Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?
23.09.2023 |
Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin. Isovanhemmat tuovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen vaatteita, jotka ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja rikki (kirppikseltä). Lisäksi tämän seurauksena lapsilla on esim. monia kymmeniä erilaisia paitoja, mutta ei yhtään housuja, kun edes vaatteen tyypistä esitettyjä toiveita ei huomioida. Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu.
Kommentit (1577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon lopettanut kaiken ostamisen, kun en mitään mieluisaa ole osannut ostaa. - mummi
Olet varmaan kysynyt mitä tarvitsee, kysynyt koot jne.? Jostain syystä siskoni ja kummit osaavat kysyä sen hetkistä kokoa, mutta anoppi ei tähän kykene. Olen miettinyt kovasti, että mistä tämä arvovaltakysymys?
Mieskään ei osaisi sanoa lapselle sopivaa kokoa kysymättä multa, joten lasta harvoin näkevä anoppikaan ei voi osata.
Mutta kun pitää päsmäröidä ja kuvitella, että kyllä mummo tietää.
Ja miniä on sitten ikävä ihminen, kun mummon ostamat ei kelpaa.Tätä mummin asennetta en voi yksinkertaisesti kestää. Miksi pitää saada ostaa jotain itselle mieleistä? Miksi et halua ostaa, mitä se toinen haluaa? Eikö tuo ole idea lahjan antamisessa?
Voi kysyä, että mitä tarvitaan/halutaan. Jos ei tiedä niin voi vain antaa rahaa. Se varmasti ilahduttaa saajaa.Kuka haluaa? Lapsi vai sen vanhempi? Miksi nykyäitien on niin vaikea antaa lasten ja isovanhempien muodostaa oma suhteensa? Ymmärrän rajoitukset, jos isovanhempi on alkoholisti, väkivaltainen tms., mutta en muuten.
Jos annat lahjaksi lapselle vaatetta, kyllä se on se vanhempi, joka tietää paremmin kuin sinä. Ihan jo esimerkiksi päiväkodin toiveet, lapsen kokonaisvaatetilanteen, materiaalien sopivuuden jne.
Esimerkiksi lapsi jolla on atooppinen iho ei osaa sinulle kertoa, mitkä materiaalit on hänelle hyviä, millaisia saumoja pitää välttää jne.
Astmaa sairastava lapseni saattoi tykätä jonkin poolopaidan ulkonäöstä, mutta ei suostunut silti pitämään mitään kaulallaan, koska koki sen ahdistavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi VOI miten huonosti arvostatte sukulaisia, jospa te olette nirsoja. Minulla 3 lastenlasta,enkä koskaan ole saanut antamistani lahjoista huonoa palautetta. Paljon halauksia teille väärien lahjojen saajille.🤔
Ehkäpä osaat ajatella mitä toinen haluaa ja tarvitsee. Sellaisiakin ihmisiä on. Paljon halauksia, kun sulla on tuollainen taito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon lopettanut kaiken ostamisen, kun en mitään mieluisaa ole osannut ostaa. - mummi
Olet varmaan kysynyt mitä tarvitsee, kysynyt koot jne.? Jostain syystä siskoni ja kummit osaavat kysyä sen hetkistä kokoa, mutta anoppi ei tähän kykene. Olen miettinyt kovasti, että mistä tämä arvovaltakysymys?
Mieskään ei osaisi sanoa lapselle sopivaa kokoa kysymättä multa, joten lasta harvoin näkevä anoppikaan ei voi osata.
Mutta kun pitää päsmäröidä ja kuvitella, että kyllä mummo tietää.
Ja miniä on sitten ikävä ihminen, kun mummon ostamat ei kelpaa.Tätä mummin asennetta en voi yksinkertaisesti kestää. Miksi pitää saada ostaa jotain itselle mieleistä? Miksi et halua ostaa, mitä se toinen haluaa? Eikö tuo ole idea lahjan antamisessa?
Voi kysyä, että mitä tarvitaan/halutaan. Jos ei tiedä niin voi vain antaa rahaa. Se varmasti ilahduttaa saajaa.Kuka haluaa? Lapsi vai sen vanhempi? Miksi nykyäitien on niin vaikea antaa lasten ja isovanhempien muodostaa oma suhteensa? Ymmärrän rajoitukset, jos isovanhempi on alkoholisti, väkivaltainen tms., mutta en muuten.
Äiti tahtoo olla se ainoa rakas aikuinen lapselle. Usein isänkin syrjäyttäen.
Ja eihän lapsi uskalla edes kiintyä isän puolen mummoon jos pienestä asti päivittäin on kuullut kun äiti nalkuttaa isälle "sun äidistäsi."
Joka ei syystä tai toisesta täytä, ihan tavallinen ihminen, äidin laatuvaatimuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon lopettanut kaiken ostamisen, kun en mitään mieluisaa ole osannut ostaa. - mummi
Olet varmaan kysynyt mitä tarvitsee, kysynyt koot jne.? Jostain syystä siskoni ja kummit osaavat kysyä sen hetkistä kokoa, mutta anoppi ei tähän kykene. Olen miettinyt kovasti, että mistä tämä arvovaltakysymys?
Mieskään ei osaisi sanoa lapselle sopivaa kokoa kysymättä multa, joten lasta harvoin näkevä anoppikaan ei voi osata.
Mutta kun pitää päsmäröidä ja kuvitella, että kyllä mummo tietää.
Ja miniä on sitten ikävä ihminen, kun mummon ostamat ei kelpaa.Monta lasta kasvattaneena ja työkseni vaatteita myynenä osaan kyllä katsoa koot ihan omin silmin. Ostamien vaatteiden tyyli on se, mistä miniä ei tykännyt (lapsi kyllä tykkäsi). Ja kyllä, saa päättää lapsensa pukeutumisesta. Ja minä omista rahoistani.
Kuulostat ihan minun lapsettomalta tädiltäni, joka päätti itse jopa lasteni lempivärit, kysymättä lapsilta.
Ja ostaa sitä oman nuoruutensa kittanavaatetta, jossa lapset ei pysty edes liikkumaan, kun vaatteet on niin pieniä.
Sä kuulostat tyypilliseltä nykyäidiltä, joka luulee ensimmäisenä maailmassa keksineensä, miten vaatteet ostetaan ja lapsi puetaan.
Joo, osaan olla myös hiljaa, kun näen, miten miniä pukee lapsen väärin ulos. Liikaa vaatetta, hiki tulee ja sitten ihmettelee, kun lapsi kitisee.
Mutta kun on kaikessa minä ite, niin olkoon. Ehkä jos useamman lapsen saa, vielä ehtii oppia.
Vierailija kirjoitti:
Ne on LAHJOJA.
Silleen vanhanaikaisesti. Kiitä ja heitä vaikka roskiin jos et tykkää.
Näet turhaa vaivaa yrittäessäsi selittää, että et voi niitä käyttää syystä x.
Sitten ei kannata myöskään ihmetellä, missä ne turhat kamat on.
On myös todella ikävää saada sitä roinaa, kun itse yrittää opettaa lapsille vastuullista kuluttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne on LAHJOJA.
Silleen vanhanaikaisesti. Kiitä ja heitä vaikka roskiin jos et tykkää.
Näet turhaa vaivaa yrittäessäsi selittää, että et voi niitä käyttää syystä x.
Roskapussiin rynttääminen on liian iso vaiva perheen äidille. Niinhän täällä on selitetty. Ja jäte maksaa.
(Niin minäkin maksan yhtiövastikkeessa vaikkei jäteyhtiö suoraan minulta veloita.)9
Oletko nyt aivan varma, että ne isovanhemmat kirjoittavat vastauksia tälle palstalle?
Mikä estää kysymästä sitä suoraan heiltä itseltään ja ehdottamasta tavaran sijasta lahjakortteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis perheet kaipaavat taloudellista apua lähinnä? Ei mitään mummosuhteita?
Joskus oli lahjat ylimääräistä kivaa arjen tarpeiden lisäksi.
Nyt lahjojen pitää olla hyötytavaraa, kuin postimyynnistä tilattuja.
Aika monella taitaa olla tarve hyötytavaralle ennemmin kuin lahjoille, jotka ei ole edes käyttökelpoisia (liian pienet tai epäsopivat vaatteet).
Isovanhemmilkakin on tylsää, mutta samalla ikävä teitä ja he haluavat osallistua enemmän, koska silloin niillä on jotain tekemistä. Näköjään he eivät osaa tehdää sitää teille sopisassa muodossa. Kertokaa heille rehellisesti ja ystävällisesti, mitä haluate ja miten. Antakaa niillä osallistua. Olette onnellisia, kun teistä välitettään. Opetakaa heille vaan se tekemän teille hyväksyttävällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon lopettanut kaiken ostamisen, kun en mitään mieluisaa ole osannut ostaa. - mummi
Olet varmaan kysynyt mitä tarvitsee, kysynyt koot jne.? Jostain syystä siskoni ja kummit osaavat kysyä sen hetkistä kokoa, mutta anoppi ei tähän kykene. Olen miettinyt kovasti, että mistä tämä arvovaltakysymys?
Mieskään ei osaisi sanoa lapselle sopivaa kokoa kysymättä multa, joten lasta harvoin näkevä anoppikaan ei voi osata.
Mutta kun pitää päsmäröidä ja kuvitella, että kyllä mummo tietää.
Ja miniä on sitten ikävä ihminen, kun mummon ostamat ei kelpaa.Monta lasta kasvattaneena ja työkseni vaatteita myynenä osaan kyllä katsoa koot ihan omin silmin. Ostamien vaatteiden tyyli on se, mistä miniä ei tykännyt (lapsi kyllä tykkäsi). Ja kyllä, saa päättää lapsensa pukeutumisesta. Ja minä omista rahoistani.
Kuulostat ihan minun lapsettomalta tädiltäni, joka päätti itse jopa lasteni lempivärit, kysymättä lapsilta.
Ja ostaa sitä oman nuoruutensa kittanavaatetta, jossa lapset ei pysty edes liikkumaan, kun vaatteet on niin pieniä.
Sä kuulostat tyypilliseltä nykyäidiltä, joka luulee ensimmäisenä maailmassa keksineensä, miten vaatteet ostetaan ja lapsi puetaan.
Joo, osaan olla myös hiljaa, kun näen, miten miniä pukee lapsen väärin ulos. Liikaa vaatetta, hiki tulee ja sitten ihmettelee, kun lapsi kitisee.
Mutta kun on kaikessa minä ite, niin olkoon. Ehkä jos useamman lapsen saa, vielä ehtii oppia.
Kolmen lapsen äitinä todellakin tiedän enemmän lasten pukemisesta kuin lapseton tätini, jolla ei ole koskaan ollut mitään kontaktia lapsiin, ei ole hoitanut niitä, ei ole työskennellyt lasten parissa, eikä ymmärrä niistä yhtään mitään.
Ei he halua auttaa, he tyydyttää omaa shoppailuhimoaan ostelemalla. Pienet lastenvaatteet on söpöjä ja paitoja on helpompi löytää kirppikseltä kuin housuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tuo alkoi jo siinä kun plussa tuli testitikkuun. Sain yhtäkkiä "raskausvaatteita" - eli tulevan isovanhemman omia isojen tyttöjen housuja jotka eivät enää mahtuneet päälleen. Ihmettelen miten minun olisi pitänyt ko. housuja pitää kun itse tuolloin kokoa XS eli 36 ja siinä oli sitten raskausmaha vain mukana, kiloja oli vähän päälle 50. Niin sitten olisi pitänyt olla ikionnellinen ja kiitollinen jostain XXXL koon beigeistä polyesterihousuista 20 vuoden takaa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minusta aikuisen ihmisen pitää osata ajatella millaista apua toiselle antaa. Se on epäsuoraa määräilyä, jos ostaa väkisin tavaroita, joita toinen ei halua ja alkaa vielä kiukutella, jos ei kelpaa. Jokaisella on oikeus päättää mitä hänen taloonsa kannetaan ja myös siitä saa päättää miten toivoo tulla autetuksi. Kohtelias ja järkevä ihminen voi kysyä, että kuinka voisi auttaa, mitä voisi ostaa ym... Ei ole nykypäivää ottaa ohjia omiin käsiinsä ja tehdä mitä lystää, jos sattuu vain olemaan isovanhempi. Mitä nämä isovanhemmat sanoisi, jos heille alkaisi kantaa väärää kokoa olevia vaatteita, jotka ei ole mieleisiä tai auttelisi heidän kodissaan omalla tyylillään. Riita siitä tulisi.
Minä isovanhempi kiitän ja kehun vaikka saan lahjaksi mitä en tarvitse enkä käytä. Kauneustuotteita, kippoja, tuikkujalkoja, kirjoja joista en tykkää jne. Yöpaitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pula aikoja eläneet isovenhemmat sanoivat ettei anna rahaa kun siellä perheessä törsättäisiin ne ihan järjettömiin, kaikki kalleimman mukaan eikä mitään järkeä rahankäytössä. Rahaahan ne kaikki haluaa ja sitä pitäisi viedä muovipussillinen.
Mikä hirveä shoppailunhimo kaikilla on? Ajassa, jossa kulutusta pitäisi vähentää.
Lapsille hankitaan vain pakollinen ja tarpeeseen. Ei niistä tarvitse tehdä mitään mallinukkeja, joita vanhemmat ja isovanhemmat kilpaa varustelevat. Todellisista tarpeista voi sitten keskustella, jos isovanhempi haluaa osallistua tai hankkia ja silloinkin pohtia voisiko sen löytää käytettynä vai kannattaako hankkia uusi.
Hutiostokset roskiin? Mitä ihmettä? Eihän sellaista tilannetta edes pitäisi syntyä, että jotenkin isoissa määrissä on jotain hutiostoksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon lopettanut kaiken ostamisen, kun en mitään mieluisaa ole osannut ostaa. - mummi
Olet varmaan kysynyt mitä tarvitsee, kysynyt koot jne.? Jostain syystä siskoni ja kummit osaavat kysyä sen hetkistä kokoa, mutta anoppi ei tähän kykene. Olen miettinyt kovasti, että mistä tämä arvovaltakysymys?
Mieskään ei osaisi sanoa lapselle sopivaa kokoa kysymättä multa, joten lasta harvoin näkevä anoppikaan ei voi osata.
Mutta kun pitää päsmäröidä ja kuvitella, että kyllä mummo tietää.
Ja miniä on sitten ikävä ihminen, kun mummon ostamat ei kelpaa.Monta lasta kasvattaneena ja työkseni vaatteita myynenä osaan kyllä katsoa koot ihan omin silmin. Ostamien vaatteiden tyyli on se, mistä miniä ei tykännyt (lapsi kyllä tykkäsi). Ja kyllä, saa päättää lapsensa pukeutumisesta. Ja minä omista rahoistani.
Kuulostat ihan minun lapsettomalta tädiltäni, joka päätti itse jopa lasteni lempivärit, kysymättä lapsilta.
Ja ostaa sitä oman nuoruutensa kittanavaatetta, jossa lapset ei pysty edes liikkumaan, kun vaatteet on niin pieniä.
Sä kuulostat tyypilliseltä nykyäidiltä, joka luulee ensimmäisenä maailmassa keksineensä, miten vaatteet ostetaan ja lapsi puetaan.
Joo, osaan olla myös hiljaa, kun näen, miten miniä pukee lapsen väärin ulos. Liikaa vaatetta, hiki tulee ja sitten ihmettelee, kun lapsi kitisee.
Mutta kun on kaikessa minä ite, niin olkoon. Ehkä jos useamman lapsen saa, vielä ehtii oppia.
No huhhuh, nyt on katkeraa puhetta. Välillä epäilen että onko ne jutut kammoanopeista totta, mutta sitten joku sellainen tulee itse ilmiantamaan itsensä palstalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon lopettanut kaiken ostamisen, kun en mitään mieluisaa ole osannut ostaa. - mummi
Olet varmaan kysynyt mitä tarvitsee, kysynyt koot jne.? Jostain syystä siskoni ja kummit osaavat kysyä sen hetkistä kokoa, mutta anoppi ei tähän kykene. Olen miettinyt kovasti, että mistä tämä arvovaltakysymys?
Mieskään ei osaisi sanoa lapselle sopivaa kokoa kysymättä multa, joten lasta harvoin näkevä anoppikaan ei voi osata.
Mutta kun pitää päsmäröidä ja kuvitella, että kyllä mummo tietää.
Ja miniä on sitten ikävä ihminen, kun mummon ostamat ei kelpaa.Monta lasta kasvattaneena ja työkseni vaatteita myynenä osaan kyllä katsoa koot ihan omin silmin. Ostamien vaatteiden tyyli on se, mistä miniä ei tykännyt (lapsi kyllä tykkäsi). Ja kyllä, saa päättää lapsensa pukeutumisesta. Ja minä omista rahoistani.
Kuulostat ihan minun lapsettomalta tädiltäni, joka päätti itse jopa lasteni lempivärit, kysymättä lapsilta.
Ja ostaa sitä oman nuoruutensa kittanavaatetta, jossa lapset ei pysty edes liikkumaan, kun vaatteet on niin pieniä.
Sä kuulostat tyypilliseltä nykyäidiltä, joka luulee ensimmäisenä maailmassa keksineensä, miten vaatteet ostetaan ja lapsi puetaan.
Joo, osaan olla myös hiljaa, kun näen, miten miniä pukee lapsen väärin ulos. Liikaa vaatetta, hiki tulee ja sitten ihmettelee, kun lapsi kitisee.
Mutta kun on kaikessa minä ite, niin olkoon. Ehkä jos useamman lapsen saa, vielä ehtii oppia.
Kolmen lapsen äitinä todellakin tiedän enemmän lasten pukemisesta kuin lapseton tätini, jolla ei ole koskaan ollut mitään kontaktia lapsiin, ei ole hoitanut niitä, ei ole työskennellyt lasten parissa, eikä ymmärrä niistä yhtään mitään.
Muistapas, että tämä lähti omasta vertauksestasi, jossa vertasit minua, myös sen kolme lasta kasvattanutta mummoihmistä häneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon lopettanut kaiken ostamisen, kun en mitään mieluisaa ole osannut ostaa. - mummi
Olet varmaan kysynyt mitä tarvitsee, kysynyt koot jne.? Jostain syystä siskoni ja kummit osaavat kysyä sen hetkistä kokoa, mutta anoppi ei tähän kykene. Olen miettinyt kovasti, että mistä tämä arvovaltakysymys?
Mieskään ei osaisi sanoa lapselle sopivaa kokoa kysymättä multa, joten lasta harvoin näkevä anoppikaan ei voi osata.
Mutta kun pitää päsmäröidä ja kuvitella, että kyllä mummo tietää.
Ja miniä on sitten ikävä ihminen, kun mummon ostamat ei kelpaa.Monta lasta kasvattaneena ja työkseni vaatteita myynenä osaan kyllä katsoa koot ihan omin silmin. Ostamien vaatteiden tyyli on se, mistä miniä ei tykännyt (lapsi kyllä tykkäsi). Ja kyllä, saa päättää lapsensa pukeutumisesta. Ja minä omista rahoistani.
Kuulostat ihan minun lapsettomalta tädiltäni, joka päätti itse jopa lasteni lempivärit, kysymättä lapsilta.
Ja ostaa sitä oman nuoruutensa kittanavaatetta, jossa lapset ei pysty edes liikkumaan, kun vaatteet on niin pieniä.
Sä kuulostat tyypilliseltä nykyäidiltä, joka luulee ensimmäisenä maailmassa keksineensä, miten vaatteet ostetaan ja lapsi puetaan.
Joo, osaan olla myös hiljaa, kun näen, miten miniä pukee lapsen väärin ulos. Liikaa vaatetta, hiki tulee ja sitten ihmettelee, kun lapsi kitisee.
Mutta kun on kaikessa minä ite, niin olkoon. Ehkä jos useamman lapsen saa, vielä ehtii oppia.
Kolmen lapsen äitinä todellakin tiedän enemmän lasten pukemisesta kuin lapseton tätini, jolla ei ole koskaan ollut mitään kontaktia lapsiin, ei ole hoitanut niitä, ei ole työskennellyt lasten parissa, eikä ymmärrä niistä yhtään mitään.
Muistapas, että tämä lähti omasta vertauksestasi, jossa vertasit minua, myös sen kolme lasta kasvattanutta mummoihmistä häneen.
Koska kuulostat häneltä ja toimit kuin hän. Vihaiselta ylikävelijältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon lopettanut kaiken ostamisen, kun en mitään mieluisaa ole osannut ostaa. - mummi
Olet varmaan kysynyt mitä tarvitsee, kysynyt koot jne.? Jostain syystä siskoni ja kummit osaavat kysyä sen hetkistä kokoa, mutta anoppi ei tähän kykene. Olen miettinyt kovasti, että mistä tämä arvovaltakysymys?
Mieskään ei osaisi sanoa lapselle sopivaa kokoa kysymättä multa, joten lasta harvoin näkevä anoppikaan ei voi osata.
Mutta kun pitää päsmäröidä ja kuvitella, että kyllä mummo tietää.
Ja miniä on sitten ikävä ihminen, kun mummon ostamat ei kelpaa.Monta lasta kasvattaneena ja työkseni vaatteita myynenä osaan kyllä katsoa koot ihan omin silmin. Ostamien vaatteiden tyyli on se, mistä miniä ei tykännyt (lapsi kyllä tykkäsi). Ja kyllä, saa päättää lapsensa pukeutumisesta. Ja minä omista rahoistani.
Kuulostat ihan minun lapsettomalta tädiltäni, joka päätti itse jopa lasteni lempivärit, kysymättä lapsilta.
Ja ostaa sitä oman nuoruutensa kittanavaatetta, jossa lapset ei pysty edes liikkumaan, kun vaatteet on niin pieniä.
Sä kuulostat tyypilliseltä nykyäidiltä, joka luulee ensimmäisenä maailmassa keksineensä, miten vaatteet ostetaan ja lapsi puetaan.
Joo, osaan olla myös hiljaa, kun näen, miten miniä pukee lapsen väärin ulos. Liikaa vaatetta, hiki tulee ja sitten ihmettelee, kun lapsi kitisee.
Mutta kun on kaikessa minä ite, niin olkoon. Ehkä jos useamman lapsen saa, vielä ehtii oppia.
No huhhuh, nyt on katkeraa puhetta. Välillä epäilen että onko ne jutut kammoanopeista totta, mutta sitten joku sellainen tulee itse ilmiantamaan itsensä palstalle.
Minä taas olen kiinnittänyt huomioni ketjun kammomammoihin. - eri
Ne on LAHJOJA.
Silleen vanhanaikaisesti. Kiitä ja heitä vaikka roskiin jos et tykkää.
Näet turhaa vaivaa yrittäessäsi selittää, että et voi niitä käyttää syystä x.