Kuinka monella muulla on latistaja -mies?

Kumppani vaikuttaa myös tosi paljon. Olin eräässä suhteessa varmaankin tällainen latistaja toisen näkökulmasta,  mutta todellisuudessa hän oli haihattelija jonka suunnitelmat olivat niin korkealentoisia ettei niistä ollut normaalin elämän ja parisuhteen tukipilareiksi.

Esimerkkeinä voisi sanoa epärealistiset yrittäjäsuunnitelmat ja nirsous palkkatöiden hyväksymisessä. Jaksoin tukea ja ymmärtää alkuvuodet, mutta kun ymmärsin ettei mikään työ kelpaa kun palkka on aina liian pieni tai työtehtävät inhottavia, niin musta harso alkoi laskeutua ylle. Yrityshaaveet olivat sitä tasoa, että pienellä panoksella olisi pitänyt saada iso tuotto, vaikka yritin kertoa yrittäjän joutuvan työskentelemään tunteja laskematta alkuaikoina oli sitten millä alalla tahansa.

Minulla on oma koti ja tulee kuolemaani asti olemaankin, vaikka olenkin pitkässä ja hyvässä parisuhteessa.

En kestäisi oman rakkaan, mutta tunne-elämältään lattean ja kaiken päälle aleksityymisen, miehen läsnäoloa 24/7 (miinus molempien työaika). Eikä hänkään minun.

Olemme nimenomaan tunne-elämältämme niin täysin erilaisia ja siltä osin kulutamme toinen toistamme.

Mies on hyvä, lapsuudestaan traumatisoitunut mies ja rakastan häntä aivan sellaisena kuin hän on. Mutta nämä ovat ne rajat, jotka suojaavat varmaankin meitä molempia.

Ei kaikkien parisuhteiden tarvitse mennä tiettyä kaavaa ja latua. Enkä itsekään ole täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai on miehet niitä ankeuttajia? Jos naiset olisivat saaneet päättää asioista enemmän maailmassa olisi Eiffel-torninkin paikalla matonpesupaikka.

Nyt oli kyse ihan tavallisesta parisuhde/perhearjesta. Haluaisin tietää miksi miehet on tällaisia. Ja jos se nainen (minä) aiheutan hänessä tuollaista oloa niin toivoisin todellakin että ilmoittaisi elävänsä mielummin yksin tai jonkun muun kanssa. Ap

Kiitä miehen äitiä ja isää. Vuosikymmeniä sitten tehdyssä tutkimuksessa havaittiin äitien itkettävän poikia kauemmin mitä tyttöjä. Poikien hätään ei myöskään reagoitu riittävällä nopeudella. Tämän takia meiltä löytyy joukko passiivis-aggressiivia ja samalla kuitenkin läheisriippuvuudesta kärsiviä nuoria miehiä.

Voisiko tällöin ratkaisuna olla se, että isät ottaisivat enemmän koppia siitä vauvan lohduttamisesta? Vai eivätkö he osaa?

23 jatkaa...

Kirjoittaessani tullut paljon lisää kommentteja. Minulle latistava ihminen, lattea tunne-elämä tarkoittaa minimaalista tunnetta ja ilmaisua, ei negatiivista ilmapiirin pilaajaa. En sellaista jaksaisi edes eri kodeista käsin. Minulla on ihana mies tähän verraten - ja kyllä muutenkin :)

Ap, tuo jatkuvasti paremman etsiminen on yksi addiktin varoitusmerkki. Mihinkään ei olla koskaan tyytyväisiä ja koko ajan pitäisi olla jotain uutta kiiltävää kilua ja tavaraa, ja aina muilla on asiat paremmin kuin itsellä. Meillä kotona vähän tätä ongelmaa - itse yritän vähentää tavaraa ja puoliso ostaa koko ajan uutta. Tosin on kyllä addikti (alkoholisti), että sekin selittää tätä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, tuo jatkuvasti paremman etsiminen on yksi addiktin varoitusmerkki. Mihinkään ei olla koskaan tyytyväisiä ja koko ajan pitäisi olla jotain uutta kiiltävää kilua ja tavaraa, ja aina muilla on asiat paremmin kuin itsellä. Meillä kotona vähän tätä ongelmaa - itse yritän vähentää tavaraa ja puoliso ostaa koko ajan uutta. Tosin on kyllä addikti (alkoholisti), että sekin selittää tätä.

Hmm, mielenkiintoista? Tästä en ole kuullutkaan. En tosin keksi mikä voisi olla mieheni addiktio. Ehkä se alkoholi, vaikka ei juo humalaan tai mihinkään örvellyskuntoon. Mielellään kuitenkin joka päivä juo jotakin alkoholipitoista edes sen kahden oluen verran. Hmm en olekaan ajatellut enempää. Voin kuvitella miehen reaktion kun kertoisin hänelle että mielestäni hän on alkoholisti... Mutta miksi tämä paremman etsiminem juuri on addiktin varoitusmerkki, mihin se pohjaa? Ap

Miten ihmeessä tuollaisesta on tullut sun mies?

Kyllä laki on tietyiltä osin typerä ja moni ei sitä arvaa eikä usko jos ei ole sattunut omalle kohdalle tietynlaisia tilanteita.Täällä erittäin usein suojellaan rikollisia, ei uhreja. On varmaan rauhoittavaa olla tietämättä.Poliisi ei kutsuttunakaan tule sillä hetkellä jolloin pitäisi.

Aina kun ollaan sillä lailla, mies latistaa koko isolla painollaan minut.

Niin, jos asuntoon kutsuu poliisin, että toinen asukas joka harjoittaa henkistä väkivaltaa pitää saada pihalle eikä lähde vapaaehtoisesti, niin mitä luulette poliisin sanovan?

-Jaa hän tässä kirjoilla ja asukkaana myös, no ei voi mitään, jatkakaa.

Ei heitä kiinnosta vaikka päävuokralainen pelkäisi, että ankeuttaja joskus sekoaa vielä lopullisesti, tiedätte varmaan mitä tarkoitan.

Minulla on samanlainen kumppani. Se on tuhoavaa, kun iloitset jostakin (tiedätte kaikki sen hypen onnen hetkellä) ja toinen ampuu sinut alas toteamalla jotakin negatiivista asiasta. Hän ei kykene asettumaan minun asemaani, vähäinen empatiakyky.

Kuinka monella muulla? Mikä ihmeen tilastoija sinä olet? Pahempi kuin latistaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi kamala. Noita ihmisiä on. Yksi elämä, mieti mitä teet sillä. Hanki vaikka oma kämppä jossa voit vähän aikaa olla rauhassa.

Minulla on oma kämppä mutta en saa miestä ulos sieltä vaarantamatta henkeäni, omaisuuttani ja aiheuttamatta haittaa läheisilleni.

T. Eri

Mulla sama tilanne. Talo ja auto minun, eläimet minun. Haluan erota mutta ei kertakaikkiaan suostu lähtemään, luulen että tästä liitosta ei pääse elävä ulos. Munko pitäis ottaa lapset ja lähteä turvakotiin? Miten jos se laittaa talon paskaksi, jättää eläimet hoitamatta sinä aikana kun olen poissa? Kuka sen täältä tontilta poistaa ja miten?

Tulen lannistaja-miesten suvusta ja näköjään olen tuota ominaisuutta onnistunut myös periyttämään eteenpäin, vaikka puoliso ei sellainen olekaan. Mutta tiedän siis mistä aloittaja puhuu. En tiedä mistä tämä johtuu, ovatko vähän kirjolla, vai kantavatko perimässään edelleen sodanaikaisen sukupolven traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi kamala. Noita ihmisiä on. Yksi elämä, mieti mitä teet sillä. Hanki vaikka oma kämppä jossa voit vähän aikaa olla rauhassa.

Minulla on oma kämppä mutta en saa miestä ulos sieltä vaarantamatta henkeäni, omaisuuttani ja aiheuttamatta haittaa läheisilleni.

T. Eri

Mulla sama tilanne. Talo ja auto minun, eläimet minun. Haluan erota mutta ei kertakaikkiaan suostu lähtemään, luulen että tästä liitosta ei pääse elävä ulos. Munko pitäis ottaa lapset ja lähteä turvakotiin? Miten jos se laittaa talon paskaksi, jättää eläimet hoitamatta sinä aikana kun olen poissa? Kuka sen täältä tontilta poistaa ja miten?

Tilaa sille muuttoauto ja sukulaisia paikalle muuttopäiväksi auttamaan.

Olenkohan minäkin latistaja? En kyllä kommentoi mitään negatiivista jos toinen iloitsee jostain, mutta en hirveästi riemuitse mistään. Ja jos en esimerkiksi pidä ruuasta, niin en teeskentele että pidin. Maailmassa on hyvin harvoja asioita, jotka tekevät minkäänlaista vaikutusta minuun, kun taas jotkut pomppivat ihan pienistäkin asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi kamala. Noita ihmisiä on. Yksi elämä, mieti mitä teet sillä. Hanki vaikka oma kämppä jossa voit vähän aikaa olla rauhassa.

Minulla on oma kämppä mutta en saa miestä ulos sieltä vaarantamatta henkeäni, omaisuuttani ja aiheuttamatta haittaa läheisilleni.

T. Eri

Mulla sama tilanne. Talo ja auto minun, eläimet minun. Haluan erota mutta ei kertakaikkiaan suostu lähtemään, luulen että tästä liitosta ei pääse elävä ulos. Munko pitäis ottaa lapset ja lähteä turvakotiin? Miten jos se laittaa talon paskaksi, jättää eläimet hoitamatta sinä aikana kun olen poissa? Kuka sen täältä tontilta poistaa ja miten?

Tilaa sille muuttoauto ja sukulaisia paikalle muuttopäiväksi auttamaan.

Entäs jos ei ole sukulaisia, tai jos asuu eri puolella maata ja oma iäkäs isä - päälle seittemänkymppinen käppänä(, ei se mikään suuri pelote olis, vaikka vanha jaksaisikin autoilla tänne). Ystäviä ei ole ollut vuosiin, olen täysin eristyksissä kaikesta. Ei turvaverkkoja. Olen semmoisessa ansassa mistä on vaikea päästä ulos ehjin nahoin.

Oma mies on peruspositiivinen eikä hänestä ankeuttajaa saa tekemälläkään. Onneksi mies peri luonteensa äidiltään eikä isältä. Osaan kyllä arvostaa miestäni.

Minä taas kiroan sen päivän kun mieheni tapasin. Elämäni pahin virhe. Tuntuu siltä että musta tulee vielä tollanen iltalehden otsikkotapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi kamala. Noita ihmisiä on. Yksi elämä, mieti mitä teet sillä. Hanki vaikka oma kämppä jossa voit vähän aikaa olla rauhassa.

Minulla on oma kämppä mutta en saa miestä ulos sieltä vaarantamatta henkeäni, omaisuuttani ja aiheuttamatta haittaa läheisilleni.

T. Eri

Mulla sama tilanne. Talo ja auto minun, eläimet minun. Haluan erota mutta ei kertakaikkiaan suostu lähtemään, luulen että tästä liitosta ei pääse elävä ulos. Munko pitäis ottaa lapset ja lähteä turvakotiin? Miten jos se laittaa talon paskaksi, jättää eläimet hoitamatta sinä aikana kun olen poissa? Kuka sen täältä tontilta poistaa ja miten?

Tilaa sille muuttoauto ja sukulaisia paikalle muuttopäiväksi auttamaan.

Entäs jos ei ole sukulaisia, tai jos asuu eri puolella maata ja oma iäkäs isä - päälle seittemänkymppinen käppänä(, ei se mikään suuri pelote olis, vaikka vanha jaksaisikin autoilla tänne). Ystäviä ei ole ollut vuosiin, olen täysin eristyksissä kaikesta. Ei turvaverkkoja. Olen semmoisessa ansassa mistä on vaikea päästä ulos ehjin nahoin.

Sellaisiin ansatilanteisiin ei ole mitään varmaa keinoa. Kuinka moni onkaan päässyt hengestään. Hankalaa tosiaan jos vaaravyöhykkeellä on lisäksi lapsia, vanhuksia tai eläimiä. Kuvittelevatko ilkkujat, että jostain voisi tilata henkivartijan 24/24 h, kaikille niille joihin uhka kohdistuu.Jos voi, miksi he mieluummin kuorossa haukkuvat idiootiksi kuin kertovat mistä sellaisen saa.