Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei osaa kasvattaa lapsia
24.09.2023 |
Mieheni ja minun kasvatustyylit ovat jokseenkin erilaiset ja pelkään mieheni toiminnan vaikuttavan lastamme kehitykseen. Hän ei esimerkiksi juurikaan ymmärrä tunnetaitojen merkitystä eikä osaa nähdä lapsen toiminnan taakse. Pidän hänen kasvatustyyliään liian kovana ja sellaisena, mikä ei auta lasta eteenpäin ja oppimaan toiminnastaan.
Mitä tekisitte tilanteessa? Pitäisikö yrittää "kouluttaa" miestä vai antaa hänen kasvattaa omalla tyylillään?
Kommentit (86)
Jännästi leipätekstissä osasit käyttää omistusmuotoa "mieheni", mutta otsikossa oli kuitenkin se palstan vakio "mies", joka on syyllinen kaikkeen maailman pahaan. Kiireinen mies tämä "mies" kun ehtii joka toisen mamman kotona hääräämään ja vanukkaita anastamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinteinen kurikasvatus toimii paremmin kuin positiivinen tunnekasvatus. Se ei ole osaamattomuutta vaan juurikin sitä, että mies tiedostaa miten lasten käytökseen aidosti voi vaikuttaa.
Mutta kun ei kasvatuksen tavoite ole vaikuttaa vain välittömään käytökseen, koneet on sitä varten että nappia painamalla saadaan aikaan tietty toiminto. Kasvatuksella pyritään vaikuttamaan ajatteluun, minäkuvaan, persoonan kehitykseen, taitoihin, tunne-elämään, moraaliin...
Sellainen perhe tai yhteiskunta missä huonosta käytöksestä ei rangaista on käytännössä anarkia. Tämä johtuu siitä, että vaikka kuinka "sanoittaisit" niin silti lapsilla/ihmisillä on oma tahto ja oma etu eikä pääosa heistä ole samaa mieltä läheskään kaikista säännöistä kuin mitä sääntöjen laatija on. Erityisesti tämä korostuu lapsilla joiden ymmärryskyky koskien sääntöjen perusteita on paljon heikompi kuin aikuisilla ja jotka muutenkin ovat paljon epäempaattisempia kuin aikuiset. Tämän vuoksi lapset tarvitsevat keskimäärin paljon enemmän rangaistuksia ja pakottamista kuin mitä aikuiset tarvitsevat käyttäytyäkseen kunnolla.
Olen periaatteessa samaa mieltä, toiminnan SEURAUKSET pitää tehdä näkyviksi ("rangaistus" nimikkeen alle laitetaan sekä seurauksia että vanhempien pikkumaista kostonhimoa) ja lapsiin kuuluu kohdistaa valtaa eikä pelkkää suostuttelua tai pyytämistä heidän etunsa nimissä. Suuttuminen ja käskyttäminen, varsinkin jos toteutuvat hyökkäävästi niin että lapsi säikkyy, eivät kuitenkaan ole kovin tehokkaita tapoja ohjata toimintaa niin että se toivottu käytös olisi yleistettävissä. Ensinnäkin oppiminen, siis ymmärtäminen eikä klassinen ehdollistuminen estyy kun keho on stressissä. Vaikka eipä sen väliä jos mitään ei opeteta/selitetä/perustella/auteta huomaamaan. Haluatko lapsesi oppivan toimimaan oikein vai pelkäämään kiinni jäämistä?
Suuttuminen ei ole väärin, vaan lapsen pitää nähdä, että hänen huonosta käytöksestään ei pidetä. Paras vanhempi on sellainen joka käyttäytyy kuten normaali ihminen, eli juurikin esim. suuttuu, kun sille on perusteena.
On myös ihan oikein, että lapsi pelkää kiinni jäämistä. Jos hän ei sitä pelkää, niin motivaatiota totella epämieluisia käskyjä ei juuri ole. Eli tottelemisesta tulee lapselle käytännössä vapaaehtoista jos kiinnijääminen ei pelota.
Tietenkin lapselle on myös selitettävä, että miksi hänen tekonsa oli väärin ja miksi häntä rangaistiin, jos on epäilys, että lapsi ei sitä ymmärrä. Pienet lapset tarvitsevat yleensä puhuttelun sekä ennen että jälkeen rangaistuksen, ja rangaistuksen on tultava mahdollisimman nopeasti kielletyn teon jälkeen, jotta niiden välinen asiayhteys pysyy selkeänä.
Noissahan ei ole aina kyse siitä, että lapsi olisi tehnyt jotain väärin.
Lapsi voi olla nälkäinen tai väsynyt tai sairastunut.Aikuiselle ei tule mieleenkään ajatella jaksaako lapsi pitkän hoitopäivän jälkeen, tai että olisko kannattanut antaa se välipala. Entä jos olo on huono?
Kun pieni lapsi ei jaksa tai pysty, se ilmaisee itseään ja tyytymättömyyttään tavalla, joka on kehitystasolle tyypillistä, usein kiukuttelulla. Ja TÄHÄN sitä tunteiden sanottamista tarvitaan ennen muuta.
Mutta mitä tekee itsekeskeinen vanhempi? Kiukuttelee lapselle tämän kiukuttelusta (mikä usein johtuu vanhemman omista laiminlyöntien seurauksista ja päätöksistä) jolloin kierre syntyy. Ei vaikuta lapsen silmissä turvalliselle aikuiselle.
Jos lapsi ei ole totellut vanhempaa tai tarhan hoitajaa, niin silloin hän on tehnyt väärin. Väärin tekeminen ei ole kuitattavissa pois sillä, että oli huono olo tai jotain vastaavaa. Tietysti esimerkiksi lapsen nälkäisyyttä, väsymystä ja vastaavaa kannattaa ehkäistä, mutta kielletty teko on silti kielletty teko.
Niin eli vanhemman ei tarvitse huomioida mitä pieni lapsi jaksaa? Raahataan niitä väsyneenä, nälkäsinä kaupasta toiseen ja kun niiden luonnollinen sietokyky on tullut täyteen, alkaa huono käytös, jolloin lapsi tekee väärin ja ansaitsee rangaistuksen?
On aikuisen VASTUULLA tehdä päätöksiä myös lapsen näkökulma huomioden, kehitystason mukaan toki. Koululainen voi jo sietää eri tavalla epämukavuutta kuin 2 v.
Minusta rangaistus kuuluisi silloin vanhemmalle eikä taaperolle, joka ei vaan yksinkertaisesti jaksa enää. Ei voi muuta kuin kiukutella. Sillä ei ole keinoja. Mutta nää kurinpitäjät on niitä, jotka sähisee lapsia tuhmiksi ja rankaisee heitä.
Ei mitään ymmärrystä tai tajua mistään.
Lapsen tulee oppia se, että on osattava käyttäytyä kunnolla vaikka ei olisi mukavaa. Eli vaikka väsyttäisi, olisi nälkäinen tai sietokyky olisi koetuksella, niin ei saa alkaa rikkomaan sääntöjä. Jos lapsi ei tätä opi niin hän ei osaa sitä aikuisenakaan.
Se lapsi ei OPI sillä että sitä rangaistaan siitä et se itkee koko kauppamatkan, ku sillä on paskat hiertäny ihon punaseksi, kun vanhemmat ei ole älynneet tarkistaa vaippaa/alkkareita Se tulisi itkemään seuraavallakin kerralla, vaikka pieksisit sen henkihieveriin "opetuksena". Se ei voi oppia, kun valmiuksia ei ole.
Se lapsi toimii sen mukaan, mitkä sen valmiudet on. Ja mitä isommaksi se kasvaa, sitä paremmat, kehittyneemmät valmiudet ovat. Sitten voi jo vaatia eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mietipä jos tuo sinun toimintatapasi yleistettäisiin koko yhteiskuntaan. Esim. ylinopeudesta ei silloin saisi sakkoja ja moitteita poliisilta, vaan joku terapeutti tulisi kertomaan lempeällä äänellä, että "huomaan että sinä et jaksaisi ajaa hiljaa, mutta silti pitää muistaa liikenneturvallisuus".
Onko oikeasti sinusta vertailukelpoista? Etkö oikeasti tajua, miksi lapseen ja aikuiseen suhtautuminen on eri? Miksi lasta kasvatetaan, mutta aikuista enää ei?
Ei lapsi ole syyntakeeton paitsi jos vauvoista puhutaan. On täysin kestämätön lähtökohta ajatella, että lapset toimivat niin kuin toimivat vain osaamattomuuttaan, ja että kunhan lasta vaan yritetään opettaa niin sitten lapsi alkaa aina toimia halutulla tavalla.
Lapsi oppii koko ajan, pienestä vauvasta lähtien. Mihin vedät sen rajan, että koska se syyntakeisuus alkaa? Rikoslaki lähteen 15 ikävuodesta.
Ei voi odottaa sellaista, mitä ei ole opetettu. Se opettaminen, kasvatus, on sitä, että toistetaan moneen kertaan samat asiat kunnes niitä vaikutuksia alkaa näkyä, kun lapsi on tarpeeksi "vanha". Kasvatus ei ole mikään nyt heti tapahtuva asia.
Huonoa kasvattamista on epäjohdonmukaisuus, liian korkeat kriteerit, liian kovat seuraamukset ja rankaisu ilman, että edes tietää tehneensä väärin. Lapset eivät ole robotteja saati tiedä sisäsyntyisesti mitä kaikkea saa tehdä ja mitä pitää tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinteinen kurikasvatus toimii paremmin kuin positiivinen tunnekasvatus. Se ei ole osaamattomuutta vaan juurikin sitä, että mies tiedostaa miten lasten käytökseen aidosti voi vaikuttaa.
Mutta kun ei kasvatuksen tavoite ole vaikuttaa vain välittömään käytökseen, koneet on sitä varten että nappia painamalla saadaan aikaan tietty toiminto. Kasvatuksella pyritään vaikuttamaan ajatteluun, minäkuvaan, persoonan kehitykseen, taitoihin, tunne-elämään, moraaliin...
Sellainen perhe tai yhteiskunta missä huonosta käytöksestä ei rangaista on käytännössä anarkia. Tämä johtuu siitä, että vaikka kuinka "sanoittaisit" niin silti lapsilla/ihmisillä on oma tahto ja oma etu eikä pääosa heistä ole samaa mieltä läheskään kaikista säännöistä kuin mitä sääntöjen laatija on. Erityisesti tämä korostuu lapsilla joiden ymmärryskyky koskien sääntöjen perusteita on paljon heikompi kuin aikuisilla ja jotka muutenkin ovat paljon epäempaattisempia kuin aikuiset. Tämän vuoksi lapset tarvitsevat keskimäärin paljon enemmän rangaistuksia ja pakottamista kuin mitä aikuiset tarvitsevat käyttäytyäkseen kunnolla.
Olen periaatteessa samaa mieltä, toiminnan SEURAUKSET pitää tehdä näkyviksi ("rangaistus" nimikkeen alle laitetaan sekä seurauksia että vanhempien pikkumaista kostonhimoa) ja lapsiin kuuluu kohdistaa valtaa eikä pelkkää suostuttelua tai pyytämistä heidän etunsa nimissä. Suuttuminen ja käskyttäminen, varsinkin jos toteutuvat hyökkäävästi niin että lapsi säikkyy, eivät kuitenkaan ole kovin tehokkaita tapoja ohjata toimintaa niin että se toivottu käytös olisi yleistettävissä. Ensinnäkin oppiminen, siis ymmärtäminen eikä klassinen ehdollistuminen estyy kun keho on stressissä. Vaikka eipä sen väliä jos mitään ei opeteta/selitetä/perustella/auteta huomaamaan. Haluatko lapsesi oppivan toimimaan oikein vai pelkäämään kiinni jäämistä?
Suuttuminen ei ole väärin, vaan lapsen pitää nähdä, että hänen huonosta käytöksestään ei pidetä. Paras vanhempi on sellainen joka käyttäytyy kuten normaali ihminen, eli juurikin esim. suuttuu, kun sille on perusteena.
On myös ihan oikein, että lapsi pelkää kiinni jäämistä. Jos hän ei sitä pelkää, niin motivaatiota totella epämieluisia käskyjä ei juuri ole. Eli tottelemisesta tulee lapselle käytännössä vapaaehtoista jos kiinnijääminen ei pelota.
Tietenkin lapselle on myös selitettävä, että miksi hänen tekonsa oli väärin ja miksi häntä rangaistiin, jos on epäilys, että lapsi ei sitä ymmärrä. Pienet lapset tarvitsevat yleensä puhuttelun sekä ennen että jälkeen rangaistuksen, ja rangaistuksen on tultava mahdollisimman nopeasti kielletyn teon jälkeen, jotta niiden välinen asiayhteys pysyy selkeänä.
Noissahan ei ole aina kyse siitä, että lapsi olisi tehnyt jotain väärin.
Lapsi voi olla nälkäinen tai väsynyt tai sairastunut.Aikuiselle ei tule mieleenkään ajatella jaksaako lapsi pitkän hoitopäivän jälkeen, tai että olisko kannattanut antaa se välipala. Entä jos olo on huono?
Kun pieni lapsi ei jaksa tai pysty, se ilmaisee itseään ja tyytymättömyyttään tavalla, joka on kehitystasolle tyypillistä, usein kiukuttelulla. Ja TÄHÄN sitä tunteiden sanottamista tarvitaan ennen muuta.
Mutta mitä tekee itsekeskeinen vanhempi? Kiukuttelee lapselle tämän kiukuttelusta (mikä usein johtuu vanhemman omista laiminlyöntien seurauksista ja päätöksistä) jolloin kierre syntyy. Ei vaikuta lapsen silmissä turvalliselle aikuiselle.
Jos lapsi ei ole totellut vanhempaa tai tarhan hoitajaa, niin silloin hän on tehnyt väärin. Väärin tekeminen ei ole kuitattavissa pois sillä, että oli huono olo tai jotain vastaavaa. Tietysti esimerkiksi lapsen nälkäisyyttä, väsymystä ja vastaavaa kannattaa ehkäistä, mutta kielletty teko on silti kielletty teko.
Niin eli vanhemman ei tarvitse huomioida mitä pieni lapsi jaksaa? Raahataan niitä väsyneenä, nälkäsinä kaupasta toiseen ja kun niiden luonnollinen sietokyky on tullut täyteen, alkaa huono käytös, jolloin lapsi tekee väärin ja ansaitsee rangaistuksen?
On aikuisen VASTUULLA tehdä päätöksiä myös lapsen näkökulma huomioden, kehitystason mukaan toki. Koululainen voi jo sietää eri tavalla epämukavuutta kuin 2 v.
Minusta rangaistus kuuluisi silloin vanhemmalle eikä taaperolle, joka ei vaan yksinkertaisesti jaksa enää. Ei voi muuta kuin kiukutella. Sillä ei ole keinoja. Mutta nää kurinpitäjät on niitä, jotka sähisee lapsia tuhmiksi ja rankaisee heitä.
Ei mitään ymmärrystä tai tajua mistään.
Lapsen tulee oppia se, että on osattava käyttäytyä kunnolla vaikka ei olisi mukavaa. Eli vaikka väsyttäisi, olisi nälkäinen tai sietokyky olisi koetuksella, niin ei saa alkaa rikkomaan sääntöjä. Jos lapsi ei tätä opi niin hän ei osaa sitä aikuisenakaan.
Se lapsi ei OPI sillä että sitä rangaistaan siitä et se itkee koko kauppamatkan, ku sillä on paskat hiertäny ihon punaseksi, kun vanhemmat ei ole älynneet tarkistaa vaippaa/alkkareita Se tulisi itkemään seuraavallakin kerralla, vaikka pieksisit sen henkihieveriin "opetuksena". Se ei voi oppia, kun valmiuksia ei ole.
Se lapsi toimii sen mukaan, mitkä sen valmiudet on. Ja mitä isommaksi se kasvaa, sitä paremmat, kehittyneemmät valmiudet ovat. Sitten voi jo vaatia eri tavalla.
Nyt puhut ihan eri asiasta. Ei tässä kukaan ole kieltämässä lasta itkemästä jos kakkavaippa kirvelee. Sen sijaan kyse on siitä, että ei esimerkiksi saa juosta karkuun kauppareissulla vaikka olisi väsynyt tai nälkäinen. Tällaisen säännön ymmärtää jo hyvin pieni lapsi, ja ymmärtää myös sen, että minkä takia sen säännön rikkomisesta tuli hänelle rangaistus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinteinen kurikasvatus toimii paremmin kuin positiivinen tunnekasvatus. Se ei ole osaamattomuutta vaan juurikin sitä, että mies tiedostaa miten lasten käytökseen aidosti voi vaikuttaa.
Mutta kun ei kasvatuksen tavoite ole vaikuttaa vain välittömään käytökseen, koneet on sitä varten että nappia painamalla saadaan aikaan tietty toiminto. Kasvatuksella pyritään vaikuttamaan ajatteluun, minäkuvaan, persoonan kehitykseen, taitoihin, tunne-elämään, moraaliin...
Sellainen perhe tai yhteiskunta missä huonosta käytöksestä ei rangaista on käytännössä anarkia. Tämä johtuu siitä, että vaikka kuinka "sanoittaisit" niin silti lapsilla/ihmisillä on oma tahto ja oma etu eikä pääosa heistä ole samaa mieltä läheskään kaikista säännöistä kuin mitä sääntöjen laatija on. Erityisesti tämä korostuu lapsilla joiden ymmärryskyky koskien sääntöjen perusteita on paljon heikompi kuin aikuisilla ja jotka muutenkin ovat paljon epäempaattisempia kuin aikuiset. Tämän vuoksi lapset tarvitsevat keskimäärin paljon enemmän rangaistuksia ja pakottamista kuin mitä aikuiset tarvitsevat käyttäytyäkseen kunnolla.
Olen periaatteessa samaa mieltä, toiminnan SEURAUKSET pitää tehdä näkyviksi ("rangaistus" nimikkeen alle laitetaan sekä seurauksia että vanhempien pikkumaista kostonhimoa) ja lapsiin kuuluu kohdistaa valtaa eikä pelkkää suostuttelua tai pyytämistä heidän etunsa nimissä. Suuttuminen ja käskyttäminen, varsinkin jos toteutuvat hyökkäävästi niin että lapsi säikkyy, eivät kuitenkaan ole kovin tehokkaita tapoja ohjata toimintaa niin että se toivottu käytös olisi yleistettävissä. Ensinnäkin oppiminen, siis ymmärtäminen eikä klassinen ehdollistuminen estyy kun keho on stressissä. Vaikka eipä sen väliä jos mitään ei opeteta/selitetä/perustella/auteta huomaamaan. Haluatko lapsesi oppivan toimimaan oikein vai pelkäämään kiinni jäämistä?
Suuttuminen ei ole väärin, vaan lapsen pitää nähdä, että hänen huonosta käytöksestään ei pidetä. Paras vanhempi on sellainen joka käyttäytyy kuten normaali ihminen, eli juurikin esim. suuttuu, kun sille on perusteena.
On myös ihan oikein, että lapsi pelkää kiinni jäämistä. Jos hän ei sitä pelkää, niin motivaatiota totella epämieluisia käskyjä ei juuri ole. Eli tottelemisesta tulee lapselle käytännössä vapaaehtoista jos kiinnijääminen ei pelota.
Tietenkin lapselle on myös selitettävä, että miksi hänen tekonsa oli väärin ja miksi häntä rangaistiin, jos on epäilys, että lapsi ei sitä ymmärrä. Pienet lapset tarvitsevat yleensä puhuttelun sekä ennen että jälkeen rangaistuksen, ja rangaistuksen on tultava mahdollisimman nopeasti kielletyn teon jälkeen, jotta niiden välinen asiayhteys pysyy selkeänä.
Noissahan ei ole aina kyse siitä, että lapsi olisi tehnyt jotain väärin.
Lapsi voi olla nälkäinen tai väsynyt tai sairastunut.Aikuiselle ei tule mieleenkään ajatella jaksaako lapsi pitkän hoitopäivän jälkeen, tai että olisko kannattanut antaa se välipala. Entä jos olo on huono?
Kun pieni lapsi ei jaksa tai pysty, se ilmaisee itseään ja tyytymättömyyttään tavalla, joka on kehitystasolle tyypillistä, usein kiukuttelulla. Ja TÄHÄN sitä tunteiden sanottamista tarvitaan ennen muuta.
Mutta mitä tekee itsekeskeinen vanhempi? Kiukuttelee lapselle tämän kiukuttelusta (mikä usein johtuu vanhemman omista laiminlyöntien seurauksista ja päätöksistä) jolloin kierre syntyy. Ei vaikuta lapsen silmissä turvalliselle aikuiselle.
Jos lapsi ei ole totellut vanhempaa tai tarhan hoitajaa, niin silloin hän on tehnyt väärin. Väärin tekeminen ei ole kuitattavissa pois sillä, että oli huono olo tai jotain vastaavaa. Tietysti esimerkiksi lapsen nälkäisyyttä, väsymystä ja vastaavaa kannattaa ehkäistä, mutta kielletty teko on silti kielletty teko.
Niin eli vanhemman ei tarvitse huomioida mitä pieni lapsi jaksaa? Raahataan niitä väsyneenä, nälkäsinä kaupasta toiseen ja kun niiden luonnollinen sietokyky on tullut täyteen, alkaa huono käytös, jolloin lapsi tekee väärin ja ansaitsee rangaistuksen?
On aikuisen VASTUULLA tehdä päätöksiä myös lapsen näkökulma huomioden, kehitystason mukaan toki. Koululainen voi jo sietää eri tavalla epämukavuutta kuin 2 v.
Minusta rangaistus kuuluisi silloin vanhemmalle eikä taaperolle, joka ei vaan yksinkertaisesti jaksa enää. Ei voi muuta kuin kiukutella. Sillä ei ole keinoja. Mutta nää kurinpitäjät on niitä, jotka sähisee lapsia tuhmiksi ja rankaisee heitä.
Ei mitään ymmärrystä tai tajua mistään.
Lapsen tulee oppia se, että on osattava käyttäytyä kunnolla vaikka ei olisi mukavaa. Eli vaikka väsyttäisi, olisi nälkäinen tai sietokyky olisi koetuksella, niin ei saa alkaa rikkomaan sääntöjä. Jos lapsi ei tätä opi niin hän ei osaa sitä aikuisenakaan.
Se lapsi ei OPI sillä että sitä rangaistaan siitä et se itkee koko kauppamatkan, ku sillä on paskat hiertäny ihon punaseksi, kun vanhemmat ei ole älynneet tarkistaa vaippaa/alkkareita Se tulisi itkemään seuraavallakin kerralla, vaikka pieksisit sen henkihieveriin "opetuksena". Se ei voi oppia, kun valmiuksia ei ole.
Se lapsi toimii sen mukaan, mitkä sen valmiudet on. Ja mitä isommaksi se kasvaa, sitä paremmat, kehittyneemmät valmiudet ovat. Sitten voi jo vaatia eri tavalla.
Nyt puhut ihan eri asiasta. Ei tässä kukaan ole kieltämässä lasta itkemästä jos kakkavaippa kirvelee. Sen sijaan kyse on siitä, että ei esimerkiksi saa juosta karkuun kauppareissulla vaikka olisi väsynyt tai nälkäinen. Tällaisen säännön ymmärtää jo hyvin pieni lapsi, ja ymmärtää myös sen, että minkä takia sen säännön rikkomisesta tuli hänelle rangaistus.
En puhu. Lue koko keskustelu ja katso kontekstia. Tuolla sanottiin, että väärä teko on väärin aina ja lapsen oloa ym ei tarvitse huomioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap mietipä jos tuo sinun toimintatapasi yleistettäisiin koko yhteiskuntaan. Esim. ylinopeudesta ei silloin saisi sakkoja ja moitteita poliisilta, vaan joku terapeutti tulisi kertomaan lempeällä äänellä, että "huomaan että sinä et jaksaisi ajaa hiljaa, mutta silti pitää muistaa liikenneturvallisuus".
Niin, tästä syystä pikkulapsi ei saa myöskään äänestää, mutta aikuinen saa. Aikuiselle ja pikkulapselle on eri säännöt.
Nykykasvatus joka perustuu siihen että opettaa lapset tunnistamaan tunteita perustuu tutkimustietoon. Pahoittelen, ettet ole saanut itse tällaista kasvatusta. Koska selvästikin olet ihan kuutamolla koko aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinteinen kurikasvatus toimii paremmin kuin positiivinen tunnekasvatus. Se ei ole osaamattomuutta vaan juurikin sitä, että mies tiedostaa miten lasten käytökseen aidosti voi vaikuttaa.
Mutta kun ei kasvatuksen tavoite ole vaikuttaa vain välittömään käytökseen, koneet on sitä varten että nappia painamalla saadaan aikaan tietty toiminto. Kasvatuksella pyritään vaikuttamaan ajatteluun, minäkuvaan, persoonan kehitykseen, taitoihin, tunne-elämään, moraaliin...
Sellainen perhe tai yhteiskunta missä huonosta käytöksestä ei rangaista on käytännössä anarkia. Tämä johtuu siitä, että vaikka kuinka "sanoittaisit" niin silti lapsilla/ihmisillä on oma tahto ja oma etu eikä pääosa heistä ole samaa mieltä läheskään kaikista säännöistä kuin mitä sääntöjen laatija on. Erityisesti tämä korostuu lapsilla joiden ymmärryskyky koskien sääntöjen perusteita on paljon heikompi kuin aikuisilla ja jotka muutenkin ovat paljon epäempaattisempia kuin aikuiset. Tämän vuoksi lapset tarvitsevat keskimäärin paljon enemmän rangaistuksia ja pakottamista kuin mitä aikuiset tarvitsevat käyttäytyäkseen kunnolla.
Olen periaatteessa samaa mieltä, toiminnan SEURAUKSET pitää tehdä näkyviksi ("rangaistus" nimikkeen alle laitetaan sekä seurauksia että vanhempien pikkumaista kostonhimoa) ja lapsiin kuuluu kohdistaa valtaa eikä pelkkää suostuttelua tai pyytämistä heidän etunsa nimissä. Suuttuminen ja käskyttäminen, varsinkin jos toteutuvat hyökkäävästi niin että lapsi säikkyy, eivät kuitenkaan ole kovin tehokkaita tapoja ohjata toimintaa niin että se toivottu käytös olisi yleistettävissä. Ensinnäkin oppiminen, siis ymmärtäminen eikä klassinen ehdollistuminen estyy kun keho on stressissä. Vaikka eipä sen väliä jos mitään ei opeteta/selitetä/perustella/auteta huomaamaan. Haluatko lapsesi oppivan toimimaan oikein vai pelkäämään kiinni jäämistä?
Suuttuminen ei ole väärin, vaan lapsen pitää nähdä, että hänen huonosta käytöksestään ei pidetä. Paras vanhempi on sellainen joka käyttäytyy kuten normaali ihminen, eli juurikin esim. suuttuu, kun sille on perusteena.
On myös ihan oikein, että lapsi pelkää kiinni jäämistä. Jos hän ei sitä pelkää, niin motivaatiota totella epämieluisia käskyjä ei juuri ole. Eli tottelemisesta tulee lapselle käytännössä vapaaehtoista jos kiinnijääminen ei pelota.
Tietenkin lapselle on myös selitettävä, että miksi hänen tekonsa oli väärin ja miksi häntä rangaistiin, jos on epäilys, että lapsi ei sitä ymmärrä. Pienet lapset tarvitsevat yleensä puhuttelun sekä ennen että jälkeen rangaistuksen, ja rangaistuksen on tultava mahdollisimman nopeasti kielletyn teon jälkeen, jotta niiden välinen asiayhteys pysyy selkeänä.
Noissahan ei ole aina kyse siitä, että lapsi olisi tehnyt jotain väärin.
Lapsi voi olla nälkäinen tai väsynyt tai sairastunut.Aikuiselle ei tule mieleenkään ajatella jaksaako lapsi pitkän hoitopäivän jälkeen, tai että olisko kannattanut antaa se välipala. Entä jos olo on huono?
Kun pieni lapsi ei jaksa tai pysty, se ilmaisee itseään ja tyytymättömyyttään tavalla, joka on kehitystasolle tyypillistä, usein kiukuttelulla. Ja TÄHÄN sitä tunteiden sanottamista tarvitaan ennen muuta.
Mutta mitä tekee itsekeskeinen vanhempi? Kiukuttelee lapselle tämän kiukuttelusta (mikä usein johtuu vanhemman omista laiminlyöntien seurauksista ja päätöksistä) jolloin kierre syntyy. Ei vaikuta lapsen silmissä turvalliselle aikuiselle.
Jos lapsi ei ole totellut vanhempaa tai tarhan hoitajaa, niin silloin hän on tehnyt väärin. Väärin tekeminen ei ole kuitattavissa pois sillä, että oli huono olo tai jotain vastaavaa. Tietysti esimerkiksi lapsen nälkäisyyttä, väsymystä ja vastaavaa kannattaa ehkäistä, mutta kielletty teko on silti kielletty teko.
Niin eli vanhemman ei tarvitse huomioida mitä pieni lapsi jaksaa? Raahataan niitä väsyneenä, nälkäsinä kaupasta toiseen ja kun niiden luonnollinen sietokyky on tullut täyteen, alkaa huono käytös, jolloin lapsi tekee väärin ja ansaitsee rangaistuksen?
On aikuisen VASTUULLA tehdä päätöksiä myös lapsen näkökulma huomioden, kehitystason mukaan toki. Koululainen voi jo sietää eri tavalla epämukavuutta kuin 2 v.
Minusta rangaistus kuuluisi silloin vanhemmalle eikä taaperolle, joka ei vaan yksinkertaisesti jaksa enää. Ei voi muuta kuin kiukutella. Sillä ei ole keinoja. Mutta nää kurinpitäjät on niitä, jotka sähisee lapsia tuhmiksi ja rankaisee heitä.
Ei mitään ymmärrystä tai tajua mistään.
Lapsen tulee oppia se, että on osattava käyttäytyä kunnolla vaikka ei olisi mukavaa. Eli vaikka väsyttäisi, olisi nälkäinen tai sietokyky olisi koetuksella, niin ei saa alkaa rikkomaan sääntöjä. Jos lapsi ei tätä opi niin hän ei osaa sitä aikuisenakaan.
Se lapsi ei OPI sillä että sitä rangaistaan siitä et se itkee koko kauppamatkan, ku sillä on paskat hiertäny ihon punaseksi, kun vanhemmat ei ole älynneet tarkistaa vaippaa/alkkareita Se tulisi itkemään seuraavallakin kerralla, vaikka pieksisit sen henkihieveriin "opetuksena". Se ei voi oppia, kun valmiuksia ei ole.
Se lapsi toimii sen mukaan, mitkä sen valmiudet on. Ja mitä isommaksi se kasvaa, sitä paremmat, kehittyneemmät valmiudet ovat. Sitten voi jo vaatia eri tavalla.
Nyt puhut ihan eri asiasta. Ei tässä kukaan ole kieltämässä lasta itkemästä jos kakkavaippa kirvelee. Sen sijaan kyse on siitä, että ei esimerkiksi saa juosta karkuun kauppareissulla vaikka olisi väsynyt tai nälkäinen. Tällaisen säännön ymmärtää jo hyvin pieni lapsi, ja ymmärtää myös sen, että minkä takia sen säännön rikkomisesta tuli hänelle rangaistus.
En puhu. Lue koko keskustelu ja katso kontekstia. Tuolla sanottiin, että väärä teko on väärin aina ja lapsen oloa ym ei tarvitse huomioida.
Ei itkeminen ole väärä teko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi toimia tiiminä kuin niin että isä komentaa ja äiti tukee väliin hössöttämään.
Se antaa lapselle liian suuren vallan. Ottaisin miehenä eron jos vaimo tekisi noin joka tilanteessa. Sanoittaisi vaan tunteita...hohhoijaa
Ole esimerkkinä
Jq jos mies tekee jonkun kasvatusjutun hyvin niin anna myönteistä kannustavaa palautetta sanoin tai elein, se motivoi myös lisäämään vastaavaa käytöstä jatkossakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinteinen kurikasvatus toimii paremmin kuin positiivinen tunnekasvatus. Se ei ole osaamattomuutta vaan juurikin sitä, että mies tiedostaa miten lasten käytökseen aidosti voi vaikuttaa.
Mutta kun ei kasvatuksen tavoite ole vaikuttaa vain välittömään käytökseen, koneet on sitä varten että nappia painamalla saadaan aikaan tietty toiminto. Kasvatuksella pyritään vaikuttamaan ajatteluun, minäkuvaan, persoonan kehitykseen, taitoihin, tunne-elämään, moraaliin...
Sellainen perhe tai yhteiskunta missä huonosta käytöksestä ei rangaista on käytännössä anarkia. Tämä johtuu siitä, että vaikka kuinka "sanoittaisit" niin silti lapsilla/ihmisillä on oma tahto ja oma etu eikä pääosa heistä ole samaa mieltä läheskään kaikista säännöistä kuin mitä sääntöjen laatija on. Erityisesti tämä korostuu lapsilla joiden ymmärryskyky koskien sääntöjen perusteita on paljon heikompi kuin aikuisilla ja jotka muutenkin ovat paljon epäempaattisempia kuin aikuiset. Tämän vuoksi lapset tarvitsevat keskimäärin paljon enemmän rangaistuksia ja pakottamista kuin mitä aikuiset tarvitsevat käyttäytyäkseen kunnolla.
Olen periaatteessa samaa mieltä, toiminnan SEURAUKSET pitää tehdä näkyviksi ("rangaistus" nimikkeen alle laitetaan sekä seurauksia että vanhempien pikkumaista kostonhimoa) ja lapsiin kuuluu kohdistaa valtaa eikä pelkkää suostuttelua tai pyytämistä heidän etunsa nimissä. Suuttuminen ja käskyttäminen, varsinkin jos toteutuvat hyökkäävästi niin että lapsi säikkyy, eivät kuitenkaan ole kovin tehokkaita tapoja ohjata toimintaa niin että se toivottu käytös olisi yleistettävissä. Ensinnäkin oppiminen, siis ymmärtäminen eikä klassinen ehdollistuminen estyy kun keho on stressissä. Vaikka eipä sen väliä jos mitään ei opeteta/selitetä/perustella/auteta huomaamaan. Haluatko lapsesi oppivan toimimaan oikein vai pelkäämään kiinni jäämistä?
Suuttuminen ei ole väärin, vaan lapsen pitää nähdä, että hänen huonosta käytöksestään ei pidetä. Paras vanhempi on sellainen joka käyttäytyy kuten normaali ihminen, eli juurikin esim. suuttuu, kun sille on perusteena.
On myös ihan oikein, että lapsi pelkää kiinni jäämistä. Jos hän ei sitä pelkää, niin motivaatiota totella epämieluisia käskyjä ei juuri ole. Eli tottelemisesta tulee lapselle käytännössä vapaaehtoista jos kiinnijääminen ei pelota.
Tietenkin lapselle on myös selitettävä, että miksi hänen tekonsa oli väärin ja miksi häntä rangaistiin, jos on epäilys, että lapsi ei sitä ymmärrä. Pienet lapset tarvitsevat yleensä puhuttelun sekä ennen että jälkeen rangaistuksen, ja rangaistuksen on tultava mahdollisimman nopeasti kielletyn teon jälkeen, jotta niiden välinen asiayhteys pysyy selkeänä.
Noissahan ei ole aina kyse siitä, että lapsi olisi tehnyt jotain väärin.
Lapsi voi olla nälkäinen tai väsynyt tai sairastunut.Aikuiselle ei tule mieleenkään ajatella jaksaako lapsi pitkän hoitopäivän jälkeen, tai että olisko kannattanut antaa se välipala. Entä jos olo on huono?
Kun pieni lapsi ei jaksa tai pysty, se ilmaisee itseään ja tyytymättömyyttään tavalla, joka on kehitystasolle tyypillistä, usein kiukuttelulla. Ja TÄHÄN sitä tunteiden sanottamista tarvitaan ennen muuta.
Mutta mitä tekee itsekeskeinen vanhempi? Kiukuttelee lapselle tämän kiukuttelusta (mikä usein johtuu vanhemman omista laiminlyöntien seurauksista ja päätöksistä) jolloin kierre syntyy. Ei vaikuta lapsen silmissä turvalliselle aikuiselle.
Jos lapsi ei ole totellut vanhempaa tai tarhan hoitajaa, niin silloin hän on tehnyt väärin. Väärin tekeminen ei ole kuitattavissa pois sillä, että oli huono olo tai jotain vastaavaa. Tietysti esimerkiksi lapsen nälkäisyyttä, väsymystä ja vastaavaa kannattaa ehkäistä, mutta kielletty teko on silti kielletty teko.
Niin eli vanhemman ei tarvitse huomioida mitä pieni lapsi jaksaa? Raahataan niitä väsyneenä, nälkäsinä kaupasta toiseen ja kun niiden luonnollinen sietokyky on tullut täyteen, alkaa huono käytös, jolloin lapsi tekee väärin ja ansaitsee rangaistuksen?
On aikuisen VASTUULLA tehdä päätöksiä myös lapsen näkökulma huomioden, kehitystason mukaan toki. Koululainen voi jo sietää eri tavalla epämukavuutta kuin 2 v.
Minusta rangaistus kuuluisi silloin vanhemmalle eikä taaperolle, joka ei vaan yksinkertaisesti jaksa enää. Ei voi muuta kuin kiukutella. Sillä ei ole keinoja. Mutta nää kurinpitäjät on niitä, jotka sähisee lapsia tuhmiksi ja rankaisee heitä.
Ei mitään ymmärrystä tai tajua mistään.
Lapsen tulee oppia se, että on osattava käyttäytyä kunnolla vaikka ei olisi mukavaa. Eli vaikka väsyttäisi, olisi nälkäinen tai sietokyky olisi koetuksella, niin ei saa alkaa rikkomaan sääntöjä. Jos lapsi ei tätä opi niin hän ei osaa sitä aikuisenakaan.
Se lapsi ei OPI sillä että sitä rangaistaan siitä et se itkee koko kauppamatkan, ku sillä on paskat hiertäny ihon punaseksi, kun vanhemmat ei ole älynneet tarkistaa vaippaa/alkkareita Se tulisi itkemään seuraavallakin kerralla, vaikka pieksisit sen henkihieveriin "opetuksena". Se ei voi oppia, kun valmiuksia ei ole.
Se lapsi toimii sen mukaan, mitkä sen valmiudet on. Ja mitä isommaksi se kasvaa, sitä paremmat, kehittyneemmät valmiudet ovat. Sitten voi jo vaatia eri tavalla.
Nyt puhut ihan eri asiasta. Ei tässä kukaan ole kieltämässä lasta itkemästä jos kakkavaippa kirvelee. Sen sijaan kyse on siitä, että ei esimerkiksi saa juosta karkuun kauppareissulla vaikka olisi väsynyt tai nälkäinen. Tällaisen säännön ymmärtää jo hyvin pieni lapsi, ja ymmärtää myös sen, että minkä takia sen säännön rikkomisesta tuli hänelle rangaistus.
Pieni lapsi juoksee karkuun, koska ei ymmärrä, että vanhempi voi hävitä tai lapselle sattua jotain. Jos isompi lapsi karkailee, niin silloin ei ole vanhemman ja lapsen suhde kunnossa. Tämä siis vanhemman vastuulla, ei lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis aiheeseen: mitä tekisitte miehen suhteen? Yrittäisittekö vaikuttaa miehen kasvatustyyliin ja miten vai antaisitteko vain toimia tavallaan? Ap.
Menisin miehen kanssa jonnekin kasvatuskurssille yhdessä. Jos se ei auta, terapiaan. Miehen tulee ottaa vakavissaan se miten raskasta se tekee sun arjesta käytöksensä takia. Tod.näk. hän ei oikeasti tajua sitä vielä, koska miehet eivät ns. ymmärrä puhetta. Tai siis ymmärtävät, mutta eivät sisäistä sitä jos se poikkeaa omasta kokemuksesta. Hän ei siis tavallaan usko miten raskas tilanne on sinulle. Tätä olisi saatava jotenkin juntattua hänelle tavalla, jolla ymmärtäisi. Yleensä miehet eivät vaan reagoi muuhun kuin etäisyyden ottamiseen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mietipä jos tuo sinun toimintatapasi yleistettäisiin koko yhteiskuntaan. Esim. ylinopeudesta ei silloin saisi sakkoja ja moitteita poliisilta, vaan joku terapeutti tulisi kertomaan lempeällä äänellä, että "huomaan että sinä et jaksaisi ajaa hiljaa, mutta silti pitää muistaa liikenneturvallisuus".
Niin, tästä syystä pikkulapsi ei saa myöskään äänestää, mutta aikuinen saa. Aikuiselle ja pikkulapselle on eri säännöt.
Nykykasvatus joka perustuu siihen että opettaa lapset tunnistamaan tunteita perustuu tutkimustietoon. Pahoittelen, ettet ole saanut itse tällaista kasvatusta. Koska selvästikin olet ihan kuutamolla koko aiheesta.
Kaikki kasvatusaatteet perustuvat tutkimustietoon. Niitä edustavat tutkijat vain kuuluvat eri koulukuntiin.
Kokeilepa vaikka joskus lainata kirjastosta pinkka kasvatusoppaita. Jokaisen niistä on kirjoittanut henkilö joka on "nähnyt valon" ja joka on vakuuttunut siitä, että juuri hänen kasvatuslinjansa on se ainoa oikea.
Huonoja ihan pihalla olevia vanhempia on hurjasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinteinen kurikasvatus toimii paremmin kuin positiivinen tunnekasvatus. Se ei ole osaamattomuutta vaan juurikin sitä, että mies tiedostaa miten lasten käytökseen aidosti voi vaikuttaa.
Mutta kun ei kasvatuksen tavoite ole vaikuttaa vain välittömään käytökseen, koneet on sitä varten että nappia painamalla saadaan aikaan tietty toiminto. Kasvatuksella pyritään vaikuttamaan ajatteluun, minäkuvaan, persoonan kehitykseen, taitoihin, tunne-elämään, moraaliin...
Sellainen perhe tai yhteiskunta missä huonosta käytöksestä ei rangaista on käytännössä anarkia. Tämä johtuu siitä, että vaikka kuinka "sanoittaisit" niin silti lapsilla/ihmisillä on oma tahto ja oma etu eikä pääosa heistä ole samaa mieltä läheskään kaikista säännöistä kuin mitä sääntöjen laatija on. Erityisesti tämä korostuu lapsilla joiden ymmärryskyky koskien sääntöjen perusteita on paljon heikompi kuin aikuisilla ja jotka muutenkin ovat paljon epäempaattisempia kuin aikuiset. Tämän vuoksi lapset tarvitsevat keskimäärin paljon enemmän rangaistuksia ja pakottamista kuin mitä aikuiset tarvitsevat käyttäytyäkseen kunnolla.
Olen periaatteessa samaa mieltä, toiminnan SEURAUKSET pitää tehdä näkyviksi ("rangaistus" nimikkeen alle laitetaan sekä seurauksia että vanhempien pikkumaista kostonhimoa) ja lapsiin kuuluu kohdistaa valtaa eikä pelkkää suostuttelua tai pyytämistä heidän etunsa nimissä. Suuttuminen ja käskyttäminen, varsinkin jos toteutuvat hyökkäävästi niin että lapsi säikkyy, eivät kuitenkaan ole kovin tehokkaita tapoja ohjata toimintaa niin että se toivottu käytös olisi yleistettävissä. Ensinnäkin oppiminen, siis ymmärtäminen eikä klassinen ehdollistuminen estyy kun keho on stressissä. Vaikka eipä sen väliä jos mitään ei opeteta/selitetä/perustella/auteta huomaamaan. Haluatko lapsesi oppivan toimimaan oikein vai pelkäämään kiinni jäämistä?
Suuttuminen ei ole väärin, vaan lapsen pitää nähdä, että hänen huonosta käytöksestään ei pidetä. Paras vanhempi on sellainen joka käyttäytyy kuten normaali ihminen, eli juurikin esim. suuttuu, kun sille on perusteena.
On myös ihan oikein, että lapsi pelkää kiinni jäämistä. Jos hän ei sitä pelkää, niin motivaatiota totella epämieluisia käskyjä ei juuri ole. Eli tottelemisesta tulee lapselle käytännössä vapaaehtoista jos kiinnijääminen ei pelota.
Tietenkin lapselle on myös selitettävä, että miksi hänen tekonsa oli väärin ja miksi häntä rangaistiin, jos on epäilys, että lapsi ei sitä ymmärrä. Pienet lapset tarvitsevat yleensä puhuttelun sekä ennen että jälkeen rangaistuksen, ja rangaistuksen on tultava mahdollisimman nopeasti kielletyn teon jälkeen, jotta niiden välinen asiayhteys pysyy selkeänä.
Noissahan ei ole aina kyse siitä, että lapsi olisi tehnyt jotain väärin.
Lapsi voi olla nälkäinen tai väsynyt tai sairastunut.Aikuiselle ei tule mieleenkään ajatella jaksaako lapsi pitkän hoitopäivän jälkeen, tai että olisko kannattanut antaa se välipala. Entä jos olo on huono?
Kun pieni lapsi ei jaksa tai pysty, se ilmaisee itseään ja tyytymättömyyttään tavalla, joka on kehitystasolle tyypillistä, usein kiukuttelulla. Ja TÄHÄN sitä tunteiden sanottamista tarvitaan ennen muuta.
Mutta mitä tekee itsekeskeinen vanhempi? Kiukuttelee lapselle tämän kiukuttelusta (mikä usein johtuu vanhemman omista laiminlyöntien seurauksista ja päätöksistä) jolloin kierre syntyy. Ei vaikuta lapsen silmissä turvalliselle aikuiselle.
Jos lapsi ei ole totellut vanhempaa tai tarhan hoitajaa, niin silloin hän on tehnyt väärin. Väärin tekeminen ei ole kuitattavissa pois sillä, että oli huono olo tai jotain vastaavaa. Tietysti esimerkiksi lapsen nälkäisyyttä, väsymystä ja vastaavaa kannattaa ehkäistä, mutta kielletty teko on silti kielletty teko.
Niin eli vanhemman ei tarvitse huomioida mitä pieni lapsi jaksaa? Raahataan niitä väsyneenä, nälkäsinä kaupasta toiseen ja kun niiden luonnollinen sietokyky on tullut täyteen, alkaa huono käytös, jolloin lapsi tekee väärin ja ansaitsee rangaistuksen?
On aikuisen VASTUULLA tehdä päätöksiä myös lapsen näkökulma huomioden, kehitystason mukaan toki. Koululainen voi jo sietää eri tavalla epämukavuutta kuin 2 v.
Minusta rangaistus kuuluisi silloin vanhemmalle eikä taaperolle, joka ei vaan yksinkertaisesti jaksa enää. Ei voi muuta kuin kiukutella. Sillä ei ole keinoja. Mutta nää kurinpitäjät on niitä, jotka sähisee lapsia tuhmiksi ja rankaisee heitä.
Ei mitään ymmärrystä tai tajua mistään.
Lapsen tulee oppia se, että on osattava käyttäytyä kunnolla vaikka ei olisi mukavaa. Eli vaikka väsyttäisi, olisi nälkäinen tai sietokyky olisi koetuksella, niin ei saa alkaa rikkomaan sääntöjä. Jos lapsi ei tätä opi niin hän ei osaa sitä aikuisenakaan.
Se lapsi ei OPI sillä että sitä rangaistaan siitä et se itkee koko kauppamatkan, ku sillä on paskat hiertäny ihon punaseksi, kun vanhemmat ei ole älynneet tarkistaa vaippaa/alkkareita Se tulisi itkemään seuraavallakin kerralla, vaikka pieksisit sen henkihieveriin "opetuksena". Se ei voi oppia, kun valmiuksia ei ole.
Se lapsi toimii sen mukaan, mitkä sen valmiudet on. Ja mitä isommaksi se kasvaa, sitä paremmat, kehittyneemmät valmiudet ovat. Sitten voi jo vaatia eri tavalla.
Ja tämän takia niitä tunteita opetellaan sanoittamaan. Lapsi, jolle ei anneta tilaa ja tukea kertoa tunteitaan, vaan joka hiljennetään ja rangaistaan ja syyllistetään piilottamaan tunteensa niiden kohtaamisen ja käsittelyn sijaan, saa eri valmiudet elämässä eteenpäin.
Lapsi joka vaan rääkyy ja riehuu, saa ympäristöltäänkin aivan erilaisen vastaanoton, kuin lapsi joka osaa itse kertoa, että hänellä on joku hätä. Ja tämä vahvistaa ennestään joko negatiivista tai positiivista kierrettä. Empatiaa kokenut lapsi kehittyy eri tavalla, kun se lapsi jota muut karttaa ja mulkoilee pahasti.. Ymmärrättekö, miten tämä kehä toimii?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinteinen kurikasvatus toimii paremmin kuin positiivinen tunnekasvatus. Se ei ole osaamattomuutta vaan juurikin sitä, että mies tiedostaa miten lasten käytökseen aidosti voi vaikuttaa.
Mutta kun ei kasvatuksen tavoite ole vaikuttaa vain välittömään käytökseen, koneet on sitä varten että nappia painamalla saadaan aikaan tietty toiminto. Kasvatuksella pyritään vaikuttamaan ajatteluun, minäkuvaan, persoonan kehitykseen, taitoihin, tunne-elämään, moraaliin...
Sellainen perhe tai yhteiskunta missä huonosta käytöksestä ei rangaista on käytännössä anarkia. Tämä johtuu siitä, että vaikka kuinka "sanoittaisit" niin silti lapsilla/ihmisillä on oma tahto ja oma etu eikä pääosa heistä ole samaa mieltä läheskään kaikista säännöistä kuin mitä sääntöjen laatija on. Erityisesti tämä korostuu lapsilla joiden ymmärryskyky koskien sääntöjen perusteita on paljon heikompi kuin aikuisilla ja jotka muutenkin ovat paljon epäempaattisempia kuin aikuiset. Tämän vuoksi lapset tarvitsevat keskimäärin paljon enemmän rangaistuksia ja pakottamista kuin mitä aikuiset tarvitsevat käyttäytyäkseen kunnolla.
Olen periaatteessa samaa mieltä, toiminnan SEURAUKSET pitää tehdä näkyviksi ("rangaistus" nimikkeen alle laitetaan sekä seurauksia että vanhempien pikkumaista kostonhimoa) ja lapsiin kuuluu kohdistaa valtaa eikä pelkkää suostuttelua tai pyytämistä heidän etunsa nimissä. Suuttuminen ja käskyttäminen, varsinkin jos toteutuvat hyökkäävästi niin että lapsi säikkyy, eivät kuitenkaan ole kovin tehokkaita tapoja ohjata toimintaa niin että se toivottu käytös olisi yleistettävissä. Ensinnäkin oppiminen, siis ymmärtäminen eikä klassinen ehdollistuminen estyy kun keho on stressissä. Vaikka eipä sen väliä jos mitään ei opeteta/selitetä/perustella/auteta huomaamaan. Haluatko lapsesi oppivan toimimaan oikein vai pelkäämään kiinni jäämistä?
Suuttuminen ei ole väärin, vaan lapsen pitää nähdä, että hänen huonosta käytöksestään ei pidetä. Paras vanhempi on sellainen joka käyttäytyy kuten normaali ihminen, eli juurikin esim. suuttuu, kun sille on perusteena.
On myös ihan oikein, että lapsi pelkää kiinni jäämistä. Jos hän ei sitä pelkää, niin motivaatiota totella epämieluisia käskyjä ei juuri ole. Eli tottelemisesta tulee lapselle käytännössä vapaaehtoista jos kiinnijääminen ei pelota.
Tietenkin lapselle on myös selitettävä, että miksi hänen tekonsa oli väärin ja miksi häntä rangaistiin, jos on epäilys, että lapsi ei sitä ymmärrä. Pienet lapset tarvitsevat yleensä puhuttelun sekä ennen että jälkeen rangaistuksen, ja rangaistuksen on tultava mahdollisimman nopeasti kielletyn teon jälkeen, jotta niiden välinen asiayhteys pysyy selkeänä.
Noissahan ei ole aina kyse siitä, että lapsi olisi tehnyt jotain väärin.
Lapsi voi olla nälkäinen tai väsynyt tai sairastunut.Aikuiselle ei tule mieleenkään ajatella jaksaako lapsi pitkän hoitopäivän jälkeen, tai että olisko kannattanut antaa se välipala. Entä jos olo on huono?
Kun pieni lapsi ei jaksa tai pysty, se ilmaisee itseään ja tyytymättömyyttään tavalla, joka on kehitystasolle tyypillistä, usein kiukuttelulla. Ja TÄHÄN sitä tunteiden sanottamista tarvitaan ennen muuta.
Mutta mitä tekee itsekeskeinen vanhempi? Kiukuttelee lapselle tämän kiukuttelusta (mikä usein johtuu vanhemman omista laiminlyöntien seurauksista ja päätöksistä) jolloin kierre syntyy. Ei vaikuta lapsen silmissä turvalliselle aikuiselle.
Jos lapsi ei ole totellut vanhempaa tai tarhan hoitajaa, niin silloin hän on tehnyt väärin. Väärin tekeminen ei ole kuitattavissa pois sillä, että oli huono olo tai jotain vastaavaa. Tietysti esimerkiksi lapsen nälkäisyyttä, väsymystä ja vastaavaa kannattaa ehkäistä, mutta kielletty teko on silti kielletty teko.
Niin eli vanhemman ei tarvitse huomioida mitä pieni lapsi jaksaa? Raahataan niitä väsyneenä, nälkäsinä kaupasta toiseen ja kun niiden luonnollinen sietokyky on tullut täyteen, alkaa huono käytös, jolloin lapsi tekee väärin ja ansaitsee rangaistuksen?
On aikuisen VASTUULLA tehdä päätöksiä myös lapsen näkökulma huomioden, kehitystason mukaan toki. Koululainen voi jo sietää eri tavalla epämukavuutta kuin 2 v.
Minusta rangaistus kuuluisi silloin vanhemmalle eikä taaperolle, joka ei vaan yksinkertaisesti jaksa enää. Ei voi muuta kuin kiukutella. Sillä ei ole keinoja. Mutta nää kurinpitäjät on niitä, jotka sähisee lapsia tuhmiksi ja rankaisee heitä.
Ei mitään ymmärrystä tai tajua mistään.
Lapsen tulee oppia se, että on osattava käyttäytyä kunnolla vaikka ei olisi mukavaa. Eli vaikka väsyttäisi, olisi nälkäinen tai sietokyky olisi koetuksella, niin ei saa alkaa rikkomaan sääntöjä. Jos lapsi ei tätä opi niin hän ei osaa sitä aikuisenakaan.
Se lapsi ei OPI sillä että sitä rangaistaan siitä et se itkee koko kauppamatkan, ku sillä on paskat hiertäny ihon punaseksi, kun vanhemmat ei ole älynneet tarkistaa vaippaa/alkkareita Se tulisi itkemään seuraavallakin kerralla, vaikka pieksisit sen henkihieveriin "opetuksena". Se ei voi oppia, kun valmiuksia ei ole.
Se lapsi toimii sen mukaan, mitkä sen valmiudet on. Ja mitä isommaksi se kasvaa, sitä paremmat, kehittyneemmät valmiudet ovat. Sitten voi jo vaatia eri tavalla.
Nyt puhut ihan eri asiasta. Ei tässä kukaan ole kieltämässä lasta itkemästä jos kakkavaippa kirvelee. Sen sijaan kyse on siitä, että ei esimerkiksi saa juosta karkuun kauppareissulla vaikka olisi väsynyt tai nälkäinen. Tällaisen säännön ymmärtää jo hyvin pieni lapsi, ja ymmärtää myös sen, että minkä takia sen säännön rikkomisesta tuli hänelle rangaistus.
En puhu. Lue koko keskustelu ja katso kontekstia. Tuolla sanottiin, että väärä teko on väärin aina ja lapsen oloa ym ei tarvitse huomioida.
Ei itkeminen ole väärä teko.
Itkeminen ja huutaminen ja kiukuttelu, kun vanhempi kieltää toistuvasti? Ok. No eipä tullut tähän mennessä ilmi. Kiukuttelu kävi tähän mennessä "väärinteosta"
No vaihdetaan esimerkkiin kakkavaipoissa/kakat housuissa huutamiseksi ja riehumiseksi. Muuttaako jotain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mietipä jos tuo sinun toimintatapasi yleistettäisiin koko yhteiskuntaan. Esim. ylinopeudesta ei silloin saisi sakkoja ja moitteita poliisilta, vaan joku terapeutti tulisi kertomaan lempeällä äänellä, että "huomaan että sinä et jaksaisi ajaa hiljaa, mutta silti pitää muistaa liikenneturvallisuus".
Niin, tästä syystä pikkulapsi ei saa myöskään äänestää, mutta aikuinen saa. Aikuiselle ja pikkulapselle on eri säännöt.
Nykykasvatus joka perustuu siihen että opettaa lapset tunnistamaan tunteita perustuu tutkimustietoon. Pahoittelen, ettet ole saanut itse tällaista kasvatusta. Koska selvästikin olet ihan kuutamolla koko aiheesta.
Ekaluokkalainen ei saa äänestää mutta voi joutua jälki-istuntoon. 15-vuotias taas ei saa hänkään äänestää, mutta voi saada sakot tai joutua nuorisovankilaan. "Nykykasvatuksen" tuntemus ei selvästikään ole kovin laajalle levinnyttä....
Huhhuh kirjoitti:
Parempi toimia tiiminä kuin niin että isä komentaa ja äiti tukee väliin hössöttämään.
Se antaa lapselle liian suuren vallan. Ottaisin miehenä eron jos vaimo tekisi noin joka tilanteessa. Sanoittaisi vaan tunteita...hohhoijaa
Minä taas en katsois miestä, joka ei kestä lasten tunteita eikä kasvata heitä rakentavalla tavalla ja jolla ei olis edes alkeellista ymmärrystä lapsen kehityksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinteinen kurikasvatus toimii paremmin kuin positiivinen tunnekasvatus. Se ei ole osaamattomuutta vaan juurikin sitä, että mies tiedostaa miten lasten käytökseen aidosti voi vaikuttaa.
Mutta kun ei kasvatuksen tavoite ole vaikuttaa vain välittömään käytökseen, koneet on sitä varten että nappia painamalla saadaan aikaan tietty toiminto. Kasvatuksella pyritään vaikuttamaan ajatteluun, minäkuvaan, persoonan kehitykseen, taitoihin, tunne-elämään, moraaliin...
Sellainen perhe tai yhteiskunta missä huonosta käytöksestä ei rangaista on käytännössä anarkia. Tämä johtuu siitä, että vaikka kuinka "sanoittaisit" niin silti lapsilla/ihmisillä on oma tahto ja oma etu eikä pääosa heistä ole samaa mieltä läheskään kaikista säännöistä kuin mitä sääntöjen laatija on. Erityisesti tämä korostuu lapsilla joiden ymmärryskyky koskien sääntöjen perusteita on paljon heikompi kuin aikuisilla ja jotka muutenkin ovat paljon epäempaattisempia kuin aikuiset. Tämän vuoksi lapset tarvitsevat keskimäärin paljon enemmän rangaistuksia ja pakottamista kuin mitä aikuiset tarvitsevat käyttäytyäkseen kunnolla.
Olen periaatteessa samaa mieltä, toiminnan SEURAUKSET pitää tehdä näkyviksi ("rangaistus" nimikkeen alle laitetaan sekä seurauksia että vanhempien pikkumaista kostonhimoa) ja lapsiin kuuluu kohdistaa valtaa eikä pelkkää suostuttelua tai pyytämistä heidän etunsa nimissä. Suuttuminen ja käskyttäminen, varsinkin jos toteutuvat hyökkäävästi niin että lapsi säikkyy, eivät kuitenkaan ole kovin tehokkaita tapoja ohjata toimintaa niin että se toivottu käytös olisi yleistettävissä. Ensinnäkin oppiminen, siis ymmärtäminen eikä klassinen ehdollistuminen estyy kun keho on stressissä. Vaikka eipä sen väliä jos mitään ei opeteta/selitetä/perustella/auteta huomaamaan. Haluatko lapsesi oppivan toimimaan oikein vai pelkäämään kiinni jäämistä?
Suuttuminen ei ole väärin, vaan lapsen pitää nähdä, että hänen huonosta käytöksestään ei pidetä. Paras vanhempi on sellainen joka käyttäytyy kuten normaali ihminen, eli juurikin esim. suuttuu, kun sille on perusteena.
On myös ihan oikein, että lapsi pelkää kiinni jäämistä. Jos hän ei sitä pelkää, niin motivaatiota totella epämieluisia käskyjä ei juuri ole. Eli tottelemisesta tulee lapselle käytännössä vapaaehtoista jos kiinnijääminen ei pelota.
Tietenkin lapselle on myös selitettävä, että miksi hänen tekonsa oli väärin ja miksi häntä rangaistiin, jos on epäilys, että lapsi ei sitä ymmärrä. Pienet lapset tarvitsevat yleensä puhuttelun sekä ennen että jälkeen rangaistuksen, ja rangaistuksen on tultava mahdollisimman nopeasti kielletyn teon jälkeen, jotta niiden välinen asiayhteys pysyy selkeänä.
Noissahan ei ole aina kyse siitä, että lapsi olisi tehnyt jotain väärin.
Lapsi voi olla nälkäinen tai väsynyt tai sairastunut.Aikuiselle ei tule mieleenkään ajatella jaksaako lapsi pitkän hoitopäivän jälkeen, tai että olisko kannattanut antaa se välipala. Entä jos olo on huono?
Kun pieni lapsi ei jaksa tai pysty, se ilmaisee itseään ja tyytymättömyyttään tavalla, joka on kehitystasolle tyypillistä, usein kiukuttelulla. Ja TÄHÄN sitä tunteiden sanottamista tarvitaan ennen muuta.
Mutta mitä tekee itsekeskeinen vanhempi? Kiukuttelee lapselle tämän kiukuttelusta (mikä usein johtuu vanhemman omista laiminlyöntien seurauksista ja päätöksistä) jolloin kierre syntyy. Ei vaikuta lapsen silmissä turvalliselle aikuiselle.
Jos lapsi ei ole totellut vanhempaa tai tarhan hoitajaa, niin silloin hän on tehnyt väärin. Väärin tekeminen ei ole kuitattavissa pois sillä, että oli huono olo tai jotain vastaavaa. Tietysti esimerkiksi lapsen nälkäisyyttä, väsymystä ja vastaavaa kannattaa ehkäistä, mutta kielletty teko on silti kielletty teko.
Niin eli vanhemman ei tarvitse huomioida mitä pieni lapsi jaksaa? Raahataan niitä väsyneenä, nälkäsinä kaupasta toiseen ja kun niiden luonnollinen sietokyky on tullut täyteen, alkaa huono käytös, jolloin lapsi tekee väärin ja ansaitsee rangaistuksen?
On aikuisen VASTUULLA tehdä päätöksiä myös lapsen näkökulma huomioden, kehitystason mukaan toki. Koululainen voi jo sietää eri tavalla epämukavuutta kuin 2 v.
Minusta rangaistus kuuluisi silloin vanhemmalle eikä taaperolle, joka ei vaan yksinkertaisesti jaksa enää. Ei voi muuta kuin kiukutella. Sillä ei ole keinoja. Mutta nää kurinpitäjät on niitä, jotka sähisee lapsia tuhmiksi ja rankaisee heitä.
Ei mitään ymmärrystä tai tajua mistään.
Lapsen tulee oppia se, että on osattava käyttäytyä kunnolla vaikka ei olisi mukavaa. Eli vaikka väsyttäisi, olisi nälkäinen tai sietokyky olisi koetuksella, niin ei saa alkaa rikkomaan sääntöjä. Jos lapsi ei tätä opi niin hän ei osaa sitä aikuisenakaan.
Se lapsi ei OPI sillä että sitä rangaistaan siitä et se itkee koko kauppamatkan, ku sillä on paskat hiertäny ihon punaseksi, kun vanhemmat ei ole älynneet tarkistaa vaippaa/alkkareita Se tulisi itkemään seuraavallakin kerralla, vaikka pieksisit sen henkihieveriin "opetuksena". Se ei voi oppia, kun valmiuksia ei ole.
Se lapsi toimii sen mukaan, mitkä sen valmiudet on. Ja mitä isommaksi se kasvaa, sitä paremmat, kehittyneemmät valmiudet ovat. Sitten voi jo vaatia eri tavalla.
Ja tämän takia niitä tunteita opetellaan sanoittamaan. Lapsi, jolle ei anneta tilaa ja tukea kertoa tunteitaan, vaan joka hiljennetään ja rangaistaan ja syyllistetään piilottamaan tunteensa niiden kohtaamisen ja käsittelyn sijaan, saa eri valmiudet elämässä eteenpäin.
Lapsi joka vaan rääkyy ja riehuu, saa ympäristöltäänkin aivan erilaisen vastaanoton, kuin lapsi joka osaa itse kertoa, että hänellä on joku hätä. Ja tämä vahvistaa ennestään joko negatiivista tai positiivista kierrettä. Empatiaa kokenut lapsi kehittyy eri tavalla, kun se lapsi jota muut karttaa ja mulkoilee pahasti.. Ymmärrättekö, miten tämä kehä toimii?
Kaaos päiväkodeissa ja kouluissa on lisääntynyt merkittävästi. Ei taida kovin hyvin toimia tämä sanoituslinja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinteinen kurikasvatus toimii paremmin kuin positiivinen tunnekasvatus. Se ei ole osaamattomuutta vaan juurikin sitä, että mies tiedostaa miten lasten käytökseen aidosti voi vaikuttaa.
Mutta kun ei kasvatuksen tavoite ole vaikuttaa vain välittömään käytökseen, koneet on sitä varten että nappia painamalla saadaan aikaan tietty toiminto. Kasvatuksella pyritään vaikuttamaan ajatteluun, minäkuvaan, persoonan kehitykseen, taitoihin, tunne-elämään, moraaliin...
Sellainen perhe tai yhteiskunta missä huonosta käytöksestä ei rangaista on käytännössä anarkia. Tämä johtuu siitä, että vaikka kuinka "sanoittaisit" niin silti lapsilla/ihmisillä on oma tahto ja oma etu eikä pääosa heistä ole samaa mieltä läheskään kaikista säännöistä kuin mitä sääntöjen laatija on. Erityisesti tämä korostuu lapsilla joiden ymmärryskyky koskien sääntöjen perusteita on paljon heikompi kuin aikuisilla ja jotka muutenkin ovat paljon epäempaattisempia kuin aikuiset. Tämän vuoksi lapset tarvitsevat keskimäärin paljon enemmän rangaistuksia ja pakottamista kuin mitä aikuiset tarvitsevat käyttäytyäkseen kunnolla.
Olen periaatteessa samaa mieltä, toiminnan SEURAUKSET pitää tehdä näkyviksi ("rangaistus" nimikkeen alle laitetaan sekä seurauksia että vanhempien pikkumaista kostonhimoa) ja lapsiin kuuluu kohdistaa valtaa eikä pelkkää suostuttelua tai pyytämistä heidän etunsa nimissä. Suuttuminen ja käskyttäminen, varsinkin jos toteutuvat hyökkäävästi niin että lapsi säikkyy, eivät kuitenkaan ole kovin tehokkaita tapoja ohjata toimintaa niin että se toivottu käytös olisi yleistettävissä. Ensinnäkin oppiminen, siis ymmärtäminen eikä klassinen ehdollistuminen estyy kun keho on stressissä. Vaikka eipä sen väliä jos mitään ei opeteta/selitetä/perustella/auteta huomaamaan. Haluatko lapsesi oppivan toimimaan oikein vai pelkäämään kiinni jäämistä?
Suuttuminen ei ole väärin, vaan lapsen pitää nähdä, että hänen huonosta käytöksestään ei pidetä. Paras vanhempi on sellainen joka käyttäytyy kuten normaali ihminen, eli juurikin esim. suuttuu, kun sille on perusteena.
On myös ihan oikein, että lapsi pelkää kiinni jäämistä. Jos hän ei sitä pelkää, niin motivaatiota totella epämieluisia käskyjä ei juuri ole. Eli tottelemisesta tulee lapselle käytännössä vapaaehtoista jos kiinnijääminen ei pelota.
Tietenkin lapselle on myös selitettävä, että miksi hänen tekonsa oli väärin ja miksi häntä rangaistiin, jos on epäilys, että lapsi ei sitä ymmärrä. Pienet lapset tarvitsevat yleensä puhuttelun sekä ennen että jälkeen rangaistuksen, ja rangaistuksen on tultava mahdollisimman nopeasti kielletyn teon jälkeen, jotta niiden välinen asiayhteys pysyy selkeänä.
Noissahan ei ole aina kyse siitä, että lapsi olisi tehnyt jotain väärin.
Lapsi voi olla nälkäinen tai väsynyt tai sairastunut.Aikuiselle ei tule mieleenkään ajatella jaksaako lapsi pitkän hoitopäivän jälkeen, tai että olisko kannattanut antaa se välipala. Entä jos olo on huono?
Kun pieni lapsi ei jaksa tai pysty, se ilmaisee itseään ja tyytymättömyyttään tavalla, joka on kehitystasolle tyypillistä, usein kiukuttelulla. Ja TÄHÄN sitä tunteiden sanottamista tarvitaan ennen muuta.
Mutta mitä tekee itsekeskeinen vanhempi? Kiukuttelee lapselle tämän kiukuttelusta (mikä usein johtuu vanhemman omista laiminlyöntien seurauksista ja päätöksistä) jolloin kierre syntyy. Ei vaikuta lapsen silmissä turvalliselle aikuiselle.
Jos lapsi ei ole totellut vanhempaa tai tarhan hoitajaa, niin silloin hän on tehnyt väärin. Väärin tekeminen ei ole kuitattavissa pois sillä, että oli huono olo tai jotain vastaavaa. Tietysti esimerkiksi lapsen nälkäisyyttä, väsymystä ja vastaavaa kannattaa ehkäistä, mutta kielletty teko on silti kielletty teko.
Niin eli vanhemman ei tarvitse huomioida mitä pieni lapsi jaksaa? Raahataan niitä väsyneenä, nälkäsinä kaupasta toiseen ja kun niiden luonnollinen sietokyky on tullut täyteen, alkaa huono käytös, jolloin lapsi tekee väärin ja ansaitsee rangaistuksen?
On aikuisen VASTUULLA tehdä päätöksiä myös lapsen näkökulma huomioden, kehitystason mukaan toki. Koululainen voi jo sietää eri tavalla epämukavuutta kuin 2 v.
Minusta rangaistus kuuluisi silloin vanhemmalle eikä taaperolle, joka ei vaan yksinkertaisesti jaksa enää. Ei voi muuta kuin kiukutella. Sillä ei ole keinoja. Mutta nää kurinpitäjät on niitä, jotka sähisee lapsia tuhmiksi ja rankaisee heitä.
Ei mitään ymmärrystä tai tajua mistään.
Lapsen tulee oppia se, että on osattava käyttäytyä kunnolla vaikka ei olisi mukavaa. Eli vaikka väsyttäisi, olisi nälkäinen tai sietokyky olisi koetuksella, niin ei saa alkaa rikkomaan sääntöjä. Jos lapsi ei tätä opi niin hän ei osaa sitä aikuisenakaan.
Se lapsi ei OPI sillä että sitä rangaistaan siitä et se itkee koko kauppamatkan, ku sillä on paskat hiertäny ihon punaseksi, kun vanhemmat ei ole älynneet tarkistaa vaippaa/alkkareita Se tulisi itkemään seuraavallakin kerralla, vaikka pieksisit sen henkihieveriin "opetuksena". Se ei voi oppia, kun valmiuksia ei ole.
Se lapsi toimii sen mukaan, mitkä sen valmiudet on. Ja mitä isommaksi se kasvaa, sitä paremmat, kehittyneemmät valmiudet ovat. Sitten voi jo vaatia eri tavalla.
Ja tämän takia niitä tunteita opetellaan sanoittamaan. Lapsi, jolle ei anneta tilaa ja tukea kertoa tunteitaan, vaan joka hiljennetään ja rangaistaan ja syyllistetään piilottamaan tunteensa niiden kohtaamisen ja käsittelyn sijaan, saa eri valmiudet elämässä eteenpäin.
Lapsi joka vaan rääkyy ja riehuu, saa ympäristöltäänkin aivan erilaisen vastaanoton, kuin lapsi joka osaa itse kertoa, että hänellä on joku hätä. Ja tämä vahvistaa ennestään joko negatiivista tai positiivista kierrettä. Empatiaa kokenut lapsi kehittyy eri tavalla, kun se lapsi jota muut karttaa ja mulkoilee pahasti.. Ymmärrättekö, miten tämä kehä toimii?
Kaaos päiväkodeissa ja kouluissa on lisääntynyt merkittävästi. Ei taida kovin hyvin toimia tämä sanoituslinja.
Eipä toiminut kurikaan. Niin paljon jätti jälkeensä.
Itse uskon, että ongelmana on nykyään enemmän välinpitämättömyys. Ei jakseta kasvattaa.
Tai loputon neuvottelu lasten kanssa, joka virheellisesti sekoitetaan tunteiden sanoittamiseen.
Alue: Aihe vapaa
On selvää että sinä et oksennustautisena itsekään halua syödä mitään, mutta jos joku tuputtaa väkisin syömään ruokaa? Miltä tuntuis?! TUHMA, PAHA! Ja siihen sanktiot päälle, kun et "totellut tätiä". Tiedän monia, joille jäänyt elinikäiset traumat esim tuollaisista ruokailutilanteista
Ootko sekaisin? Etkö tosiaan ymmärrä, että pahalla ololla voi olla valtava merkitys?
Monet ihmisten pelot on syntyneet lapsuudessa. Toivottavasti et ole (ollutkaan) kenestäkään minkäänlaisessa kasvatusvastuussa.