Lue keskustelun säännöt.
Mies ei osaa kasvattaa lapsia
24.09.2023 |
Mieheni ja minun kasvatustyylit ovat jokseenkin erilaiset ja pelkään mieheni toiminnan vaikuttavan lastamme kehitykseen. Hän ei esimerkiksi juurikaan ymmärrä tunnetaitojen merkitystä eikä osaa nähdä lapsen toiminnan taakse. Pidän hänen kasvatustyyliään liian kovana ja sellaisena, mikä ei auta lasta eteenpäin ja oppimaan toiminnastaan.
Mitä tekisitte tilanteessa? Pitäisikö yrittää "kouluttaa" miestä vai antaa hänen kasvattaa omalla tyylillään?
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinteinen kurikasvatus toimii paremmin kuin positiivinen tunnekasvatus. Se ei ole osaamattomuutta vaan juurikin sitä, että mies tiedostaa miten lasten käytökseen aidosti voi vaikuttaa.
Mutta kun ei kasvatuksen tavoite ole vaikuttaa vain välittömään käytökseen, koneet on sitä varten että nappia painamalla saadaan aikaan tietty toiminto. Kasvatuksella pyritään vaikuttamaan ajatteluun, minäkuvaan, persoonan kehitykseen, taitoihin, tunne-elämään, moraaliin...
Sellainen perhe tai yhteiskunta missä huonosta käytöksestä ei rangaista on käytännössä anarkia. Tämä johtuu siitä, että vaikka kuinka "sanoittaisit" niin silti lapsilla/ihmisillä on oma tahto ja oma etu eikä pääosa heistä ole samaa mieltä läheskään kaikista säännöistä kuin mitä sääntöjen laatija on. Erityisesti tämä korostuu lapsilla joiden ymmärryskyky koskien sääntöjen perusteita on paljon heikompi kuin aikuisilla ja jotka muutenkin ovat paljon epäempaattisempia kuin aikuiset. Tämän vuoksi lapset tarvitsevat keskimäärin paljon enemmän rangaistuksia ja pakottamista kuin mitä aikuiset tarvitsevat käyttäytyäkseen kunnolla.
Olen periaatteessa samaa mieltä, toiminnan SEURAUKSET pitää tehdä näkyviksi ("rangaistus" nimikkeen alle laitetaan sekä seurauksia että vanhempien pikkumaista kostonhimoa) ja lapsiin kuuluu kohdistaa valtaa eikä pelkkää suostuttelua tai pyytämistä heidän etunsa nimissä. Suuttuminen ja käskyttäminen, varsinkin jos toteutuvat hyökkäävästi niin että lapsi säikkyy, eivät kuitenkaan ole kovin tehokkaita tapoja ohjata toimintaa niin että se toivottu käytös olisi yleistettävissä. Ensinnäkin oppiminen, siis ymmärtäminen eikä klassinen ehdollistuminen estyy kun keho on stressissä. Vaikka eipä sen väliä jos mitään ei opeteta/selitetä/perustella/auteta huomaamaan. Haluatko lapsesi oppivan toimimaan oikein vai pelkäämään kiinni jäämistä?
Suuttuminen ei ole väärin, vaan lapsen pitää nähdä, että hänen huonosta käytöksestään ei pidetä. Paras vanhempi on sellainen joka käyttäytyy kuten normaali ihminen, eli juurikin esim. suuttuu, kun sille on perusteena.
On myös ihan oikein, että lapsi pelkää kiinni jäämistä. Jos hän ei sitä pelkää, niin motivaatiota totella epämieluisia käskyjä ei juuri ole. Eli tottelemisesta tulee lapselle käytännössä vapaaehtoista jos kiinnijääminen ei pelota.
Tietenkin lapselle on myös selitettävä, että miksi hänen tekonsa oli väärin ja miksi häntä rangaistiin, jos on epäilys, että lapsi ei sitä ymmärrä. Pienet lapset tarvitsevat yleensä puhuttelun sekä ennen että jälkeen rangaistuksen, ja rangaistuksen on tultava mahdollisimman nopeasti kielletyn teon jälkeen, jotta niiden välinen asiayhteys pysyy selkeänä.
Noissahan ei ole aina kyse siitä, että lapsi olisi tehnyt jotain väärin.
Lapsi voi olla nälkäinen tai väsynyt tai sairastunut.Aikuiselle ei tule mieleenkään ajatella jaksaako lapsi pitkän hoitopäivän jälkeen, tai että olisko kannattanut antaa se välipala. Entä jos olo on huono?
Kun pieni lapsi ei jaksa tai pysty, se ilmaisee itseään ja tyytymättömyyttään tavalla, joka on kehitystasolle tyypillistä, usein kiukuttelulla. Ja TÄHÄN sitä tunteiden sanottamista tarvitaan ennen muuta.
Mutta mitä tekee itsekeskeinen vanhempi? Kiukuttelee lapselle tämän kiukuttelusta (mikä usein johtuu vanhemman omista laiminlyöntien seurauksista ja päätöksistä) jolloin kierre syntyy. Ei vaikuta lapsen silmissä turvalliselle aikuiselle.
Jos lapsi ei ole totellut vanhempaa tai tarhan hoitajaa, niin silloin hän on tehnyt väärin. Väärin tekeminen ei ole kuitattavissa pois sillä, että oli huono olo tai jotain vastaavaa. Tietysti esimerkiksi lapsen nälkäisyyttä, väsymystä ja vastaavaa kannattaa ehkäistä, mutta kielletty teko on silti kielletty teko.
Niin eli vanhemman ei tarvitse huomioida mitä pieni lapsi jaksaa? Raahataan niitä väsyneenä, nälkäsinä kaupasta toiseen ja kun niiden luonnollinen sietokyky on tullut täyteen, alkaa huono käytös, jolloin lapsi tekee väärin ja ansaitsee rangaistuksen?
On aikuisen VASTUULLA tehdä päätöksiä myös lapsen näkökulma huomioden, kehitystason mukaan toki. Koululainen voi jo sietää eri tavalla epämukavuutta kuin 2 v.
Minusta rangaistus kuuluisi silloin vanhemmalle eikä taaperolle, joka ei vaan yksinkertaisesti jaksa enää. Ei voi muuta kuin kiukutella. Sillä ei ole keinoja. Mutta nää kurinpitäjät on niitä, jotka sähisee lapsia tuhmiksi ja rankaisee heitä.
Ei mitään ymmärrystä tai tajua mistään.
Lapsen tulee oppia se, että on osattava käyttäytyä kunnolla vaikka ei olisi mukavaa. Eli vaikka väsyttäisi, olisi nälkäinen tai sietokyky olisi koetuksella, niin ei saa alkaa rikkomaan sääntöjä. Jos lapsi ei tätä opi niin hän ei osaa sitä aikuisenakaan.
Se lapsi ei OPI sillä että sitä rangaistaan siitä et se itkee koko kauppamatkan, ku sillä on paskat hiertäny ihon punaseksi, kun vanhemmat ei ole älynneet tarkistaa vaippaa/alkkareita Se tulisi itkemään seuraavallakin kerralla, vaikka pieksisit sen henkihieveriin "opetuksena". Se ei voi oppia, kun valmiuksia ei ole.
Se lapsi toimii sen mukaan, mitkä sen valmiudet on. Ja mitä isommaksi se kasvaa, sitä paremmat, kehittyneemmät valmiudet ovat. Sitten voi jo vaatia eri tavalla.
Ja tämän takia niitä tunteita opetellaan sanoittamaan. Lapsi, jolle ei anneta tilaa ja tukea kertoa tunteitaan, vaan joka hiljennetään ja rangaistaan ja syyllistetään piilottamaan tunteensa niiden kohtaamisen ja käsittelyn sijaan, saa eri valmiudet elämässä eteenpäin.
Lapsi joka vaan rääkyy ja riehuu, saa ympäristöltäänkin aivan erilaisen vastaanoton, kuin lapsi joka osaa itse kertoa, että hänellä on joku hätä. Ja tämä vahvistaa ennestään joko negatiivista tai positiivista kierrettä. Empatiaa kokenut lapsi kehittyy eri tavalla, kun se lapsi jota muut karttaa ja mulkoilee pahasti.. Ymmärrättekö, miten tämä kehä toimii?
Kaaos päiväkodeissa ja kouluissa on lisääntynyt merkittävästi. Ei taida kovin hyvin toimia tämä sanoituslinja.
Eipä toiminut kurikaan. Niin paljon jätti jälkeensä.
Itse uskon, että ongelmana on nykyään enemmän välinpitämättömyys. Ei jakseta kasvattaa.
Tai loputon neuvottelu lasten kanssa, joka virheellisesti sekoitetaan tunteiden sanoittamiseen.
Välinpitämättömyys kumpuaa siitä, kun positiivisuus ja sanoitus eivät toimi, ja monet aikuiset siksi luovuttavat kasvatustyönsä suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika rajuja kasvatusnäkemyksiä täällä monella. Järkyttävää! Kyllähän sitä lasta pitää auttaa ymmärtämään tunteitaan ja toimintaansa. Vain siten lapsi oikeasti oppii itsesäätelytaitoja.
Vierailija kirjoitti:
Aika rajuja kasvatusnäkemyksiä täällä monella. Järkyttävää! Kyllähän sitä lasta pitää auttaa ymmärtämään tunteitaan ja toimintaansa. Vain siten lapsi oikeasti oppii itsesäätelytaitoja.
Kasvatuskulttuurin muutos on ollut nopea. Vielä puolenkymmentä vuotta sitten edes ammattikasvattajat eivät yleensä tukeneet lapsen tunne- ja itsesäätelytaitoja. Tunteiden sanoitus, tunnekortit ja tunnemittarit olivat täysin tuntemattomia käsitteitä.
Riippuu vähän siitä, kuinka pahaa miehen käytös todella on ja kuinka hallitsevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin tämän aloittamani keskustelun, kun taas mietin, kuinka mieheni toimi tänään lapsemme kanssa. Surullista, mutta näköjään jälkeen samassa tilanteessa ollaan, vaikka joitain asioita mieheni onkin tainnut myös oppia tai ainakin alkanut ymmärtää näkökulmiani. Turhauttaa kuitenkin, että minun pitää olla se, joka ns. kouluttaa miestäni. Miksei hän itse voi etsiä tietoa ihan vaikka netistä googlaamalla. Ap.
Kirjoitan sen nyt tähän. Mieheni ei yhtään osaa toimia, jos lapsi käyttäytyy aggressiivisesti. Normaalisti itseään hyvin hillitsevä 6-vuotiaamme löin häntä tänään suuttuessaan käteen. Lapsi myös viikoi tyynyjä ja yritti lyödä uudelleen, jolloin mieheni nappasi lapsemme kädet tämän selän taakse (kuin sotilaat toimisivat) ja nosti tämän äkkinäisesti roikotusasennossa ilmaan. Juoksin väliin ja otin lapsen syliini. Minä kuulemma toimin väärin. En jaksa enää. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan sen nyt tähän. Mieheni ei yhtään osaa toimia, jos lapsi käyttäytyy aggressiivisesti. Normaalisti itseään hyvin hillitsevä 6-vuotiaamme löin häntä tänään suuttuessaan käteen. Lapsi myös viikoi tyynyjä ja yritti lyödä uudelleen, jolloin mieheni nappasi lapsemme kädet tämän selän taakse (kuin sotilaat toimisivat) ja nosti tämän äkkinäisesti roikotusasennossa ilmaan. Juoksin väliin ja otin lapsen syliini. Minä kuulemma toimin väärin. En jaksa enää. Ap.
Ja aihe tuli keskusteluun vielä nyt illalla, kun sanoin, ettei hän enää koskaan saa toimia noin. Mieheni puhisi lasten kuullen, että "eiköhän tämä paska ollut sitten tässä" ja uhkasi jälleen lähteä (hän on muutama vuosi sitten uhannut vakavasti, että jättää minut taaperon ja vauvan kanssa. Hän on myös uhannut tappavansa itsenä, mutta ei enää pariin vuoteen). Ap.
Onko mies kenties autistinen? Voisi selittää tuota hänen käytöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan sen nyt tähän. Mieheni ei yhtään osaa toimia, jos lapsi käyttäytyy aggressiivisesti. Normaalisti itseään hyvin hillitsevä 6-vuotiaamme löin häntä tänään suuttuessaan käteen. Lapsi myös viikoi tyynyjä ja yritti lyödä uudelleen, jolloin mieheni nappasi lapsemme kädet tämän selän taakse (kuin sotilaat toimisivat) ja nosti tämän äkkinäisesti roikotusasennossa ilmaan. Juoksin väliin ja otin lapsen syliini. Minä kuulemma toimin väärin. En jaksa enää. Ap.
Itse tekisin miehestä jo lasun tossa kohtaa. 6 vuotias ei enää unohda tuollaista kuritusta ja helposti jää jonkinasteisena traumaperäisenä kokemuksena kummittelemaan lopun iäksi.
Kuulostaa aika kauhealta parisuhteelta kaikin puolin. Tuo hengellä uhkailu on sellainen jossa virallinen neuvo on soittaa hätänumeroon, vaikka kyseessä olisi kuinka tyhjä uhkaus tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Löysin tämän aloittamani keskustelun, kun taas mietin, kuinka mieheni toimi tänään lapsemme kanssa. Surullista, mutta näköjään jälkeen samassa tilanteessa ollaan, vaikka joitain asioita mieheni onkin tainnut myös oppia tai ainakin alkanut ymmärtää näkökulmiani. Turhauttaa kuitenkin, että minun pitää olla se, joka ns. kouluttaa miestäni. Miksei hän itse voi etsiä tietoa ihan vaikka netistä googlaamalla. Ap.
Eivät nämä ole mitään tietokysymyksiä vaan mielipidekysymyksiä. Konservatiivisella kasvattajalla (jollaisia suurin osa miehistä on) on ihan eri näkemykset kuin liberaaleilla kasvattajilla (jollaisia suurin osa naisista on).
Vierailija kirjoitti:
Eikä osaa yhtään ennakoida eikä osoittaa empatiaa kiukuttelevalle lapselle, vaan hermostuu kiukkuamisesta. Ap.
Miehen pitäisi myös perehtyä pikkuihmistem tunne- elämään ja kehitysvaiheisiin. Lapsi opettelee elämää ja kehittyy hitaasti... aivot vielä hyvin keskeneräisiä ja ainakin 25 vuotiaiksi saakka aivojen otsalohkot kehittyvät ja tunnesäätely ym kognitiivinen kehitys on saavuttanut kypsyystason.
Joskus tuntuu ettei monilla miehillä(joillain naisilla) ole aikuisenakaan kehittynyt se etuotsalohko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä osaa yhtään ennakoida eikä osoittaa empatiaa kiukuttelevalle lapselle, vaan hermostuu kiukkuamisesta. Ap.
Miehen pitäisi myös perehtyä pikkuihmistem tunne- elämään ja kehitysvaiheisiin. Lapsi opettelee elämää ja kehittyy hitaasti... aivot vielä hyvin keskeneräisiä ja ainakin 25 vuotiaiksi saakka aivojen otsalohkot kehittyvät ja tunnesäätely ym kognitiivinen kehitys on saavuttanut kypsyystason.
Joskus tuntuu ettei monilla miehillä(joillain naisilla) ole aikuisenakaan kehittynyt se etuotsalohko!
Se, että lapsi on kehittymätön ei tarkoita sitä että pitäisi olla estämättä ja/tai rankaisematta jos lapsi on tottelematon. "Opettelukasvattajat" ovat niitä joiden kotona vallitsee kaaos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika rajuja kasvatusnäkemyksiä täällä monella. Järkyttävää! Kyllähän sitä lasta pitää auttaa ymmärtämään tunteitaan ja toimintaansa. Vain siten lapsi oikeasti oppii itsesäätelytaitoja.
Kasvatuskulttuurin muutos on ollut nopea. Vielä puolenkymmentä vuotta sitten edes ammattikasvattajat eivät yleensä tukeneet lapsen tunne- ja itsesäätelytaitoja. Tunteiden sanoitus, tunnekortit ja tunnemittarit olivat täysin tuntemattomia käsitteitä.
Tunteiden sanoitus, tunnekortit ja tunnemittarit 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan sen nyt tähän. Mieheni ei yhtään osaa toimia, jos lapsi käyttäytyy aggressiivisesti. Normaalisti itseään hyvin hillitsevä 6-vuotiaamme löin häntä tänään suuttuessaan käteen. Lapsi myös viikoi tyynyjä ja yritti lyödä uudelleen, jolloin mieheni nappasi lapsemme kädet tämän selän taakse (kuin sotilaat toimisivat) ja nosti tämän äkkinäisesti roikotusasennossa ilmaan. Juoksin väliin ja otin lapsen syliini. Minä kuulemma toimin väärin. En jaksa enää. Ap.
Itse tekisin miehestä jo lasun tossa kohtaa. 6 vuotias ei enää unohda tuollaista kuritusta ja helposti jää jonkinasteisena traumaperäisenä kokemuksena kummittelemaan lopun iäksi.
Mitäs löi isäänsä? Väärinhän sekin oli. Jos on niin kovapäinen lapsi, että kykenee vanhempaansa lyömään, niin tuskin ihan vähästä traumatisoituu.
Kyllä sinun, ap olisi pitänyt hankkia muutama lapsi lisää. Elämä olisi suoraviivaisempaa, eikä olisi aikaa liikoja pohtia. Lapsetkin ovat kiltimpiä, kun kasvattavat toinen toisiaan, eikä kukaan tunne olevansa maailman napa. Tämän 6-vuotiaan kanssa se on jo myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinun, ap olisi pitänyt hankkia muutama lapsi lisää. Elämä olisi suoraviivaisempaa, eikä olisi aikaa liikoja pohtia. Lapsetkin ovat kiltimpiä, kun kasvattavat toinen toisiaan, eikä kukaan tunne olevansa maailman napa. Tämän 6-vuotiaan kanssa se on jo myöhäistä.
No meillä on kolme lasta. Ja tadaa, kohta joku sanoo, että mitäs hankitte liikaa lapsia. Ap.
Älä sure kun et näköjään osaa itsekkään.
Olet sysihuono äiti.