Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunnetteko ihmisiä jotka sekoittaa omat unelmansa muiden unelmiin, ja pitävät kateutena jos ei heitä oikein siksi jaksa?
28.09.2023 |
Eräs pariskunta kovasti halusi naimisiin, lapsia ja omakotitalon. Kaikki yhteydenpito keskittyi näiden asioiden esittelyyn pääsääntöisesti ihmisille, joita he eivät kovin hyvin tunteneet (uudet työkaverit, hyvänpäiväntutut jne). Kyseessä tosiaankin oli esittelytilaisuus, muun muassa ultrakuvaa esiteltiin ihmisille, joita on tavattu ehkä kolme kertaa ennen sitä.
He puhuivat vain ja ainoastaan itsestään tai aiheista, joiden kautta saivat puhua lisää itsestään. Tällaisten tapahtumien ympärillä aika lailla aina järjestettiin joku juhla, jotta voitiin kertoa lapsesta, kodista tms. Joka kerta joku joka edellisen kerran erehtyi paikalle, jäi pois.
Vuosien varrella olen kuullut, että on ihmetelty ihmisten kateellisuutta ja sitä kuinka heidän luonaan ei käydä tai heitä mihinkään kutsuta. Vastavuoroisuus on ihan vieras käsite ja kumpaakaan pariskunnasta ei tunnu häiritsevän se, että he kertovat ihan kaiken itsestään (alapäärakkuloista mummon alkoholismiin), mutta eivät kysy yhtään mitään muilta. Ja jos kysyvät, niin saattavat alkaa kesken lauseen tehdä jotain muuta tai puhua päälle.
Ja vieläkin hämmentävämpää on, että tuntuvat tuntevan kaikki todella syvällisesti. Esimerkiksi pois jäävä on varmasti kateellinen lapsettomuutensa vuoksi, ja siksi että heillä ei ole omakotitaloa. Paitsi ne, joilla on lapsia ja isompi omakotitalo, niin heistä esitetään että heitä ei ole olemassa.
Voiko kaksi näin pihalla olevaa ihmistä olla uniikkeja, itse olen onnistunut poistamaan itseni tuosta kuviosta jo aikapäiviä sitten mutta ilmeisesti nyt ovat sitten havahtuneet, että he ovat yksin vailla ystäviä. Mietin että ymmärtävätköhän ollenkaan mitään edelleenkään
Kommentit (59)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopiva yhdistelmä erilaisia jäykkiä persoonallisuuden piirteitä niin tuossahan sitä sitten ollaan.
Juu suvussa on tällainen nainen, järjestää vaikka mitä kissanristiäisiä ja loukkaantuu kun ihmiset ei jaksa mennä. Itse ei koskaan ole kiinnostunut vastavuoroisesti vierailemaan muiden luona.
Nämä juhlat on siis tilaisuuksia vaan hänelle esitellä kotiaan, lasten saavutuksia ja suurta muumimukikokoelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Juu suvussa on tällainen nainen, järjestää vaikka mitä kissanristiäisiä ja loukkaantuu kun ihmiset ei jaksa mennä. Itse ei koskaan ole kiinnostunut vastavuoroisesti vierailemaan muiden luona.
Nämä juhlat on siis tilaisuuksia vaan hänelle esitellä kotiaan, lasten saavutuksia ja suurta muumimukikokoelmaa.
Tuntuuko tällaisen ihmisen kanssa, että hän ei tavallaan pysty kohtaamaan muiden hyvää? Ikään kuin melkein tiedostamattaan suojelee itseään siltä että ei ole maailman napa, jos joutuisikin sivurooliin muiden juhlissa tai - mikä pahinta!- jollain muulla olisi isompi muumimukikokoelma :D
Tuollaiset usein pärjäävät somessa. Satoja seuraajia, jatkuvia postauksia ja tykkäyksiä. Etenkin jos osaavat julkaista näyttäviä ja imartelevia valokuvia.
Tosielämässä tietysti harva yhtä paljon haluaa myötäelää heidän asioitaan paitsi satunnaisesti. Hankala samalla kertoa omista menestystarinoistaan, jos koko ajan täytyy ihailla elämästään kertovia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä edelleen pohdit tämän perheen asioita vaikka olet itsesi heidän elämästään poistanut?
Heitä pelottaa että heitä ei pidettäisi menestyneenä kaikkien keskuudessa, siksi sitä pitää tuoda esiin. Lisäksi heitä pelottaa, että joku on menestyneempi heidän omilla mittapuillaan kuin he, ja sitä he eivät halua tietää, jotta voisivat kertoa ainakin itselleen että näin ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä edelleen pohdit tämän perheen asioita vaikka olet itsesi heidän elämästään poistanut?
Kuten lopussa viittasin, niin ole kuullut että heillä on nyt vaikeaa ja syytä ei ilmeisesti ole peilistä vieläkään etsitty. On se kiehtovaa
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset joilla on itsellään paljon kateudentunteita, arvelevat muiden olevan kateellisia. Sellaiset joilla niitä ei ole eivät edes tajua että heille vaikka ollaan kateellisia, vaan tulkitsevat itsessään olevan jotain vikaa.
Samanlaista itsereflektiokykyä toivoisi noille kateutta näkeville...
Tämä. Törmäsin kateuteen kunnolla vasta pitkällä aikuisikääni, kun ystäväni kertoi olevansa kateellinen ihminen. Kateuteen ikävä kyllä kuuluu aina muille pahan toivominen, ja jopa aktiivinen toimiminen sen eteen, muuten se ei ole kateutta vaan jotain muuta.
Hänen jälkeensä olen pystynyt paremmin spottamaan kateuden, ja onneksi myös välttämään kateellisia ihmisiä jonkin verran.
Kaipaan elämääni rinnallaeläjiä ja hyväntahtoisia ihmisiä, en kateudesta mustia seläntakana "siitässai"-toivottelijoita.
Niin ja kyllä on kokemus yhdestä tuollaisesta naisesta kuin aloituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunsin. en lukenut ap tekstiä, vainotsikon. Raskas ihminen. Poistin elämästäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset joilla on itsellään paljon kateudentunteita, arvelevat muiden olevan kateellisia. Sellaiset joilla niitä ei ole eivät edes tajua että heille vaikka ollaan kateellisia, vaan tulkitsevat itsessään olevan jotain vikaa.
Samanlaista itsereflektiokykyä toivoisi noille kateutta näkeville...
Tämä. Törmäsin kateuteen kunnolla vasta pitkällä aikuisikääni, kun ystäväni kertoi olevansa kateellinen ihminen. Kateuteen ikävä kyllä kuuluu aina muille pahan toivominen, ja jopa aktiivinen toimiminen sen eteen, muuten se ei ole kateutta vaan jotain muuta.
Hänen jälkeensä olen pystynyt paremmin spottamaan kateuden, ja onneksi myös välttämään kateellisia ihmisiä jonkin verran.
Kaipaan elämääni rinnallaeläjiä ja hyväntahtoisia ihmisiä, en kateudesta mustia seläntakana "siitässai"-toivottelijoita.
Niin ja kyllä on kokemus yhdestä tuollaisesta naisesta kuin aloituksessa.
Ja kateelliset itse puolustautuu sillä, että niinpäs varmaan et ole kateellinen, varmasti olet kun kaikki on. Mielestäni ihan pienellä reality checkillä jokainen voi tämän itsessään tarkastaa: kuinka monen ihmisen koet olevan sinulle kateellinen. Jos kovin monen, niin koetko tarvetta pienentää itseäsi ja haetko sopua?
Ei-kateelliset ihmiset nimittäin kokee kateuden todella kiusallisena ja epämiellyttävänä. Siitä ei oikeastaan edes kehtaa mainita, niin kovaa sisäsyntyistä myötähäpeää se tuottaa sitä kadehtijaa kohtaan.
Jos koet että kaikki ovat sinulle kateellisia etkä yhtään tunne siitä henkilökohtaisia vaikeita tunteita, niin todennäköisesti käsittelet sitä, että oma käytöksesi ajaa muut pois, kateellisuus-sadun kautta.
Lisäksi jos sinusta tuntuu, että ihmiset eivät vieraile luonasi koska sinulla on vaikka se hieno omakotitalo, niin olisiko kuitenkin niin että jatkuvasti ihmiset vierailevat toistensa hienoissa omakotitaloissa, sellaisetkin jotka eivät sinun luonasi käy? Voisikohan se indikoida jotain muuta ongelmaa kuin kateutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No musta kuulostaa lähinnä yksinkertaisuudelta ja tyhmyydeltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajunnut otsikosta mitään.
Sitten et tunne sellaista ihmistä. Jos tuntisit, tajuaisit.
Vierailija kirjoitti:
No musta kuulostaa lähinnä yksinkertaisuudelta ja tyhmyydeltä
Minä ajattelen näin myös. Saattaa olla ihan todellistakin heikkolahjaisuutta jollakin ajattelun alueella - normaaliltahan tuo ei kuulosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset joilla on itsellään paljon kateudentunteita, arvelevat muiden olevan kateellisia. Sellaiset joilla niitä ei ole eivät edes tajua että heille vaikka ollaan kateellisia, vaan tulkitsevat itsessään olevan jotain vikaa.
Samanlaista itsereflektiokykyä toivoisi noille kateutta näkeville...
Tämä. Törmäsin kateuteen kunnolla vasta pitkällä aikuisikääni, kun ystäväni kertoi olevansa kateellinen ihminen. Kateuteen ikävä kyllä kuuluu aina muille pahan toivominen, ja jopa aktiivinen toimiminen sen eteen, muuten se ei ole kateutta vaan jotain muuta.
Hänen jälkeensä olen pystynyt paremmin spottamaan kateuden, ja onneksi myös välttämään kateellisia ihmisiä jonkin verran.
Kaipaan elämääni rinnallaeläjiä ja hyväntahtoisia ihmisiä, en kateudesta mustia seläntakana "siitässai"-toivottelijoita.
Niin ja kyllä on kokemus yhdestä tuollaisesta naisesta kuin aloituksessa.
Ja kateelliset itse puolustautuu sillä, että niinpäs varmaan et ole kateellinen, varmasti olet kun kaikki on. Mielestäni ihan pienellä reality checkillä jokainen voi tämän itsessään tarkastaa: kuinka monen ihmisen koet olevan sinulle kateellinen. Jos kovin monen, niin koetko tarvetta pienentää itseäsi ja haetko sopua?
Ei-kateelliset ihmiset nimittäin kokee kateuden todella kiusallisena ja epämiellyttävänä. Siitä ei oikeastaan edes kehtaa mainita, niin kovaa sisäsyntyistä myötähäpeää se tuottaa sitä kadehtijaa kohtaan.
Jos koet että kaikki ovat sinulle kateellisia etkä yhtään tunne siitä henkilökohtaisia vaikeita tunteita, niin todennäköisesti käsittelet sitä, että oma käytöksesi ajaa muut pois, kateellisuus-sadun kautta.
Lisäksi jos sinusta tuntuu, että ihmiset eivät vieraile luonasi koska sinulla on vaikka se hieno omakotitalo, niin olisiko kuitenkin niin että jatkuvasti ihmiset vierailevat toistensa hienoissa omakotitaloissa, sellaisetkin jotka eivät sinun luonasi käy? Voisikohan se indikoida jotain muuta ongelmaa kuin kateutta?
Omalla kohdallani kateus ilmeni niin että olin pitkään se joka asui pienessä asunnossa samalla kun muilla oli ok-talot ja ok-tulot. En seurustellut juurikaan, koska aina minua loukattiin jotenkin törkeästi (ei pelkästään oma näkemykseni). Olin muutamallekin pitkäaikaiselle kaverille varmaan sellainen jolla menee aina huonommin kuin itsellä, ja tarvetta ei kateuteen ole, ennemminkin kerrankin pääsee vähän niin kuin säälimään jotakin.
Kun sitten tilanne muuttui, ja löysin mieheni, johon olen edelleen rakastunut lähes 10v jälkeen, ja siitä sitten ostimme talon johon muutimme (ei todellakaan mikään kateuden kohde se talo sinänsä :D) niin muuttui äänet kelloissa. Minuun verrattuna se oma parisuhde olikin jo pitempään väljähtynyt, takana oli pettämisiä ja muuta aviokriisiä. Enää ei voinutkaan miettiä että onneksi on tuo yksi kaveri jolla ei ole "yhtään mitään".
Kadehdittiin onnea jota itsellä ei (enää?) ollut, ja kaikki ikään kuin tehtynä jo valmiiksi kauan sitten.
Oikeastaan minulla oli kaikki jo aiemmin, en vain mennyt kateuksissani elämään elämääni kuten muut, ei ollut koskaan tarvetta näyttää mitään eikä sääliä/kadehtia ketään. Sellaiselle ei ole ollut elämässäni tarvetta.
Varmasti käyvät muiden hinommissa taloissa kuin meidän talo, siitä ei ole epäilystä, mutta meille tulemattomuus johtuu kuitenkin ihan vain silkasta kateudesta. Kateellinen ihminen kadehtii vaikka työttömän jouluapupakettia siinä miljooniensa päällä istuessaan. Kade on kade, eikä kateudessa ole logiikkaa. Kaverini kadehti jopa siskoaan joka erosi väkivaltaisesta miehestään. Hän oli ollut salaa tyytyväinen kun siskolla meni huonosti, ja kun sisko sitten puheksi eron jälkeen kukkaan, se kismitti kaveriani niin, että hän jopa yritti parittaa heitä takaisin yhteen!
Heistä ei saa heikkolahjaista tai tyhmää vaikutelmaa mitenkään, mutta tottahan se varmasti on että jostain puuttuu joku palanen.
Todella, todella sinnikkäitä ovat kyllä ja itsekin siihen halpaan menin. On tosi vaikea olla sanomatta kyllä jos joku sanoo sinulle, että sä oot niin mukava ja tosi samanhenkinen kuin kaikki mun ystävät (mitä ei sitten loppujen lopuksi ole, ehkä jotain enemmän ressukoita ja hissukoita jotka ei osaa sanoa ei) ja tuu hei meille tupareihin! Se oli outo kutsu mutta myös niin epätyypillinen että ei vaan ollut hihassa mitään meriselitystä :D
Sitten saavun tällaisiin esittelykesteihin ja sen jälkeen keksin tekosyitä kunnes oli taas pakko jonnekin mennä kun ei enää kestä itseään (ja tämä toinen ei tajua vihjettä). Ja sama homma jatkuu, 90% ihmisistä vaihtunut mutta kaikki on taas hänen ystäviä...
Surkeinta oli kun emännän pisimpään tuntema henkilö kertoi minun kysyessäni jonkun aika merkittävän ja nopeasti selvitettävän asian itsestään, niin sitten emäntä huutaa toiselta puolelta taloa että eikä, mä en tiennyt!! Koska oli myös aina vähän hätääntynyt jos ei ollut kaikissa keskusteluissa mukana, jotenkin halusi kontrolloida juttuja myös. Mutta niin, he olivat kai vuosia tunteneet, itse aloin jututtamaan tätä henkilöä kun havaitsin hänen aina olevan paikalla ja ihan hiljaa, kuten muukin "yleisö" pääsääntöisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset joilla on itsellään paljon kateudentunteita, arvelevat muiden olevan kateellisia. Sellaiset joilla niitä ei ole eivät edes tajua että heille vaikka ollaan kateellisia, vaan tulkitsevat itsessään olevan jotain vikaa.
Samanlaista itsereflektiokykyä toivoisi noille kateutta näkeville...
Tämä. Törmäsin kateuteen kunnolla vasta pitkällä aikuisikääni, kun ystäväni kertoi olevansa kateellinen ihminen. Kateuteen ikävä kyllä kuuluu aina muille pahan toivominen, ja jopa aktiivinen toimiminen sen eteen, muuten se ei ole kateutta vaan jotain muuta.
Hänen jälkeensä olen pystynyt paremmin spottamaan kateuden, ja onneksi myös välttämään kateellisia ihmisiä jonkin verran.
Kaipaan elämääni rinnallaeläjiä ja hyväntahtoisia ihmisiä, en kateudesta mustia seläntakana "siitässai"-toivottelijoita.
Niin ja kyllä on kokemus yhdestä tuollaisesta naisesta kuin aloituksessa.
Ja kateelliset itse puolustautuu sillä, että niinpäs varmaan et ole kateellinen, varmasti olet kun kaikki on. Mielestäni ihan pienellä reality checkillä jokainen voi tämän itsessään tarkastaa: kuinka monen ihmisen koet olevan sinulle kateellinen. Jos kovin monen, niin koetko tarvetta pienentää itseäsi ja haetko sopua?
Ei-kateelliset ihmiset nimittäin kokee kateuden todella kiusallisena ja epämiellyttävänä. Siitä ei oikeastaan edes kehtaa mainita, niin kovaa sisäsyntyistä myötähäpeää se tuottaa sitä kadehtijaa kohtaan.
Jos koet että kaikki ovat sinulle kateellisia etkä yhtään tunne siitä henkilökohtaisia vaikeita tunteita, niin todennäköisesti käsittelet sitä, että oma käytöksesi ajaa muut pois, kateellisuus-sadun kautta.
Lisäksi jos sinusta tuntuu, että ihmiset eivät vieraile luonasi koska sinulla on vaikka se hieno omakotitalo, niin olisiko kuitenkin niin että jatkuvasti ihmiset vierailevat toistensa hienoissa omakotitaloissa, sellaisetkin jotka eivät sinun luonasi käy? Voisikohan se indikoida jotain muuta ongelmaa kuin kateutta?
Omalla kohdallani kateus ilmeni niin että olin pitkään se joka asui pienessä asunnossa samalla kun muilla oli ok-talot ja ok-tulot. En seurustellut juurikaan, koska aina minua loukattiin jotenkin törkeästi (ei pelkästään oma näkemykseni). Olin muutamallekin pitkäaikaiselle kaverille varmaan sellainen jolla menee aina huonommin kuin itsellä, ja tarvetta ei kateuteen ole, ennemminkin kerrankin pääsee vähän niin kuin säälimään jotakin.
Kun sitten tilanne muuttui, ja löysin mieheni, johon olen edelleen rakastunut lähes 10v jälkeen, ja siitä sitten ostimme talon johon muutimme (ei todellakaan mikään kateuden kohde se talo sinänsä :D) niin muuttui äänet kelloissa. Minuun verrattuna se oma parisuhde olikin jo pitempään väljähtynyt, takana oli pettämisiä ja muuta aviokriisiä. Enää ei voinutkaan miettiä että onneksi on tuo yksi kaveri jolla ei ole "yhtään mitään".
Kadehdittiin onnea jota itsellä ei (enää?) ollut, ja kaikki ikään kuin tehtynä jo valmiiksi kauan sitten.
Oikeastaan minulla oli kaikki jo aiemmin, en vain mennyt kateuksissani elämään elämääni kuten muut, ei ollut koskaan tarvetta näyttää mitään eikä sääliä/kadehtia ketään. Sellaiselle ei ole ollut elämässäni tarvetta.
Varmasti käyvät muiden hinommissa taloissa kuin meidän talo, siitä ei ole epäilystä, mutta meille tulemattomuus johtuu kuitenkin ihan vain silkasta kateudesta. Kateellinen ihminen kadehtii vaikka työttömän jouluapupakettia siinä miljooniensa päällä istuessaan. Kade on kade, eikä kateudessa ole logiikkaa. Kaverini kadehti jopa siskoaan joka erosi väkivaltaisesta miehestään. Hän oli ollut salaa tyytyväinen kun siskolla meni huonosti, ja kun sisko sitten puheksi eron jälkeen kukkaan, se kismitti kaveriani niin, että hän jopa yritti parittaa heitä takaisin yhteen!
En tunnista kateellisen ihmisen kykenevän sanomaan, että oma parisuhde olisi väljähtänyt. Minusta tuo kuulostaa surulta ja tyytymättömyydeltä ja uudelta elämänvaiheelta, ja sinun muutokseesi niitä on ollut luontevaa peilata. Ne kateelliset jotka tunnen pistää esityksen ja vertailun päälle, eikä mitään tuollaista.
Mutta kateutta on varmaan monenlaista.
Tosi outoa, että joku jaksaisi jauhaa ihmisistä, jotka on saanut jätettyä taakseen. Eikös heidät kannattaisi unohtaa, kuin ei olisi koskaan tuntenutkaan?
Mikäköhän höpö tämäkin taas oli.
Alue: Aihe vapaa
Ihmiset joilla on itsellään paljon kateudentunteita, arvelevat muiden olevan kateellisia. Sellaiset joilla niitä ei ole eivät edes tajua että heille vaikka ollaan kateellisia, vaan tulkitsevat itsessään olevan jotain vikaa.
Samanlaista itsereflektiokykyä toivoisi noille kateutta näkeville...