Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?
23.09.2023 |
Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin. Isovanhemmat tuovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen vaatteita, jotka ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja rikki (kirppikseltä). Lisäksi tämän seurauksena lapsilla on esim. monia kymmeniä erilaisia paitoja, mutta ei yhtään housuja, kun edes vaatteen tyypistä esitettyjä toiveita ei huomioida. Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu.
Kommentit (1577)
Vierailija kirjoitti:
Omituista ylitulkintaa aina näissä asioissa, että ostamalla vaatteita yritetään kontrolloida tai alistaa tms.
Eiköhän kyse ole vain siitä, että lastenvaatteiden ostaminen on erityisen mukava tapa "osallistua" lapsiperheen elämään. Koska lastenvaatteet ovat söpöjä.
Minulla ei ole lapsia eikä kenelläkään lähisukulaisellakaan ole lapsia, ja olen silti joskus ostanut lastenvaatteita, jotka olivat ihan uskomattoman suloisia. Ilman mitään syytä.
Lastenkirjat on toinen juttu mitä olen ostanut. No, niitä sentään pystyy itsekin katselemaan.
Eli sen lapsiperheen pitää mielestäsi olla jokin ihmeellinen perheen ulkopuolisten tarpeiden tyydyttäjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei rikkinäisten riepujen kantaminen teille ole mitään tukemista. Niitä tuodaan, koska ne on lähes ilmaisia ja voi esittää hyväntekijää. Oikeasti tuo on vallankäyttöä ja tyydyttää isovanhempien omia tarpeita. En ottaisi mitään enää vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Omituista ylitulkintaa aina näissä asioissa, että ostamalla vaatteita yritetään kontrolloida tai alistaa tms.
Eiköhän kyse ole vain siitä, että lastenvaatteiden ostaminen on erityisen mukava tapa "osallistua" lapsiperheen elämään. Koska lastenvaatteet ovat söpöjä.
Minulla ei ole lapsia eikä kenelläkään lähisukulaisellakaan ole lapsia, ja olen silti joskus ostanut lastenvaatteita, jotka olivat ihan uskomattoman suloisia. Ilman mitään syytä.
Lastenkirjat on toinen juttu mitä olen ostanut. No, niitä sentään pystyy itsekin katselemaan.
Ovat söpöjä, toki, mutta omaa tyhjyyttään ei tarvitse täyttää sillä, että ostaa ja kuluttaa tarpeetonta ja vieläpä kuormittaa sillä lapsiperhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli iso riita äitini kanssa siitä krääsävirrasta ja hän sanoi kirjaimellisesti, että hän haluaa tuoda sitä krääsää, jotta lapset kiintyisivät häneen.
Eli onko koko sukupolvi (kun tuntuu olevan yleinen ongelma) jotenkin kiintymyssuhteeltaan häiriintyneitä ja kirjaimellisesti ostavat lastenlasten rakkautta? Eivät osaa osoittaa rakkauttaan muuten kuin tavaralla?
On varmaan. Meilläkin oli tätä, nyt lapset ovat jo vähän isompia, että ihan sanoivat lapsille, että eikös tämä mummon ostama lelu/haalari/... olekin kivempi kuin äidin hankkima. Ja että viedäänpä teidät hienolle matkalle, kun ei äiti halua teihin panostaa rahaa. Nojoo, ei ollut äidillä sellaisia summia todellakaan.
Nykyäänkin yrittävät teineille aina välillä soitella, että jos laitan rahaa tulisitko käymään. Meillä on välit käytännössä poikki muutamaa puhelua vuodessa lukuunottamatta ja teinitkin onneksi ovat sen verran fiksuja, että näkevät kuvion sairauden.
Hyvä esimerkki äidin mustasukkaisuudesta.
Mummot haluaisivat tarjota vaikka matkan mutta lapsistaan mustasukkainen äiti ei salli ja myrkyllisyydellään on aivopessut lapset mummoja vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lasten ollessa pieniä oli juuri tuota, että tuotiin ihan väkisin liian pieniä, epäläytännöllisiä jne vaatteita. Eikä auttanut toiveet sopivasta koosta tai kohteesta tai ettei tarvitse tuoda mitään. Toivat silti ja suuttuivat, jos kieltäytyi. Eilä koskaan mitään oikeasti hyödyllistä. Ja utelivat jälkikäteen onkos sitä ja tätä vaatetta käytetty. Suuttuivat jos, sanoin että meni kirppikselle, joten lopulta valehtelin, että joo on, kun en jaksanut niitä kohtauksia. Joten kantoivat lisää ja minä kannoin kirppikselle. Ja hyödyin toki myyntituloissa jonkun kympin. Keräsin aina useamman kassillisen myyntiin.
Nyt lasten ollessa teinejä ovat jo ymmärtäneet, että vaatteita ei kannata tuoda, kun näkee teinin nasmasta ettei kelpaa ja antavat teineille silloin tällöin tuhlausrahaa (peleihin, karkkiin jne). Ihan jees. Mutta ei vahingossakaan anneta meille vanhemmille sitä rahaa, jolla maksettaisiin sille kasvavalle teinille uusi talvitakki tai harrastuskausi. Ei vain haluta olla hyödyksi, mutta halutaan silti tuhlata ja sanoa tuttaville, että "autetaan" niin paljon sitä pirjon perhettä.
Näin minäkin toimisin, harmittaisi toki tarpeettomat "lahjat", mutta minkäs teet jos toisia ei kiinnosta auttaminen, ei voi pakottaa. Hyvät välit on kuitenkin tärkeämpää kuin oikeassa oleminen. Ne vääränlaiset kamat voi myydä kirppiksellä samalla kun muutkin lasten pieneksi jääneet vaatteet. Toki jos isovanhemmat kävelisi yli muillakin tavoin niin sitten siihen pitäisi jo puuttua..
Eli ns hyvien välien takia ollaan kynnysmattoja ja ährätään ruuhkavuosina ylimääräistä duunia, ettei vaan perheen ulkopuolinen pahoita mieltään? Aika sairas kuvio.
Miksi tuhlata aikaa myymiseen kun voi heittää uffin laatikkoon kaupassa käydessään?
Näkyy nuorilla olevan aikaa, kävin lähikirppiksellä, myyntipöydät enimmäkseen lastenvaatetta, nuhjuista, reikäistä, loppuun pestyä, ylihinnoteltua. En mummona osraisi.
Samalla hinnalla saisi nopeasti kasvavalle lapselle jostain tokmannilta uuden ja siistin vaatteen.
Arvaapa mistä ne vaatteet on lapsiperheille päättyneet?
Ei meillä ole mitään uffin laatikkoa kaupalla enkä muutenkaan tue ko huijarifirmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hirveä shoppailunhimo kaikilla on? Ajassa, jossa kulutusta pitäisi vähentää.
Lapsille hankitaan vain pakollinen ja tarpeeseen. Ei niistä tarvitse tehdä mitään mallinukkeja, joita vanhemmat ja isovanhemmat kilpaa varustelevat. Todellisista tarpeista voi sitten keskustella, jos isovanhempi haluaa osallistua tai hankkia ja silloinkin pohtia voisiko sen löytää käytettynä vai kannattaako hankkia uusi.
Hutiostokset roskiin? Mitä ihmettä? Eihän sellaista tilannetta edes pitäisi syntyä, että jotenkin isoissa määrissä on jotain hutiostoksia.
Niinpä. Mutta yritäpä sanoa tämä sille krääsää ja turhaa vaatetta kantavalle mummoikäiselle.
Meillä sitä tulee joka käynnillä ja esimerkiksi kun jollakulla on synttärit, myös sisaruksille tulee lahjat.
Viimeksi sovin että mummeli vie lapsen leikkipuistoon, oli karannut lapsen kanssa markettiin ja taas tuli lisää krääsää, joka oli yli 7-vuotiaille (lapset alle sen) ja paketti oli avattu jo pihalla ja osa osista hukassa ennen kuin edes kotiin päästiin.
Huh. Nuo vääränlaiset kirppisvaatteet kyllä kestäisi, ne voi kierrättää eteenpäin, mutta jonkun halvan heti hajoavan muovikrääsän kantaminen rassaisi kyllä todella. Lapset juu tykkää, sen hetken, kunnes se unohtuu jonnekin laatikon pohjalle seuraavan uuden muovilelun myötä. Ja sit on lastenhuone täynnä vähän rikkinäisiä pikkuleluja joilla ei edes leikitä. Roskiinhan ne sit jossain vaiheessa menee, ihan luonnonvarojen haaskausta tuommoinen. Ja ei, en ole mikään nipoäiti jonka lapsilla saa olla vain minimimäärä äidin valitsemia leluja.
AP. Siinä sä IHAN tosissasi ihmettele ja kitiset asiasta vauvapalstalla sen sijaan että aukaisisit suusi ja kertoisit asian näille isovanhemmille?
Eiväthän he voi tietää jos et sinä tätä heille kerro. AVAA HYVÄ IHMINEN SUUSI JA LAKKAA UHRIUTUMASTA
Kiesus että täällä on tyhmiä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituista ylitulkintaa aina näissä asioissa, että ostamalla vaatteita yritetään kontrolloida tai alistaa tms.
Eiköhän kyse ole vain siitä, että lastenvaatteiden ostaminen on erityisen mukava tapa "osallistua" lapsiperheen elämään. Koska lastenvaatteet ovat söpöjä.
Minulla ei ole lapsia eikä kenelläkään lähisukulaisellakaan ole lapsia, ja olen silti joskus ostanut lastenvaatteita, jotka olivat ihan uskomattoman suloisia. Ilman mitään syytä.
Lastenkirjat on toinen juttu mitä olen ostanut. No, niitä sentään pystyy itsekin katselemaan.
Eli sen lapsiperheen pitää mielestäsi olla jokin ihmeellinen perheen ulkopuolisten tarpeiden tyydyttäjä?
Sille vaikuttaa. Joku kohde, johon voi tyydyttää ostamishalujaan.
Minusta vanhempien tehtävä on ihan itse ostaa vaatteet, siksi maksetaan lapsilisää.
Isovanhemmilta, kummeilta jne. saanut lahjat ja vaatteet ovat vain ekstraan.
En nyt ymmärrä, miksi isovanhempien tai muiden pitäisi lahjat muuttaa lahjakortiksi tai rahaksi. Tai lahjasta saada jotakin taloudellista etua tai hyötyä. Outoa ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP. Siinä sä IHAN tosissasi ihmettele ja kitiset asiasta vauvapalstalla sen sijaan että aukaisisit suusi ja kertoisit asian näille isovanhemmille?
Eiväthän he voi tietää jos et sinä tätä heille kerro. AVAA HYVÄ IHMINEN SUUSI JA LAKKAA UHRIUTUMASTAKiesus että täällä on tyhmiä ihmisiä.
Kun tuollaiset isovanhemmat ei kuuntele. Eihän koko ongelmaa edes oliis, jos he osaisivat kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minusta aikuisen ihmisen pitää osata ajatella millaista apua toiselle antaa. Se on epäsuoraa määräilyä, jos ostaa väkisin tavaroita, joita toinen ei halua ja alkaa vielä kiukutella, jos ei kelpaa. Jokaisella on oikeus päättää mitä hänen taloonsa kannetaan ja myös siitä saa päättää miten toivoo tulla autetuksi. Kohtelias ja järkevä ihminen voi kysyä, että kuinka voisi auttaa, mitä voisi ostaa ym... Ei ole nykypäivää ottaa ohjia omiin käsiinsä ja tehdä mitä lystää, jos sattuu vain olemaan isovanhempi. Mitä nämä isovanhemmat sanoisi, jos heille alkaisi kantaa väärää kokoa olevia vaatteita, jotka ei ole mieleisiä tai auttelisi heidän kodissaan omalla tyylillään. Riita siitä tulisi.
Minä isovanhempi kiitän ja kehun vaikka saan lahjaksi mitä en tarvitse enkä käytä. Kauneustuotteita, kippoja, tuikkujalkoja, kirjoja joista en tykkää jne. Yöpaitoja.
Mummona olen sanonut, jopa pyytänyt, etten mitään tarvitse. Jos haluatte jotain antaa käyttäkää kesällä yksi lomapäivä auttamalla minua vaikkapa komeroitten läpikäymisellä ja poisheittämisellä. Tms. (Omiakin tavaroitaan vielä )
Sitä "lahjaa ei ole vielä tullut, sensijaan kyllä kynttiläpaketteja. Mutta kiitän enkä hauku.
Ymmärrän kyllä, jos ei lapset tule lomalla komeroita siivoamaan. Itsellä ei aika riitä edes omien siivoamiseen. Mummo on sanonut, että ei halua mitään lahjaksi, mutta on sovittu, että lasten takia ostetaan joku pieni juttu (lapset haluaa ostaa mummolle ja papalle).
Yksi päivä kesälomasta on liian suuri lahja? Ennemmin sitä krääsää?
Olen kymmeniä jos ei satoja päiviä käyttänyt
heidän lapsiinsa , kun perään katsomista tarvitsivat. Tavaraa en ole ostanut, rahaa olen merkkipäivinä antanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli iso riita äitini kanssa siitä krääsävirrasta ja hän sanoi kirjaimellisesti, että hän haluaa tuoda sitä krääsää, jotta lapset kiintyisivät häneen.
Eli onko koko sukupolvi (kun tuntuu olevan yleinen ongelma) jotenkin kiintymyssuhteeltaan häiriintyneitä ja kirjaimellisesti ostavat lastenlasten rakkautta? Eivät osaa osoittaa rakkauttaan muuten kuin tavaralla?
On varmaan. Meilläkin oli tätä, nyt lapset ovat jo vähän isompia, että ihan sanoivat lapsille, että eikös tämä mummon ostama lelu/haalari/... olekin kivempi kuin äidin hankkima. Ja että viedäänpä teidät hienolle matkalle, kun ei äiti halua teihin panostaa rahaa. Nojoo, ei ollut äidillä sellaisia summia todellakaan.
Nykyäänkin yrittävät teineille aina välillä soitella, että jos laitan rahaa tulisitko käymään. Meillä on välit käytännössä poikki muutamaa puhelua vuodessa lukuunottamatta ja teinitkin onneksi ovat sen verran fiksuja, että näkevät kuvion sairauden.
Hyvä esimerkki äidin mustasukkaisuudesta.
Mummot haluaisivat tarjota vaikka matkan mutta lapsistaan mustasukkainen äiti ei salli ja myrkyllisyydellään on aivopessut lapset mummoja vastaan.
Ja se on ok, että mummo satuilee lapsille kuinka häneltä saa kaikkea kivempaa ja hienompaa kuin äidiltä? Varmaan tervettä ihmiskuvaa lapsillekin?
Vierailija kirjoitti:
Mikä hirveä shoppailunhimo kaikilla on? Ajassa, jossa kulutusta pitäisi vähentää.
Lapsille hankitaan vain pakollinen ja tarpeeseen. Ei niistä tarvitse tehdä mitään mallinukkeja, joita vanhemmat ja isovanhemmat kilpaa varustelevat. Todellisista tarpeista voi sitten keskustella, jos isovanhempi haluaa osallistua tai hankkia ja silloinkin pohtia voisiko sen löytää käytettynä vai kannattaako hankkia uusi.
Hutiostokset roskiin? Mitä ihmettä? Eihän sellaista tilannetta edes pitäisi syntyä, että jotenkin isoissa määrissä on jotain hutiostoksia.
Kammottavaa todellakin lukea näitä heitä roskiin tai uffelle kehotuksia! Se uffe on myöskin sama kuin roskiin heittäisi. Iso osa niistä vaatteista päätyy kehitysmaihin jätekasoihin lojumaan. Ottakaa selvää.
Ja mikä kamalinta, tämä ei ole vain puhetta täällä, vaan ihan oikeasti ihmiset toimii näin! Täydellisen vastuutonta ja järjenköyhyydestä kertovaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Serkkuni perhe sai toisen lapsensa ja heillä anoppi eli tätini innostui neulomaan villa-hahtuvalangasta sukkia, pipoja, villatakkeja jne. Tiedättekö sen villalangan, joka huopuu kuumassa vedessä? Perheen äiti ja isä olivat tiukillä sekä ajallisesti että rahallisesti tuolloin niinkuin vähän kaikki nuoret perheet ovat.
Miniä-parka sitten erehtyi pesemään nämä vaatekappaleet pesukoneessa ja nehän kutistuivat ja menivät ihan käyttökelvottomiksi. Voi mikä poru siitä nousi kun tätini sisaruksineen, äitini mukaanlukien, arvostelivat miniän taloustaitoja. Ennen sitä jouduttiin avannolla pesemään ja nykyään ei edes sukkia saada pestyä jne. Kukaan kyseisistä mammoista ei ole avantoon käsiänsä kastellut vaan ihan pesukoneessa ovat pyykkinsä pyörittäneet.
Tuli ajatus, että ihan kuin tarkoituksella oli valittu lapsiperheeseen mahdollisimman hankala materaali, ja sitten jänskätty mitehän miniä tämän klaaraa. Olsi ollut edes seiskaveikkaa ne tekeleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli iso riita äitini kanssa siitä krääsävirrasta ja hän sanoi kirjaimellisesti, että hän haluaa tuoda sitä krääsää, jotta lapset kiintyisivät häneen.
Eli onko koko sukupolvi (kun tuntuu olevan yleinen ongelma) jotenkin kiintymyssuhteeltaan häiriintyneitä ja kirjaimellisesti ostavat lastenlasten rakkautta? Eivät osaa osoittaa rakkauttaan muuten kuin tavaralla?
On varmaan. Meilläkin oli tätä, nyt lapset ovat jo vähän isompia, että ihan sanoivat lapsille, että eikös tämä mummon ostama lelu/haalari/...
olekin kivempi kuin äidin hankkima. Ja että viedäänpä teidät hienolle matkalle, kun ei äiti halua teihin panostaa rahaa. Nojoo, ei ollut äidillä sellaisia summia todellakaan.
Nykyäänkin yrittävät teineille aina välillä soitella, että jos laitan rahaa tulisitko käymään. Meillä on välit käytännössä poikki muutamaa puhelua vuodessa lukuunottamatta ja teinitkin onneksi ovat sen verran fiksuja, että näkevät kuvion sairauden.
Hyvä esimerkki äidin mustasukkaisuudesta.
Mummot haluaisivat tarjota vaikka matkan mutta lapsistaan mustasukkainen äiti ei salli ja myrkyllisyydellään on aivopessut lapset mummoja vastaan.
Isovanhemmat keskustelevat ensin vanhempien kanssa matkasuunnitelmasta. Eipä tulisi mieleenkään ehdotella matkaa kysymättä vanhemmilta ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hirveä shoppailunhimo kaikilla on? Ajassa, jossa kulutusta pitäisi vähentää.
Lapsille hankitaan vain pakollinen ja tarpeeseen. Ei niistä tarvitse tehdä mitään mallinukkeja, joita vanhemmat ja isovanhemmat kilpaa varustelevat. Todellisista tarpeista voi sitten keskustella, jos isovanhempi haluaa osallistua tai hankkia ja silloinkin pohtia voisiko sen löytää käytettynä vai kannattaako hankkia uusi.
Hutiostokset roskiin? Mitä ihmettä? Eihän sellaista tilannetta edes pitäisi syntyä, että jotenkin isoissa määrissä on jotain hutiostoksia.
Kammottavaa todellakin lukea näitä heitä roskiin tai uffelle kehotuksia! Se uffe on myöskin sama kuin roskiin heittäisi. Iso osa niistä vaatteista päätyy kehitysmaihin jätekasoihin lojumaan. Ottakaa selvää.
Ja mikä kamalinta, tämä ei ole vain puhetta täällä, vaan ihan oikeasti ihmiset toimii näin! Täydellisen vastuutonta ja järjenköyhyydestä kertovaa.
Juuri näin. Mutta ehkä me ihmiset ansaitsemme sen, että maapallo muuttuu elinkelvottomaksi jätteen, saasteiden jne myötä. Harmi vaan, että muutkin lajit joutuvat kulutusvimmamme uhreiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lasten ollessa pieniä oli juuri tuota, että tuotiin ihan väkisin liian pieniä, epäläytännöllisiä jne vaatteita. Eikä auttanut toiveet sopivasta koosta tai kohteesta tai ettei tarvitse tuoda mitään. Toivat silti ja suuttuivat, jos kieltäytyi. Eilä koskaan mitään oikeasti hyödyllistä. Ja utelivat jälkikäteen onkos sitä ja tätä vaatetta käytetty. Suuttuivat jos, sanoin että meni kirppikselle, joten lopulta valehtelin, että joo on, kun en jaksanut niitä kohtauksia. Joten kantoivat lisää ja minä kannoin kirppikselle. Ja hyödyin toki myyntituloissa jonkun kympin. Keräsin aina useamman kassillisen myyntiin.
Nyt lasten ollessa teinejä ovat jo ymmärtäneet, että vaatteita ei kannata tuoda, kun näkee teinin nasmasta ettei kelpaa ja antavat teineille silloin tällöin tuhlausrahaa (peleihin, karkkiin jne). Ihan jees. Mutta ei vahingossakaan anneta meille vanhemmille sitä rahaa, jolla maksettaisiin sille kasvavalle teinille uusi talvitakki tai harrastuskausi. Ei vain haluta olla hyödyksi, mutta halutaan silti tuhlata ja sanoa tuttaville, että "autetaan" niin paljon sitä pirjon perhettä.
Näin minäkin toimisin, harmittaisi toki tarpeettomat "lahjat", mutta minkäs teet jos toisia ei kiinnosta auttaminen, ei voi pakottaa. Hyvät välit on kuitenkin tärkeämpää kuin oikeassa oleminen. Ne vääränlaiset kamat voi myydä kirppiksellä samalla kun muutkin lasten pieneksi jääneet vaatteet. Toki jos isovanhemmat kävelisi yli muillakin tavoin niin sitten siihen pitäisi jo puuttua..
Eli ns hyvien välien takia ollaan kynnysmattoja ja ährätään ruuhkavuosina ylimääräistä duunia, ettei vaan perheen ulkopuolinen pahoita mieltään? Aika sairas kuvio.
Miksi tuhlata aikaa myymiseen kun voi heittää uffin laatikkoon kaupassa käydessään?
Näkyy nuorilla olevan aikaa, kävin lähikirppiksellä, myyntipöydät enimmäkseen lastenvaatetta, nuhjuista, reikäistä, loppuun pestyä, ylihinnoteltua. En mummona osraisi.
Samalla hinnalla saisi nopeasti kasvavalle lapselle jostain tokmannilta uuden ja siistin vaatteen.Arvaapa mistä ne vaatteet on lapsiperheille päättyneet?
Ei meillä ole mitään uffin laatikkoa kaupalla enkä muutenkaan tue ko huijarifirmaa.
Siellähän ne lastenrattaitten kanssa niitä ostelevat?
Valehtelevatko sitten pihalla/ päiväkodissa/ tutuilleen että anoppi kantaa tämmöstä kulunutta vaatetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli iso riita äitini kanssa siitä krääsävirrasta ja hän sanoi kirjaimellisesti, että hän haluaa tuoda sitä krääsää, jotta lapset kiintyisivät häneen.
Eli onko koko sukupolvi (kun tuntuu olevan yleinen ongelma) jotenkin kiintymyssuhteeltaan häiriintyneitä ja kirjaimellisesti ostavat lastenlasten rakkautta? Eivät osaa osoittaa rakkauttaan muuten kuin tavaralla?
On varmaan. Meilläkin oli tätä, nyt lapset ovat jo vähän isompia, että ihan sanoivat lapsille, että eikös tämä mummon ostama lelu/haalari/...
olekin kivempi kuin äidin hankkima. Ja että viedäänpä teidät hienolle matkalle, kun ei äiti halua teihin panostaa rahaa. Nojoo, ei ollut äidillä sellaisia summia todellakaan.
Nykyäänkin yrittävät teineille aina välillä soitella, että jos laitan rahaa tulisitko käymään. Meillä on välit käytännössä poikki muutamaa puhelua vuodessa lukuunottamatta ja teinitkin onneksi ovat sen verran fiksuja, että näkevät kuvion sairauden.
Hyvä esimerkki äidin mustasukkaisuudesta.
Mummot haluaisivat tarjota vaikka matkan mutta lapsistaan mustasukkainen äiti ei salli ja myrkyllisyydellään on aivopessut lapset mummoja vastaan.Isovanhemmat keskustelevat ensin vanhempien kanssa matkasuunnitelmasta. Eipä tulisi mieleenkään ehdotella matkaa kysymättä vanhemmilta ensin.
Ja ennen kaikkea isovanhemmat eivät koskaan, missään olosuhteissa arvostele lasten vanhempia lapsille. Se on melkein pahimpia asioita, mitä voi tehdä lapsen perusturvallisuudelle.
Siksi eivät anna rahaa tai lahjakortteja koska käyttäisitte ne omiin ostoksiinne.. kaljaan tai vastaavaan.
Päätellen ihan siitä, että vaikka olette saaneet lahjoituksena paitoja ym niin ette niiden ansiosta säästyneistä rahoista huolimatta ole edes housuja saaneet ostettua.
Tajuatko,että valittaessasi täällä,lähinnä häpäiset itsesi,niin äitinä kuin talouden hoidon osalta ?
Mitäpä jos vaikka seuraavasta lapsilisästä käyt kipaisemassa lapsellesi muutamat uudet housut kaupasta niinkuin kunnon äidit tekevät? Siihen ne on tarkoitettukin.
Ymmärrän kyllä, jos ei lapset tule lomalla komeroita siivoamaan. Itsellä ei aika riitä edes omien siivoamiseen. Mummo on sanonut, että ei halua mitään lahjaksi, mutta on sovittu, että lasten takia ostetaan joku pieni juttu (lapset haluaa ostaa mummolle ja papalle).