Mies ei osaa kasvattaa lapsia

Älä sure kun et näköjään osaa itsekkään.

Olet sysihuono äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinteinen kurikasvatus toimii paremmin kuin positiivinen tunnekasvatus. Se ei ole osaamattomuutta vaan juurikin sitä, että mies tiedostaa miten lasten käytökseen aidosti voi vaikuttaa.

Mutta kun ei kasvatuksen tavoite ole vaikuttaa vain välittömään käytökseen, koneet on sitä varten että nappia painamalla saadaan aikaan tietty toiminto. Kasvatuksella pyritään vaikuttamaan ajatteluun, minäkuvaan, persoonan kehitykseen, taitoihin, tunne-elämään, moraaliin...

Sellainen perhe tai yhteiskunta missä huonosta käytöksestä ei rangaista on käytännössä anarkia. Tämä johtuu siitä, että vaikka kuinka "sanoittaisit" niin silti lapsilla/ihmisillä on oma tahto ja oma etu eikä pääosa heistä ole samaa mieltä läheskään kaikista säännöistä kuin mitä sääntöjen laatija on. Erityisesti tämä korostuu lapsilla joiden ymmärryskyky koskien sääntöjen perusteita on paljon heikompi kuin aikuisilla ja jotka muutenkin ovat paljon epäempaattisempia kuin aikuiset. Tämän vuoksi lapset tarvitsevat keskimäärin paljon enemmän rangaistuksia ja pakottamista kuin mitä aikuiset tarvitsevat käyttäytyäkseen kunnolla.

Olen periaatteessa samaa mieltä, toiminnan SEURAUKSET pitää tehdä näkyviksi ("rangaistus" nimikkeen alle laitetaan sekä seurauksia että vanhempien pikkumaista kostonhimoa) ja lapsiin kuuluu kohdistaa valtaa eikä pelkkää suostuttelua tai pyytämistä heidän etunsa nimissä. Suuttuminen ja käskyttäminen, varsinkin jos toteutuvat hyökkäävästi niin että lapsi säikkyy, eivät kuitenkaan ole kovin tehokkaita tapoja ohjata toimintaa niin että se toivottu käytös olisi yleistettävissä. Ensinnäkin oppiminen, siis ymmärtäminen eikä klassinen ehdollistuminen estyy kun keho on stressissä. Vaikka eipä sen väliä jos mitään ei opeteta/selitetä/perustella/auteta huomaamaan. Haluatko lapsesi oppivan toimimaan oikein vai pelkäämään kiinni jäämistä?

Suuttuminen ei ole väärin, vaan lapsen pitää nähdä, että hänen huonosta käytöksestään ei pidetä. Paras vanhempi on sellainen joka käyttäytyy kuten normaali ihminen, eli juurikin esim. suuttuu, kun sille on perusteena.

On myös ihan oikein, että lapsi pelkää kiinni jäämistä. Jos hän ei sitä pelkää, niin motivaatiota totella epämieluisia käskyjä ei juuri ole. Eli tottelemisesta tulee lapselle käytännössä vapaaehtoista jos kiinnijääminen ei pelota.

Tietenkin lapselle on myös selitettävä, että miksi hänen tekonsa oli väärin ja miksi häntä rangaistiin, jos on epäilys, että lapsi ei sitä ymmärrä. Pienet lapset tarvitsevat yleensä puhuttelun sekä ennen että jälkeen rangaistuksen, ja rangaistuksen on tultava mahdollisimman nopeasti kielletyn teon jälkeen, jotta niiden välinen asiayhteys pysyy selkeänä.

Noissahan ei ole aina kyse siitä, että lapsi olisi tehnyt jotain väärin.

Lapsi voi olla nälkäinen tai väsynyt tai sairastunut.

Aikuiselle ei tule mieleenkään ajatella jaksaako lapsi pitkän hoitopäivän jälkeen, tai että olisko kannattanut antaa se välipala. Entä jos olo on huono?

Kun pieni lapsi ei jaksa tai pysty, se ilmaisee itseään ja tyytymättömyyttään tavalla, joka on kehitystasolle tyypillistä, usein kiukuttelulla. Ja TÄHÄN sitä tunteiden sanottamista tarvitaan ennen muuta.

Mutta mitä tekee itsekeskeinen vanhempi? Kiukuttelee lapselle tämän kiukuttelusta (mikä usein johtuu vanhemman omista laiminlyöntien seurauksista ja päätöksistä) jolloin kierre syntyy. Ei vaikuta lapsen silmissä turvalliselle aikuiselle.

Jos lapsi ei ole totellut vanhempaa tai tarhan hoitajaa, niin silloin hän on tehnyt väärin. Väärin tekeminen ei ole kuitattavissa pois sillä, että oli huono olo tai jotain vastaavaa. Tietysti esimerkiksi lapsen nälkäisyyttä, väsymystä ja vastaavaa kannattaa ehkäistä, mutta kielletty teko on silti kielletty teko.

Niin eli vanhemman ei tarvitse huomioida mitä pieni lapsi jaksaa? Raahataan niitä väsyneenä, nälkäsinä kaupasta toiseen ja kun niiden luonnollinen sietokyky on tullut täyteen, alkaa huono käytös, jolloin lapsi tekee väärin ja ansaitsee rangaistuksen?

On aikuisen VASTUULLA tehdä päätöksiä myös lapsen näkökulma huomioden, kehitystason mukaan toki. Koululainen voi jo sietää eri tavalla epämukavuutta kuin 2 v.

Minusta rangaistus kuuluisi silloin vanhemmalle eikä taaperolle, joka ei vaan yksinkertaisesti jaksa enää. Ei voi muuta kuin kiukutella. Sillä ei ole keinoja. Mutta nää kurinpitäjät on niitä, jotka sähisee lapsia tuhmiksi ja rankaisee heitä.

Ei mitään ymmärrystä tai tajua mistään.

Lapsen tulee oppia se, että on osattava käyttäytyä kunnolla vaikka ei olisi mukavaa. Eli vaikka väsyttäisi, olisi nälkäinen tai sietokyky olisi koetuksella, niin ei saa alkaa rikkomaan sääntöjä. Jos lapsi ei tätä opi niin hän ei osaa sitä aikuisenakaan.

Se lapsi ei OPI sillä että sitä rangaistaan siitä et se itkee koko kauppamatkan, ku sillä on paskat hiertäny ihon punaseksi, kun vanhemmat ei ole älynneet tarkistaa vaippaa/alkkareita Se tulisi itkemään seuraavallakin kerralla, vaikka pieksisit sen henkihieveriin "opetuksena". Se ei voi oppia, kun valmiuksia ei ole.

Se lapsi toimii sen mukaan, mitkä sen valmiudet on. Ja mitä isommaksi se kasvaa, sitä paremmat, kehittyneemmät valmiudet ovat. Sitten voi jo vaatia eri tavalla.

Ja tämän takia niitä tunteita opetellaan sanoittamaan. Lapsi, jolle ei anneta tilaa ja tukea kertoa tunteitaan, vaan joka hiljennetään ja rangaistaan ja syyllistetään piilottamaan tunteensa niiden kohtaamisen ja käsittelyn sijaan, saa eri valmiudet elämässä eteenpäin.

Lapsi joka vaan rääkyy ja riehuu, saa ympäristöltäänkin aivan erilaisen vastaanoton, kuin lapsi joka osaa itse kertoa, että hänellä on joku hätä. Ja tämä vahvistaa ennestään joko negatiivista tai positiivista kierrettä. Empatiaa kokenut lapsi kehittyy eri tavalla, kun se lapsi jota muut karttaa ja mulkoilee pahasti.. Ymmärrättekö, miten tämä kehä toimii?

Kaaos päiväkodeissa ja kouluissa on lisääntynyt merkittävästi. Ei taida kovin hyvin toimia tämä sanoituslinja.

Eipä toiminut kurikaan. Niin paljon jätti jälkeensä.

Itse uskon, että ongelmana on nykyään enemmän välinpitämättömyys. Ei jakseta kasvattaa.

Tai loputon neuvottelu lasten kanssa, joka virheellisesti sekoitetaan tunteiden sanoittamiseen.

Välinpitämättömyys kumpuaa siitä, kun positiivisuus ja sanoitus eivät toimi, ja monet aikuiset siksi luovuttavat kasvatustyönsä suhteen.

Aika rajuja kasvatusnäkemyksiä täällä monella. Järkyttävää! Kyllähän sitä lasta pitää auttaa ymmärtämään tunteitaan ja toimintaansa. Vain siten lapsi oikeasti oppii itsesäätelytaitoja.

Vierailija kirjoitti:

Aika rajuja kasvatusnäkemyksiä täällä monella. Järkyttävää! Kyllähän sitä lasta pitää auttaa ymmärtämään tunteitaan ja toimintaansa. Vain siten lapsi oikeasti oppii itsesäätelytaitoja.

Kasvatuskulttuurin muutos on ollut nopea. Vielä puolenkymmentä vuotta sitten edes ammattikasvattajat eivät yleensä tukeneet lapsen tunne- ja itsesäätelytaitoja. Tunteiden sanoitus, tunnekortit ja tunnemittarit olivat täysin tuntemattomia käsitteitä.

Up

Riippuu vähän siitä, kuinka pahaa miehen käytös todella on ja kuinka hallitsevaa.