Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli iso riita äitini kanssa siitä krääsävirrasta ja hän sanoi kirjaimellisesti, että hän haluaa tuoda sitä krääsää, jotta lapset kiintyisivät häneen.

Eli onko koko sukupolvi (kun tuntuu olevan yleinen ongelma) jotenkin kiintymyssuhteeltaan häiriintyneitä ja kirjaimellisesti ostavat lastenlasten rakkautta? Eivät osaa osoittaa rakkauttaan muuten kuin tavaralla?

Mistä sukupolvesta puhut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hirveä shoppailunhimo kaikilla on? Ajassa, jossa kulutusta pitäisi vähentää.

Lapsille hankitaan vain pakollinen ja tarpeeseen. Ei niistä tarvitse tehdä mitään mallinukkeja, joita vanhemmat ja isovanhemmat kilpaa varustelevat. Todellisista tarpeista voi sitten keskustella, jos isovanhempi haluaa osallistua tai hankkia ja silloinkin pohtia voisiko sen löytää käytettynä vai kannattaako hankkia uusi.

Hutiostokset roskiin? Mitä ihmettä? Eihän sellaista tilannetta edes pitäisi syntyä, että jotenkin isoissa määrissä on jotain hutiostoksia.

Kammottavaa todellakin lukea näitä heitä roskiin tai uffelle kehotuksia! Se uffe on myöskin sama kuin roskiin heittäisi. Iso osa niistä vaatteista päätyy kehitysmaihin jätekasoihin lojumaan. Ottakaa selvää.

Ja mikä kamalinta, tämä ei ole vain puhetta täällä, vaan ihan oikeasti ihmiset toimii näin! Täydellisen vastuutonta ja järjenköyhyydestä kertovaa.

Sinä siis olet kaiken säilöäjä? Tuo uff lienee esimerkki, onhan niitä lahjoituspisteitä paljon muitakin. Meilläpäin voi viedä jäteyhtiön kierrätysmyymälään.

Jätetekstiilin keräys onneksi yleistyy, sitähän käytetään sitten uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli iso riita äitini kanssa siitä krääsävirrasta ja hän sanoi kirjaimellisesti, että hän haluaa tuoda sitä krääsää, jotta lapset kiintyisivät häneen.

Eli onko koko sukupolvi (kun tuntuu olevan yleinen ongelma) jotenkin kiintymyssuhteeltaan häiriintyneitä ja kirjaimellisesti ostavat lastenlasten rakkautta? Eivät osaa osoittaa rakkauttaan muuten kuin tavaralla?

Tästä siinä varmasti usein on kyse. Ja ehkä siitä että omassa lapsuudessa olisivat ikihyviksi ilahtuneet jostain lahjoista, kun ei vaikka leluja paljon ollut, eikä toisaalta omille lapsillekaan ollut aikanaan varaa ostaa, joten nyt halutaan "hemmotella" lapsenlapsia. Ei kaikki kuitenkaan ole tuollaisia, ihan sellaisia normaalisti tavaraan suhtautuvia isovanhempia on.

Vierailija kirjoitti:

Serkkuni perhe sai toisen lapsensa ja heillä anoppi eli tätini innostui neulomaan villa-hahtuvalangasta sukkia, pipoja, villatakkeja jne. Tiedättekö sen villalangan, joka huopuu kuumassa vedessä? Perheen äiti ja isä olivat tiukillä sekä ajallisesti että rahallisesti tuolloin niinkuin vähän kaikki nuoret perheet ovat.

Miniä-parka sitten erehtyi pesemään nämä vaatekappaleet pesukoneessa ja nehän kutistuivat ja menivät ihan käyttökelvottomiksi. Voi mikä poru siitä nousi kun tätini sisaruksineen, äitini mukaanlukien, arvostelivat miniän taloustaitoja. Ennen sitä jouduttiin avannolla pesemään ja nykyään ei edes sukkia saada pestyä jne. Kukaan kyseisistä mammoista ei ole avantoon käsiänsä kastellut vaan ihan pesukoneessa ovat pyykkinsä pyörittäneet.

Tuli ajatus, että ihan kuin tarkoituksella oli valittu lapsiperheeseen mahdollisimman hankala materaali, ja sitten jänskätty mitehän miniä tämän klaaraa. Olsi ollut edes seiskaveikkaa ne tekeleet.

Meille tuodaan

- vain silitettäviä vaatteita ja sitten itketään miksi niitä ei käytetä tai miksi niitä ei silitetä joka käyttökertaan

- just jotain ihmeellistä angoraneuletta tms. josta irtoaa hahtuvia kurkkuun ja siksi astmainen lapsi ei voi niitä käyttää

- koristenapillisia joita lapset ei saa itse puettua, sitten räyhätään miten äiti ei edes lastaan pue

- nauhakenkiä, ks yllä

- kirjoneuleita, joita lapsi ei saa puettua, koska sormet tarttuu nurjan puolen lankoihin

Ja kyllä, kyllä epäilen että on ihan tahallista

Vierailija kirjoitti:

AP. Siinä sä IHAN tosissasi ihmettele ja kitiset asiasta vauvapalstalla sen sijaan että aukaisisit suusi ja kertoisit asian näille isovanhemmille?

Eiväthän he voi tietää jos et sinä tätä heille kerro. AVAA HYVÄ IHMINEN SUUSI JA LAKKAA UHRIUTUMASTA

Kiesus että täällä on tyhmiä ihmisiä.

No arvaapa kuinka moni miniä/ tytär on avannut suunsa ja KUKA SEN JÄLKEEN UHRIUTUU???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituista ylitulkintaa aina näissä asioissa, että ostamalla vaatteita yritetään kontrolloida tai alistaa tms.

Eiköhän kyse ole vain siitä, että lastenvaatteiden ostaminen on erityisen mukava tapa "osallistua" lapsiperheen elämään. Koska lastenvaatteet ovat söpöjä.

Minulla ei ole lapsia eikä kenelläkään lähisukulaisellakaan ole lapsia, ja olen silti joskus ostanut lastenvaatteita, jotka olivat ihan uskomattoman suloisia. Ilman mitään syytä.

Lastenkirjat on toinen juttu mitä olen ostanut. No, niitä sentään pystyy itsekin katselemaan.

Ovat söpöjä, toki, mutta omaa tyhjyyttään ei tarvitse täyttää sillä, että ostaa ja kuluttaa tarpeetonta ja vieläpä kuormittaa sillä lapsiperhettä.

Voisihan sitä ostaa sopivan kokoisiakin söpöjä vaatteita. Ja ehjiä. Ja jos haluaa vaan ostella söpöjä vaatteita niin eikö ne voisi itse lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, jollekin jolle ne tulisi tarpeeseen?

Vierailija kirjoitti:

Serkkuni perhe sai toisen lapsensa ja heillä anoppi eli tätini innostui neulomaan villa-hahtuvalangasta sukkia, pipoja, villatakkeja jne. Tiedättekö sen villalangan, joka huopuu kuumassa vedessä? Perheen äiti ja isä olivat tiukillä sekä ajallisesti että rahallisesti tuolloin niinkuin vähän kaikki nuoret perheet ovat.

Miniä-parka sitten erehtyi pesemään nämä vaatekappaleet pesukoneessa ja nehän kutistuivat ja menivät ihan käyttökelvottomiksi. Voi mikä poru siitä nousi kun tätini sisaruksineen, äitini mukaanlukien, arvostelivat miniän taloustaitoja. Ennen sitä jouduttiin avannolla pesemään ja nykyään ei edes sukkia saada pestyä jne. Kukaan kyseisistä mammoista ei ole avantoon käsiänsä kastellut vaan ihan pesukoneessa ovat pyykkinsä pyörittäneet.

Tuli ajatus, että ihan kuin tarkoituksella oli valittu lapsiperheeseen mahdollisimman hankala materaali, ja sitten jänskätty mitehän miniä tämän klaaraa. Olsi ollut edes seiskaveikkaa ne tekeleet.

Tirsk! Lapsikin tietää, että villavaatteita ei pestä pesukoneessa. Miten tämäkin on saatu lahjanantajan syyksi? Miten uusavuttomia ihmisiä voi edes olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta aikuisen ihmisen pitää osata ajatella millaista apua toiselle antaa. Se on epäsuoraa määräilyä, jos ostaa väkisin tavaroita, joita toinen ei halua ja alkaa vielä kiukutella, jos ei kelpaa. Jokaisella on oikeus päättää mitä hänen taloonsa kannetaan ja myös siitä saa päättää miten toivoo tulla autetuksi. Kohtelias ja järkevä ihminen voi kysyä, että kuinka voisi auttaa, mitä voisi ostaa ym... Ei ole nykypäivää ottaa ohjia omiin käsiinsä ja tehdä mitä lystää, jos sattuu vain olemaan isovanhempi. Mitä nämä isovanhemmat sanoisi, jos heille alkaisi kantaa väärää kokoa olevia vaatteita, jotka ei ole mieleisiä tai auttelisi heidän kodissaan omalla tyylillään. Riita siitä tulisi.

Minä isovanhempi kiitän ja kehun vaikka saan lahjaksi mitä en tarvitse enkä käytä. Kauneustuotteita, kippoja, tuikkujalkoja, kirjoja joista en tykkää jne. Yöpaitoja.

Mummona olen sanonut, jopa pyytänyt, etten mitään tarvitse. Jos haluatte jotain antaa käyttäkää kesällä yksi lomapäivä auttamalla minua vaikkapa komeroitten läpikäymisellä ja poisheittämisellä. Tms. (Omiakin tavaroitaan vielä )

Sitä "lahjaa ei ole vielä tullut, sensijaan kyllä kynttiläpaketteja. Mutta kiitän enkä hauku.

Ymmärrän kyllä, jos ei lapset tule lomalla komeroita siivoamaan. Itsellä ei aika riitä edes omien siivoamiseen. Mummo on sanonut, että ei halua mitään lahjaksi, mutta on sovittu, että lasten takia ostetaan joku pieni juttu (lapset haluaa ostaa mummolle ja papalle).

Yksi päivä kesälomasta on liian suuri lahja? Ennemmin sitä krääsää?

Olen kymmeniä jos ei satoja päiviä käyttänyt

heidän lapsiinsa , kun perään katsomista tarvitsivat. Tavaraa en ole ostanut, rahaa olen merkkipäivinä antanut.

Kyllä. Yksikin päivä on tällä hetkellä liian suuri lahja. Onneksi omat vanhemmat sen ymmärtää. Perheessä on useita kilpaurheilua harrastavia lapsia. Krääsää ei mene kumpaankaan suuntaan. Lapset toki ostavat mummolle ja papalle, mitä haluavat eli ei ehkä aina kaikkein tarpeellisinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta aikuisen ihmisen pitää osata ajatella millaista apua toiselle antaa. Se on epäsuoraa määräilyä, jos ostaa väkisin tavaroita, joita toinen ei halua ja alkaa vielä kiukutella, jos ei kelpaa. Jokaisella on oikeus päättää mitä hänen taloonsa kannetaan ja myös siitä saa päättää miten toivoo tulla autetuksi. Kohtelias ja järkevä ihminen voi kysyä, että kuinka voisi auttaa, mitä voisi ostaa ym... Ei ole nykypäivää ottaa ohjia omiin käsiinsä ja tehdä mitä lystää, jos sattuu vain olemaan isovanhempi. Mitä nämä isovanhemmat sanoisi, jos heille alkaisi kantaa väärää kokoa olevia vaatteita, jotka ei ole mieleisiä tai auttelisi heidän kodissaan omalla tyylillään. Riita siitä tulisi.

Minä isovanhempi kiitän ja kehun vaikka saan lahjaksi mitä en tarvitse enkä käytä. Kauneustuotteita, kippoja, tuikkujalkoja, kirjoja joista en tykkää jne. Yöpaitoja.

Mummona olen sanonut, jopa pyytänyt, etten mitään tarvitse. Jos haluatte jotain antaa käyttäkää kesällä yksi lomapäivä auttamalla minua vaikkapa komeroitten läpikäymisellä ja poisheittämisellä. Tms. (Omiakin tavaroitaan vielä )

Sitä "lahjaa ei ole vielä tullut, sensijaan kyllä kynttiläpaketteja. Mutta kiitän enkä hauku.

Ymmärrän kyllä, jos ei lapset tule lomalla komeroita siivoamaan. Itsellä ei aika riitä edes omien siivoamiseen. Mummo on sanonut, että ei halua mitään lahjaksi, mutta on sovittu, että lasten takia ostetaan joku pieni juttu (lapset haluaa ostaa mummolle ja papalle).

Mummonne ei varmaan hauku sitä pientä lahjaa vaan laittaa sen krääsähyllylleen komeroon.

Mutta äidit eivät ole yhtä tahdikkaita, mummojen anramat pienet lahjat haukutaan edesdä ja takana, parjataan mummo lapsille ja vaaditaan rahaa.271

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hirveä shoppailunhimo kaikilla on? Ajassa, jossa kulutusta pitäisi vähentää.

Lapsille hankitaan vain pakollinen ja tarpeeseen. Ei niistä tarvitse tehdä mitään mallinukkeja, joita vanhemmat ja isovanhemmat kilpaa varustelevat. Todellisista tarpeista voi sitten keskustella, jos isovanhempi haluaa osallistua tai hankkia ja silloinkin pohtia voisiko sen löytää käytettynä vai kannattaako hankkia uusi.

Hutiostokset roskiin? Mitä ihmettä? Eihän sellaista tilannetta edes pitäisi syntyä, että jotenkin isoissa määrissä on jotain hutiostoksia.

Kammottavaa todellakin lukea näitä heitä roskiin tai uffelle kehotuksia! Se uffe on myöskin sama kuin roskiin heittäisi. Iso osa niistä vaatteista päätyy kehitysmaihin jätekasoihin lojumaan. Ottakaa selvää.

Ja mikä kamalinta, tämä ei ole vain puhetta täällä, vaan ihan oikeasti ihmiset toimii näin! Täydellisen vastuutonta ja järjenköyhyydestä kertovaa.

Sinä siis olet kaiken säilöäjä? Tuo uff lienee esimerkki, onhan niitä lahjoituspisteitä paljon muitakin. Meilläpäin voi viedä jäteyhtiön kierrätysmyymälään.

Jätetekstiilin keräys onneksi yleistyy, sitähän käytetään sitten uudelleen.

Jätetekstiilin käyttökohteet eivät lisäänny läheskään samaa tahtia kuin ihmisten tekstiilinkulutus. Lisäksi nykyinen hyperpikamuoti on käytännössä kierrätyskelvotonta sekoitetta millään tunnetuilla nykytekniikoilla. Jotkut ajattomammat, puhtaammat tekstiilimateriaalit saadaan paremmin jatkokäyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Serkkuni perhe sai toisen lapsensa ja heillä anoppi eli tätini innostui neulomaan villa-hahtuvalangasta sukkia, pipoja, villatakkeja jne. Tiedättekö sen villalangan, joka huopuu kuumassa vedessä? Perheen äiti ja isä olivat tiukillä sekä ajallisesti että rahallisesti tuolloin niinkuin vähän kaikki nuoret perheet ovat.

Miniä-parka sitten erehtyi pesemään nämä vaatekappaleet pesukoneessa ja nehän kutistuivat ja menivät ihan käyttökelvottomiksi. Voi mikä poru siitä nousi kun tätini sisaruksineen, äitini mukaanlukien, arvostelivat miniän taloustaitoja. Ennen sitä jouduttiin avannolla pesemään ja nykyään ei edes sukkia saada pestyä jne. Kukaan kyseisistä mammoista ei ole avantoon käsiänsä kastellut vaan ihan pesukoneessa ovat pyykkinsä pyörittäneet.

Tuli ajatus, että ihan kuin tarkoituksella oli valittu lapsiperheeseen mahdollisimman hankala materaali, ja sitten jänskätty mitehän miniä tämän klaaraa. Olsi ollut edes seiskaveikkaa ne tekeleet.

Tirsk! Lapsikin tietää, että villavaatteita ei pestä pesukoneessa. Miten tämäkin on saatu lahjanantajan syyksi? Miten uusavuttomia ihmisiä voi edes olla?

Kyllä villaohjelmalla pystyy hyvin pesemään. Olen aina pessyt kaikki omat tekeleet.

Vierailija kirjoitti:

AP. Siinä sä IHAN tosissasi ihmettele ja kitiset asiasta vauvapalstalla sen sijaan että aukaisisit suusi ja kertoisit asian näille isovanhemmille?

Eiväthän he voi tietää jos et sinä tätä heille kerro. AVAA HYVÄ IHMINEN SUUSI JA LAKKAA UHRIUTUMASTA

Kiesus että täällä on tyhmiä ihmisiä.

Ap on kyllä ihan jo ekassa viestissään kertonut, kuinka hän on sen suunsa avannut ja kertonut asian isovanhemmille. Ei ole auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli iso riita äitini kanssa siitä krääsävirrasta ja hän sanoi kirjaimellisesti, että hän haluaa tuoda sitä krääsää, jotta lapset kiintyisivät häneen.

Eli onko koko sukupolvi (kun tuntuu olevan yleinen ongelma) jotenkin kiintymyssuhteeltaan häiriintyneitä ja kirjaimellisesti ostavat lastenlasten rakkautta? Eivät osaa osoittaa rakkauttaan muuten kuin tavaralla?

On varmaan. Meilläkin oli tätä, nyt lapset ovat jo vähän isompia, että ihan sanoivat lapsille, että eikös tämä mummon ostama lelu/haalari/... olekin kivempi kuin äidin hankkima. Ja että viedäänpä teidät hienolle matkalle, kun ei äiti halua teihin panostaa rahaa. Nojoo, ei ollut äidillä sellaisia summia todellakaan.

Nykyäänkin yrittävät teineille aina välillä soitella, että jos laitan rahaa tulisitko käymään. Meillä on välit käytännössä poikki muutamaa puhelua vuodessa lukuunottamatta ja teinitkin onneksi ovat sen verran fiksuja, että näkevät kuvion sairauden.

Hyvä esimerkki äidin mustasukkaisuudesta.

Mummot haluaisivat tarjota vaikka matkan mutta lapsistaan mustasukkainen äiti ei salli ja myrkyllisyydellään on aivopessut lapset mummoja vastaan.

Ja se on ok, että mummo satuilee lapsille kuinka häneltä saa kaikkea kivempaa ja hienompaa kuin äidiltä? Varmaan tervettä ihmiskuvaa lapsillekin?

Ei se ole satuilua,se on totuus.

Tässäkin tapauksessa mummo antaa läjäpäin paitoja ja puseroita ,eikä äiti kykene antamaan edes housuja jalkaan lapselle,vaan häikäilemättä vie lapsen lapsilisärahat omiin taskuihinsa.!!

Hallitus on täysin oikeassa leikatessaan lapsilisiä ym tukia koska vanhemmat pyrkivät niillä vain rikastumaan ja hyötymään lastensa kustannuksella!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta aikuisen ihmisen pitää osata ajatella millaista apua toiselle antaa. Se on epäsuoraa määräilyä, jos ostaa väkisin tavaroita, joita toinen ei halua ja alkaa vielä kiukutella, jos ei kelpaa. Jokaisella on oikeus päättää mitä hänen taloonsa kannetaan ja myös siitä saa päättää miten toivoo tulla autetuksi. Kohtelias ja järkevä ihminen voi kysyä, että kuinka voisi auttaa, mitä voisi ostaa ym... Ei ole nykypäivää ottaa ohjia omiin käsiinsä ja tehdä mitä lystää, jos sattuu vain olemaan isovanhempi. Mitä nämä isovanhemmat sanoisi, jos heille alkaisi kantaa väärää kokoa olevia vaatteita, jotka ei ole mieleisiä tai auttelisi heidän kodissaan omalla tyylillään. Riita siitä tulisi.

Minä isovanhempi kiitän ja kehun vaikka saan lahjaksi mitä en tarvitse enkä käytä. Kauneustuotteita, kippoja, tuikkujalkoja, kirjoja joista en tykkää jne. Yöpaitoja.

Mummona olen sanonut, jopa pyytänyt, etten mitään tarvitse. Jos haluatte jotain antaa käyttäkää kesällä yksi lomapäivä auttamalla minua vaikkapa komeroitten läpikäymisellä ja poisheittämisellä. Tms. (Omiakin tavaroitaan vielä )

Sitä "lahjaa ei ole vielä tullut, sensijaan kyllä kynttiläpaketteja. Mutta kiitän enkä hauku.

Ymmärrän kyllä, jos ei lapset tule lomalla komeroita siivoamaan. Itsellä ei aika riitä edes omien siivoamiseen. Mummo on sanonut, että ei halua mitään lahjaksi, mutta on sovittu, että lasten takia ostetaan joku pieni juttu (lapset haluaa ostaa mummolle ja papalle).

Yksi päivä kesälomasta on liian suuri lahja? Ennemmin sitä krääsää?

Olen kymmeniä jos ei satoja päiviä käyttänyt

heidän lapsiinsa , kun perään katsomista tarvitsivat. Tavaraa en ole ostanut, rahaa olen merkkipäivinä antanut.

Kyllä. Yksikin päivä on tällä hetkellä liian suuri lahja. Onneksi omat vanhemmat sen ymmärtää. Perheessä on useita kilpaurheilua harrastavia lapsia. Krääsää ei mene kumpaankaan suuntaan. Lapset toki ostavat mummolle ja papalle, mitä haluavat eli ei ehkä aina kaikkein tarpeellisinta.

Isovanhemmilta sensijaan edellytetään liian isoja lahjoja ( kun ovat ensin joskus olleet hoitoautomaatteja.

Mummolle ehkä se harrastusmaksu, lisenssimaksu, polkupyörä, soitin tms on yhtä iso lahja kuin jollekin viiden viikon vuosilomasta "uhrata" se yksi päivä nostelemalla tavaroita ja siivoamalla omat tavaransa jo lapsuudenkodista pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituista ylitulkintaa aina näissä asioissa, että ostamalla vaatteita yritetään kontrolloida tai alistaa tms.

Eiköhän kyse ole vain siitä, että lastenvaatteiden ostaminen on erityisen mukava tapa "osallistua" lapsiperheen elämään. Koska lastenvaatteet ovat söpöjä.

Minulla ei ole lapsia eikä kenelläkään lähisukulaisellakaan ole lapsia, ja olen silti joskus ostanut lastenvaatteita, jotka olivat ihan uskomattoman suloisia. Ilman mitään syytä.

Lastenkirjat on toinen juttu mitä olen ostanut. No, niitä sentään pystyy itsekin katselemaan.

Ovat söpöjä, toki, mutta omaa tyhjyyttään ei tarvitse täyttää sillä, että ostaa ja kuluttaa tarpeetonta ja vieläpä kuormittaa sillä lapsiperhettä.

Voisihan sitä ostaa sopivan kokoisiakin söpöjä vaatteita. Ja ehjiä. Ja jos haluaa vaan ostella söpöjä vaatteita niin eikö ne voisi itse lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, jollekin jolle ne tulisi tarpeeseen?

Niinpä. Jonnekin joulupuukeräyksiin ja vastaaviin voi haalia (uusia, ehjiä, ajanmukaisia) söpöjä vaatteita lapsille, jos oma identiteetti on riippuvainen kuluttamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Serkkuni perhe sai toisen lapsensa ja heillä anoppi eli tätini innostui neulomaan villa-hahtuvalangasta sukkia, pipoja, villatakkeja jne. Tiedättekö sen villalangan, joka huopuu kuumassa vedessä? Perheen äiti ja isä olivat tiukillä sekä ajallisesti että rahallisesti tuolloin niinkuin vähän kaikki nuoret perheet ovat.

Miniä-parka sitten erehtyi pesemään nämä vaatekappaleet pesukoneessa ja nehän kutistuivat ja menivät ihan käyttökelvottomiksi. Voi mikä poru siitä nousi kun tätini sisaruksineen, äitini mukaanlukien, arvostelivat miniän taloustaitoja. Ennen sitä jouduttiin avannolla pesemään ja nykyään ei edes sukkia saada pestyä jne. Kukaan kyseisistä mammoista ei ole avantoon käsiänsä kastellut vaan ihan pesukoneessa ovat pyykkinsä pyörittäneet.

Tuli ajatus, että ihan kuin tarkoituksella oli valittu lapsiperheeseen mahdollisimman hankala materaali, ja sitten jänskätty mitehän miniä tämän klaaraa. Olsi ollut edes seiskaveikkaa ne tekeleet.

Tirsk! Lapsikin tietää, että villavaatteita ei pestä pesukoneessa. Miten tämäkin on saatu lahjanantajan syyksi? Miten uusavuttomia ihmisiä voi edes olla?

Minäkin olen jo lapsena oppinut, ettei villavaatteita voi pestä normaalisti. Mutta n vuosi sitten opin, että nykyään voikin! Materiaalit on kehittyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP. Siinä sä IHAN tosissasi ihmettele ja kitiset asiasta vauvapalstalla sen sijaan että aukaisisit suusi ja kertoisit asian näille isovanhemmille?

Eiväthän he voi tietää jos et sinä tätä heille kerro. AVAA HYVÄ IHMINEN SUUSI JA LAKKAA UHRIUTUMASTA

Kiesus että täällä on tyhmiä ihmisiä.

No arvaapa kuinka moni miniä/ tytär on avannut suunsa ja KUKA SEN JÄLKEEN UHRIUTUU???

Kyllähän ihan tuosta aloituksesta selviää, että sanottu on, mutta ei se auta. Sama toistuu ihan jokaisessa samaa aihetta käsittelevässä viestissä, sanottu on, mutta se ei joko auta mitään, tai siitä suututaan ja uhriudutaan. Kuinka tolloja ihmiset on, kun kuvittelevat että tällaisia aloituksia tehtäisiin jos asia hoituisi normaalisti asiasta sanomalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheesta ei kyllä variaatiot lopu! Isovanhemmat eli ne mummot ja anopit on kaiken pahan alku ja juuri, ainakin jos tätä palstaa tarkastelee.

Mutta miksi tuollaisia isovanhempia on? Miksi pitää päsmäröidä ja kävellä yli? Miksi ei voi ottaa toisia huomioon? Mistä se johtuu, että tietyssä ikäluokassa on paljon tuollaisia ihmisiä?

Yhtähyvin voidaan kysyä, miksi jotkut nykyäidit haluavat päsmäröidä ja kävellä yli lahjan antajan? Eikö lahjanantaja voi enää itse päättää antamastaan lahjasta. Vai onko aina lapsen äidillä jotekin parempi tyyli- ja kauneustaju, vai mistä kysymys.

Itse en ole mummo, vaan kummi. Ja olen niin kyllästynyt nykyäitien lahjatoiveisiin, kun kuvittelevat, kummilla voidaan ostaa miten kalliita lahjoja tahansa.

Toinen kummilapseni äiti lähetti viime vuonna jo marraskuussa kummilapsen lahjatoiveen kuvien kanssa ja mitä toivotaan joululahjaksi ja hintalappu yli 200€. Unohdin koko joululahjan ja ottanut etäisyyttä kummiudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Serkkuni perhe sai toisen lapsensa ja heillä anoppi eli tätini innostui neulomaan villa-hahtuvalangasta sukkia, pipoja, villatakkeja jne. Tiedättekö sen villalangan, joka huopuu kuumassa vedessä? Perheen äiti ja isä olivat tiukillä sekä ajallisesti että rahallisesti tuolloin niinkuin vähän kaikki nuoret perheet ovat.

Miniä-parka sitten erehtyi pesemään nämä vaatekappaleet pesukoneessa ja nehän kutistuivat ja menivät ihan käyttökelvottomiksi. Voi mikä poru siitä nousi kun tätini sisaruksineen, äitini mukaanlukien, arvostelivat miniän taloustaitoja. Ennen sitä jouduttiin avannolla pesemään ja nykyään ei edes sukkia saada pestyä jne. Kukaan kyseisistä mammoista ei ole avantoon käsiänsä kastellut vaan ihan pesukoneessa ovat pyykkinsä pyörittäneet.

Tuli ajatus, että ihan kuin tarkoituksella oli valittu lapsiperheeseen mahdollisimman hankala materaali, ja sitten jänskätty mitehän miniä tämän klaaraa. Olsi ollut edes seiskaveikkaa ne tekeleet.

Tirsk! Lapsikin tietää, että villavaatteita ei pestä pesukoneessa. Miten tämäkin on saatu lahjanantajan syyksi? Miten uusavuttomia ihmisiä voi edes olla?

Minäkin olen jo lapsena oppinut, ettei villavaatteita voi pestä normaalisti. Mutta n vuosi sitten opin, että nykyään voikin! Materiaalit on kehittyneet.

Minä olen sen ikäluokan lapsi, että useimmat villavaatteet on voinut pestä pesukoneessa. Luultavasti siis tuon miniän ikäluokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheesta ei kyllä variaatiot lopu! Isovanhemmat eli ne mummot ja anopit on kaiken pahan alku ja juuri, ainakin jos tätä palstaa tarkastelee.

Mutta miksi tuollaisia isovanhempia on? Miksi pitää päsmäröidä ja kävellä yli? Miksi ei voi ottaa toisia huomioon? Mistä se johtuu, että tietyssä ikäluokassa on paljon tuollaisia ihmisiä?

Yhtähyvin voidaan kysyä, miksi jotkut nykyäidit haluavat päsmäröidä ja kävellä yli lahjan antajan? Eikö lahjanantaja voi enää itse päättää antamastaan lahjasta. Vai onko aina lapsen äidillä jotekin parempi tyyli- ja kauneustaju, vai mistä kysymys.

Itse en ole mummo, vaan kummi. Ja olen niin kyllästynyt nykyäitien lahjatoiveisiin, kun kuvittelevat, kummilla voidaan ostaa miten kalliita lahjoja tahansa.

Toinen kummilapseni äiti lähetti viime vuonna jo marraskuussa kummilapsen lahjatoiveen kuvien kanssa ja mitä toivotaan joululahjaksi ja hintalappu yli 200€. Unohdin koko joululahjan ja ottanut etäisyyttä kummiudesta.

Jos osaisit lukea niin tajuaisit, että useimmiten ongelma ei tule tyylistä tai kauneudesta, vaan siitä että lahjat on epäsopivia kooltaan tai muuten epäkäytännöllisiä.