotitalo ei anna sellaisia asioita, joiden vuoksi sitä ostaisi vaan voi ostaa kalliimman asunnon rivarista tai kerrostalosta, koska sijainti ja muut arvostamansa asiat toteutuvat siinä. Tai ravintolaruokailu kaikkineen ei ole tärkeää, että siihen haluaisi käyttää aikaa ja rahaa. Tai merkkiveska ei tee mitään sellaista mitä tavallinen veskakaan ei tekisi ja ne rahat käyttää mieluummin vaikka harrastamiseen (josta taas katellisuuden hokija ei perustaisi yhtään saati käyttäisi siihen rahaa, joten hänkin sitten lienee omalla logiikallaan kateellinen :D)

Kai ilmiö liittyy siihen, että kun itselle talot, bemarit ja mökit on tärkeitä (ulospäin näyttäminen, itsertunto vaatii materiaa jne), tarvitsee saada ajatella että ne ovat kaikille tärkeitä ja nyt kaikki ne, joilla ei ole, ovat kateellisia ja haluaisivat samaa. Se kun jollekulle niillä ei ole mitään merkitystä, tuntuu tavallaan "arvostelulta" ja väheksynnältä, turhaanko hommasin nämä kaikki, eivätkö kaikki olekaan koko ajan kateellisia ja ihailevia, joten on mukavampi ajatella että kateutta se vain, vaikka todellisuudessa kyse on vain siitä, että erilaiset mieltymykset ja kiinnostuksen kohteet. Toisella se on omakotitalo, bemari ja hotelliviikonloppu, toisella jotakin muuta. Sitä harvemmin kadehtii, mitä ei itselleen edes haluaisi (vaikka voisi hankkiakin).

Sinänsä kiinnostavaa on, että katellisuusoletus menee juurikin noin. En ole kuullut kenenkään tyyliin maaseudulle muuttaneen downshiftaavan ekotyylisen ihmisen tai perheen hokevan, kuinka kateellisia kaikki heille ovatkaan. Tosiasiassa heissä sitä kadehtimista vasta olisikin jos kadehtimaan pitäisi alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia on paljonkin. Kun tottakai kaikki haluavat asua omakotitalossa jossakin lähiössä tai kehyskunnassa, kaikki haluavat ajaa bemarilla, kaikki haluavat kesämökin, kaikki haluavat matkustaa koko ajan, käydä ulkona syömässä tai viettää hotelli/kylpyläviikonloppuja, kaikki haluavat ostaa merkkiveskoja, kaikki haluavat ankkahuulet ja tekoripset. Jostakin syystä monille ihmisille on oikeasti vaikea ymmärtää, että kaikki EIVÄT todellakaan halua samoja asioita, joita itse haluaa ja pitää "hienoina". Kyse ei silti ole kateudesta tai siitä ettei olisi varaa, vaan siitä että ei kiinnosta, ei halua, ei ole itselle ajan ja vaivan arvoista. Omakotitalo ei anna sellaisia asioita, joiden vuoksi sitä ostaisi vaan voi ostaa kalliimman asunnon rivarista tai kerrostalosta, koska sijainti ja muut arvostamansa asiat toteutuvat siinä. Tai ravintolaruokailu kaikkineen ei ole tärkeää, että siihen haluaisi käyttää aikaa ja rahaa. Tai merkkiveska ei tee mitään sellaista mitä tavallinen veskakaan ei tekisi ja ne rahat käyttää mieluummin vaikka harrastamiseen (josta taas katellisuuden hokija ei perustaisi yhtään saati käyttäisi siihen rahaa, joten hänkin sitten lienee omalla logiikallaan kateellinen :D)

Kai ilmiö liittyy siihen, että kun itselle talot, bemarit ja mökit on tärkeitä (ulospäin näyttäminen, itsertunto vaatii materiaa jne), tarvitsee saada ajatella että ne ovat kaikille tärkeitä ja nyt kaikki ne, joilla ei ole, ovat kateellisia ja haluaisivat samaa. Se kun jollekulle niillä ei ole mitään merkitystä, tuntuu tavallaan "arvostelulta" ja väheksynnältä, turhaanko hommasin nämä kaikki, eivätkö kaikki olekaan koko ajan kateellisia ja ihailevia, joten on mukavampi ajatella että kateutta se vain, vaikka todellisuudessa kyse on vain siitä, että erilaiset mieltymykset ja kiinnostuksen kohteet. Toisella se on omakotitalo, bemari ja hotelliviikonloppu, toisella jotakin muuta. Sitä harvemmin kadehtii, mitä ei itselleen edes haluaisi (vaikka voisi hankkiakin).

Hyvin kiteytetty.

Tällainen "ystävyyssuhde" palaa aika nopeasti loppuun. Tuskinpa siinä mitään syvällisempiä keskustelunaiheita tulee pöytään eikä oikeasti opita tuntemaan muita ihmisiä. Itse en ainakaan määräänsä enempää jaksa nami-nami-jutustelua, joka jää aina vain pintaliitotasolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia on paljonkin. Kun tottakai kaikki haluavat asua omakotitalossa jossakin lähiössä tai kehyskunnassa, kaikki haluavat ajaa bemarilla, kaikki haluavat kesämökin, kaikki haluavat matkustaa koko ajan, käydä ulkona syömässä tai viettää hotelli/kylpyläviikonloppuja, kaikki haluavat ostaa merkkiveskoja, kaikki haluavat ankkahuulet ja tekoripset. Jostakin syystä monille ihmisille on oikeasti vaikea ymmärtää, että kaikki EIVÄT todellakaan halua samoja asioita, joita itse haluaa ja pitää "hienoina". Kyse ei silti ole kateudesta tai siitä ettei olisi varaa, vaan siitä että ei kiinnosta, ei halua, ei ole itselle ajan ja vaivan arvoista. Omakotitalo ei anna sellaisia asioita, joiden vuoksi sitä ostaisi vaan voi ostaa kalliimman asunnon rivarista tai kerrostalosta, koska sijainti ja muut arvostamansa asiat toteutuvat siinä. Tai ravintolaruokailu kaikkineen ei ole tärkeää, että siihen haluaisi käyttää aikaa ja rahaa. Tai merkkiveska ei tee mitään sellaista mitä tavallinen veskakaan ei tekisi ja ne rahat käyttää mieluummin vaikka harrastamiseen (josta taas katellisuuden hokija ei perustaisi yhtään saati käyttäisi siihen rahaa, joten hänkin sitten lienee omalla logiikallaan kateellinen :D)

Kai ilmiö liittyy siihen, että kun itselle talot, bemarit ja mökit on tärkeitä (ulospäin näyttäminen, itsertunto vaatii materiaa jne), tarvitsee saada ajatella että ne ovat kaikille tärkeitä ja nyt kaikki ne, joilla ei ole, ovat kateellisia ja haluaisivat samaa. Se kun jollekulle niillä ei ole mitään merkitystä, tuntuu tavallaan "arvostelulta" ja väheksynnältä, turhaanko hommasin nämä kaikki, eivätkö kaikki olekaan koko ajan kateellisia ja ihailevia, joten on mukavampi ajatella että kateutta se vain, vaikka todellisuudessa kyse on vain siitä, että erilaiset mieltymykset ja kiinnostuksen kohteet. Toisella se on omakotitalo, bemari ja hotelliviikonloppu, toisella jotakin muuta. Sitä harvemmin kadehtii, mitä ei itselleen edes haluaisi (vaikka voisi hankkiakin).

Sinänsä kiinnostavaa on, että katellisuusoletus menee juurikin noin. En ole kuullut kenenkään tyyliin maaseudulle muuttaneen downshiftaavan ekotyylisen ihmisen tai perheen hokevan, kuinka kateellisia kaikki heille ovatkaan. Tosiasiassa heissä sitä kadehtimista vasta olisikin jos kadehtimaan pitäisi alkaa.

Downshiftata voi vasta kun on upshiftannut, eli saavuttanut kaikenlaista ja sitten kertoo että nyt mä tyydyn vähempään. Se on kato hienoa, eettistä ekologista ja jaloa. Ne ihmiset jotka rahoistaan ja kyvyistään huolimatta elävät maltillista elämää tasaisesti, niin nehän on tän upshifting/downshifting -porukan silmissä vaan niitä kyvyttömiä. Totuus on että monen itsetunto ei kestä järkevää elämää mutta sitten se ei-järjeväkään ei kauhean pitkään tuo sitä tunnetta paremmuudestaan. Sitten pitää keksiä uusi tapa olla erilainen ja parempi.

Vierailija kirjoitti:

Tällainen "ystävyyssuhde" palaa aika nopeasti loppuun. Tuskinpa siinä mitään syvällisempiä keskustelunaiheita tulee pöytään eikä oikeasti opita tuntemaan muita ihmisiä. Itse en ainakaan määräänsä enempää jaksa nami-nami-jutustelua, joka jää aina vain pintaliitotasolle.

Kuinka voisi tuoda pöytään noin ylipäätään mitään muuta kuin pintaa, jos ei tunne edes itseään syvemmin - kuten tässä nyt tämä esimerkin pariskunta. Ja tällaisia ihmisiä on valitettavan paljon.

Kiva kuitenkin pöyriä? Vähän pahansuopaa sultakin, sorry vain. Unohda heidät, siis oikeasti unohda, ei enää aloituksia tänne kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällainen "ystävyyssuhde" palaa aika nopeasti loppuun. Tuskinpa siinä mitään syvällisempiä keskustelunaiheita tulee pöytään eikä oikeasti opita tuntemaan muita ihmisiä. Itse en ainakaan määräänsä enempää jaksa nami-nami-jutustelua, joka jää aina vain pintaliitotasolle.

Kuinka voisi tuoda pöytään noin ylipäätään mitään muuta kuin pintaa, jos ei tunne edes itseään syvemmin - kuten tässä nyt tämä esimerkin pariskunta. Ja tällaisia ihmisiä on valitettavan paljon.

No ei kai tuollaisia ole paljon? Mulla on todella laaja tuttavapiiri, eikä tuollaisia ole ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kiva kuitenkin pöyriä? Vähän pahansuopaa sultakin, sorry vain. Unohda heidät, siis oikeasti unohda, ei enää aloituksia tänne kiitos.

Eihän kukaan noin poikkeuksellista käytöstä vaan unohda, ja kyllä näistä puhutaan. Työkavereiden, sukulaisten jne kanssa. Et voi hallita todellisuutta, sorry vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia on paljonkin. Kun tottakai kaikki haluavat asua omakotitalossa jossakin lähiössä tai kehyskunnassa, kaikki haluavat ajaa bemarilla, kaikki haluavat kesämökin, kaikki haluavat matkustaa koko ajan, käydä ulkona syömässä tai viettää hotelli/kylpyläviikonloppuja, kaikki haluavat ostaa merkkiveskoja, kaikki haluavat ankkahuulet ja tekoripset. Jostakin syystä monille ihmisille on oikeasti vaikea ymmärtää, että kaikki EIVÄT todellakaan halua samoja asioita, joita itse haluaa ja pitää "hienoina". Kyse ei silti ole kateudesta tai siitä ettei olisi varaa, vaan siitä että ei kiinnosta, ei halua, ei ole itselle ajan ja vaivan arvoista. Omakotitalo ei anna sellaisia asioita, joiden vuoksi sitä ostaisi vaan voi ostaa kalliimman asunnon rivarista tai kerrostalosta, koska sijainti ja muut arvostamansa asiat toteutuvat siinä. Tai ravintolaruokailu kaikkineen ei ole tärkeää, että siihen haluaisi käyttää aikaa ja rahaa. Tai merkkiveska ei tee mitään sellaista mitä tavallinen veskakaan ei tekisi ja ne rahat käyttää mieluummin vaikka harrastamiseen (josta taas katellisuuden hokija ei perustaisi yhtään saati käyttäisi siihen rahaa, joten hänkin sitten lienee omalla logiikallaan kateellinen :D)

Kai ilmiö liittyy siihen, että kun itselle talot, bemarit ja mökit on tärkeitä (ulospäin näyttäminen, itsertunto vaatii materiaa jne), tarvitsee saada ajatella että ne ovat kaikille tärkeitä ja nyt kaikki ne, joilla ei ole, ovat kateellisia ja haluaisivat samaa. Se kun jollekulle niillä ei ole mitään merkitystä, tuntuu tavallaan "arvostelulta" ja väheksynnältä, turhaanko hommasin nämä kaikki, eivätkö kaikki olekaan koko ajan kateellisia ja ihailevia, joten on mukavampi ajatella että kateutta se vain, vaikka todellisuudessa kyse on vain siitä, että erilaiset mieltymykset ja kiinnostuksen kohteet. Toisella se on omakotitalo, bemari ja hotelliviikonloppu, toisella jotakin muuta. Sitä harvemmin kadehtii, mitä ei itselleen edes haluaisi (vaikka voisi hankkiakin).

Sinänsä kiinnostavaa on, että katellisuusoletus menee juurikin noin. En ole kuullut kenenkään tyyliin maaseudulle muuttaneen downshiftaavan ekotyylisen ihmisen tai perheen hokevan, kuinka kateellisia kaikki heille ovatkaan. Tosiasiassa heissä sitä kadehtimista vasta olisikin jos kadehtimaan pitäisi alkaa.

Downshiftata voi vasta kun on upshiftannut, eli saavuttanut kaikenlaista ja sitten kertoo että nyt mä tyydyn vähempään. Se on kato hienoa, eettistä ekologista ja jaloa. Ne ihmiset jotka rahoistaan ja kyvyistään huolimatta elävät maltillista elämää tasaisesti, niin nehän on tän upshifting/downshifting -porukan silmissä vaan niitä kyvyttömiä. Totuus on että monen itsetunto ei kestä järkevää elämää mutta sitten se ei-järjeväkään ei kauhean pitkään tuo sitä tunnetta paremmuudestaan. Sitten pitää keksiä uusi tapa olla erilainen ja parempi.

Kyllä sitä voi downshiftata ilman sen erityisempiä "saavuttamisiakin" siinä mielessä, että vaihtaa jatkuvan materian tavoittelemisen, pinnallisuuden ja itsensä arvottamisen suhteessa siihen mitä muilla on ja muuttaa vaikka jonnekin perähikiälle, josta saa isolla tontilla olevan omakotitalon halvemmalla kuin kerrostalokopperon kaupungista. Tietenkin työmatka on eri, palvelut ja vapaa-ajan viihdykkeet toisenlaiset ja puheenaiheena rahaa ja tavaraa ei välttämättä pidetä kaikkein kiinnostavimpana, mutta tässä tuleekin sitten juuri se alkuperäinen aihe, mikä ketäkin kiinnostaa. Sitä ei kadehdi, mitä ei edes halua, pätee molempiin suuntiin.

Mulla on yksi tuttu joka on aika yksinkertainen ja kadehtinut aina ihmisiä joilla on työura ja nyt hän on alkanut esittää että hänellä on sellainen mutta ei suoraan koskaan sano mitä työtä tekee. Tekee hanttihommia kakkostyönä eli siitä hän oikeasti elantonsa tienaa. Silti hänellä on muka tosi hieno työtilaisuus josta myöhemmin lisää

On myös hurahtanut veneilyyn ja jankuttaa siitä jatkuvasti ja soittelee jatkuvasti kaikki tutut läpi kuka lähtee veneelle ja kukaan ei koskaan lähde koska tätä ihmistä ei jaksa kun hän vain jankuttaa mielikuvitustyöstään ja meriveneilystä.

En tiedä miettiikö hän koskaan miksi hänen seuraan ei haluta tai lakkaako hän joskus pyytämästä ihmisiä mukaansa kun huomaa ettei kukaan koskaan lähde hänen kanssa minnekään. Minkäänlainen vastavuoroinen keskustelu ei onnistu, sanot yhdenkin lauseen vaikka että olet ajatellut hankkia kissan hän alkaa selittää 15 minuuttia kuinka merellä tutustui yhteen mieheen jolla oli kissa.