Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?
23.09.2023 |
Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin. Isovanhemmat tuovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen vaatteita, jotka ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja rikki (kirppikseltä). Lisäksi tämän seurauksena lapsilla on esim. monia kymmeniä erilaisia paitoja, mutta ei yhtään housuja, kun edes vaatteen tyypistä esitettyjä toiveita ei huomioida. Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu.
Kommentit (1577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletus on siis isovanhempien olevan lahja/ raha- automaatteja ja mummojen hoitoautomaatteja. Vaikkei mikään kelpaakaan.
Missään nimessä miniät ei kuitenkaan heistä pidä ja ovat lisäksi mustasukkaisia lapsistaan.Oletus on, että kunnioitetaan myös sitä pojan perhettä.
Ja enpä ole kuullut vielä kenenkään vaativan isovanhemmilta yhtään mitään, kyllähän he ihan itse ovat sitä apua tai "apua" tarjoamassa. Tässäkin keskustelussa on vain ja ainoastaan ollut kyse siitä, että jos kerta haluaa auttaa, niin miksi sitä apua ei voi kohdentaa järkevästi? Liian pienten ja tarpeettomien vaatteiden ostaminen tyydyttää vain mummon tarpeita, ei sen lapsen, jolle ne vaatteet ovat käyttökelvottomia. Eikä myöskään sen miniän, joka joutuu hankkiutumaan niistä tarpeettomista eroon tai säilyttelemään niitä muutenkin vähissä säilytystiloissa.
Ja siis mitä, mustasukkaisia OMISTA lapsistaan?!?! Jestas sentään, hanki sinä seuraavalla kirppariretkellä oma nukke leikkeihisi. 🙄
Kai jokainen tietää että miehen vanhemmissa on niin paljon vikoja, ovat väärin lapsen kanssa, antavat vaikka pullapalan joten äidit eivät salli lapsilleen läheistä suhdetta heihin. Antavat huonoja lahjoja.
Oma äiti saa rakastaa ja hemmotella ja on se oikea mummo.
Kyllä se ongelmamummi voi olla myös oma äiti. Ei läheskään aina anoppi. Tosin oma äiti ehkä paremmin uskoo sanomista, anopin mielestä miniä on aina väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä hirveä shoppailunhimo kaikilla on? Ajassa, jossa kulutusta pitäisi vähentää.
Lapsille hankitaan vain pakollinen ja tarpeeseen. Ei niistä tarvitse tehdä mitään mallinukkeja, joita vanhemmat ja isovanhemmat kilpaa varustelevat. Todellisista tarpeista voi sitten keskustella, jos isovanhempi haluaa osallistua tai hankkia ja silloinkin pohtia voisiko sen löytää käytettynä vai kannattaako hankkia uusi.
Hutiostokset roskiin? Mitä ihmettä? Eihän sellaista tilannetta edes pitäisi syntyä, että jotenkin isoissa määrissä on jotain hutiostoksia.
Niinpä. Mutta yritäpä sanoa tämä sille krääsää ja turhaa vaatetta kantavalle mummoikäiselle.
Meillä sitä tulee joka käynnillä ja esimerkiksi kun jollakulla on synttärit, myös sisaruksille tulee lahjat.
Viimeksi sovin että mummeli vie lapsen leikkipuistoon, oli karannut lapsen kanssa markettiin ja taas tuli lisää krääsää, joka oli yli 7-vuotiaille (lapset alle sen) ja paketti oli avattu jo pihalla ja osa osista hukassa ennen kuin edes kotiin päästiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon lopettanut kaiken ostamisen, kun en mitään mieluisaa ole osannut ostaa. - mummi
Olet varmaan kysynyt mitä tarvitsee, kysynyt koot jne.? Jostain syystä siskoni ja kummit osaavat kysyä sen hetkistä kokoa, mutta anoppi ei tähän kykene. Olen miettinyt kovasti, että mistä tämä arvovaltakysymys?
Mieskään ei osaisi sanoa lapselle sopivaa kokoa kysymättä multa, joten lasta harvoin näkevä anoppikaan ei voi osata.
Mutta kun pitää päsmäröidä ja kuvitella, että kyllä mummo tietää.
Ja miniä on sitten ikävä ihminen, kun mummon ostamat ei kelpaa.Monta lasta kasvattaneena ja työkseni vaatteita myynenä osaan kyllä katsoa koot ihan omin silmin. Ostamien vaatteiden tyyli on se, mistä miniä ei tykännyt (lapsi kyllä tykkäsi). Ja kyllä, saa päättää lapsensa pukeutumisesta. Ja minä omista rahoistani.
Kuulostat ihan minun lapsettomalta tädiltäni, joka päätti itse jopa lasteni lempivärit, kysymättä lapsilta.
Ja ostaa sitä oman nuoruutensa kittanavaatetta, jossa lapset ei pysty edes liikkumaan, kun vaatteet on niin pieniä.
Sä kuulostat tyypilliseltä nykyäidiltä, joka luulee ensimmäisenä maailmassa keksineensä, miten vaatteet ostetaan ja lapsi puetaan.
Joo, osaan olla myös hiljaa, kun näen, miten miniä pukee lapsen väärin ulos. Liikaa vaatetta, hiki tulee ja sitten ihmettelee, kun lapsi kitisee.
Mutta kun on kaikessa minä ite, niin olkoon. Ehkä jos useamman lapsen saa, vielä ehtii oppia.
Kolmen lapsen äitinä todellakin tiedän enemmän lasten pukemisesta kuin lapseton tätini, jolla ei ole koskaan ollut mitään kontaktia lapsiin, ei ole hoitanut niitä, ei ole työskennellyt lasten parissa, eikä ymmärrä niistä yhtään mitään.
Miksi kukaan lapseton täti ostaa lastenvaatteita. 🤣 Sehän on helppoa lahjoittaa ne eteenpäin jos niin höyrähtänyt täti niitä ostelee. Lahjan antajaa ei saa koskaan loukata tai siinä tekee pahan virheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletus on siis isovanhempien olevan lahja/ raha- automaatteja ja mummojen hoitoautomaatteja. Vaikkei mikään kelpaakaan.
Missään nimessä miniät ei kuitenkaan heistä pidä ja ovat lisäksi mustasukkaisia lapsistaan.Oletus on, että kunnioitetaan myös sitä pojan perhettä.
Ja enpä ole kuullut vielä kenenkään vaativan isovanhemmilta yhtään mitään, kyllähän he ihan itse ovat sitä apua tai "apua" tarjoamassa. Tässäkin keskustelussa on vain ja ainoastaan ollut kyse siitä, että jos kerta haluaa auttaa, niin miksi sitä apua ei voi kohdentaa järkevästi? Liian pienten ja tarpeettomien vaatteiden ostaminen tyydyttää vain mummon tarpeita, ei sen lapsen, jolle ne vaatteet ovat käyttökelvottomia. Eikä myöskään sen miniän, joka joutuu hankkiutumaan niistä tarpeettomista eroon tai säilyttelemään niitä muutenkin vähissä säilytystiloissa.
Ja siis mitä, mustasukkaisia OMISTA lapsistaan?!?! Jestas sentään, hanki sinä seuraavalla kirppariretkellä oma nukke leikkeihisi. 🙄
Kai jokainen tietää että miehen vanhemmissa on niin paljon vikoja, ovat väärin lapsen kanssa, antavat vaikka pullapalan joten äidit eivät salli lapsilleen läheistä suhdetta heihin. Antavat huonoja lahjoja.
Oma äiti saa rakastaa ja hemmotella ja on se oikea mummo.
Niitä anoppeja ja äitejä on varmasti monenlaisia, kuten miniöitäkin.
Oma anoppini nyt vain sattui olemaan täysin rajaton. Hänen valintansa se tapa toimia oli, ei minun. Minä sain hankalan maineen otsaani, kun yritin vetää ihan normaaleja rajoja. Oltiin hänen poikansa kanssa yli kolmekymppisiä, opiskelleita, töitä tehneitä, omassa kodissa itsenäisesti yli vuosikymmenen eläneitä ja itse omaa talouttaan pyörittäneitä aikuisia ihmisiä. Miksi ihmeessä minun pitäisi sallia ja hyväksyä joku ulkopuolinen henkilö päsmäröimään minun kotiini? Sanelemaan miten me eletään, miten lasta hoidetaan? Jopa puuttumaan siihen, minkälaisia huonekaluja meillä on ja minkälaiset verhot ikkunassa (kyllä!). Ei edes se, että hän on mieheni äiti, oikeuta käyttäytymään noin.
Oma äitini ei puuttunut eikä tuppautunut, ei arvostelut, ei kävellyt yli, ei päsmäröinyt. Auttoi vapaasta tahdosta ja ilman ehtoja. Luotti ja arvosti, tuki meidän valintoja, vaikka itse ehkä oli tehnyt toisin. Ei ylenkatsonut vävyään eikä todennäköisesti puhunut hänestä paskaa kavereilleen.
Mitäs luulisit, kummassa tapauksessa on helpompi sallia pienet mummojen höpsötykset, vaikkapa se pullapalan annon, vaikka muuten sokeriset herkut ei kuulu taaperolle? Ja en kyllä kieltänyt tätä anopiltakaan, vaikka vituttikin, koska hän teki sen minua ärsyttääkseen, eikä siksi, että se oli kiva juttu lapselle.
Tästä aiheesta ei kyllä variaatiot lopu! Isovanhemmat eli ne mummot ja anopit on kaiken pahan alku ja juuri, ainakin jos tätä palstaa tarkastelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon lopettanut kaiken ostamisen, kun en mitään mieluisaa ole osannut ostaa. - mummi
Olet varmaan kysynyt mitä tarvitsee, kysynyt koot jne.? Jostain syystä siskoni ja kummit osaavat kysyä sen hetkistä kokoa, mutta anoppi ei tähän kykene. Olen miettinyt kovasti, että mistä tämä arvovaltakysymys?
Mieskään ei osaisi sanoa lapselle sopivaa kokoa kysymättä multa, joten lasta harvoin näkevä anoppikaan ei voi osata.
Mutta kun pitää päsmäröidä ja kuvitella, että kyllä mummo tietää.
Ja miniä on sitten ikävä ihminen, kun mummon ostamat ei kelpaa.Monta lasta kasvattaneena ja työkseni vaatteita myynenä osaan kyllä katsoa koot ihan omin silmin. Ostamien vaatteiden tyyli on se, mistä miniä ei tykännyt (lapsi kyllä tykkäsi). Ja kyllä, saa päättää lapsensa pukeutumisesta. Ja minä omista rahoistani.
Kuulostat ihan minun lapsettomalta tädiltäni, joka päätti itse jopa lasteni lempivärit, kysymättä lapsilta.
Ja ostaa sitä oman nuoruutensa kittanavaatetta, jossa lapset ei pysty edes liikkumaan, kun vaatteet on niin pieniä.
Sä kuulostat tyypilliseltä nykyäidiltä, joka luulee ensimmäisenä maailmassa keksineensä, miten vaatteet ostetaan ja lapsi puetaan.
Joo, osaan olla myös hiljaa, kun näen, miten miniä pukee lapsen väärin ulos. Liikaa vaatetta, hiki tulee ja sitten ihmettelee, kun lapsi kitisee.
Mutta kun on kaikessa minä ite, niin olkoon. Ehkä jos useamman lapsen saa, vielä ehtii oppia.
Kolmen lapsen äitinä todellakin tiedän enemmän lasten pukemisesta kuin lapseton tätini, jolla ei ole koskaan ollut mitään kontaktia lapsiin, ei ole hoitanut niitä, ei ole työskennellyt lasten parissa, eikä ymmärrä niistä yhtään mitään.
Miksi kukaan lapseton täti ostaa lastenvaatteita. 🤣 Sehän on helppoa lahjoittaa ne eteenpäin jos niin höyrähtänyt täti niitä ostelee. Lahjan antajaa ei saa koskaan loukata tai siinä tekee pahan virheen.
Koska tyydyttää sitä lapsen tarvettaan ilmeisesti. Miksi lahjan antajaa ei saa loukata, mutta vanhempia saa???
Vierailija kirjoitti:
Mikä hirveä shoppailunhimo kaikilla on? Ajassa, jossa kulutusta pitäisi vähentää.
Lapsille hankitaan vain pakollinen ja tarpeeseen. Ei niistä tarvitse tehdä mitään mallinukkeja, joita vanhemmat ja isovanhemmat kilpaa varustelevat. Todellisista tarpeista voi sitten keskustella, jos isovanhempi haluaa osallistua tai hankkia ja silloinkin pohtia voisiko sen löytää käytettynä vai kannattaako hankkia uusi.
Hutiostokset roskiin? Mitä ihmettä? Eihän sellaista tilannetta edes pitäisi syntyä, että jotenkin isoissa määrissä on jotain hutiostoksia.
No tässä kai tullaan juuri siihen, että moni isovanhempi kuvittelee voivansa määritellä sen todellisen tarpeen. Oma äitinikin teki tätä, päätti omin nokkinensa, että lapsi tarvitsee kaksi varahaalaria, noin esimerkiksi, vaikka lapsella oli jo uusi hyvä haalari ja serkulta saatu vanha "varahaalarina".
Ja se on vallankäyttöä vanhempien yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihmettele uupumisia ja stressaantumisia, kun kaikesta tehdään ongelma.
Koittakaa äidit ja anopit pysyä kaukana niistä tyttäristänne ja miniöistänne.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lasten ollessa pieniä oli juuri tuota, että tuotiin ihan väkisin liian pieniä, epäläytännöllisiä jne vaatteita. Eikä auttanut toiveet sopivasta koosta tai kohteesta tai ettei tarvitse tuoda mitään. Toivat silti ja suuttuivat, jos kieltäytyi. Eilä koskaan mitään oikeasti hyödyllistä. Ja utelivat jälkikäteen onkos sitä ja tätä vaatetta käytetty. Suuttuivat jos, sanoin että meni kirppikselle, joten lopulta valehtelin, että joo on, kun en jaksanut niitä kohtauksia. Joten kantoivat lisää ja minä kannoin kirppikselle. Ja hyödyin toki myyntituloissa jonkun kympin. Keräsin aina useamman kassillisen myyntiin.
Nyt lasten ollessa teinejä ovat jo ymmärtäneet, että vaatteita ei kannata tuoda, kun näkee teinin nasmasta ettei kelpaa ja antavat teineille silloin tällöin tuhlausrahaa (peleihin, karkkiin jne). Ihan jees. Mutta ei vahingossakaan anneta meille vanhemmille sitä rahaa, jolla maksettaisiin sille kasvavalle teinille uusi talvitakki tai harrastuskausi. Ei vain haluta olla hyödyksi, mutta halutaan silti tuhlata ja sanoa tuttaville, että "autetaan" niin paljon sitä pirjon perhettä.
Näin minäkin toimisin, harmittaisi toki tarpeettomat "lahjat", mutta minkäs teet jos toisia ei kiinnosta auttaminen, ei voi pakottaa. Hyvät välit on kuitenkin tärkeämpää kuin oikeassa oleminen. Ne vääränlaiset kamat voi myydä kirppiksellä samalla kun muutkin lasten pieneksi jääneet vaatteet. Toki jos isovanhemmat kävelisi yli muillakin tavoin niin sitten siihen pitäisi jo puuttua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli iso riita äitini kanssa siitä krääsävirrasta ja hän sanoi kirjaimellisesti, että hän haluaa tuoda sitä krääsää, jotta lapset kiintyisivät häneen.
Eli onko koko sukupolvi (kun tuntuu olevan yleinen ongelma) jotenkin kiintymyssuhteeltaan häiriintyneitä ja kirjaimellisesti ostavat lastenlasten rakkautta? Eivät osaa osoittaa rakkauttaan muuten kuin tavaralla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lasten ollessa pieniä oli juuri tuota, että tuotiin ihan väkisin liian pieniä, epäläytännöllisiä jne vaatteita. Eikä auttanut toiveet sopivasta koosta tai kohteesta tai ettei tarvitse tuoda mitään. Toivat silti ja suuttuivat, jos kieltäytyi. Eilä koskaan mitään oikeasti hyödyllistä. Ja utelivat jälkikäteen onkos sitä ja tätä vaatetta käytetty. Suuttuivat jos, sanoin että meni kirppikselle, joten lopulta valehtelin, että joo on, kun en jaksanut niitä kohtauksia. Joten kantoivat lisää ja minä kannoin kirppikselle. Ja hyödyin toki myyntituloissa jonkun kympin. Keräsin aina useamman kassillisen myyntiin.
Nyt lasten ollessa teinejä ovat jo ymmärtäneet, että vaatteita ei kannata tuoda, kun näkee teinin nasmasta ettei kelpaa ja antavat teineille silloin tällöin tuhlausrahaa (peleihin, karkkiin jne). Ihan jees. Mutta ei vahingossakaan anneta meille vanhemmille sitä rahaa, jolla maksettaisiin sille kasvavalle teinille uusi talvitakki tai harrastuskausi. Ei vain haluta olla hyödyksi, mutta halutaan silti tuhlata ja sanoa tuttaville, että "autetaan" niin paljon sitä pirjon perhettä.
Näin minäkin toimisin, harmittaisi toki tarpeettomat "lahjat", mutta minkäs teet jos toisia ei kiinnosta auttaminen, ei voi pakottaa. Hyvät välit on kuitenkin tärkeämpää kuin oikeassa oleminen. Ne vääränlaiset kamat voi myydä kirppiksellä samalla kun muutkin lasten pieneksi jääneet vaatteet. Toki jos isovanhemmat kävelisi yli muillakin tavoin niin sitten siihen pitäisi jo puuttua..
Eli ns hyvien välien takia ollaan kynnysmattoja ja ährätään ruuhkavuosina ylimääräistä duunia, ettei vaan perheen ulkopuolinen pahoita mieltään? Aika sairas kuvio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh huh. Ilmeisesti on parasta olla ostamatta kenellekään mitään missään tilanteessa. Pelastuu maailma ja ihmissuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minusta aikuisen ihmisen pitää osata ajatella millaista apua toiselle antaa. Se on epäsuoraa määräilyä, jos ostaa väkisin tavaroita, joita toinen ei halua ja alkaa vielä kiukutella, jos ei kelpaa. Jokaisella on oikeus päättää mitä hänen taloonsa kannetaan ja myös siitä saa päättää miten toivoo tulla autetuksi. Kohtelias ja järkevä ihminen voi kysyä, että kuinka voisi auttaa, mitä voisi ostaa ym... Ei ole nykypäivää ottaa ohjia omiin käsiinsä ja tehdä mitä lystää, jos sattuu vain olemaan isovanhempi. Mitä nämä isovanhemmat sanoisi, jos heille alkaisi kantaa väärää kokoa olevia vaatteita, jotka ei ole mieleisiä tai auttelisi heidän kodissaan omalla tyylillään. Riita siitä tulisi.
Minä isovanhempi kiitän ja kehun vaikka saan lahjaksi mitä en tarvitse enkä käytä. Kauneustuotteita, kippoja, tuikkujalkoja, kirjoja joista en tykkää jne. Yöpaitoja.
Mummona olen sanonut, jopa pyytänyt, etten mitään tarvitse. Jos haluatte jotain antaa käyttäkää kesällä yksi lomapäivä auttamalla minua vaikkapa komeroitten läpikäymisellä ja poisheittämisellä. Tms. (Omiakin tavaroitaan vielä )
Sitä "lahjaa ei ole vielä tullut, sensijaan kyllä kynttiläpaketteja. Mutta kiitän enkä hauku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta ei kyllä variaatiot lopu! Isovanhemmat eli ne mummot ja anopit on kaiken pahan alku ja juuri, ainakin jos tätä palstaa tarkastelee.
Mutta miksi tuollaisia isovanhempia on? Miksi pitää päsmäröidä ja kävellä yli? Miksi ei voi ottaa toisia huomioon? Mistä se johtuu, että tietyssä ikäluokassa on paljon tuollaisia ihmisiä?
Omituista ylitulkintaa aina näissä asioissa, että ostamalla vaatteita yritetään kontrolloida tai alistaa tms.
Eiköhän kyse ole vain siitä, että lastenvaatteiden ostaminen on erityisen mukava tapa "osallistua" lapsiperheen elämään. Koska lastenvaatteet ovat söpöjä.
Minulla ei ole lapsia eikä kenelläkään lähisukulaisellakaan ole lapsia, ja olen silti joskus ostanut lastenvaatteita, jotka olivat ihan uskomattoman suloisia. Ilman mitään syytä.
Lastenkirjat on toinen juttu mitä olen ostanut. No, niitä sentään pystyy itsekin katselemaan.
Minä en osta vaatteita lapsieni lapsille,teen sukkia ja lapsia piilotan yllätyksiä niiden sisään. Jokainen vanhempi ostakoon itse vaatteet lapsilleen. Niin minäkin olen tehnyt. Mummi 68v
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen shoppailureissukaan ei onnistu, kun haluavat bongailla jotain -90% alennuksella olevaa tavaraa, eikä sitä välttämättä ole juuri silloin tarjolla, vaikka olisi alet. Liian kallista ei voi kuitenkaan ostaa. Tai sitten hakevat kirppikseltä. Lapset ovat 2v. ja 4v.
Ehkä heillä ei ole varaa ostaa kalliita vaatteita. Niinkuin itsekin toteat "kallista ei voi kuitenkaan ostaa".
Jos ovat eläkkeellä, keskieläke on 1400€/kk reilu tonni käteen, ei niillä tuloilla satasen housuja ostella.
Lahjahevosen suuhun ei ole katsominen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli iso riita äitini kanssa siitä krääsävirrasta ja hän sanoi kirjaimellisesti, että hän haluaa tuoda sitä krääsää, jotta lapset kiintyisivät häneen.
Eli onko koko sukupolvi (kun tuntuu olevan yleinen ongelma) jotenkin kiintymyssuhteeltaan häiriintyneitä ja kirjaimellisesti ostavat lastenlasten rakkautta? Eivät osaa osoittaa rakkauttaan muuten kuin tavaralla?
On varmaan. Meilläkin oli tätä, nyt lapset ovat jo vähän isompia, että ihan sanoivat lapsille, että eikös tämä mummon ostama lelu/haalari/... olekin kivempi kuin äidin hankkima. Ja että viedäänpä teidät hienolle matkalle, kun ei äiti halua teihin panostaa rahaa. Nojoo, ei ollut äidillä sellaisia summia todellakaan.
Nykyäänkin yrittävät teineille aina välillä soitella, että jos laitan rahaa tulisitko käymään. Meillä on välit käytännössä poikki muutamaa puhelua vuodessa lukuunottamatta ja teinitkin onneksi ovat sen verran fiksuja, että näkevät kuvion sairauden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lasten ollessa pieniä oli juuri tuota, että tuotiin ihan väkisin liian pieniä, epäläytännöllisiä jne vaatteita. Eikä auttanut toiveet sopivasta koosta tai kohteesta tai ettei tarvitse tuoda mitään. Toivat silti ja suuttuivat, jos kieltäytyi. Eilä koskaan mitään oikeasti hyödyllistä. Ja utelivat jälkikäteen onkos sitä ja tätä vaatetta käytetty. Suuttuivat jos, sanoin että meni kirppikselle, joten lopulta valehtelin, että joo on, kun en jaksanut niitä kohtauksia. Joten kantoivat lisää ja minä kannoin kirppikselle. Ja hyödyin toki myyntituloissa jonkun kympin. Keräsin aina useamman kassillisen myyntiin.
Nyt lasten ollessa teinejä ovat jo ymmärtäneet, että vaatteita ei kannata tuoda, kun näkee teinin nasmasta ettei kelpaa ja antavat teineille silloin tällöin tuhlausrahaa (peleihin, karkkiin jne). Ihan jees. Mutta ei vahingossakaan anneta meille vanhemmille sitä rahaa, jolla maksettaisiin sille kasvavalle teinille uusi talvitakki tai harrastuskausi. Ei vain haluta olla hyödyksi, mutta halutaan silti tuhlata ja sanoa tuttaville, että "autetaan" niin paljon sitä pirjon perhettä.
Näin minäkin toimisin, harmittaisi toki tarpeettomat "lahjat", mutta minkäs teet jos toisia ei kiinnosta auttaminen, ei voi pakottaa. Hyvät välit on kuitenkin tärkeämpää kuin oikeassa oleminen. Ne vääränlaiset kamat voi myydä kirppiksellä samalla kun muutkin lasten pieneksi jääneet vaatteet. Toki jos isovanhemmat kävelisi yli muillakin tavoin niin sitten siihen pitäisi jo puuttua..
Eli ns hyvien välien takia ollaan kynnysmattoja ja ährätään ruuhkavuosina ylimääräistä duunia, ettei vaan perheen ulkopuolinen pahoita mieltään? Aika sairas kuvio.
Miksi tuhlata aikaa myymiseen kun voi heittää uffin laatikkoon kaupassa käydessään?
Näkyy nuorilla olevan aikaa, kävin lähikirppiksellä, myyntipöydät enimmäkseen lastenvaatetta, nuhjuista, reikäistä, loppuun pestyä, ylihinnoteltua. En mummona osraisi.
Samalla hinnalla saisi nopeasti kasvavalle lapselle jostain tokmannilta uuden ja siistin vaatteen.
Ja kolmesta lapsestasi huolimatta sinä kuulostat siltä, joksi sinua kuvailin.