Onko teidän lapsella ollut niin ettei sillä ole ollut yhtäkään mummoa ja pappaa?

Onhan se sääli. Mutta ei ehkä kannata lapselle sitä surkutella, ei se auta mitään. Olisiko muita aikuisia, joista voisi tulla lapselle tärkeitä? Täti, setä, eno?

Olisi kiva kuulla kuinka yleinen/harvinainen tilanne tämä on

Ei mutta minulla itsellä on ollut se tilanne. Kaikki isovanhemmat olivat kuolleet ennen syntymääni. Asia ei millään tavalla vaikuttanut elämääni apsena enkä osannut isovanhempia kaivata. Vasta kun sain omat lapseni ja olen seurannut heidäm suhdettaan isovanhempiinsa olen huomannut kuinka paljon minulta jäi puuttumaan. Toivottavasti teillä on suvussa tai lähipiirissä varamummuksi tai -papaksi käyvä vanhempi ihminen!

Itse synnyin, niin oli yksi mummo ja yksi pappa elossa. Toinen kuoli, kun olin neljä vuotias ja toinen kuoli, kun olin kuusi vuotias. 

Pappa on ruotsiksi isä, kyllä jokaisella lapsella on oltava isä, vaikka koeputki sellainen.

Miksi lapsellasi ei ole isovanhempia?

Ennen oli yleisempää, nykyään harvinaista.

Mutta kuten joku jo sanoikin, lapsella voi olla muitakin läheisiä ja rakkaita ihmisiä kuin isovanhemmat.

Mulla oli niin. Ja olen iloinen, koska en halunnut tavata isovanhempia koskaan ja se olisi voinut olla ahdistava haitta. Oli varamummoa, pappaa. Iäkkäitä näkyi maisemassa. Isä syntyi 1920-luvulla. Ja äidinisällä oli uusi perhe, kuoli. Isoäiti oli tupakkanaisia ja hänellä ihan riittävästi lapsenlapsia ja lapsia. Kaikki sukulaiset eivät resonoi, oltiin liian erilaisia.

Meillä oli isovanhepien osalta suorastaan ihanteellinen tilanne. Lapsella oli neljä isovanhempaa, kaksi isomummua ja kaksi isovanhemman puolisoa, jotka ovat ottaneet meidän lapsen omaksi lapsenlapseksi. Sen sijaan muu suku onkin pienempi, ei sisaruksia eikä serkkuja., kaksi tätiä sentään on.

Aika harvinaista on. Näin voi olla jos on kahdessa sukupolvessa peräkkäin nelikymppiset vanhemmat. Isovanhemmat kuolee 80+ vuotiaina ja lapsenlapsi on vasta päiväkodissa. Tai sitten isovanhemmat elävät vaikka maapallon toisella puolella eivätkä pidä yhteyttä tai ovat jollain tapaa niin ongelmaisia, että eivät voi tai halua tavata tai heitä on vaarallista tavata. Voi olla muistisairaita hoivakodin asukkaita tai sitten joku on saattanut kuolla nuorena vaikka syöpään tai useampikin isovanhempi jo 50- tai 60-vuotiaana. Oma lukunsa on eri uskonliikkeiden edustajat ja välit menneet lapsiin eikä lapsenlapsia tavata. Nykyisin myös totaalinen yksinhuoltajuus on tullut tavallisemmaksi ja silloin on jo lähtötilanteessa vain ne äidin vanhemmat jos ja kun elävät.