Lääkärien kanssa tulee paremmin toimeen kun esittää vähän tyhmää
Olen itse tämän testannut ja todennut että näin todella on. Olen aiemmin aina tuonut esille omia mielipiteitä ja kysynyt hankaliakin kysymyksiä ja jopa kyseenalaistanut lääkärin jos siihen on ollut tarvetta. Tämä on johtanut joskus hankaliin tilanteisiin, jos lääkäri on omannut suuren egon ja halunnut olla ns. jalustalla ja kaikkitietävänä kertonut minulle millaista hoitoa tai lääkettä tarvitsen.
Sen verran taustatietoa, että mulla on vaikea traumatausta ja sen seurauksena puhjennut krooninen väsymysoireyhtymä. Useimmat lääkärit ei ymmärrä traumoista tai niiden hoidosta eivätkä myöskään CFS:stä. Itse olen paljonkin perehtynyt molempiin - tietenkin, koska haluan selvittää miten voisin toipua.
Nyt kun olen viime aikoina aina terveydenhuollossa asioidessani laittanut sellaisen "hölmö sairas ihminen" vaihteen päälle, niin on ollut paljon helpompaa. Tähän kuuluu mm. se, että kyselee lääkäriltä paljon tyyliin "Mitä sinä suosittelisit tässä tilanteessa" tai "Mikä olisi sinun kokemuksen mukaan hyvä ratkaisu". Sitten jos lääkäri kysyy vaikka jostain terapiamuodosta, niin vastaan etten ole ikinä kuullutkaan siitä (vaikka olisin). Lääkäri sitten hirmu mielissään selittää ja neuvoo mulle miten voisin itse kokeilla jotain juttua. Ja saattaa tosiaan olla, että olen kyseiseen asiaan jo perehtynyt paljonkin.
Mun kokemuksen mukaan lääkärit haluaa päteä ja olla oikeassa. Valtaosa ei tykkää ollenkaan sellaisesta potilaasta, jolla on paljon tietoa omasta sairaudestaan ja sen hoidosta. Tämän oivalluksen ja oman käytöksen muuttamisen myötä on terveydenhuollossa asioiminen ollut paljon helpompaa.
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Miksi käyt lääkärissä, jos et halua kuulla hoitovaihtoehdoista? Diagnosoi itse itsesi, teetä verikokeet yksityisellä ja tilaa lääkkeet jostain Kiinasta.
Useat mielenterveyspotilaat ovat tuollaisia jääräpäitä ja auktoriteettiongelmaisia. Tarkastele omaa käytöstäsi, pohdi syitä auktoriteettiongelmiisi ja muuta asennettasi.
Itse olen sairauksineni vakiopotilas, eikä koskaan ole ollut ongelmia lääkäreiden kanssa. Tyhmää ei tarvitse esittää vaan ihan normaalin kohteliaalla kanssakäymisellä asiat hoituvat. Kuuntelen lääkärin mielipiteet ja hoitomuodot ja mietitään sopivat.
Voitko hieman kertoa millaisia sairauksia sulla on?
Olisihan se hienoa, jos olisi päteviä vasemman sieraimen lääkäreitä. Mutta mitä esim. ap tekisi, jos hänellä olisikin se vaiva oikeassa sieraimessa? Neuvooko Google?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilkaa itse jos ette usko!
ap
Joissain tapauksissa pitää osata pitää puoliaan, potilas usein itse tuntee kuitenkin itsensä parhaiten.
Mulla on esim mieto bentsolääkitys paniikkikohtauksiin. Tiedän jo, että ssri ei niitä estä, mikään luonnontuotr, vaihtoehtoinen lääke ei toimi, niitä on kokeiltu, tohtori näkee kyllä koneelta mitä kaikkea siellä lukee. Meinasin hermostua kun yritti tyrkyttää paniikkikohtauksiin ataraxia, joka ollut käytössä jo vuosia allergiaan. Jos mä jollain allergia lääkkeellä ja beetasalpaajalla pärjäisin niin enhän mä apua olisi hakemassa.
Jouduin osastolle pelkotilojen ja paniikin takia, kerroin etten nyt pärjää annostuksellani millään, voiko sitä nostaa väliaikaisesti (olin tullut pahoinpidellyksi pahoin). Ei voitu. Kysyttiin että "ookko puolikasta kokeillut?" 🤦 No just, huvikseniko mä pyydän sitä nostoa, kun se puolikaskin toimii???Olen huomannut, että kaksi asiaa mille kukaan ei ole allerginen, ovat bentsot ja alkoholi. Jostain kumman syystä....
Jep. Ja sitten kun lääkäri ei anna heille rauhoittavia ja lääkek-nna-bista, niin lääkärit ovat ihan p-skoja, jotka eivät osaa mitään.
Kunnioitan itse auktoriteetteja ja lääkäreitä mutta vois niillä olla hieman suhteellisuuden tajua.
Suurin osa kansasta sit alkaa hoitamaan itseään alkoholilla tai laittomilla päihteillä ja vuosien jälkeen elämä on pilalla kun sitä ei kestä eikä saa apua ja kaikki kuitataan viinan tai huumeiden syyksi.
Itsellä tuli nuorena juotua tolkuttomasti ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin, sekä unettomuuteen. Elämä rauhoittui kun sain toimivat lääkkeet, enkä ole niihin addiktoitunut. Pilveäkään en käytä, mutta joillekin se toimii oivasti esim kipuihin tai ahdistukseen. Heitä pitäisi auttaa eikä ajaa rikollisiksi. Myös hoitamaton adhdh on vahvasti linkissä päihdeongelmien kanssa ja se on ihan fakta, että oikean lääkityksen saaneet eivät enää tarvitse päihteitä.
Itse pyysin endometrioosikipukohtauksiin yhtä Tramal tai Panacod pakettia vuoteen, mikään muu ei ole tehonnut. Eivät anna sitä 10kpl pakkausta koska "siitähän voi tulla riippuvaiseksi" 😱 mieluummin päivystykseen joka kerta piikille kuormittamaan terveydenhuoltoa.
No ostin tramalit kadulta. En ole koukuttunut, mutta olen säästänyt yhteiskunnan resursseja ja rahaa.
Jotain tajua vois olla. Kyllä ne lääkärit näkee jos alkaa menemään liikaa ja aina voi vain ottaa reseptin pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilkaa itse jos ette usko!
ap
Joissain tapauksissa pitää osata pitää puoliaan, potilas usein itse tuntee kuitenkin itsensä parhaiten.
Mulla on esim mieto bentsolääkitys paniikkikohtauksiin. Tiedän jo, että ssri ei niitä estä, mikään luonnontuotr, vaihtoehtoinen lääke ei toimi, niitä on kokeiltu, tohtori näkee kyllä koneelta mitä kaikkea siellä lukee. Meinasin hermostua kun yritti tyrkyttää paniikkikohtauksiin ataraxia, joka ollut käytössä jo vuosia allergiaan. Jos mä jollain allergia lääkkeellä ja beetasalpaajalla pärjäisin niin enhän mä apua olisi hakemassa.
Jouduin osastolle pelkotilojen ja paniikin takia, kerroin etten nyt pärjää annostuksellani millään, voiko sitä nostaa väliaikaisesti (olin tullut pahoinpidellyksi pahoin). Ei voitu. Kysyttiin että "ookko puolikasta kokeillut?" 🤦 No just, huvikseniko mä pyydän sitä nostoa, kun se puolikaskin toimii???Olen huomannut, että kaksi asiaa mille kukaan ei ole allerginen, ovat bentsot ja alkoholi. Jostain kumman syystä....
Ratkaisu kyseiseen tapaukseen on siis mikä?
Alkohoilinkäyttöön en voi puuttua, mutta bentsoja ja opiaatteja en määrää kellekään.
Miksi eväät paniikkihäiriöiseltä ainoan lääkityksen, jonka kanssa hän pysyy työkykyisenä?
Ja miten alkoholi liittyy mihinkään? Sitäpaitsi jos epäilee alkoholiongelmasi, niin eikö siihenkin pitäisi tarjota apua?
Tai sitten vaan vaihtaa lääkäriä jos kokee ettei saa tarvitsemansa hoitoa.
Aika turha siinä on alkaa päteä tai leikkiä tyhmää.
Vierailija kirjoitti:
Käytkö siellä lääkärin vastaanotolla vain terapiatarkoituksessa vai mitä hoitoa sitten haluat? Mitä terapeutti tai psykiatrian poli on sanonut? Entä psykiatri?
Lääkkeitä tarvitsee uusia ja seurailla, verikokeissa välillä käydä jne.
Mahtavaa että kysyit mitä terapeutti tai psykiatri on sanonut, koska vastaus kertoo niin paljon :)
Yksi terapeutti on sanonut X, toinen on sanonut Y ja kolmas on sanonut Z, eli kaikilla saman alan ammattilaisilla on hieman erilaiset näkemykset ja mielipiteet asioista. Yritä siinä sitten potilaana luovia näiden kanssa ja pohtia että kukakohan heistä on "oikeassa". Noh, jonkinlainen oma näkemyshän siinä on pakko muodostaa ja pitää siitä kiinni - muuten tulee entistä hullummaksi.
Psykiatrien osalta voin kertoa esim. seuraavat esimerkit:
Psykiatri A sanoo että lääkkeitä X ja Y ei saa käyttää samanaikaisesti, mutta psykiatri B toteaa, että ihan hyvin näitä voi käyttää samaan aikaan.
Psykiatri C on sitä mieltä että saamani kouristuskohtaus ei voinut johtua samana päivänä aloittamastani uudesta lääkkeestä, mutta psykiatri D sanoo että tämä lääke voi joskus aiheuttaa kouristuskohtauksen.
Psykiatri E varoittelee minua että lääke Z aiheuttaa riippuvuutta ja on erittäin vaarallinen, kun taas psykiatri F aloittaa kyseisen lääkityksen ja kertoo sen olevan turvallinen myös pitkäaikaiskäytössä.
Että keneltä kysytään? :D
Nää esimerkit on ihan todellisia ja kaikki tapahtuneet mulle. (OLisi vielä lisääkin, mutta eiköhän nuo jo kerro siitä millaiseen kaaokseen voi potilaana joutua.) Ketä uskon, kenellä on se "oikea" tieto? Kaikki ovat korkeasti koulutettuja suomalaisia psykiatrian erikoislääkäreitä.
Ihan oman mielenterveyden rippeiden suojelemiseksi on ollut tavallaan pakko ottaa oman hoidon kokonaisuus ns. omiin käsiin, eli opiskella ja perehtyä mahdollisimman paljon.
Vierailija kirjoitti:
Traumatausta ja tuo väsymysoireyhtymä jo kertovat, että lienet hiukan hankala persoonallisuus ja ilmeisesti todellakin kuvittelet tietäväsi lääketieteestä enemmän kuin lääkärit. Osa ihmisistä esittää tämän kuvitellun tietäväisyytensä hiukan agressiivisella tavalla.
Yleislääkärit harvemmin tietää mistään erikoisemmasta. Heidän tärkein tehtävä on tunnistaa milloin ohjata potilas erikoissairaanhoitoon ja milloin on nuhakuume.
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten vaan vaihtaa lääkäriä jos kokee ettei saa tarvitsemansa hoitoa.
Aika turha siinä on alkaa päteä tai leikkiä tyhmää.
Toki voi vaihtaa lääkäriä ja välillä sitä teenkin. Mutta joskus hieman tyhmäksi tekeytymällä saa paremmin sen tarvitsemansa hoidon. Valitettavaa mutta totta.
Jos sinne lääkäriin ehdoin tahdoin haluaa, pitää sitten vain hyväksyä lääkärin ylemmyys ja alistua lääkärin määräyksiin. Sellaista se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilkaa itse jos ette usko!
ap
Joissain tapauksissa pitää osata pitää puoliaan, potilas usein itse tuntee kuitenkin itsensä parhaiten.
Mulla on esim mieto bentsolääkitys paniikkikohtauksiin. Tiedän jo, että ssri ei niitä estä, mikään luonnontuotr, vaihtoehtoinen lääke ei toimi, niitä on kokeiltu, tohtori näkee kyllä koneelta mitä kaikkea siellä lukee. Meinasin hermostua kun yritti tyrkyttää paniikkikohtauksiin ataraxia, joka ollut käytössä jo vuosia allergiaan. Jos mä jollain allergia lääkkeellä ja beetasalpaajalla pärjäisin niin enhän mä apua olisi hakemassa.
Jouduin osastolle pelkotilojen ja paniikin takia, kerroin etten nyt pärjää annostuksellani millään, voiko sitä nostaa väliaikaisesti (olin tullut pahoinpidellyksi pahoin). Ei voitu. Kysyttiin että "ookko puolikasta kokeillut?" 🤦 No just, huvikseniko mä pyydän sitä nostoa, kun se puolikaskin toimii???Olen huomannut, että kaksi asiaa mille kukaan ei ole allerginen, ovat bentsot ja alkoholi. Jostain kumman syystä....
Ratkaisu kyseiseen tapaukseen on siis mikä?
Alkohoilinkäyttöön en voi puuttua, mutta bentsoja ja opiaatteja en määrää kellekään.
Epäpäteviä löytyy vähän sieltä sun täältä. Mahtaa olla hyvät hoitotulokset, kun suljetaan pois useita lääkeryhmiä.
Jaa, minulla kokemusta kahdesta lääkäristä, joiden mielestä oireeni oli lähinnä kuviteltuja.
Epäilin allergioita ja lääkäri sanoi tarkempiin tutkimuksiin lähetettä tehdessä, ettei usko minulla mitään allergioita olevan. Tuloksena useiden ruoka-aineiden, pölyn, eläinten, nikkelin ja vielä erään lääkeaineen allergiat.
Epäilin astmaa, kun olin niin yskäinen koko ajan. Työterveyden määrämät puhallustestit kotona tehtyäni katsoi lääkäri tuloksia eikä uskonut niitä, pitäen minun väärentäneen ne. Ei sinulla mitään astmaa ole.
Työterveys vaihtui ja muutamaa vuotta myöhemmin kerroin suunnattomasta väsymyksestäni ja myös yskästä. Tämä työterveyslääkäri oli lisäksi keuhkotautien erikoislääkäri ja hän teetätti itse nämä puhallukset paikan päällä, kirjaten kaiken ylös. Lopulta todettiin minulla olevan keskivaikea astma ja sain lääkityksen.
Kerroin tälle lääkärille tästä aiemman lääkärin kielteisestä diagnoosista astmaan ja joka ei suostunut tekemään lähetettä keuhkotutkimuksiin. Oli aika tyrmistynyt siitä millä valtuuksilla tavan työterveyslääkäri meni tekemään erikoislääkärille kuuluvan diagnoosin. Meni jokin aika, niin tämä tavan työterveyslääkäri oli poistettu talosta puolen vuoden lomalle. Hierargia on lääkäreilläkin ja on oikein, että asia laitettiin käsittelyyn. Potilaistaan oikeasti välittäviä lääkäreitäkin on ja jotka tuntevat arvonsa ilman sitä korostamatta.
Kannattaa myös aina hieman liioitella oireita, koska monilla lääkäreillä on taipumus vähätellä oireita. Eli kun potilas hieman liioittelee ja lääkäri vähättelee, niin päästään lopputulokseen joka kuvaa todellisuutta varsin hyvin.
Minä olen kokenut ihan päinvastaista. Suunnilleen täytyy ensin tehdä esidiagnoosi itselleen nettiä selailemalla ja sitten kerrottava lääkärille että oireet täsmäisivät parhaiten tähän ja tähän. Sitten on saatu sieltä sitä lääkettä mitä on haluttukin.
Se on kumma kun tramadoli tai Panacod tehoaa, mutta parasetamoli + tulehduskipulääke ei auta yhtään. Viihde- ja päihdekäyttöön näistä menee 80-90%. Syöpäkipuun opiaatti on perusteltu, muuhun ei.
Vierailija kirjoitti:
Traumatausta ja tuo väsymysoireyhtymä jo kertovat, että lienet hiukan hankala persoonallisuus ja ilmeisesti todellakin kuvittelet tietäväsi lääketieteestä enemmän kuin lääkärit. Osa ihmisistä esittää tämän kuvitellun tietäväisyytensä hiukan agressiivisella tavalla.
QED. Ja suuttuvat heti jos vähänkin kritisoi. Kokenut lääkäri muuten näkee tuollaisen ap:n kuvaileman käyttäytymisen läpi noin sekunnissa. Joku alle kolmekymppinen erikoistumaton fitnesspimu saattaa haksahtaakin mutta esim. parikymmentä vuotta kliinistä kuonaa niskaansa saanut psykiatri tai neurologi lähinnä työlääntyy.
Vierailija kirjoitti:
Se on kumma kun tramadoli tai Panacod tehoaa, mutta parasetamoli + tulehduskipulääke ei auta yhtään. Viihde- ja päihdekäyttöön näistä menee 80-90%. Syöpäkipuun opiaatti on perusteltu, muuhun ei.
No johan on lääkintätaitoa ja perspektiiviä. Vai projisoitko??
Lapsen astmalääkäri oli tuota tyyppiä. Jostain syystä tiesi itse aina paremmin miten lapsi voi. Lopulta en enää kysynyt mitään. Lääkärin myöhemmin vaihduttua oli tilanne täysin toinen.
Luulen, että lääkäreistä on iso osa autismin kirjolla. Asperger ja high functioning -autisteja. Huonot sosiaaliset taidot on monella.
Monella on myös uupumusta, joka näkyy kyynistymisenä potilaita ja hoitajia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytkö siellä lääkärin vastaanotolla vain terapiatarkoituksessa vai mitä hoitoa sitten haluat? Mitä terapeutti tai psykiatrian poli on sanonut? Entä psykiatri?
Lääkkeitä tarvitsee uusia ja seurailla, verikokeissa välillä käydä jne.
Mahtavaa että kysyit mitä terapeutti tai psykiatri on sanonut, koska vastaus kertoo niin paljon :)
Yksi terapeutti on sanonut X, toinen on sanonut Y ja kolmas on sanonut Z, eli kaikilla saman alan ammattilaisilla on hieman erilaiset näkemykset ja mielipiteet asioista. Yritä siinä sitten potilaana luovia näiden kanssa ja pohtia että kukakohan heistä on "oikeassa". Noh, jonkinlainen oma näkemyshän siinä on pakko muodostaa ja pitää siitä kiinni - muuten tulee entistä hullummaksi.
Psykiatrien osalta voin kertoa esim. seuraavat esimerkit:
Psykiatri A sanoo että lääkkeitä X ja Y ei saa käyttää samanaikaisesti, mutta psykiatri B toteaa, että ihan hyvin näitä voi käyttää samaan aikaan.
Psykiatri C on sitä mieltä että saamani kouristuskohtaus ei voinut johtua samana päivänä aloittamastani uudesta lääkkeestä, mutta psykiatri D sanoo että tämä lääke voi joskus aiheuttaa kouristuskohtauksen.
Psykiatri E varoittelee minua että lääke Z aiheuttaa riippuvuutta ja on erittäin vaarallinen, kun taas psykiatri F aloittaa kyseisen lääkityksen ja kertoo sen olevan turvallinen myös pitkäaikaiskäytössä.
Että keneltä kysytään? :D
Nää esimerkit on ihan todellisia ja kaikki tapahtuneet mulle. (OLisi vielä lisääkin, mutta eiköhän nuo jo kerro siitä millaiseen kaaokseen voi potilaana joutua.) Ketä uskon, kenellä on se "oikea" tieto? Kaikki ovat korkeasti koulutettuja suomalaisia psykiatrian erikoislääkäreitä.
Ihan oman mielenterveyden rippeiden suojelemiseksi on ollut tavallaan pakko ottaa oman hoidon kokonaisuus ns. omiin käsiin, eli opiskella ja perehtyä mahdollisimman paljon.
Mahdollisesti jokainen em. paykiatreista on oikeassa. Lääketiede ei ole niin eksaktia kuin usein kuvitellaan. Ehdottoman selkeitä luonnonvakion kaltaisia farmakologis-fysiologisia faktoja on yllättävä vähän.
Alkohoilinkäyttöön en voi puuttua, mutta bentsoja ja opiaatteja en määrää kellekään.