Mies ei osaa kasvattaa lapsia
Mieheni ja minun kasvatustyylit ovat jokseenkin erilaiset ja pelkään mieheni toiminnan vaikuttavan lastamme kehitykseen. Hän ei esimerkiksi juurikaan ymmärrä tunnetaitojen merkitystä eikä osaa nähdä lapsen toiminnan taakse. Pidän hänen kasvatustyyliään liian kovana ja sellaisena, mikä ei auta lasta eteenpäin ja oppimaan toiminnastaan.
Mitä tekisitte tilanteessa? Pitäisikö yrittää "kouluttaa" miestä vai antaa hänen kasvattaa omalla tyylillään?
Kommentit (86)
Miksi menit sen kanssa lisääntymään? Ettekö puhuneet yhtään lasten kasvatuksesta etukäteen?
Eikä osaa yhtään ennakoida eikä osoittaa empatiaa kiukuttelevalle lapselle, vaan hermostuu kiukkuamisesta. Ap.
Eikö tullut mieleen puhua näistä asioista ennen lasten tekoa? Hitto että inhoan näitä lässyttäjävinkuiitoja, jotka on vain menneet lisääntymään junttien kanssa ilman mitään keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi menit sen kanssa lisääntymään? Ettekö puhuneet yhtään lasten kasvatuksesta etukäteen?
Kyllä puhuttiin ja mikään ei viitannut siihen, ettei mies osaisi tällaisia! Päinvastoin! Mies on itsekin myöntänyt, ettei olisi uskonut olevansa niin "huono", kuin on. Ap.
Yrittäisin kouluttaa ja todennäköisesti epäonnistuisin.
Ja olenkin yrittänyt kouluttaa omaa miestäni, joka ei kestä lasten harmia tai sinnikkyyttä joten antaa kaikessa aina periksi, esim. mun poissaollessa pienten koululaisten puhelinajat on 8-12h/pv ja ensisijaisina tarvikkeina sipsit ja karkki. Koulutus ei ole toiminut, joten en juurikaan viitsi olla poissa ellei ole pakko.
Vierailija kirjoitti:
No keskustele sen miehesi kanssa!
Olen keskustellut lukemattomia kertoja ja mies aina välillä jaksaa muuttaa toimintatapaansa, mutta sitten aina palaa vanhaan....ap.
Perinteinen kurikasvatus toimii paremmin kuin positiivinen tunnekasvatus. Se ei ole osaamattomuutta vaan juurikin sitä, että mies tiedostaa miten lasten käytökseen aidosti voi vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäisin kouluttaa ja todennäköisesti epäonnistuisin.
Ja olenkin yrittänyt kouluttaa omaa miestäni, joka ei kestä lasten harmia tai sinnikkyyttä joten antaa kaikessa aina periksi, esim. mun poissaollessa pienten koululaisten puhelinajat on 8-12h/pv ja ensisijaisina tarvikkeina sipsit ja karkki. Koulutus ei ole toiminut, joten en juurikaan viitsi olla poissa ellei ole pakko.
Ja itse olen aivan uupunut kouluttamiseen! Miksei vain voi ymmärtää sitä lasten kanssa toimivaa oikeaa lempeää tulokulma ja sisäistää toimintatavaksi! Ja kuitenkin arvostan pysyvää isäsuhdetta sen verran etten tämän takia eroa, sillä lapsilla on kuitenkin rakastava isä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Perinteinen kurikasvatus toimii paremmin kuin positiivinen tunnekasvatus. Se ei ole osaamattomuutta vaan juurikin sitä, että mies tiedostaa miten lasten käytökseen aidosti voi vaikuttaa.
Olet väärässä.
Mä olen tavannut vain kahden sortin miehiä, noita suuttujia ja sitten välttelijöitä jotka luikkii tilanteesta tai ohittaa lapsen kuin hän olisi ilmaa (vaikka olisivat tilanteessa ainoana aikuisena). En tiedä mistä noita puhujamiehiä löytyisi...
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tavannut vain kahden sortin miehiä, noita suuttujia ja sitten välttelijöitä jotka luikkii tilanteesta tai ohittaa lapsen kuin hän olisi ilmaa (vaikka olisivat tilanteessa ainoana aikuisena). En tiedä mistä noita puhujamiehiä löytyisi...
Mielenkiinnosta kysyn, oletko esim työsi puolesta paljon tekemisissä perheiden kanssa? Tai onko sinulla siis paljonkin otantaa?
Meillä tuollaisia oli molemmat vanhemmat. Harmi kun lapsi ei itse saa valita seuraansa kuin vasta aikuisena.
Ap mietipä jos tuo sinun toimintatapasi yleistettäisiin koko yhteiskuntaan. Esim. ylinopeudesta ei silloin saisi sakkoja ja moitteita poliisilta, vaan joku terapeutti tulisi kertomaan lempeällä äänellä, että "huomaan että sinä et jaksaisi ajaa hiljaa, mutta silti pitää muistaa liikenneturvallisuus".
Vierailija kirjoitti:
Perinteinen kurikasvatus toimii paremmin kuin positiivinen tunnekasvatus. Se ei ole osaamattomuutta vaan juurikin sitä, että mies tiedostaa miten lasten käytökseen aidosti voi vaikuttaa.
Mutta kun ei kasvatuksen tavoite ole vaikuttaa vain välittömään käytökseen, koneet on sitä varten että nappia painamalla saadaan aikaan tietty toiminto. Kasvatuksella pyritään vaikuttamaan ajatteluun, minäkuvaan, persoonan kehitykseen, taitoihin, tunne-elämään, moraaliin...
Miehet ovat konservatiivisempia kuin me naiset. Tämä näkyy myös kasvatustyylissä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tavannut vain kahden sortin miehiä, noita suuttujia ja sitten välttelijöitä jotka luikkii tilanteesta tai ohittaa lapsen kuin hän olisi ilmaa (vaikka olisivat tilanteessa ainoana aikuisena). En tiedä mistä noita puhujamiehiä löytyisi...
Puhujamiehiä löytyy joka baarista, mutta sitten kun tarvitaan tekijämiehiä niin pohjois- ja itäsuomesta kannattaa etsiä. Muualla pelkkiä vätyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tavannut vain kahden sortin miehiä, noita suuttujia ja sitten välttelijöitä jotka luikkii tilanteesta tai ohittaa lapsen kuin hän olisi ilmaa (vaikka olisivat tilanteessa ainoana aikuisena). En tiedä mistä noita puhujamiehiä löytyisi...
Mielenkiinnosta kysyn, oletko esim työsi puolesta paljon tekemisissä perheiden kanssa? Tai onko sinulla siis paljonkin otantaa?
Itse asiassa kyllä, mutta myönnän että konteksti jossa perheitä tapaan aiheuttaa vääristynyttä otantaa. Mutta tottahan tästä puhutaan kavereiden kesken, sekä miesten että naisten, ja näkeehän tuon jo kaupassakin että kuka sen karkkilaarilla kiukuttelevan lapsen kanssa luo (rakentavan) kontaktin jos molemmat vanhemmat on mukana.
Esimerkiksi, jos pieni lapsemme käyttäytyy aggressiivisesti hän on ainoastaan vihainen lapselle eikö auta häntä ymmärtämään tunnetta ja toimintaa. Ei sanoita tilannetta eikä tarjoa vaihtoehtoista toimintatapaa. Ei vahvista positiivista käytöstä jne. Ap.