Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?

Mä oon lopettanut kaiken ostamisen, kun en mitään mieluisaa ole osannut ostaa. - mummi

Vierailija kirjoitti:

Oletus on siis isovanhempien olevan lahja/ raha- automaatteja ja mummojen hoitoautomaatteja. Vaikkei mikään kelpaakaan.

Missään nimessä miniät ei kuitenkaan heistä pidä ja ovat lisäksi mustasukkaisia lapsistaan.

Mustasukkaisia lapsistaan? Mitä ihmettä tällä tarkoitat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletus on siis isovanhempien olevan lahja/ raha- automaatteja ja mummojen hoitoautomaatteja. Vaikkei mikään kelpaakaan.

Missään nimessä miniät ei kuitenkaan heistä pidä ja ovat lisäksi mustasukkaisia lapsistaan.

Mustasukkaisia lapsistaan? Mitä ihmettä tällä tarkoitat?

Varmaan sitä, että haluavat kontrolloida lapsen suhdetta isovanhempiin ja eivät pidä, jos lapsi kiintyy muihin kuin äitiin. - eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä isovanhemmat sanoivat, kun kerroit heille, että heidän tuomansa vaatteet ovat epäsopivia ettekä halua niitä? 

Meillä anoppi tiuskaisee tuohon: no myykää kirpparilla jos ei kelpaa.

Eli siis suuttuu.

Ohis.

Mitä hän sanoo sen jälkeen, kun annat vaatteet hänelle ja sanot, että myypä ihan itse, jos siihen koet mielenkiintoa?

Oli miehelle kommentoinut noin, kun pyysin miestä kertomaan että voisiko kysyä kokoa ensi kerran. En tiedä mistä anoppi ostaa vaatteet, koska on aina pesty ja laput irrotettu, joko Toke tai kirppis. Joko tosi löysä vyötärö tai kireä kuminauha. Viimeksi nimitteli poikaa pullukaksi, kun puristi vatsasta hänen ostamansa housut.

Ja poika tosiaankin täysin normaalikokoinen, ei edes lapsen pulleutta enää kun on niin vilkas menemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletus on siis isovanhempien olevan lahja/ raha- automaatteja ja mummojen hoitoautomaatteja. Vaikkei mikään kelpaakaan.

Missään nimessä miniät ei kuitenkaan heistä pidä ja ovat lisäksi mustasukkaisia lapsistaan.

Oletus on, että kunnioitetaan myös sitä pojan perhettä.

Ja enpä ole kuullut vielä kenenkään vaativan isovanhemmilta yhtään mitään, kyllähän he ihan itse ovat sitä apua tai "apua" tarjoamassa. Tässäkin keskustelussa on vain ja ainoastaan ollut kyse siitä, että jos kerta haluaa auttaa, niin miksi sitä apua ei voi kohdentaa järkevästi? Liian pienten ja tarpeettomien vaatteiden ostaminen tyydyttää vain mummon tarpeita, ei sen lapsen, jolle ne vaatteet ovat käyttökelvottomia. Eikä myöskään sen miniän, joka joutuu hankkiutumaan niistä tarpeettomista eroon tai säilyttelemään niitä muutenkin vähissä säilytystiloissa.

Ja siis mitä, mustasukkaisia OMISTA lapsistaan?!?! Jestas sentään, hanki sinä seuraavalla kirppariretkellä oma nukke leikkeihisi. 🙄

Kai jokainen tietää että miehen vanhemmissa on niin paljon vikoja, ovat väärin lapsen kanssa, antavat vaikka pullapalan joten äidit eivät salli lapsilleen läheistä suhdetta heihin. Antavat huonoja lahjoja.

Oma äiti saa rakastaa ja hemmotella ja on se oikea mummo.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon lopettanut kaiken ostamisen, kun en mitään mieluisaa ole osannut ostaa. - mummi

Olet varmaan kysynyt mitä tarvitsee, kysynyt koot jne.? Jostain syystä siskoni ja kummit osaavat kysyä sen hetkistä kokoa, mutta anoppi ei tähän kykene. Olen miettinyt kovasti, että mistä tämä arvovaltakysymys?

Mieskään ei osaisi sanoa lapselle sopivaa kokoa kysymättä multa, joten lasta harvoin näkevä anoppikaan ei voi osata.

Mutta kun pitää päsmäröidä ja kuvitella, että kyllä mummo tietää.

Ja miniä on sitten ikävä ihminen, kun mummon ostamat ei kelpaa.

No enpä tiedä. Kun olin lapsi tykkäsin kaikista isovanhempien epäkäytännöllisistä hankinnoista. Vanhemnat hankki vain kaikkea järkevää, ihana turhuus tuli isovanhemmilta.

Oletteko aivan terveitä??

Valivalivalivalivali.

Kyllä minusta aikuisen ihmisen pitää osata ajatella millaista apua toiselle antaa. Se on epäsuoraa määräilyä, jos ostaa väkisin tavaroita, joita toinen ei halua ja alkaa vielä kiukutella, jos ei kelpaa. Jokaisella on oikeus päättää mitä hänen taloonsa kannetaan ja myös siitä saa päättää miten toivoo tulla autetuksi. Kohtelias ja järkevä ihminen voi kysyä, että kuinka voisi auttaa, mitä voisi ostaa ym... Ei ole nykypäivää ottaa ohjia omiin käsiinsä ja tehdä mitä lystää, jos sattuu vain olemaan isovanhempi. Mitä nämä isovanhemmat sanoisi, jos heille alkaisi kantaa väärää kokoa olevia vaatteita, jotka ei ole mieleisiä tai auttelisi heidän kodissaan omalla tyylillään. Riita siitä tulisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon lopettanut kaiken ostamisen, kun en mitään mieluisaa ole osannut ostaa. - mummi

Olet varmaan kysynyt mitä tarvitsee, kysynyt koot jne.? Jostain syystä siskoni ja kummit osaavat kysyä sen hetkistä kokoa, mutta anoppi ei tähän kykene. Olen miettinyt kovasti, että mistä tämä arvovaltakysymys?

Mieskään ei osaisi sanoa lapselle sopivaa kokoa kysymättä multa, joten lasta harvoin näkevä anoppikaan ei voi osata.

Mutta kun pitää päsmäröidä ja kuvitella, että kyllä mummo tietää.

Ja miniä on sitten ikävä ihminen, kun mummon ostamat ei kelpaa.

Monta lasta kasvattaneena ja työkseni vaatteita myynenä osaan kyllä katsoa koot ihan omin silmin. Ostamien vaatteiden tyyli on se, mistä miniä ei tykännyt (lapsi kyllä tykkäsi). Ja kyllä, saa päättää lapsensa pukeutumisesta. Ja minä omista rahoistani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon lopettanut kaiken ostamisen, kun en mitään mieluisaa ole osannut ostaa. - mummi

Olet varmaan kysynyt mitä tarvitsee, kysynyt koot jne.? Jostain syystä siskoni ja kummit osaavat kysyä sen hetkistä kokoa, mutta anoppi ei tähän kykene. Olen miettinyt kovasti, että mistä tämä arvovaltakysymys?

Mieskään ei osaisi sanoa lapselle sopivaa kokoa kysymättä multa, joten lasta harvoin näkevä anoppikaan ei voi osata.

Mutta kun pitää päsmäröidä ja kuvitella, että kyllä mummo tietää.

Ja miniä on sitten ikävä ihminen, kun mummon ostamat ei kelpaa.

Tätä mummin asennetta en voi yksinkertaisesti kestää. Miksi pitää saada ostaa jotain itselle mieleistä? Miksi et halua ostaa, mitä se toinen haluaa? Eikö tuo ole idea lahjan antamisessa?

Voi kysyä, että mitä tarvitaan/halutaan. Jos ei tiedä niin voi vain antaa rahaa. Se varmasti ilahduttaa saajaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon lopettanut kaiken ostamisen, kun en mitään mieluisaa ole osannut ostaa. - mummi

Parempi niin, jos et edes oikeaa kokoa vaivaudu ostamaan pyynnöistä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon lopettanut kaiken ostamisen, kun en mitään mieluisaa ole osannut ostaa. - mummi

Olet varmaan kysynyt mitä tarvitsee, kysynyt koot jne.? Jostain syystä siskoni ja kummit osaavat kysyä sen hetkistä kokoa, mutta anoppi ei tähän kykene. Olen miettinyt kovasti, että mistä tämä arvovaltakysymys?

Mieskään ei osaisi sanoa lapselle sopivaa kokoa kysymättä multa, joten lasta harvoin näkevä anoppikaan ei voi osata.

Mutta kun pitää päsmäröidä ja kuvitella, että kyllä mummo tietää.

Ja miniä on sitten ikävä ihminen, kun mummon ostamat ei kelpaa.

Monta lasta kasvattaneena ja työkseni vaatteita myynenä osaan kyllä katsoa koot ihan omin silmin. Ostamien vaatteiden tyyli on se, mistä miniä ei tykännyt (lapsi kyllä tykkäsi). Ja kyllä, saa päättää lapsensa pukeutumisesta. Ja minä omista rahoistani.

Kuulostat ihan minun lapsettomalta tädiltäni, joka päätti itse jopa lasteni lempivärit, kysymättä lapsilta.

Ja ostaa sitä oman nuoruutensa kittanavaatetta, jossa lapset ei pysty edes liikkumaan, kun vaatteet on niin pieniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon lopettanut kaiken ostamisen, kun en mitään mieluisaa ole osannut ostaa. - mummi

Olet varmaan kysynyt mitä tarvitsee, kysynyt koot jne.? Jostain syystä siskoni ja kummit osaavat kysyä sen hetkistä kokoa, mutta anoppi ei tähän kykene. Olen miettinyt kovasti, että mistä tämä arvovaltakysymys?

Mieskään ei osaisi sanoa lapselle sopivaa kokoa kysymättä multa, joten lasta harvoin näkevä anoppikaan ei voi osata.

Mutta kun pitää päsmäröidä ja kuvitella, että kyllä mummo tietää.

Ja miniä on sitten ikävä ihminen, kun mummon ostamat ei kelpaa.

Monta lasta kasvattaneena ja työkseni vaatteita myynenä osaan kyllä katsoa koot ihan omin silmin. Ostamien vaatteiden tyyli on se, mistä miniä ei tykännyt (lapsi kyllä tykkäsi). Ja kyllä, saa päättää lapsensa pukeutumisesta. Ja minä omista rahoistani.

Vai niin. Epäilen, että lapsi tykkäsi. Tosin joku 2v. ei ihan hirveästi osaa sanoa juutajaata onko joku vaate käytännöllinen ja hyvä hänelle.

Mun lapset ei ole KOSKAAN osoittaneet pienintäkään kiinnostusta nukeilla leikkimiseen. Silti meille tuotiin kolme nukkekotia, parikymmentä barbia, kuusi nuken astiastoa, nukkeja, nukenvaatteita jne.

Koska mummo olisi halunnut lapsena sellaisia, eikä saanut.

Niitä minä nyt sitten myyn Torissa ja annan rahat teineille.

Olisi tämän toki helpomminkin voinut tehdä ja oikeasti nähdä ne lapset ja heidän mielipiteensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon lopettanut kaiken ostamisen, kun en mitään mieluisaa ole osannut ostaa. - mummi

Olet varmaan kysynyt mitä tarvitsee, kysynyt koot jne.? Jostain syystä siskoni ja kummit osaavat kysyä sen hetkistä kokoa, mutta anoppi ei tähän kykene. Olen miettinyt kovasti, että mistä tämä arvovaltakysymys?

Mieskään ei osaisi sanoa lapselle sopivaa kokoa kysymättä multa, joten lasta harvoin näkevä anoppikaan ei voi osata.

Mutta kun pitää päsmäröidä ja kuvitella, että kyllä mummo tietää.

Ja miniä on sitten ikävä ihminen, kun mummon ostamat ei kelpaa.

Tätä mummin asennetta en voi yksinkertaisesti kestää. Miksi pitää saada ostaa jotain itselle mieleistä? Miksi et halua ostaa, mitä se toinen haluaa? Eikö tuo ole idea lahjan antamisessa?

Voi kysyä, että mitä tarvitaan/halutaan. Jos ei tiedä niin voi vain antaa rahaa. Se varmasti ilahduttaa saajaa.

Kuka haluaa? Lapsi vai sen vanhempi? Miksi nykyäitien on niin vaikea antaa lasten ja isovanhempien muodostaa oma suhteensa? Ymmärrän rajoitukset, jos isovanhempi on alkoholisti, väkivaltainen tms., mutta en muuten.

Voi VOI miten huonosti arvostatte sukulaisia, jospa te olette nirsoja. Minulla 3 lastenlasta,enkä koskaan ole saanut antamistani lahjoista huonoa palautetta. Paljon halauksia teille väärien lahjojen saajille.🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon lopettanut kaiken ostamisen, kun en mitään mieluisaa ole osannut ostaa. - mummi

Olet varmaan kysynyt mitä tarvitsee, kysynyt koot jne.? Jostain syystä siskoni ja kummit osaavat kysyä sen hetkistä kokoa, mutta anoppi ei tähän kykene. Olen miettinyt kovasti, että mistä tämä arvovaltakysymys?

Mieskään ei osaisi sanoa lapselle sopivaa kokoa kysymättä multa, joten lasta harvoin näkevä anoppikaan ei voi osata.

Mutta kun pitää päsmäröidä ja kuvitella, että kyllä mummo tietää.

Ja miniä on sitten ikävä ihminen, kun mummon ostamat ei kelpaa.

Monta lasta kasvattaneena ja työkseni vaatteita myynenä osaan kyllä katsoa koot ihan omin silmin. Ostamien vaatteiden tyyli on se, mistä miniä ei tykännyt (lapsi kyllä tykkäsi). Ja kyllä, saa päättää lapsensa pukeutumisesta. Ja minä omista rahoistani.

Vai niin. Epäilen, että lapsi tykkäsi. Tosin joku 2v. ei ihan hirveästi osaa sanoa juutajaata onko joku vaate käytännöllinen ja hyvä hänelle.

Moni 2v tykkää kimaltavasta, vanhempi käytännöllisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon lopettanut kaiken ostamisen, kun en mitään mieluisaa ole osannut ostaa. - mummi

Olet varmaan kysynyt mitä tarvitsee, kysynyt koot jne.? Jostain syystä siskoni ja kummit osaavat kysyä sen hetkistä kokoa, mutta anoppi ei tähän kykene. Olen miettinyt kovasti, että mistä tämä arvovaltakysymys?

Mieskään ei osaisi sanoa lapselle sopivaa kokoa kysymättä multa, joten lasta harvoin näkevä anoppikaan ei voi osata.

Mutta kun pitää päsmäröidä ja kuvitella, että kyllä mummo tietää.

Ja miniä on sitten ikävä ihminen, kun mummon ostamat ei kelpaa.

Monta lasta kasvattaneena ja työkseni vaatteita myynenä osaan kyllä katsoa koot ihan omin silmin. Ostamien vaatteiden tyyli on se, mistä miniä ei tykännyt (lapsi kyllä tykkäsi). Ja kyllä, saa päättää lapsensa pukeutumisesta. Ja minä omista rahoistani.

Vai niin. Epäilen, että lapsi tykkäsi. Tosin joku 2v. ei ihan hirveästi osaa sanoa juutajaata onko joku vaate käytännöllinen ja hyvä hänelle.

Ja lapset monesti on vailla yhtä ja toista ja seuraavana päivänä se juttu ei enää kiinnosta pätkääkään. Tätä isovanhemmat ei meinaa ymmärtää. Itse pyrin välttämään ihan järjettömiä heräteostoksia. Mietitään ensin kotona tarvitaanko ja haetaan sitten kaupasta, jos se juttu vielä kiinnostaa seuraavalla viikolla.

Siis perheet kaipaavat taloudellista apua lähinnä? Ei mitään mummosuhteita?

Joskus oli lahjat ylimääräistä kivaa arjen tarpeiden lisäksi.

Nyt lahjojen pitää olla hyötytavaraa, kuin postimyynnistä tilattuja.