Pojat eivät sittenkään pärjänneet merkittävästi paremmin niissä sukupuolineutraaleissa kisoissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöjen on hyvä oppia jo pienenä, että maailma pyörii miesten ympärillä. He nappaavat useimmiten ylennykset ja korkeammat palkat. Ihan siitä syystä että ovat miehiä.

Ja vanhempina miehiä pidetään ihmeellisinä, jos he osaavat pyyhkiä lapsen nenän tai lämmittää mikrossa soppaa. Saati, jos kuljettavat päiväkotiin/kouluun. Eikä haittaa yhtään myöhästymiset, eikä unohdukset. Paitsi lasten äiti niistä kyllä kuulee.

Neuvolassa/lääkärissä mies on puolijumala, jos tuo lapsen paikalle. Häntä palvotaan, kaikki negatiivinen lauotaan vain äideille.

Puolisona miestä pitää kunnioittaa ja arvostaa, vaikka käytös on kuin uhmaikäisen. Miehen on myös silti oikeus saada sitä ainutta haluamaansa ihan silloin kun haluaa, riippumatta siitä miten lapsellisesti käyttäytyy.

Milloin tässä maassa ymmärretään oikeasti, että mies on samalla tavalla aikuisena aikuinen ja vastuussa tekemisistään, kuin nainen?

Me naisethan olemme omineet ja kasvattaneet myös lähes kaikki pojat, ihan vain itsellemme voimme osoittaa jokaisen valituksen sanan.
Puolisoakin voi kannustaa ruoanlaittoon, lasten- ja kodinhoitoon ilman pikkutarkkaa syynäystä ja ilkeää palautetta työn jälkeä tarkastettaessa.

On ne miehetkin epävarmoja ja lannistuvat pilkan ja suuttumisen edessä. Hyvin harva nainen edes puhuu arvostaen omasta miehestään.

Tämän viestin täytyy olla vitsi. Minä kannustan alakouluikäisiä lapsia ruuanlaittoon ja kodinhoitoon ja olen kuvitellut, että aikuinen mies tajuaa milloin pitää näitä asioita tehdä. Miehet ovat ovelia tässä suhteessa, sillä avuttomaksi heittäytymällä jossain vaiheessa vaatimukset heitä kohtaan lakkaa. Kumma juttu miten vaimojen pitäisi lässyttää miehille kuin pikkulapsille kun tuskin siellä töissäkään kukaan alkaa Matille sanomaan, että mitä jos sä nyt tulisit tästä säätämään näin ja näin, voi että kun hyvin menee.

Aikoinaan exän kanssa ihmettelin miten hän on töissä niin aikaansaava, mutta kotona ei mikään onnistunut. Jos asia tehtiin niin se tehtiin sinne päin. Esimerkiksi imurointi oli sitä, että imurin kanssa vedettiin kerran keskeltä lattiaa ja todettiin, että seuraavalla kerralla voi sitten imuroida paremmin. Eli kun minun vuoroni oli niin sain imuroida edellisenkin kerran roskat pois.

No en mä nyt tiedä, yritän olla kannustava ja avulias töissäkin. Se on sitten eri keskustelu miksi suomalaisten mielestä työnteonkin pitäisi olla pelkkää huutoa ja vittuilua

Miten kannustat kollegaa, joka jättää hommansa tekemättä tai tekee ne luokattoman huonosti? Kerro meillekin, niin saadan positiivisuuden kierre käyntiin!

Neuvon ystävällisesti miten pitäisi tehdä ja milloin pitäisi tehdä. Työnantajan asia jos ei meno parane, en jaksa mitään kahvihuonekaakatusta selän takana.

Niin mutta mutta kun minä olen parisuhteessani työnantaja!!

No hanki vaikka robotti-imuri mutta älä heittäydy v-mäiseksi. Jos pikkujutuista on oltava v-mäinen niin kannattaa tarkastella myös omaa toimintaa uudelleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöjen on hyvä oppia jo pienenä, että maailma pyörii miesten ympärillä. He nappaavat useimmiten ylennykset ja korkeammat palkat. Ihan siitä syystä että ovat miehiä.

Ja vanhempina miehiä pidetään ihmeellisinä, jos he osaavat pyyhkiä lapsen nenän tai lämmittää mikrossa soppaa. Saati, jos kuljettavat päiväkotiin/kouluun. Eikä haittaa yhtään myöhästymiset, eikä unohdukset. Paitsi lasten äiti niistä kyllä kuulee.

Neuvolassa/lääkärissä mies on puolijumala, jos tuo lapsen paikalle. Häntä palvotaan, kaikki negatiivinen lauotaan vain äideille.

Puolisona miestä pitää kunnioittaa ja arvostaa, vaikka käytös on kuin uhmaikäisen. Miehen on myös silti oikeus saada sitä ainutta haluamaansa ihan silloin kun haluaa, riippumatta siitä miten lapsellisesti käyttäytyy.

Milloin tässä maassa ymmärretään oikeasti, että mies on samalla tavalla aikuisena aikuinen ja vastuussa tekemisistään, kuin nainen?

Me naisethan olemme omineet ja kasvattaneet myös lähes kaikki pojat, ihan vain itsellemme voimme osoittaa jokaisen valituksen sanan.

Puolisoakin voi kannustaa ruoanlaittoon, lasten- ja kodinhoitoon ilman pikkutarkkaa syynäystä ja ilkeää palautetta työn jälkeä tarkastettaessa.

On ne miehetkin epävarmoja ja lannistuvat pilkan ja suuttumisen edessä. Hyvin harva nainen edes puhuu arvostaen omasta miehestään.

Huomaatko? Taas puolisoa, eli miestä, pitää kannustaa tavallisiin asioihin. Eli mies tarvitsee taustalleen aina tsempparin.

Miehet kun ovat mielestäsi niin epävarmoja ja lannistuvia.

Miten hitossa me naiset opimme, pärjäämme ja osaamme, vaikka kotiolot olisivat itsellä olleet kuinka surkeat tahansa?

Katsos kun se miehen Äiti ei ole antanut oman miehensä tehdä kotitöitä kun tekee kaiken väärin ja omaa poikaansa ei ole opettanut kun eihän nyt oman pojan tarvitse kun Äiti hoitaa tai on sisar jonka kuuluu opetella ja osata kotityöt. Naisten itsensä kutoma kultainen häkki.

Ja omia aivoja ei ole? Eli jos jotain ei ole annettu/saanut tehdä, niin sitä ei sitten tehdä koskaan?

Vai onko kuitenkin niin, että on mukavaa heittäytyä saamattomaksi, "koska niin on kasvatettu".

Ei minuakaan kotona opetettu tyttönä maalaamaan, remontoimaan, ajamaan autoa, tekemään konehommia tai vaikka nyt vaihtamaan lamppuja. Ihan itse olen opetellut ja päättänyt, että pärjään. En voisi kuvitellakaan olevani avuton jossakin hommassa vain sen takia, että olen nainen.

No opeta sille, joka ei osaa. Kaikki voivat siirtää omaa tietoaan eteenpäin ja kaikki hyötyvät. Each one teach one.

Vierailija kirjoitti:

Menin hakemaan lapsenlapsia kaupungin yleisurheilukisoista. Olin paikalla vain palkintojenjaossa, kaksi veljestä oli sarjoissaan palkintopallilla lajissa kuin lajissa. Ei muuta vikaa, mutta he eivät olleet yleisurheilijoita, vaan kumpikin pelaa jalkapalloa ja toinen ui ja toinen on joko judossa tai karatessa. Ehkä se sukupuoli ei ole tärkein kriteeri, vaan monipuolinen harrastuneisuus. 

Jalkapalloilijat usein putsaa pöydän kaikilla alakouluikäisten juoksumatkoilla, kun juoksumatkat on niin lyhyitä. Tyttäreni on edelleen yläkoulun 8. luokalla luokkansa paras kaikilla juoksumatkoilla (vaikka on liikuntaluokalla) 60 metristä Cooperiin. Varmasti vuoden parin sisään jotkut pojista ajaa ohi. So what?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä kisoissa ei pärjätty niin kuin olisi pitänyt, eivät tytöt eivätkä pojat. Käyttäkää maalaisjärkeä. Mitalit menivät suosikkilajeissa pojille ja tyttöjen kanssa kisailu ei haasta poikia tarpeeksi hyviin suorituksiin. Suomessa ollaan huolissaan lasten ja nuorten liikunnanpuutteesta, mutta samalla tehdään ratkaisuja, joilla se innostus pilataan. Todella tyhmää touhua. Pojantyttö oli koulun kisojen jälkeen todella pettynyt, kun pojat voittivat kaikissa lajeissa, sama poika vei kultamitalit. Tyttö oli tosi vihainen, koska poika oli päätä muita pidempi ja iso kaveri. Hänellä voimaa riitti. Tyttö itse on kehuttu liikkuja ja nopea jaloistaan, mutta ei hän urheileville pojille mitn mahtanut.

Kun perustellaan typerästi, että tytöt eivät pärjää pojille, koska vähempi harrastavat liikuntaa, niin tämä tarkoittaa myös sitä, ettei tytöille anneta edes mahdollisuutta pärjätä.

No entäs se että 1 poika vei kaikki mitalit? Kannustaako se muita poikia?

Kannustaa. Juuri tuo on yksi selvimmistä sukupuolten välisistä eroista. Voisiko tämän idioottimaisen jankkauksen nyt jo lopettaa. Sukupuolilla on eroja ja ne korostuvat vielä entisestään kun ikää tulee lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöjen on hyvä oppia jo pienenä, että maailma pyörii miesten ympärillä. He nappaavat useimmiten ylennykset ja korkeammat palkat. Ihan siitä syystä että ovat miehiä.

Ja vanhempina miehiä pidetään ihmeellisinä, jos he osaavat pyyhkiä lapsen nenän tai lämmittää mikrossa soppaa. Saati, jos kuljettavat päiväkotiin/kouluun. Eikä haittaa yhtään myöhästymiset, eikä unohdukset. Paitsi lasten äiti niistä kyllä kuulee.

Neuvolassa/lääkärissä mies on puolijumala, jos tuo lapsen paikalle. Häntä palvotaan, kaikki negatiivinen lauotaan vain äideille.

Puolisona miestä pitää kunnioittaa ja arvostaa, vaikka käytös on kuin uhmaikäisen. Miehen on myös silti oikeus saada sitä ainutta haluamaansa ihan silloin kun haluaa, riippumatta siitä miten lapsellisesti käyttäytyy.

Milloin tässä maassa ymmärretään oikeasti, että mies on samalla tavalla aikuisena aikuinen ja vastuussa tekemisistään, kuin nainen?

Me naisethan olemme omineet ja kasvattaneet myös lähes kaikki pojat, ihan vain itsellemme voimme osoittaa jokaisen valituksen sanan.
Puolisoakin voi kannustaa ruoanlaittoon, lasten- ja kodinhoitoon ilman pikkutarkkaa syynäystä ja ilkeää palautetta työn jälkeä tarkastettaessa.

On ne miehetkin epävarmoja ja lannistuvat pilkan ja suuttumisen edessä. Hyvin harva nainen edes puhuu arvostaen omasta miehestään.

Tämän viestin täytyy olla vitsi. Minä kannustan alakouluikäisiä lapsia ruuanlaittoon ja kodinhoitoon ja olen kuvitellut, että aikuinen mies tajuaa milloin pitää näitä asioita tehdä. Miehet ovat ovelia tässä suhteessa, sillä avuttomaksi heittäytymällä jossain vaiheessa vaatimukset heitä kohtaan lakkaa. Kumma juttu miten vaimojen pitäisi lässyttää miehille kuin pikkulapsille kun tuskin siellä töissäkään kukaan alkaa Matille sanomaan, että mitä jos sä nyt tulisit tästä säätämään näin ja näin, voi että kun hyvin menee.

Aikoinaan exän kanssa ihmettelin miten hän on töissä niin aikaansaava, mutta kotona ei mikään onnistunut. Jos asia tehtiin niin se tehtiin sinne päin. Esimerkiksi imurointi oli sitä, että imurin kanssa vedettiin kerran keskeltä lattiaa ja todettiin, että seuraavalla kerralla voi sitten imuroida paremmin. Eli kun minun vuoroni oli niin sain imuroida edellisenkin kerran roskat pois.

En yhtään ihmettele, että sinulla on eksä. Minä en vahtaa puolisoni imuroinnin laatua.

Eli joko sinulla on puoliso, joka hoitaa homman tai sitten olet taas lutuista miespoloa pönkittävä vaimo.

Ketä tahansa withuttaa se, jos toinen tekee niin, että itse on tehtävä perässä.

Ajatelkaapa. Auton renkaiden vaihto. Nainen menee, vaihtaa pari rengasta ja jättää toisesta pultit löysälle ja toinen on väärinpäin. Vaihdettu on, kelpaako? Mies kehuu vuolaasti ja kannustaa - jo kuudetta vuotta putkeen.

Autonpesu. Vähän nainen letkulla suttaa, näyttää ihan kivalta, yhden oven jaksaa vähän enemmän ja kaikki on hienoa - kunnes auto kuivahtaa. Mies kehaisee, että kiitos kun autoit!

Tekijää on opetettu huonosti. Täysin oppimiskelvottomia meistä harva on, mutta jotkut osaavat opettaa ja toiset eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöjen on hyvä oppia jo pienenä, että maailma pyörii miesten ympärillä. He nappaavat useimmiten ylennykset ja korkeammat palkat. Ihan siitä syystä että ovat miehiä.

Ja vanhempina miehiä pidetään ihmeellisinä, jos he osaavat pyyhkiä lapsen nenän tai lämmittää mikrossa soppaa. Saati, jos kuljettavat päiväkotiin/kouluun. Eikä haittaa yhtään myöhästymiset, eikä unohdukset. Paitsi lasten äiti niistä kyllä kuulee.

Neuvolassa/lääkärissä mies on puolijumala, jos tuo lapsen paikalle. Häntä palvotaan, kaikki negatiivinen lauotaan vain äideille.

Puolisona miestä pitää kunnioittaa ja arvostaa, vaikka käytös on kuin uhmaikäisen. Miehen on myös silti oikeus saada sitä ainutta haluamaansa ihan silloin kun haluaa, riippumatta siitä miten lapsellisesti käyttäytyy.

Milloin tässä maassa ymmärretään oikeasti, että mies on samalla tavalla aikuisena aikuinen ja vastuussa tekemisistään, kuin nainen?

Me naisethan olemme omineet ja kasvattaneet myös lähes kaikki pojat, ihan vain itsellemme voimme osoittaa jokaisen valituksen sanan.

Puolisoakin voi kannustaa ruoanlaittoon, lasten- ja kodinhoitoon ilman pikkutarkkaa syynäystä ja ilkeää palautetta työn jälkeä tarkastettaessa.

On ne miehetkin epävarmoja ja lannistuvat pilkan ja suuttumisen edessä. Hyvin harva nainen edes puhuu arvostaen omasta miehestään.

Huomaatko? Taas puolisoa, eli miestä, pitää kannustaa tavallisiin asioihin. Eli mies tarvitsee taustalleen aina tsempparin.

Miehet kun ovat mielestäsi niin epävarmoja ja lannistuvia.

Miten hitossa me naiset opimme, pärjäämme ja osaamme, vaikka kotiolot olisivat itsellä olleet kuinka surkeat tahansa?

Katsos kun se miehen Äiti ei ole antanut oman miehensä tehdä kotitöitä kun tekee kaiken väärin ja omaa poikaansa ei ole opettanut kun eihän nyt oman pojan tarvitse kun Äiti hoitaa tai on sisar jonka kuuluu opetella ja osata kotityöt. Naisten itsensä kutoma kultainen häkki.

Ja omia aivoja ei ole? Eli jos jotain ei ole annettu/saanut tehdä, niin sitä ei sitten tehdä koskaan?

Vai onko kuitenkin niin, että on mukavaa heittäytyä saamattomaksi, "koska niin on kasvatettu".

Ei minuakaan kotona opetettu tyttönä maalaamaan, remontoimaan, ajamaan autoa, tekemään konehommia tai vaikka nyt vaihtamaan lamppuja. Ihan itse olen opetellut ja päättänyt, että pärjään. En voisi kuvitellakaan olevani avuton jossakin hommassa vain sen takia, että olen nainen.

No opeta sille, joka ei osaa. Kaikki voivat siirtää omaa tietoaan eteenpäin ja kaikki hyötyvät. Each one teach one.

Avuttomaksi heittäytyminen on taitolaji. Ex-mieheni "menetti" taitonsa kotitöissä kahden lapsen syntymän jälkeen. "Ovelana" miehenä esitti, ettei muka vain oppinut uuden koneen käyttöä mm. pölynimuria tai pesukonetta vaihdettaessa. Mikään ystävällismielinen opastus ja esim. pesukoneeseen liimaamani tarkempi käyttöohje eivät auttaneet, seuraavaksi nimittäin "unohti", miten pyykki lajitellaan yms., yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöjen on hyvä oppia jo pienenä, että maailma pyörii miesten ympärillä. He nappaavat useimmiten ylennykset ja korkeammat palkat. Ihan siitä syystä että ovat miehiä.

Ja vanhempina miehiä pidetään ihmeellisinä, jos he osaavat pyyhkiä lapsen nenän tai lämmittää mikrossa soppaa. Saati, jos kuljettavat päiväkotiin/kouluun. Eikä haittaa yhtään myöhästymiset, eikä unohdukset. Paitsi lasten äiti niistä kyllä kuulee.

Neuvolassa/lääkärissä mies on puolijumala, jos tuo lapsen paikalle. Häntä palvotaan, kaikki negatiivinen lauotaan vain äideille.

Puolisona miestä pitää kunnioittaa ja arvostaa, vaikka käytös on kuin uhmaikäisen. Miehen on myös silti oikeus saada sitä ainutta haluamaansa ihan silloin kun haluaa, riippumatta siitä miten lapsellisesti käyttäytyy.

Milloin tässä maassa ymmärretään oikeasti, että mies on samalla tavalla aikuisena aikuinen ja vastuussa tekemisistään, kuin nainen?

Me naisethan olemme omineet ja kasvattaneet myös lähes kaikki pojat, ihan vain itsellemme voimme osoittaa jokaisen valituksen sanan.
Puolisoakin voi kannustaa ruoanlaittoon, lasten- ja kodinhoitoon ilman pikkutarkkaa syynäystä ja ilkeää palautetta työn jälkeä tarkastettaessa.

On ne miehetkin epävarmoja ja lannistuvat pilkan ja suuttumisen edessä. Hyvin harva nainen edes puhuu arvostaen omasta miehestään.

Tämän viestin täytyy olla vitsi. Minä kannustan alakouluikäisiä lapsia ruuanlaittoon ja kodinhoitoon ja olen kuvitellut, että aikuinen mies tajuaa milloin pitää näitä asioita tehdä. Miehet ovat ovelia tässä suhteessa, sillä avuttomaksi heittäytymällä jossain vaiheessa vaatimukset heitä kohtaan lakkaa. Kumma juttu miten vaimojen pitäisi lässyttää miehille kuin pikkulapsille kun tuskin siellä töissäkään kukaan alkaa Matille sanomaan, että mitä jos sä nyt tulisit tästä säätämään näin ja näin, voi että kun hyvin menee.

Aikoinaan exän kanssa ihmettelin miten hän on töissä niin aikaansaava, mutta kotona ei mikään onnistunut. Jos asia tehtiin niin se tehtiin sinne päin. Esimerkiksi imurointi oli sitä, että imurin kanssa vedettiin kerran keskeltä lattiaa ja todettiin, että seuraavalla kerralla voi sitten imuroida paremmin. Eli kun minun vuoroni oli niin sain imuroida edellisenkin kerran roskat pois.

En yhtään ihmettele, että sinulla on eksä. Minä en vahtaa puolisoni imuroinnin laatua.

Eli joko sinulla on puoliso, joka hoitaa homman tai sitten olet taas lutuista miespoloa pönkittävä vaimo.

Ketä tahansa withuttaa se, jos toinen tekee niin, että itse on tehtävä perässä.

Ajatelkaapa. Auton renkaiden vaihto. Nainen menee, vaihtaa pari rengasta ja jättää toisesta pultit löysälle ja toinen on väärinpäin. Vaihdettu on, kelpaako? Mies kehuu vuolaasti ja kannustaa - jo kuudetta vuotta putkeen.

Autonpesu. Vähän nainen letkulla suttaa, näyttää ihan kivalta, yhden oven jaksaa vähän enemmän ja kaikki on hienoa - kunnes auto kuivahtaa. Mies kehaisee, että kiitos kun autoit!

😂😂😂 tunnistan ongelman. Vaimona olen ihan paska noissa mainitsemissasi hommissa. En edes yritä enää vaihtaa itse renkaita vaan jonotan huoltamolle. Autonpesu on todellakin valmis vasta kun ne laiskatpaikatkin on pesty. Ei mikään vartin homma. Ottaisin vittuiluna tuollaiset kehut koska onhan mullakin silmät päässä enkä oo sokea. Onneksi mun mies uskaltaa sanoa päin naamaa vaikka oonki ärhäkkä rakki. Tehdään kuitenkin yhdessä asioita ja opetellaan jos ei osata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa ne lapsukaiset sukupuolineutraalisti kisaa kokeissa päivästä toiseen, mutta jostain syystä urheilukisat aiheuttavat jotain tekoitkua "woketuksesta", kun alakoululaisten sekasarjat menee tunteisiin. Kiva, että muutamat pojat saivat edes kerran kouluasioihin liittyen onnistumisen elämyksiä, kun se oppipää on pojilla Suomessa tutkitusti heikompi.

Jotkut pojat oppivat myös häviämään tytölle. Arvokas kokemus sekin, kun tätä pojat on parempia ja tytöt ei ole mitään uhoamista kuulee poikien suunnalta huolestuttavan paljon.

Pidetään ne samat kisat sitten yläkouluikäisille myös

Keksitään sinne jotain muita epäterveitä kisoja, joissa voidaan erotella tyttöjä ja poikia. Tärkeintä kai, että todistetaan, että jommat kummat on huonompia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöjen on hyvä oppia jo pienenä, että maailma pyörii miesten ympärillä. He nappaavat useimmiten ylennykset ja korkeammat palkat. Ihan siitä syystä että ovat miehiä.

Ja vanhempina miehiä pidetään ihmeellisinä, jos he osaavat pyyhkiä lapsen nenän tai lämmittää mikrossa soppaa. Saati, jos kuljettavat päiväkotiin/kouluun. Eikä haittaa yhtään myöhästymiset, eikä unohdukset. Paitsi lasten äiti niistä kyllä kuulee.

Neuvolassa/lääkärissä mies on puolijumala, jos tuo lapsen paikalle. Häntä palvotaan, kaikki negatiivinen lauotaan vain äideille.

Puolisona miestä pitää kunnioittaa ja arvostaa, vaikka käytös on kuin uhmaikäisen. Miehen on myös silti oikeus saada sitä ainutta haluamaansa ihan silloin kun haluaa, riippumatta siitä miten lapsellisesti käyttäytyy.

Milloin tässä maassa ymmärretään oikeasti, että mies on samalla tavalla aikuisena aikuinen ja vastuussa tekemisistään, kuin nainen?

Me naisethan olemme omineet ja kasvattaneet myös lähes kaikki pojat, ihan vain itsellemme voimme osoittaa jokaisen valituksen sanan.

Puolisoakin voi kannustaa ruoanlaittoon, lasten- ja kodinhoitoon ilman pikkutarkkaa syynäystä ja ilkeää palautetta työn jälkeä tarkastettaessa.

On ne miehetkin epävarmoja ja lannistuvat pilkan ja suuttumisen edessä. Hyvin harva nainen edes puhuu arvostaen omasta miehestään.

Huomaatko? Taas puolisoa, eli miestä, pitää kannustaa tavallisiin asioihin. Eli mies tarvitsee taustalleen aina tsempparin.

Miehet kun ovat mielestäsi niin epävarmoja ja lannistuvia.

Miten hitossa me naiset opimme, pärjäämme ja osaamme, vaikka kotiolot olisivat itsellä olleet kuinka surkeat tahansa?

Katsos kun se miehen Äiti ei ole antanut oman miehensä tehdä kotitöitä kun tekee kaiken väärin ja omaa poikaansa ei ole opettanut kun eihän nyt oman pojan tarvitse kun Äiti hoitaa tai on sisar jonka kuuluu opetella ja osata kotityöt. Naisten itsensä kutoma kultainen häkki.

Ja omia aivoja ei ole? Eli jos jotain ei ole annettu/saanut tehdä, niin sitä ei sitten tehdä koskaan?

Vai onko kuitenkin niin, että on mukavaa heittäytyä saamattomaksi, "koska niin on kasvatettu".

Ei minuakaan kotona opetettu tyttönä maalaamaan, remontoimaan, ajamaan autoa, tekemään konehommia tai vaikka nyt vaihtamaan lamppuja. Ihan itse olen opetellut ja päättänyt, että pärjään. En voisi kuvitellakaan olevani avuton jossakin hommassa vain sen takia, että olen nainen.

No opeta sille, joka ei osaa. Kaikki voivat siirtää omaa tietoaan eteenpäin ja kaikki hyötyvät. Each one teach one.

Avuttomaksi heittäytyminen on taitolaji. Ex-mieheni "menetti" taitonsa kotitöissä kahden lapsen syntymän jälkeen. "Ovelana" miehenä esitti, ettei muka vain oppinut uuden koneen käyttöä mm. pölynimuria tai pesukonetta vaihdettaessa. Mikään ystävällismielinen opastus ja esim. pesukoneeseen liimaamani tarkempi käyttöohje eivät auttaneet, seuraavaksi nimittäin "unohti", miten pyykki lajitellaan yms., yms.

Sun äijä oli yksinkertaisesti vain vittumainen, älä yleistä koskemaan kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöjen on hyvä oppia jo pienenä, että maailma pyörii miesten ympärillä. He nappaavat useimmiten ylennykset ja korkeammat palkat. Ihan siitä syystä että ovat miehiä.

Ja vanhempina miehiä pidetään ihmeellisinä, jos he osaavat pyyhkiä lapsen nenän tai lämmittää mikrossa soppaa. Saati, jos kuljettavat päiväkotiin/kouluun. Eikä haittaa yhtään myöhästymiset, eikä unohdukset. Paitsi lasten äiti niistä kyllä kuulee.

Neuvolassa/lääkärissä mies on puolijumala, jos tuo lapsen paikalle. Häntä palvotaan, kaikki negatiivinen lauotaan vain äideille.

Puolisona miestä pitää kunnioittaa ja arvostaa, vaikka käytös on kuin uhmaikäisen. Miehen on myös silti oikeus saada sitä ainutta haluamaansa ihan silloin kun haluaa, riippumatta siitä miten lapsellisesti käyttäytyy.

Milloin tässä maassa ymmärretään oikeasti, että mies on samalla tavalla aikuisena aikuinen ja vastuussa tekemisistään, kuin nainen?

Me naisethan olemme omineet ja kasvattaneet myös lähes kaikki pojat, ihan vain itsellemme voimme osoittaa jokaisen valituksen sanan.

Puolisoakin voi kannustaa ruoanlaittoon, lasten- ja kodinhoitoon ilman pikkutarkkaa syynäystä ja ilkeää palautetta työn jälkeä tarkastettaessa.

On ne miehetkin epävarmoja ja lannistuvat pilkan ja suuttumisen edessä. Hyvin harva nainen edes puhuu arvostaen omasta miehestään.

Huomaatko? Taas puolisoa, eli miestä, pitää kannustaa tavallisiin asioihin. Eli mies tarvitsee taustalleen aina tsempparin.

Miehet kun ovat mielestäsi niin epävarmoja ja lannistuvia.

Miten hitossa me naiset opimme, pärjäämme ja osaamme, vaikka kotiolot olisivat itsellä olleet kuinka surkeat tahansa?

Katsos kun se miehen Äiti ei ole antanut oman miehensä tehdä kotitöitä kun tekee kaiken väärin ja omaa poikaansa ei ole opettanut kun eihän nyt oman pojan tarvitse kun Äiti hoitaa tai on sisar jonka kuuluu opetella ja osata kotityöt. Naisten itsensä kutoma kultainen häkki.

Ja omia aivoja ei ole? Eli jos jotain ei ole annettu/saanut tehdä, niin sitä ei sitten tehdä koskaan?

Vai onko kuitenkin niin, että on mukavaa heittäytyä saamattomaksi, "koska niin on kasvatettu".

Ei minuakaan kotona opetettu tyttönä maalaamaan, remontoimaan, ajamaan autoa, tekemään konehommia tai vaikka nyt vaihtamaan lamppuja. Ihan itse olen opetellut ja päättänyt, että pärjään. En voisi kuvitellakaan olevani avuton jossakin hommassa vain sen takia, että olen nainen.

No opeta sille, joka ei osaa. Kaikki voivat siirtää omaa tietoaan eteenpäin ja kaikki hyötyvät. Each one teach one.

Avuttomaksi heittäytyminen on taitolaji. Ex-mieheni "menetti" taitonsa kotitöissä kahden lapsen syntymän jälkeen. "Ovelana" miehenä esitti, ettei muka vain oppinut uuden koneen käyttöä mm. pölynimuria tai pesukonetta vaihdettaessa. Mikään ystävällismielinen opastus ja esim. pesukoneeseen liimaamani tarkempi käyttöohje eivät auttaneet, seuraavaksi nimittäin "unohti", miten pyykki lajitellaan yms., yms.

Tahallinen vammailu on jonkun terapian paikka, ei kokemusta moisesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä kenekin mielestä on merkittävää pojat voitti 44 mitalia ja tytöt 16. Eli n.1/4 meni tytöille.

Lähempänä 1/3 kyllä

1/3 = 20 mitalia. 1/4 = 15 mitalia.

Sanoisin, että 16 on lähempänä neljäsosaa kuin kolmasosaa, koska erotuksena 1 on vähemmän kuin neljä. Mutta ehkä sinulla on ihan oma matematiikka.

Olet oikeassa. Mutta, kun puhuttiin jostain poikien järisyttävästä ylivoimasta, niin se ei nyt pitänytkään paikkaansa.

No jos joku porukka saa vain 75% niistä mitaleista, joita sen olisi pitänyt määränsä puolesta saada, niin sanoisin että jotain huomionarvoisaa on ollut meneillään. Järisit sinä siitä sitten tai et.

Mistä tuon 75% saat?

Laskemalla päässä. Kolmannes saa n. neljänneksen mitaleista. Ihan tarkka tuo prosentti ei ole, koska en tällaista keskustelua varten viitsi avata laskinta.

Et osaa laskea päässä paljonko 16/20 eli 4/5 on prosenteissa?

Tuo 75% ei ole määrän vaan erotuksen prosentti. Ymmärrä mistä puhutaan. Tuollainen äimistelysi saa sinut vaan vaikuttamaan tyhmältä,

Sanoit, että jos joku porukka saa vain 75% (16 mitalia) niistä mitaleista, joita sen olisi pitänyt määränsä puolesta saada (20 mitalia), niin sanoisin että jotain huomionarvoisaa on ollut meneillään. Miten muka saat tuosta väännettyä, että 16 on 75% 20:stä. Aiemmin ehkä selitit, että 4 mitalia on 25% 16:sta, pitää paikkansa. Mutta 16 on edelleen 80% 20:stä.

Kolmannes saa neljänneksen mitaleista. Silloin kolmannes on saanut 75% mitaleista, jotka määränsä mukaan sille kuuluisi. Kuten sanoin, päässä laskettu, en jaksanut laskimella näpytellä. Oikea luku on paljon lähempänä 75% kuin 80%.

Teet sen virheet, ettet ota selvää mistä puhutaan. Vertaan osallistujamäärän saamaa mitalimäärää osallistujamäärään. En vertaa osallistujamäärän saamaa mitalimäärää kaikkien mitalien määrään, kuten sinä teet. Sinä vaan et kerta kaikkiaan tajua mistä puhun, koska et pysähdy ajattelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöjen on hyvä oppia jo pienenä, että maailma pyörii miesten ympärillä. He nappaavat useimmiten ylennykset ja korkeammat palkat. Ihan siitä syystä että ovat miehiä.

Ja vanhempina miehiä pidetään ihmeellisinä, jos he osaavat pyyhkiä lapsen nenän tai lämmittää mikrossa soppaa. Saati, jos kuljettavat päiväkotiin/kouluun. Eikä haittaa yhtään myöhästymiset, eikä unohdukset. Paitsi lasten äiti niistä kyllä kuulee.

Neuvolassa/lääkärissä mies on puolijumala, jos tuo lapsen paikalle. Häntä palvotaan, kaikki negatiivinen lauotaan vain äideille.

Puolisona miestä pitää kunnioittaa ja arvostaa, vaikka käytös on kuin uhmaikäisen. Miehen on myös silti oikeus saada sitä ainutta haluamaansa ihan silloin kun haluaa, riippumatta siitä miten lapsellisesti käyttäytyy.

Milloin tässä maassa ymmärretään oikeasti, että mies on samalla tavalla aikuisena aikuinen ja vastuussa tekemisistään, kuin nainen?

Me naisethan olemme omineet ja kasvattaneet myös lähes kaikki pojat, ihan vain itsellemme voimme osoittaa jokaisen valituksen sanan.

Puolisoakin voi kannustaa ruoanlaittoon, lasten- ja kodinhoitoon ilman pikkutarkkaa syynäystä ja ilkeää palautetta työn jälkeä tarkastettaessa.

On ne miehetkin epävarmoja ja lannistuvat pilkan ja suuttumisen edessä. Hyvin harva nainen edes puhuu arvostaen omasta miehestään.

Huomaatko? Taas puolisoa, eli miestä, pitää kannustaa tavallisiin asioihin. Eli mies tarvitsee taustalleen aina tsempparin.

Miehet kun ovat mielestäsi niin epävarmoja ja lannistuvia.

Miten hitossa me naiset opimme, pärjäämme ja osaamme, vaikka kotiolot olisivat itsellä olleet kuinka surkeat tahansa?

Katsos kun se miehen Äiti ei ole antanut oman miehensä tehdä kotitöitä kun tekee kaiken väärin ja omaa poikaansa ei ole opettanut kun eihän nyt oman pojan tarvitse kun Äiti hoitaa tai on sisar jonka kuuluu opetella ja osata kotityöt. Naisten itsensä kutoma kultainen häkki.

Ja omia aivoja ei ole? Eli jos jotain ei ole annettu/saanut tehdä, niin sitä ei sitten tehdä koskaan?

Vai onko kuitenkin niin, että on mukavaa heittäytyä saamattomaksi, "koska niin on kasvatettu".

Ei minuakaan kotona opetettu tyttönä maalaamaan, remontoimaan, ajamaan autoa, tekemään konehommia tai vaikka nyt vaihtamaan lamppuja. Ihan itse olen opetellut ja päättänyt, että pärjään. En voisi kuvitellakaan olevani avuton jossakin hommassa vain sen takia, että olen nainen.

No opeta sille, joka ei osaa. Kaikki voivat siirtää omaa tietoaan eteenpäin ja kaikki hyötyvät. Each one teach one.

Avuttomaksi heittäytyminen on taitolaji. Ex-mieheni "menetti" taitonsa kotitöissä kahden lapsen syntymän jälkeen. "Ovelana" miehenä esitti, ettei muka vain oppinut uuden koneen käyttöä mm. pölynimuria tai pesukonetta vaihdettaessa. Mikään ystävällismielinen opastus ja esim. pesukoneeseen liimaamani tarkempi käyttöohje eivät auttaneet, seuraavaksi nimittäin "unohti", miten pyykki lajitellaan yms., yms.

Sun äijä oli yksinkertaisesti vain vittumainen, älä yleistä koskemaan kaikkia.

Ihan samanlaista taantumista kotityötaidoissa on näkynyt muissakin tuntemissani lapsiperheissä, mutta vain miehillä. Ovatko siis miehet lähtökohtaisesti vittumaisuuteen taipuvaisempia opportunisteja?

Mitä nuorempana tytöille opetetaan, että miehet on naisia parempia, sitä parempi.

Odotan kun seuraavan kerran naisten jääkiekko/jalkapallo/koripallo yms maajoukkue häviää 14 vuotiaille pojille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöjen on hyvä oppia jo pienenä, että maailma pyörii miesten ympärillä. He nappaavat useimmiten ylennykset ja korkeammat palkat. Ihan siitä syystä että ovat miehiä.

Ja vanhempina miehiä pidetään ihmeellisinä, jos he osaavat pyyhkiä lapsen nenän tai lämmittää mikrossa soppaa. Saati, jos kuljettavat päiväkotiin/kouluun. Eikä haittaa yhtään myöhästymiset, eikä unohdukset. Paitsi lasten äiti niistä kyllä kuulee.

Neuvolassa/lääkärissä mies on puolijumala, jos tuo lapsen paikalle. Häntä palvotaan, kaikki negatiivinen lauotaan vain äideille.

Puolisona miestä pitää kunnioittaa ja arvostaa, vaikka käytös on kuin uhmaikäisen. Miehen on myös silti oikeus saada sitä ainutta haluamaansa ihan silloin kun haluaa, riippumatta siitä miten lapsellisesti käyttäytyy.

Milloin tässä maassa ymmärretään oikeasti, että mies on samalla tavalla aikuisena aikuinen ja vastuussa tekemisistään, kuin nainen?

Me naisethan olemme omineet ja kasvattaneet myös lähes kaikki pojat, ihan vain itsellemme voimme osoittaa jokaisen valituksen sanan.

Puolisoakin voi kannustaa ruoanlaittoon, lasten- ja kodinhoitoon ilman pikkutarkkaa syynäystä ja ilkeää palautetta työn jälkeä tarkastettaessa.

On ne miehetkin epävarmoja ja lannistuvat pilkan ja suuttumisen edessä. Hyvin harva nainen edes puhuu arvostaen omasta miehestään.

Huomaatko? Taas puolisoa, eli miestä, pitää kannustaa tavallisiin asioihin. Eli mies tarvitsee taustalleen aina tsempparin.

Miehet kun ovat mielestäsi niin epävarmoja ja lannistuvia.

Miten hitossa me naiset opimme, pärjäämme ja osaamme, vaikka kotiolot olisivat itsellä olleet kuinka surkeat tahansa?

Katsos kun se miehen Äiti ei ole antanut oman miehensä tehdä kotitöitä kun tekee kaiken väärin ja omaa poikaansa ei ole opettanut kun eihän nyt oman pojan tarvitse kun Äiti hoitaa tai on sisar jonka kuuluu opetella ja osata kotityöt. Naisten itsensä kutoma kultainen häkki.

Ja omia aivoja ei ole? Eli jos jotain ei ole annettu/saanut tehdä, niin sitä ei sitten tehdä koskaan?

Vai onko kuitenkin niin, että on mukavaa heittäytyä saamattomaksi, "koska niin on kasvatettu".

Ei minuakaan kotona opetettu tyttönä maalaamaan, remontoimaan, ajamaan autoa, tekemään konehommia tai vaikka nyt vaihtamaan lamppuja. Ihan itse olen opetellut ja päättänyt, että pärjään. En voisi kuvitellakaan olevani avuton jossakin hommassa vain sen takia, että olen nainen.

Kuuntelisitko kauankin rempatessa kun jatkuvasti "ystävällisesti" neuvottaisiin ja arvosteltaisiin keskeneräistä työtä?

Tai saisit pyytämättä ajo-opetusta aina kun istut ratin taakse, vaikka olisit ammattikuski.

Näitä oman elämänsä Hyacinttejä nimittäin riittää.

Pienikokoisena naisena "miestentöitä" ikäni tehneenä en ole koskaan törmännyt mieheen, joka ei kyttää ja vahtaa tekemisiäni. Koska jos on pienikin asia, josta mainita, niin jokainen miespuolinen on välittömästi pätemässä. Aina.

Miehet saavat mokailla suurten koneiden kanssa. On taipunutta tolppaa, kolhittuja kulmia, rikottuja ajoneuvoja ja ties mitä. Naisena on osattava tehdä pilkulleen. Ja silti on joku irvimässä, että eikö löytyisi miestä hommiin.

Mitäs "hajusinttejä" ne tuollaiset miehet ovat? Niitä oman elämänsäkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöjen on hyvä oppia jo pienenä, että maailma pyörii miesten ympärillä. He nappaavat useimmiten ylennykset ja korkeammat palkat. Ihan siitä syystä että ovat miehiä.

Ja vanhempina miehiä pidetään ihmeellisinä, jos he osaavat pyyhkiä lapsen nenän tai lämmittää mikrossa soppaa. Saati, jos kuljettavat päiväkotiin/kouluun. Eikä haittaa yhtään myöhästymiset, eikä unohdukset. Paitsi lasten äiti niistä kyllä kuulee.

Neuvolassa/lääkärissä mies on puolijumala, jos tuo lapsen paikalle. Häntä palvotaan, kaikki negatiivinen lauotaan vain äideille.

Puolisona miestä pitää kunnioittaa ja arvostaa, vaikka käytös on kuin uhmaikäisen. Miehen on myös silti oikeus saada sitä ainutta haluamaansa ihan silloin kun haluaa, riippumatta siitä miten lapsellisesti käyttäytyy.

Milloin tässä maassa ymmärretään oikeasti, että mies on samalla tavalla aikuisena aikuinen ja vastuussa tekemisistään, kuin nainen?

Niin ja naiset ovat vain fyysisesti isokokoisia tyttöjä. Heitä pitää muistaa, kehua ja paijata, muuten pääsee itku.

Prosenttilaskulla ja imuroinnilla on yhtä vähän tekemistä alkuperäisen keskustelun kanssa kuin kv-sopimuksilla ja jengiväkivallalla.

Vai onko kyseessä vihervassujen tapa välttää keskustelua kiusallisista aiheista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöjen on hyvä oppia jo pienenä, että maailma pyörii miesten ympärillä. He nappaavat useimmiten ylennykset ja korkeammat palkat. Ihan siitä syystä että ovat miehiä.

Ja vanhempina miehiä pidetään ihmeellisinä, jos he osaavat pyyhkiä lapsen nenän tai lämmittää mikrossa soppaa. Saati, jos kuljettavat päiväkotiin/kouluun. Eikä haittaa yhtään myöhästymiset, eikä unohdukset. Paitsi lasten äiti niistä kyllä kuulee.

Neuvolassa/lääkärissä mies on puolijumala, jos tuo lapsen paikalle. Häntä palvotaan, kaikki negatiivinen lauotaan vain äideille.

Puolisona miestä pitää kunnioittaa ja arvostaa, vaikka käytös on kuin uhmaikäisen. Miehen on myös silti oikeus saada sitä ainutta haluamaansa ihan silloin kun haluaa, riippumatta siitä miten lapsellisesti käyttäytyy.

Milloin tässä maassa ymmärretään oikeasti, että mies on samalla tavalla aikuisena aikuinen ja vastuussa tekemisistään, kuin nainen?

Me naisethan olemme omineet ja kasvattaneet myös lähes kaikki pojat, ihan vain itsellemme voimme osoittaa jokaisen valituksen sanan.

Puolisoakin voi kannustaa ruoanlaittoon, lasten- ja kodinhoitoon ilman pikkutarkkaa syynäystä ja ilkeää palautetta työn jälkeä tarkastettaessa.

On ne miehetkin epävarmoja ja lannistuvat pilkan ja suuttumisen edessä. Hyvin harva nainen edes puhuu arvostaen omasta miehestään.

Huomaatko? Taas puolisoa, eli miestä, pitää kannustaa tavallisiin asioihin. Eli mies tarvitsee taustalleen aina tsempparin.

Miehet kun ovat mielestäsi niin epävarmoja ja lannistuvia.

Miten hitossa me naiset opimme, pärjäämme ja osaamme, vaikka kotiolot olisivat itsellä olleet kuinka surkeat tahansa?

Katsos kun se miehen Äiti ei ole antanut oman miehensä tehdä kotitöitä kun tekee kaiken väärin ja omaa poikaansa ei ole opettanut kun eihän nyt oman pojan tarvitse kun Äiti hoitaa tai on sisar jonka kuuluu opetella ja osata kotityöt. Naisten itsensä kutoma kultainen häkki.

Ja omia aivoja ei ole? Eli jos jotain ei ole annettu/saanut tehdä, niin sitä ei sitten tehdä koskaan?

Vai onko kuitenkin niin, että on mukavaa heittäytyä saamattomaksi, "koska niin on kasvatettu".

Ei minuakaan kotona opetettu tyttönä maalaamaan, remontoimaan, ajamaan autoa, tekemään konehommia tai vaikka nyt vaihtamaan lamppuja. Ihan itse olen opetellut ja päättänyt, että pärjään. En voisi kuvitellakaan olevani avuton jossakin hommassa vain sen takia, että olen nainen.

No opeta sille, joka ei osaa. Kaikki voivat siirtää omaa tietoaan eteenpäin ja kaikki hyötyvät. Each one teach one.

Avuttomaksi heittäytyminen on taitolaji. Ex-mieheni "menetti" taitonsa kotitöissä kahden lapsen syntymän jälkeen. "Ovelana" miehenä esitti, ettei muka vain oppinut uuden koneen käyttöä mm. pölynimuria tai pesukonetta vaihdettaessa. Mikään ystävällismielinen opastus ja esim. pesukoneeseen liimaamani tarkempi käyttöohje eivät auttaneet, seuraavaksi nimittäin "unohti", miten pyykki lajitellaan yms., yms.

Tahallinen vammailu on jonkun terapian paikka, ei kokemusta moisesta

Kokeilimme parisuhdeterapiaa. Mies kertoi siellä kirkkain silmin, ettei ollut edes huomannut, ettei tee enää kotitöitä. Ei siis kiistänyt. Terapeutti pyysi tekemään yhdessä kotona kotitehtävänä luettelon kaikista kotitöistä ja siihen uuden tehtäväjaon. Sitä tehdessämme miehen mielestä luetteloon ei saanut lisätä päivittäisiä kotitöitä vaan siihen tuli laittaa mm. saunan pesu (emme koskaan saunoneet) ja pölynpoisto jääkaapin takaa.

Niinpä tietysti luettelo ja uusi tehtävänjako jäi tekemättä, kun emme päässet sopuun listalle tulevista tehtävistä.

Ero tuli pian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöjen on hyvä oppia jo pienenä, että maailma pyörii miesten ympärillä. He nappaavat useimmiten ylennykset ja korkeammat palkat. Ihan siitä syystä että ovat miehiä.

Ja vanhempina miehiä pidetään ihmeellisinä, jos he osaavat pyyhkiä lapsen nenän tai lämmittää mikrossa soppaa. Saati, jos kuljettavat päiväkotiin/kouluun. Eikä haittaa yhtään myöhästymiset, eikä unohdukset. Paitsi lasten äiti niistä kyllä kuulee.

Neuvolassa/lääkärissä mies on puolijumala, jos tuo lapsen paikalle. Häntä palvotaan, kaikki negatiivinen lauotaan vain äideille.

Puolisona miestä pitää kunnioittaa ja arvostaa, vaikka käytös on kuin uhmaikäisen. Miehen on myös silti oikeus saada sitä ainutta haluamaansa ihan silloin kun haluaa, riippumatta siitä miten lapsellisesti käyttäytyy.

Milloin tässä maassa ymmärretään oikeasti, että mies on samalla tavalla aikuisena aikuinen ja vastuussa tekemisistään, kuin nainen?

Me naisethan olemme omineet ja kasvattaneet myös lähes kaikki pojat, ihan vain itsellemme voimme osoittaa jokaisen valituksen sanan.

Puolisoakin voi kannustaa ruoanlaittoon, lasten- ja kodinhoitoon ilman pikkutarkkaa syynäystä ja ilkeää palautetta työn jälkeä tarkastettaessa.

On ne miehetkin epävarmoja ja lannistuvat pilkan ja suuttumisen edessä. Hyvin harva nainen edes puhuu arvostaen omasta miehestään.

Huomaatko? Taas puolisoa, eli miestä, pitää kannustaa tavallisiin asioihin. Eli mies tarvitsee taustalleen aina tsempparin.

Miehet kun ovat mielestäsi niin epävarmoja ja lannistuvia.

Miten hitossa me naiset opimme, pärjäämme ja osaamme, vaikka kotiolot olisivat itsellä olleet kuinka surkeat tahansa?

Katsos kun se miehen Äiti ei ole antanut oman miehensä tehdä kotitöitä kun tekee kaiken väärin ja omaa poikaansa ei ole opettanut kun eihän nyt oman pojan tarvitse kun Äiti hoitaa tai on sisar jonka kuuluu opetella ja osata kotityöt. Naisten itsensä kutoma kultainen häkki.

Ja omia aivoja ei ole? Eli jos jotain ei ole annettu/saanut tehdä, niin sitä ei sitten tehdä koskaan?

Vai onko kuitenkin niin, että on mukavaa heittäytyä saamattomaksi, "koska niin on kasvatettu".

Ei minuakaan kotona opetettu tyttönä maalaamaan, remontoimaan, ajamaan autoa, tekemään konehommia tai vaikka nyt vaihtamaan lamppuja. Ihan itse olen opetellut ja päättänyt, että pärjään. En voisi kuvitellakaan olevani avuton jossakin hommassa vain sen takia, että olen nainen.

No opeta sille, joka ei osaa. Kaikki voivat siirtää omaa tietoaan eteenpäin ja kaikki hyötyvät. Each one teach one.

Avuttomaksi heittäytyminen on taitolaji. Ex-mieheni "menetti" taitonsa kotitöissä kahden lapsen syntymän jälkeen. "Ovelana" miehenä esitti, ettei muka vain oppinut uuden koneen käyttöä mm. pölynimuria tai pesukonetta vaihdettaessa. Mikään ystävällismielinen opastus ja esim. pesukoneeseen liimaamani tarkempi käyttöohje eivät auttaneet, seuraavaksi nimittäin "unohti", miten pyykki lajitellaan yms., yms.

Sun äijä oli yksinkertaisesti vain vittumainen, älä yleistä koskemaan kaikkia.

Ihan samanlaista taantumista kotityötaidoissa on näkynyt muissakin tuntemissani lapsiperheissä, mutta vain miehillä. Ovatko siis miehet lähtökohtaisesti vittumaisuuteen taipuvaisempia opportunisteja?

Se on niin yleinen ilmiö lasten jälkeen että kyseessä on varmaan joku tosi omituinen hormonaalis-evolutiivinen juttu

Mielestäni ihan jokaisella tytöllä, joka osallistuu urheilukisoihin, pitää olla aito mahdollisuus voittaa mitali. Ajatellaan vaikka että 9-vuotias tyttö treenaa korkeushyppyä ja ylittää 110 cm, joka on todella kova tulos tuon ikäiselle tytölle ja hyvin lähellä Suomen kärkitasoa. Sitten vastaan tuleekin poika, joka ylittää 115 cm. Tuo lukema ei ole tuon ikäiselle pojalle Suomen kärkitasoa, ja siksi näen asian niin, ettei tytölle ole annettu tässä mitään aitoa mahdollisuutta voittaa kultaa.

Aikuisten tasollakaan yksikään nainen ei tiettävästi ole heittänyt keihästä 80 metriä, kun taas useampi mies on heittänyt yli 90 metriä. Ei se sitä tarkoita että miehet olisivat ylivertaisia, vaan tämä johtuu siitä että miesten ja poikien biologia on erilainen kuin naisilla ja tytöillä. Siksi, mielellään, pidetään eri sarjoista kiinni. Vaikka sukupuolen binäärisyydestä haluttaisiin nyt kovasti luopua, biologia tulee näissä tilanteissa vastaan ja se iskee erityisesti tyttöihin, joilta viedään mahdollisuus voittaa kisoista kultaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöjen on hyvä oppia jo pienenä, että maailma pyörii miesten ympärillä. He nappaavat useimmiten ylennykset ja korkeammat palkat. Ihan siitä syystä että ovat miehiä.

Ja vanhempina miehiä pidetään ihmeellisinä, jos he osaavat pyyhkiä lapsen nenän tai lämmittää mikrossa soppaa. Saati, jos kuljettavat päiväkotiin/kouluun. Eikä haittaa yhtään myöhästymiset, eikä unohdukset. Paitsi lasten äiti niistä kyllä kuulee.

Neuvolassa/lääkärissä mies on puolijumala, jos tuo lapsen paikalle. Häntä palvotaan, kaikki negatiivinen lauotaan vain äideille.

Puolisona miestä pitää kunnioittaa ja arvostaa, vaikka käytös on kuin uhmaikäisen. Miehen on myös silti oikeus saada sitä ainutta haluamaansa ihan silloin kun haluaa, riippumatta siitä miten lapsellisesti käyttäytyy.

Milloin tässä maassa ymmärretään oikeasti, että mies on samalla tavalla aikuisena aikuinen ja vastuussa tekemisistään, kuin nainen?

Me naisethan olemme omineet ja kasvattaneet myös lähes kaikki pojat, ihan vain itsellemme voimme osoittaa jokaisen valituksen sanan.

Puolisoakin voi kannustaa ruoanlaittoon, lasten- ja kodinhoitoon ilman pikkutarkkaa syynäystä ja ilkeää palautetta työn jälkeä tarkastettaessa.

On ne miehetkin epävarmoja ja lannistuvat pilkan ja suuttumisen edessä. Hyvin harva nainen edes puhuu arvostaen omasta miehestään.

Huomaatko? Taas puolisoa, eli miestä, pitää kannustaa tavallisiin asioihin. Eli mies tarvitsee taustalleen aina tsempparin.

Miehet kun ovat mielestäsi niin epävarmoja ja lannistuvia.

Miten hitossa me naiset opimme, pärjäämme ja osaamme, vaikka kotiolot olisivat itsellä olleet kuinka surkeat tahansa?

Katsos kun se miehen Äiti ei ole antanut oman miehensä tehdä kotitöitä kun tekee kaiken väärin ja omaa poikaansa ei ole opettanut kun eihän nyt oman pojan tarvitse kun Äiti hoitaa tai on sisar jonka kuuluu opetella ja osata kotityöt. Naisten itsensä kutoma kultainen häkki.

Ja omia aivoja ei ole? Eli jos jotain ei ole annettu/saanut tehdä, niin sitä ei sitten tehdä koskaan?

Vai onko kuitenkin niin, että on mukavaa heittäytyä saamattomaksi, "koska niin on kasvatettu".

Ei minuakaan kotona opetettu tyttönä maalaamaan, remontoimaan, ajamaan autoa, tekemään konehommia tai vaikka nyt vaihtamaan lamppuja. Ihan itse olen opetellut ja päättänyt, että pärjään. En voisi kuvitellakaan olevani avuton jossakin hommassa vain sen takia, että olen nainen.

No opeta sille, joka ei osaa. Kaikki voivat siirtää omaa tietoaan eteenpäin ja kaikki hyötyvät. Each one teach one.

Avuttomaksi heittäytyminen on taitolaji. Ex-mieheni "menetti" taitonsa kotitöissä kahden lapsen syntymän jälkeen. "Ovelana" miehenä esitti, ettei muka vain oppinut uuden koneen käyttöä mm. pölynimuria tai pesukonetta vaihdettaessa. Mikään ystävällismielinen opastus ja esim. pesukoneeseen liimaamani tarkempi käyttöohje eivät auttaneet, seuraavaksi nimittäin "unohti", miten pyykki lajitellaan yms., yms.

Meillä sama. Nyt keksi monkua, että voi sitten auttaa tiski/pesukoneen tyhjennyksessä, jos kirjoitan KAIKKIIN hyllyihin laput, mitä niillä pitää olla. Eli ei pysty itse päättelemään, että haarukat menee siihen, missä muut haarukat ovat, sukat siihen, missä muut sukat ovat jne.

Lapsi jo 5v kysyi, että onko isä jotenkin sairas, kun ei pysty imuroimaan eteistä. Piti äkkiä hakea ruokapöytään jotain jääkaapista köyhien, etten revennyt totaalisesti. Isä käski lapsen hoitaa omat asiansa.