Iäkäs ongelmakoira ja oma jaksaminen

Voit viedä jo noin vanhan koiran lopetettavaksi. Kaduttaa, etten vienyt omaa koiraani ajoissa. Silläkin oli jatkuvaa ripulia. Koira voi kärsiä, vaikkei ihminen sitä huomaa.

Tuttavallani oli vanha koira joka ei juuri liikkunut ja laski alleen kaiken. Oli vaan niin kauheaa ajatella sen lopettamista, tuttava ei tahtonut kestää ajatusta että koira on poissa.

Hän aavisteli että koiralla oli kipuja sen muuttuneen.käytöksen tähden, mutta......

Sitten kun koira ei enää kyennyt nousemaan jaloilleen se vihdoin vietiin piikille. Ihan hirveää. Ymmärtäisin jos koirilla olisi hoitokoteja kuten ihmisillä, mutta tätä en. Koira nukahtaa ikiuneen kivuttomasti, mikä siinä on niin vastustettavaa? Kunniallinen loppu, sen omistaja on velkaa uskolliselle ystävälle joka kärsii.

Kokeile sitä häkkijuttua. Häkki seinän viereen. Laita pyyhe häkin päälle niin, että häkin sivut peittyy pyyhkeellä ja etuosaan on näkyvyys johonkin rauhalliseen.

Oma koirani haukkui kovasti jäädessään ulos odottamaan, kun kävin kaupassa äkkiä. Heti kun kaupan pihaan hankittiin häkki, jossa on näköyhteys vain eteenpäin, loppui haukkuminen. Ei haukkunut edes, jos oli viereisessä kopissa toinen koira.

Vanha koira ansaitsee mahdollisuuden muualla. Jos koira on pieni, 13 vuotias koiran ikä vastaa 52 vuotiaan ihmisen ikää. Eli ei kovin iäkäs.

Anna koira eläinsuojeluyhdistykselle tai näihin rescue paikkoihin.

Tämä on joidenkin mielestä julma kommentti, mutta... koira on koira. Ei kenenkään tarvitse omaa elämää rapauttaa koiran päävikojen takia. Joku tolkku nyt siihen että miten pitkään täytyy omaa mielenterveyttä raastaa _eläimen_ ylitsepääsemättömien ongelmien vuoksi.

Tässä ap on tehnyt todellakin voitavansa ja vielä enemmänkin koiran hyvinvoinnin eteen, joten lopettakaa te täydelliset koiranomistajat tuollainen hurskas kommentointi siitä, miten ei missään nimessä saa viedä piikille. On armollista koiralle ja myös itselle ymmärtää tehdä päätös siinä vaiheessa, kun yhteinen elämä käy kummallekin liian raskaaksi.

Sanoisin, että kukaan ei halua ottaa kotiinsa moniongelmaista koiraa riesaksi. Tässäkin tapauksessa on kyse kodinvaihtajasta. Kotia vaihtoi, koska tosiasiassa se koira oli liian raskas hoidettavaksi siellä edellisessäkin perheessä.

Minä etsin omalle kodinvaihtaja ongelmakoiralle pari vuotta uutta kotia. Pelkoagressiivinen ei sovi tiheästi asutulle alueelle, eikä tämä minun koira edes lapsiperheeseenkään. Lisäksi en voinut luvata, etteikö se haukkuisi uudessa paikassa uusille äänille. Sellaista paikkaa, joka olisi kauempana muista talouksista (ettei mekkala häiritsisi), ei löytynyt.

Törkeätä olisi ollut luovuttaa koira sopimattomaan ympäristöön ja perheeseen.

Näinpä lopetus oli ratkaisu. Jos olisin luovuttanut koiran sopimattomaan paikkaan, siitä olisi seurannut uusi rumba, että mitäs nyt tehdään, kun ei sen kanssa pärjää. Olisi takuulla tullut vaan enemmän itkua ja hammasten kiristelyä.

Muistuikin mieleeni, että kun meille tuli se 2-3 vuotias kodinvaihtaja, niin sillä oli myös ripuli, kuten aloittajan koiralla. 

Meille koira tuli edellisen omistajan saatua mittansa täyteen sen ongelmien takia.

Ripuli loppui, kun vaihdoin ruuan eri koiraruokaan. Koiran korvienväli ei normalisoitunut millään konstilla viidessäkään vuodessa.

Koiran työpäivän aikainen häkitys kuulostaa helpolta vaihtoehdolta mutta se on Suomen eläinsuojelulain mukaan kielletty. Jos vanha koira on jo valmiiksi stressaantunut ei vankilatuomio ole ratkaisu. Jos sillä on usein ripuli häkitys voi tuottaa kovaa kärsimystä. Koira ei kuulosta miltään pikkukoiralta jos sai purtua itsensä oven läpi kun teljettiin yhteen huoneeseen aiemmin. AP on tehnyt kaikkensa. Hän jatkoi jo koiran elämää pitkään ottamalla hankalan kodinvaihtajan. Varaa vain aika eläinlääkärille. Kaikkien kirjoittajien hyväksyntää et siihen tule saamaan mutta et sitä tarvitse. Voimia!

Joo, ei koiraa todellakaan päiväksi pieneen häkkiin. Sairas ajatuskin. Joka tällaista tekee, joutaisi itse häkitetyksi. Rikot lakia.

Yksi keino tietysti on kokeilla rauhoittavaa/masennuslääkettä. Voisi vähän tasata stressiä ja auttaa siten myös ripuliin. Mutta se ei tietenkään poista alkusyytä.

Millainen koira muutoin on, kun sen kanssa ollaan kotona. Käyttäytyykö rauhallisemmin? Rodusta riippuen sillä on ehkä muutamia vuosia elinikää. Ennemmin lopettaisin, kuin pistäisin kiertoon. Koiralle itselleenkin vain haastavaa.

Minäkään en nyt oikein ymmärrä miksei koiraa saisi lopettaa, jos se ei vaikuta enää viihtyvältä ja onnelliselta.

Ulostusvaivat voivat vaikka liittyä spondyloosiin, jossa rangan luupiikit painavat hermoja.

Koira on elänyt olettettavat miellyttävät vuodet, ja voidaan päästä jatkuvaata ahdistusepävarmuushässäkästään laittamalla ikiuneen. Mitään maagista parantumista tuskin on näköpiirissä, kun sitä on jo vuosia koitettu hoivata ehjemmäksi.

Pikkaisen menee mielestäni toisilla nyt sekaisin, että miten korvaamatonta on yhden, vaikkakin rakkaan, lemmikin elämä on 13 vuoden jälkeen? Kotia etsiviä koiria on maailma täynnä? Ei kai sen tarvitse olla tämä joka lähtee tutusta kodista seuraavalle, vaan pistää vaikka lisäeurot siihen, että ell tulee kotikeikalle ja koiruli pääsee kotioloissa rauhoittumaan sateenkaarisillalle?

Tsemppiä ap

Se vaan on totta, että niitä hermoheikkoja koiria on olemassa. Minulla on ollut esimerkillisen hyvin käyttäytyviä koira, kuten on ollut myös aloittajalla aiemmin. Merkille pantavaa on, että meillä oli muitakin koiria tuon vuosien rupeaman aikana, kun se hermoheikko kodinvaihtaja oli meillä. Ne muut koirat on edelleen meillä. Ongelmatapaus oli vietävä lopetettavaksi.

Muut koirat ovat edelleen rauhallisia, ihastuttavia, eivätkä ole agressiivisia muille. Joten siellä pääkopassa sillä vaihtajalla oli tosiaan vikaa. Monta kertaa todettiin, että ei tuo ole normaali koira se meille tullut, josta edellinen omistaja sai tarpeekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele koiran kannalta.

Onko sen elämä mukavaa kun pääkoppa ei kestä tiettyjä tilanteita joita pakostakin tulee eteen?

Te molemmat stressaatte niitä tilanteita.

No meitä ihmisiäkin on paljon samassa tilanteessa 😟

Miks meitä ei viedä piikille?

Monet ovat tehneet omat ratkaisunsa joilla se pääkoppa ei kestä.

Koira ei pysty rarkoituksella itseään satuttamaan.

Kiitos kaikista asiallisista kommenteista.

Koira on onneksi kotioloissa aika rauhallinen, mutta tosiaan stressaantuu jo roskapussin viemisestä. Samoin kaikista sellaisista toiminnoista, jotka yhdistää ihmisten lähtemiseen. Esimerkiksi siitä, että laitan tietokoneen laukkuun.

Me olemme niin pitkään eläneet paljolti koiran ehdoilla. Kotikin on järjestetty niin, että esillä on mahdollisimman vähän mitään, jonka koira voi tuhota tai mihin se voisi itsensä satuttaa.

Ulkona koira ei osaa yhtään rentoutua, vaan on koko ajan jäykkänä kuin hälytystilassa. Haukkuu ja rähisee eri asioille, joita pelkää. Ja mikään koiran kääntäminen ei todellakaan näissä tilanteissa auta. Koiraan on ylipäätään tosi vaikea saada kontaktia ulkona, koska se on niin ylivirittynyt siellä.

Mahavaivoja on ollut aina jonkun verran, ja siksi koira onkin syönyt herkkävatsaisen koiran ruokaa. Ripulitaipumus lienee psyykkistä. Saattahan ihmiselläkin mennä stressaavassa tilanteessa vatsa sekaisin. Tämä on tosiaan nyt vaan pahentunut.

Mutta kiitos kaikille, me pohdimme täällä nyt seuraavaa askelta. Varsinkin oli hyvä kuulla kommentteja muilta, joilla on tai on ollut koira, jolla on huono hermorakenne.

Ap

Elämä ylihermostuneen ja ahdistuneen koiran kanssa on älyttömän raskasta. Mulla oli isohko koira rodusta jonka edustajat ovat yleensä leppoisia, mutta mun koira oli perusluonteeltaan aika hermostunut ja jännittynyt ihan nuoresta asti.

Käytiin pentukoulussa ja yritin tutustuttaa muihin koiriin ja ohituksiin mutta siitä tuli paha remmirähjä ja sisälläkin se usein jännitti hirveästi sitä että joku tulee käymään, ryntäili ovelle haukkuen ja harjakset pystyssä, tarkkaili pienintäkin elettä mistä voisi päätellä että joku ehkä tulee. Se oli jotenkin ahdistunut ja ylivirittynyt. Yritin vielä kouluttajan kanssa ja jotain parannusta saatiin että pärjäsin, mutta koiran perusluonne ei muuttunut. Kiihtyneeseen koiraan oli hyvin vaikea saada kontaktia.

Syytin paljon itseäni siitä etten ollut osannut kouluttaa sitä oikein tai että stressasin itse liikaa mikä tarttui koiraan, mutta on vaikeaa elää koiran takia viilipyttynä 24/7. Tuntui usein että koira skannasi mua jatkuvasti kotonakin, pienintäkin elettä tarkkaillen.

Pidin koiran vanhaksi asti ja se kuoli luonnollisen kuoleman. Mutta olisin varmaan vienyt sen matalalla kynnyksellä piikille jos sillä olisi ollut vaikka jatkuvia pidätysvaikeuksia sisällä tai muuta isompaa ongelmaa.

Nyt mulla on kaksi ihan rauhallista koiraa joiden kanssa pärjään ihan hyvin, joten ei se johtunut pelkästään siitä että olin itse niin huono edellisen koiran kanssa. Ei sen kanssa olisi moni muukaan pärjännyt sen paremmin.

Myös koirilla voi olla erilaisia mielenterveyden häiriöitä, ja ahdistuneen ja pelokkaan koiran elämä ei välttämättä ole kovin mukavaa. Yhtään en moiti vaan ymmärrän täysin AP:n mietteet oman koiransa kanssa.

Hei, minulla on ollut useita erittäin ongelmallisia koiria, jotka ovat kiertäneet useissa kodeissa.  Vanhin näistä oli 11v. tullessaan. Asun syrjässä, joten voin pitää millaista koiraa tahansa ja lisäksi olen aina kotona (maatila, eläimiä). Mutta tällaisia koteja on äärimmäisen harvassa, joten mielestäni on koiraa kohtaa armeliasta lopettaa se. Ei missään nimessä ainakaan uuteen kotiin, ellette tunne ihmistä, jolle sen annatte ja tiedä hänen pärjäävän koiran kanssa.

Koiran ripuli johtuu hyvin todennäköisesti allergiasta. Sen hoitaminen ja diagnosointi on kallista, lisäksi koiralla on mahakipua koko ajan. Sillä saattaa olla vatsahaava tai mahasuolikanavan vaurioita, vatsahaavan voi löytää ultralla, mutta ruokatorven tähystys on harvinainen ja kallis toimenpide. Joka tapauksessa ripulointi kertoo, että koira on sairas. Jos päädytte koiran pitämään, siltä pitäisi ottaa laajasti verikokeita ja ultrata vähintään vatsa sekä aloittaa eliminaatiodieetti sen selville saamiseksi onko sillä allergia.

Mahakivut tietysti vaikuttavat käyttäytymiseen jonkun verran mutta remmirähjääminen ja eroahdistus ovat olleet sillä aina. Remmirähjäys hoituu monesti vain sillä, että hihnan antaa sellaisen ihmisen käteen, joka tietää, että rähinän saa loppumaan, jos koira on suht pehmeä. Jos koira on kova, remmirähjäys ei lopu eikä sitä kannata edes yrittää poistaa, vaan ratkaisu on kiertää muut koirat kaukaa ja asua sivummalla. Eroahdistukseen voi kokeilla lääkkeitä, mutta koiran iän huomioiden näkisin parhaaksi kodin, jossa ollaan aina kotona, sillä koiralla voi olla myös dementia, joka yksinäänkin aiheuttaa eroahdistusta koiralle, jolla ei sitä koskaan ole ollut. 

Näkisin siis, että koiralla on todennäköisesti myös sairauksia ja se on vanha, joten lopettaminen on perusteltua. Kolmasosalla yli 10v. koirista on dementia, jos oikein tutkimustuloksen muistan. Myös huono näkö on useilla tuon ikäisillä koirilla eli ne voivat alkaa rähjätä muille vaikkeivat olisi sitä koskaan ennen tehneet.

Koirakokemukseni: 30+ vuotta omia koiria ja koiraharrastusta, koko suku harrastaa koiria ja isovanhemmalla kennel (kolme rotua).

55 vielä jatkaa.

Jos vielä haluatte koiran pitää, niin muutto sellaiseen paikkaan, jossa koiralla on koirankestävä erillinen huone tai tarha estää kotivauriot  eli pois kerrostalosta ja kaupunkiympäristöstä.

Tällä hetkellä koira kärsii, ripulia ei saa jättää hoitamatta. Minun viimeisin rescue-koirani oli myös ripuloiva ja siltä löydettiin useita isoja vatsahaavoja ultrassa, jotka kuitenkin olivat parantuneet, kivut kuitenkin olleet kovat (koira oli aggressiivinen). Ripulointi siis ei johdu stressistä. Tietysti koiralla voi olla vaikkapa suolistosyöpäkin, joka ripulin aiheuttaa. Eli se pitäisi viedä perusteellisiin lääkärintutkimuksiin. Erittäin harva tuonikäinen koira on myöskään vapaa luustoon ja niveliin liittyvistä vaivoista. Pitäisi nekin asiat tarkastaa ja hoitaa, jos koiran pidätte. Lähes aina ongelmakäytöksen takaa löytyy myös fyysinen vaiva, ne voivat olla hyvin vakaviakin. 

Paranna omaa kuntoas niin jaksat, laihduta ekaksi.

Koirakin viihtyy paremmin eikä vatsa vaivaa kun saa liikkua  enemmän.

Vierailija kirjoitti:

55 vielä jatkaa.

Jos vielä haluatte koiran pitää, niin muutto sellaiseen paikkaan, jossa koiralla on koirankestävä erillinen huone tai tarha estää kotivauriot  eli pois kerrostalosta ja kaupunkiympäristöstä.

Tällä hetkellä koira kärsii, ripulia ei saa jättää hoitamatta. Minun viimeisin rescue-koirani oli myös ripuloiva ja siltä löydettiin useita isoja vatsahaavoja ultrassa, jotka kuitenkin olivat parantuneet, kivut kuitenkin olleet kovat (koira oli aggressiivinen). Ripulointi siis ei johdu stressistä. Tietysti koiralla voi olla vaikkapa suolistosyöpäkin, joka ripulin aiheuttaa. Eli se pitäisi viedä perusteellisiin lääkärintutkimuksiin. Erittäin harva tuonikäinen koira on myöskään vapaa luustoon ja niveliin liittyvistä vaivoista. Pitäisi nekin asiat tarkastaa ja hoitaa, jos koiran pidätte. Lähes aina ongelmakäytöksen takaa löytyy myös fyysinen vaiva, ne voivat olla hyvin vakaviakin. 

Muuten hyvä neuvo, mutta tarpeeksi stressaantunut koira rikkoo itsensä riehuessaan paniikissa tarhassa tai omassa huoneessa. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikista asiallisista kommenteista.

Koira on onneksi kotioloissa aika rauhallinen, mutta tosiaan stressaantuu jo roskapussin viemisestä. Samoin kaikista sellaisista toiminnoista, jotka yhdistää ihmisten lähtemiseen. Esimerkiksi siitä, että laitan tietokoneen laukkuun.

Me olemme niin pitkään eläneet paljolti koiran ehdoilla. Kotikin on järjestetty niin, että esillä on mahdollisimman vähän mitään, jonka koira voi tuhota tai mihin se voisi itsensä satuttaa.

Ulkona koira ei osaa yhtään rentoutua, vaan on koko ajan jäykkänä kuin hälytystilassa. Haukkuu ja rähisee eri asioille, joita pelkää. Ja mikään koiran kääntäminen ei todellakaan näissä tilanteissa auta. Koiraan on ylipäätään tosi vaikea saada kontaktia ulkona, koska se on niin ylivirittynyt siellä.

Mahavaivoja on ollut aina jonkun verran, ja siksi koira onkin syönyt herkkävatsaisen koiran ruokaa. Ripulitaipumus lienee psyykkistä. Saattahan ihmiselläkin mennä stressaavassa tilanteessa vatsa sekaisin. Tämä on tosiaan nyt vaan pahentunut.

Mutta kiitos kaikille, me pohdimme täällä nyt seuraavaa askelta. Varsinkin oli hyvä kuulla kommentteja muilta, joilla on tai on ollut koira, jolla on huono hermorakenne.

Ap

Kuulostaa koirankin elämä jo melko stressaavalta. Ja kuulostaa että olette todella yrittäneet kaikkenne ja uhranneet paljon koiran eteen. Kovasti voimia teille, päätös ei ole varmasti helppo. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä saa lopettaa. Vie se piikille jos on liian raskasta, tai lahjoita eläinsuojeluyhdistykselle. Oma jaksaminen ensin, aina.

Eläinsuojeluyhdistyksille harvemmin voi vain lahjoittaa eläimiä. Uuden kodin etsiminen lemmikille, varsinkin noin hankalalle tapaukselle on todella haastavaa ja kovaa työtä. Jotkut eläinsuojeluyhdistykset auttavat uuden kodin etsinnässä ja eläin on sen aikaa sijaiskodissa, mutta yleensä tästä pitää maksaa yhdistykselle. 

Aloittaja tämän varmaan jo tietääkin, mutta ihan yleisesti ettei tulisi väärinkäsityksiä. Olen itsekin eläinsuojeluyhdistyksessä vapaaehtoisena ja se määrä mitä ihmiset yrittävät tyrkyttää omia eläimiään meille on melkoisen iso.