Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi ostaa tytölle röyhelöä ja onvaaleanpunaista, mikä ei meitä vanhempia tai itse lasta miellytä. Olen itse pienenä tyttönä kärsinyt siitä, että ängetään siihen kapeaan naisen muottiin, mikä on 70+ vuotiaan anopin mielestä ainut oikea. Lapsi ei itsekään halua pitää röyhelöitä ja rakastaa kirkkaita värejä. Koen, että anoppi ostaa vaatteita, koska meidän ostamat ovat vääränlaisia, samoin kun lapsen harrastukset. Pitäisi olla balettia tms tyttömäistä ja söpöä.

Tällä hetkellä anoppi ostaa JOKA VIIKKO lapselle uusia kiinassa valmistettuja vaatteita, mikä on myös asia, jota emme halua lapselle opettaa, että on ihan ok hankkia koko ajan jotain uutta. Jos sanoo asiasta, niin loukkaantuu ja heittäytyy marttyyriksi kun mikään ei kelpaa. Kysyisi joskus meiltä, mitä lapsi TARVITSISI! En enää halua olla paikalla, kun anoppi tuo lapsen meille takaisin, koska alkaa vituttamaan liikaa.

Tässäpä taas huippuesimerkki käytöstavoista. Anoppi ilmeisesti säännöllisesti hoitaa teidän lapsia, jotta äiti saa "laatuaikaa" ja ostaa heille lahjoja. Ja sä riehut siellä vaatteiden väristä?!? Entäs jos he ovat yhdessä ostaneet sen, mutta sinä oletkin se ongelma, eli lapsi ei saakaan valita vaatteitaan.

Mua vituttaa sun anopin puolesta, että on saanut noin paskan miniän.

"Aina kun anoppi tuo lapsen takaisin"

Perhe siis tarvitsee monenlaista tukea, lapsen hoitamista, vaateapua.

Oisko tuossa sama kuin sukulaisperheessä. Äiti oli sukupuolineutraalien, harmaan, ruskean , vihreän kannattaja ja puki tytön niihin. Tyttö n. 5 - vuotiaana ihastui pinkkiin ja hörselöihin, muu ei kelvannut.

Ehkä kommentoijalla on sama, anoppi ostaa lapsen mieleisiä vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi ostaa tytölle röyhelöä ja vaaleanpunaista, mikä ei meitä vanhempia tai itse lasta miellytä. Olen itse pienenä tyttönä kärsinyt siitä, että ängetään siihen kapeaan naisen muottiin, mikä on 70+ vuotiaan anopin mielestä ainut oikea. Lapsi ei itsekään halua pitää röyhelöitä ja rakastaa kirkkaita värejä. Koen, että anoppi ostaa vaatteita, koska meidän ostamat ovat vääränlaisia, samoin kun lapsen harrastukset. Pitäisi olla balettia tms tyttömäistä ja söpöä.

Tällä hetkellä anoppi ostaa JOKA VIIKKO lapselle uusia kiinassa valmistettuja vaatteita, mikä on myös asia, jota emme halua lapselle opettaa, että on ihan ok hankkia koko ajan jotain uutta. Jos sanoo asiasta, niin loukkaantuu ja heittäytyy marttyyriksi kun mikään ei kelpaa. Kysyisi joskus meiltä, mitä lapsi TARVITSISI! En enää halua olla paikalla, kun anoppi tuo lapsen meille takaisin, koska alkaa vituttamaan liikaa.

Tässäpä taas huippuesimerkki käytöstavoista. Anoppi ilmeisesti säännöllisesti hoitaa teidän lapsia, jotta äiti saa "laatuaikaa" ja ostaa heille lahjoja. Ja sä riehut siellä vaatteiden väristä?!? Entäs jos he ovat yhdessä ostaneet sen, mutta sinä oletkin se ongelma, eli lapsi ei saakaan valita vaatteitaan.

Mua vituttaa sun anopin puolesta, että on saanut noin paskan miniän.

Ei meillä ainakaan mummo ole koskaan hoitanut lapsia. Ei se liity mitenkään siihen roinan kärräämiseen, mistä sellaista kuvittelet?

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi ostaa tytölle röyhelöä ja vaaleanpunaista, mikä ei meitä vanhempia tai itse lasta miellytä. Olen itse pienenä tyttönä kärsinyt siitä, että ängetään siihen kapeaan naisen muottiin, mikä on 70+ vuotiaan anopin mielestä ainut oikea. Lapsi ei itsekään halua pitää röyhelöitä ja rakastaa kirkkaita värejä. Koen, että anoppi ostaa vaatteita, koska meidän ostamat ovat vääränlaisia, samoin kun lapsen harrastukset. Pitäisi olla balettia tms tyttömäistä ja söpöä.

Tällä hetkellä anoppi ostaa JOKA VIIKKO lapselle uusia kiinassa valmistettuja vaatteita, mikä on myös asia, jota emme halua lapselle opettaa, että on ihan ok hankkia koko ajan jotain uutta. Jos sanoo asiasta, niin loukkaantuu ja heittäytyy marttyyriksi kun mikään ei kelpaa. Kysyisi joskus meiltä, mitä lapsi TARVITSISI! En enää halua olla paikalla, kun anoppi tuo lapsen meille takaisin, koska alkaa vituttamaan liikaa.

Tässäpä taas huippuesimerkki käytöstavoista. Anoppi ilmeisesti säännöllisesti hoitaa teidän lapsia, jotta äiti saa "laatuaikaa" ja ostaa heille lahjoja. Ja sä riehut siellä vaatteiden väristä?!? Entäs jos he ovat yhdessä ostaneet sen, mutta sinä oletkin se ongelma, eli lapsi ei saakaan valita vaatteitaan.

Mua vituttaa sun anopin puolesta, että on saanut noin paskan miniän.

Ei meillä ainakaan mummo ole koskaan hoitanut lapsia. Ei se liity mitenkään siihen roinan kärräämiseen, mistä sellaista kuvittelet?

eri

No jollekin anoppi tuo "aina lasta takaisin."

Opin tästä jotakin. Lopetan suvulle ostamisen käytettyjä vaatteita jotka useimmiten ihan käyttämättömiä.Ruotsissa tuhlataan ja sen takia taas varasto pienten lasten toppatakkeja kenkiä leninkejä ym. Jollekin tarvitsevalle. Mihin voin lähettää .Noin 1-2 -4 vuotiaalle lapselle . Tyttöjen vaatteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.

Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.

Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.

Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.

Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.

Otsikko kertoo tuen tarpeesta.

Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.

Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.

Mikä saa kuvittelemaan, että isovanhemmat ois jotain köyhiä eläkeläisiä? On varsin tavallista, että ne isovanhemmat on paljon varakkaampia kuin lapsensa. Ainakin siinä iässä kun lapsenlapset on pieniä. On toki köyhiäkin isovanhempia, mutta mikään ei kyllä pakota antamaan yhtään mitään taloudellista tai muutakaan tukea lapsilleen. Harva edes pyytää. Tässäkin tapauksessa ne isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti kantaa kasapäin niitä paitoja....

Todennäköisesti se köyhempi eläkeläinen käy kirpparilla kun näkee lasten vaatetarpeen. Kun ei ole rahaa antaa niitä arvo-osuustilejä.

En tiedä, aika yleistä on että lapsilla, jos kerrran on omakotitaloja ja mökkien terasseja on tulot melkoisen hyvät.

Esim. Mun suvussa ja tuttavapiirissä me vanhemmat olemme olleet rivityöläisiä, lapsemme ovat hyvin koulutettuja akateemisia.

Mutta tietenki on toisinpäinkin, varakkaan perheen lapsi, lukio kesken, amis kesken , sit ollaan kotiäiti tai vastaava mies joku pakukuski.

Mutta hehän saavat niitä arvopapereita ja heidän lapsensa saavat.

Tilastojen valossa nuoret aikuiset on kuitenkin köyhempiä kuin vanhempansa. Tilastot on toki vain keskiarvo, eli on toki muunkinlaisia perheitä.

Mutta miksi sen varakkaan perheen lapsella olisi jotain vaatetarpeita? Köyhä eläkeläismummo auttaisi paljon enemmän antamalla aikaansa ja huomiota lapsille. Tavaraa ne hyvätuloiset lapsiperheet ei tarvitse eikä kaipaa.

Nykyisovanhemmat ei edes ole enää mitään pula-ajan eläneitä, joilla olisi ollut se kokemus että mikä tahansa tavara on arvokas, tai ainakin vaihdettavissa johonkin arvokkaaseen. He ovat aina eläneet maailmassa, jossa tavaraa kyllä riittää.

Suurin osa isovanhemmista ovat syntyneet 40-50-luvulla, jolloin Suomi oli lähes kehitysmaa, sodan rubtelema Suomi ja jälleenrakentaminen, sekä sotakorvaukset maksettavana, eikä tuontia ulkomailta ollut. Suomen vauraus alkoi 70-luvulla eli reilut 50v sitten.

Appelsiinit tuli kauppoihin 60-luvulla,

Jos puhutaan pienistä lapsista, niin kyllä 60-luvulla syntyneet isovanhemmat alkaa olla yhtä tavallista kuin 40-luvulla. Pikkulasten vanhemmat on kasarin loppupuolella ja ysärin alussa syntyneitä tyypillisesti. Voi olla jopa 70-luvulla syntyneitä mummoja. Mutta ehkä nää ongelmatapaukset on tosiaan sieltä vanhemmasta päästä, puutteessa kasvaneita monella tapaa, mikä voi selittää kummallista käytöstä. Mun lasten mummot on nimittäin 60-luvulla syntyneet ja he on ihan normaaleita.

Meillä kaikki isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvulla ja ovat tolkun ihmisiä, eikä tälläistä show ole ollut.

Päinvastoin, anoppi on tosi kätevä käsistään ja on ollut tosi suuri apu lasten vaatteissa ja aina laadukasta ja kaunista ja edelleen teini-ikäiset tyttäret (3) kääntyvät anoppini puoleen, kuin minun, kun haluavat uudistaa jonkun vaatteen tai jonkun neuleen itselleen.

En muutenkaan ymmärrä tätä keskustelua, tämän päivän isovanhemmat, kun ovat koulutettuja ja eläneet sivistyksen ja tiedon keskellä, siinä missä nuoremmatkin, vaikka täällä annetaan kuva sivistymättömästä ja höpsöistä ikäluokasta.

Monessa suhteessa esim. meidän lasten isovanhemmat ovat paljon suvaitsevampia, tasa-arvoisempia ja oikeudenmukaisempia, kuin monessa perheessä nykyään, jos palstaan on uskominen, kun isoisät ovat aikanaan olleet koti-isiä, käyttäneet lapsiaan neuvolassa ja ollut tasavertainen vanhempi.

No sitä minäkin ihmettelen, että ei ne minun suvun vanhemmatkaan jäsenet, 50-luvun alussa/40-luvun lopussa syntyneet ole mitään yksinkertaisia höppänöitä, vaan ihan ovat koulut käyneitä sivistyneitä ihmisiä. Eikä he ole myöskään köyhiä vaikka köyhistä oloista ovatkin lähtöisin, he on tehneet ikänsä työtä ja kerryttäneet varallisuuttaan. Tosin en tiedä että yksikään isä olisi ollut koti-isänä, ei ainakaan oma isäni, vaikka sinällään minut on kasvatettu ihan modernisti.

Mutta eihän keskustelussa puhutakaan mistään olosuhteiden luomista viattomista höppänöistä, vaan ilkeistä jyristä, jotka todennäköisesti kyllä tietävät mitä tekevät.

Tuo on taas melkoista tulkintaa ja liioittelua - mutta sitähän tällä palstalla harrastetaan. Ei yritetäkään ymmärtää miksi joku toimii niin kuin toimii, vaan heti aletaan riehumaan ja "vetämään rajoja". Sääli, että nämä ns. tunnetaitoiset nykyäidit ovat näin katkeria ja syytteleviä vanhempiaan kohtaan.

No, ehkäpä iän ja ajan myötä viimeistään huomaa omien lastenlasten kanssa, että miniän mielestä kaikki mitä tekee, on väärin. Karma is a bitch!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.

Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.

Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.

Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.

Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.

Otsikko kertoo tuen tarpeesta.

Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.

Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.

Mikä saa kuvittelemaan, että isovanhemmat ois jotain köyhiä eläkeläisiä? On varsin tavallista, että ne isovanhemmat on paljon varakkaampia kuin lapsensa. Ainakin siinä iässä kun lapsenlapset on pieniä. On toki köyhiäkin isovanhempia, mutta mikään ei kyllä pakota antamaan yhtään mitään taloudellista tai muutakaan tukea lapsilleen. Harva edes pyytää. Tässäkin tapauksessa ne isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti kantaa kasapäin niitä paitoja....

Todennäköisesti se köyhempi eläkeläinen käy kirpparilla kun näkee lasten vaatetarpeen. Kun ei ole rahaa antaa niitä arvo-osuustilejä.

En tiedä, aika yleistä on että lapsilla, jos kerrran on omakotitaloja ja mökkien terasseja on tulot melkoisen hyvät.

Esim. Mun suvussa ja tuttavapiirissä me vanhemmat olemme olleet rivityöläisiä, lapsemme ovat hyvin koulutettuja akateemisia.

Mutta tietenki on toisinpäinkin, varakkaan perheen lapsi, lukio kesken, amis kesken , sit ollaan kotiäiti tai vastaava mies joku pakukuski.

Mutta hehän saavat niitä arvopapereita ja heidän lapsensa saavat.

Tilastojen valossa nuoret aikuiset on kuitenkin köyhempiä kuin vanhempansa. Tilastot on toki vain keskiarvo, eli on toki muunkinlaisia perheitä.

Mutta miksi sen varakkaan perheen lapsella olisi jotain vaatetarpeita? Köyhä eläkeläismummo auttaisi paljon enemmän antamalla aikaansa ja huomiota lapsille. Tavaraa ne hyvätuloiset lapsiperheet ei tarvitse eikä kaipaa.

Nykyisovanhemmat ei edes ole enää mitään pula-ajan eläneitä, joilla olisi ollut se kokemus että mikä tahansa tavara on arvokas, tai ainakin vaihdettavissa johonkin arvokkaaseen. He ovat aina eläneet maailmassa, jossa tavaraa kyllä riittää.

Suurin osa isovanhemmista ovat syntyneet 40-50-luvulla, jolloin Suomi oli lähes kehitysmaa, sodan rubtelema Suomi ja jälleenrakentaminen, sekä sotakorvaukset maksettavana, eikä tuontia ulkomailta ollut. Suomen vauraus alkoi 70-luvulla eli reilut 50v sitten.

Appelsiinit tuli kauppoihin 60-luvulla,

Jos puhutaan pienistä lapsista, niin kyllä 60-luvulla syntyneet isovanhemmat alkaa olla yhtä tavallista kuin 40-luvulla. Pikkulasten vanhemmat on kasarin loppupuolella ja ysärin alussa syntyneitä tyypillisesti. Voi olla jopa 70-luvulla syntyneitä mummoja. Mutta ehkä nää ongelmatapaukset on tosiaan sieltä vanhemmasta päästä, puutteessa kasvaneita monella tapaa, mikä voi selittää kummallista käytöstä. Mun lasten mummot on nimittäin 60-luvulla syntyneet ja he on ihan normaaleita.

Meillä kaikki isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvulla ja ovat tolkun ihmisiä, eikä tälläistä show ole ollut.

Päinvastoin, anoppi on tosi kätevä käsistään ja on ollut tosi suuri apu lasten vaatteissa ja aina laadukasta ja kaunista ja edelleen teini-ikäiset tyttäret (3) kääntyvät anoppini puoleen, kuin minun, kun haluavat uudistaa jonkun vaatteen tai jonkun neuleen itselleen.

En muutenkaan ymmärrä tätä keskustelua, tämän päivän isovanhemmat, kun ovat koulutettuja ja eläneet sivistyksen ja tiedon keskellä, siinä missä nuoremmatkin, vaikka täällä annetaan kuva sivistymättömästä ja höpsöistä ikäluokasta.

Monessa suhteessa esim. meidän lasten isovanhemmat ovat paljon suvaitsevampia, tasa-arvoisempia ja oikeudenmukaisempia, kuin monessa perheessä nykyään, jos palstaan on uskominen, kun isoisät ovat aikanaan olleet koti-isiä, käyttäneet lapsiaan neuvolassa ja ollut tasavertainen vanhempi.

No sitä minäkin ihmettelen, että ei ne minun suvun vanhemmatkaan jäsenet, 50-luvun alussa/40-luvun lopussa syntyneet ole mitään yksinkertaisia höppänöitä, vaan ihan ovat koulut käyneitä sivistyneitä ihmisiä. Eikä he ole myöskään köyhiä vaikka köyhistä oloista ovatkin lähtöisin, he on tehneet ikänsä työtä ja kerryttäneet varallisuuttaan. Tosin en tiedä että yksikään isä olisi ollut koti-isänä, ei ainakaan oma isäni, vaikka sinällään minut on kasvatettu ihan modernisti.

Mutta eihän keskustelussa puhutakaan mistään olosuhteiden luomista viattomista höppänöistä, vaan ilkeistä jyristä, jotka todennäköisesti kyllä tietävät mitä tekevät.

Tuo on taas melkoista tulkintaa ja liioittelua - mutta sitähän tällä palstalla harrastetaan. Ei yritetäkään ymmärtää miksi joku toimii niin kuin toimii, vaan heti aletaan riehumaan ja "vetämään rajoja". Sääli, että nämä ns. tunnetaitoiset nykyäidit ovat näin katkeria ja syytteleviä vanhempiaan kohtaan.

No, ehkäpä iän ja ajan myötä viimeistään huomaa omien lastenlasten kanssa, että miniän mielestä kaikki mitä tekee, on väärin. Karma is a bitch!

Jos jollakulla on tausta, joka aiheuttaa järjetöntä käytöstä, hänen kuuluu hakeutua terapiaan. Ei se ole niiden sukulaisten tehtävä ymmärtää ja joustaa oman hyvinvointinsa kustannuksella.

Se on heille ihan se ja sama, MIKSI joku sukulainen on kamala.

Niin, järkevämpää heiltä olisi ostaa kortsuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi ostaa tytölle röyhelöä ja vaaleanpunaista, mikä ei meitä vanhempia tai itse lasta miellytä. Olen itse pienenä tyttönä kärsinyt siitä, että ängetään siihen kapeaan naisen muottiin, mikä on 70+ vuotiaan anopin mielestä ainut oikea. Lapsi ei itsekään halua pitää röyhelöitä ja rakastaa kirkkaita värejä. Koen, että anoppi ostaa vaatteita, koska meidän ostamat ovat vääränlaisia, samoin kun lapsen harrastukset. Pitäisi olla balettia tms tyttömäistä ja söpöä.

Tällä hetkellä anoppi ostaa JOKA VIIKKO lapselle uusia kiinassa valmistettuja vaatteita, mikä on myös asia, jota emme halua lapselle opettaa, että on ihan ok hankkia koko ajan jotain uutta. Jos sanoo asiasta, niin loukkaantuu ja heittäytyy marttyyriksi kun mikään ei kelpaa. Kysyisi joskus meiltä, mitä lapsi TARVITSISI! En enää halua olla paikalla, kun anoppi tuo lapsen meille takaisin, koska alkaa vituttamaan liikaa.

Tässäpä taas huippuesimerkki käytöstavoista. Anoppi ilmeisesti säännöllisesti hoitaa teidän lapsia, jotta äiti saa "laatuaikaa" ja ostaa heille lahjoja. Ja sä riehut siellä vaatteiden väristä?!? Entäs jos he ovat yhdessä ostaneet sen, mutta sinä oletkin se ongelma, eli lapsi ei saakaan valita vaatteitaan.

Mua vituttaa sun anopin puolesta, että on saanut noin paskan miniän.

Ei meillä ainakaan mummo ole koskaan hoitanut lapsia. Ei se liity mitenkään siihen roinan kärräämiseen, mistä sellaista kuvittelet?

eri

Vastasin viimeiseen kommenttiin, jossa anoppi toi lapsen takaisin hoidosta. Eli hoito, apu ja raha kelpaa, ja silti täällä uikutetaan.

Sinänsä hauska, että miksi sinä reagoit noin vahvasti? Tuskinpa sitä "roskaa" teille niin paljon tuodaan, mutta piti päästä vähän uhriutumaan tänne 🤭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi ostaa tytölle röyhelöä ja vaaleanpunaista, mikä ei meitä vanhempia tai itse lasta miellytä. Olen itse pienenä tyttönä kärsinyt siitä, että ängetään siihen kapeaan naisen muottiin, mikä on 70+ vuotiaan anopin mielestä ainut oikea. Lapsi ei itsekään halua pitää röyhelöitä ja rakastaa kirkkaita värejä. Koen, että anoppi ostaa vaatteita, koska meidän ostamat ovat vääränlaisia, samoin kun lapsen harrastukset. Pitäisi olla balettia tms tyttömäistä ja söpöä.

Tällä hetkellä anoppi ostaa JOKA VIIKKO lapselle uusia kiinassa valmistettuja vaatteita, mikä on myös asia, jota emme halua lapselle opettaa, että on ihan ok hankkia koko ajan jotain uutta. Jos sanoo asiasta, niin loukkaantuu ja heittäytyy marttyyriksi kun mikään ei kelpaa. Kysyisi joskus meiltä, mitä lapsi TARVITSISI! En enää halua olla paikalla, kun anoppi tuo lapsen meille takaisin, koska alkaa vituttamaan liikaa.

Tässäpä taas huippuesimerkki käytöstavoista. Anoppi ilmeisesti säännöllisesti hoitaa teidän lapsia, jotta äiti saa "laatuaikaa" ja ostaa heille lahjoja. Ja sä riehut siellä vaatteiden väristä?!? Entäs jos he ovat yhdessä ostaneet sen, mutta sinä oletkin se ongelma, eli lapsi ei saakaan valita vaatteitaan.

Mua vituttaa sun anopin puolesta, että on saanut noin paskan miniän.

Ei meillä ainakaan mummo ole koskaan hoitanut lapsia. Ei se liity mitenkään siihen roinan kärräämiseen, mistä sellaista kuvittelet?

eri

Vastasin viimeiseen kommenttiin, jossa anoppi toi lapsen takaisin hoidosta. Eli hoito, apu ja raha kelpaa, ja silti täällä uikutetaan.

Sinänsä hauska, että miksi sinä reagoit noin vahvasti? Tuskinpa sitä "roskaa" teille niin paljon tuodaan, mutta piti päästä vähän uhriutumaan tänne 🤭

Ei siinä lueta, että se lapsi missään anopin hoidossa olisi ollut.

Täällä taitaa kommentoida paljon henkilö jolla on melkein ikää isoäidiksi itsellääkin.

Vihaa suuria ikäluokkia, äidillä lähestymiskielto, anoppi kanssa aina vaivana 600 kilometin päästä, joka lauantaiaamu seitsemältä kahvia pyytämässä.

Mutta hyvähän se on jonkun provosoida äiti/anoppi/vanhus keskusteluissa niin keskustelu jatkuu. Ja manipuloida, nuoremmatkin äidit oppivat anoppivihan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi ostaa tytölle röyhelöä ja vaaleanpunaista, mikä ei meitä vanhempia tai itse lasta miellytä. Olen itse pienenä tyttönä kärsinyt siitä, että ängetään siihen kapeaan naisen muottiin, mikä on 70+ vuotiaan anopin mielestä ainut oikea. Lapsi ei itsekään halua pitää röyhelöitä ja rakastaa kirkkaita värejä. Koen, että anoppi ostaa vaatteita, koska meidän ostamat ovat vääränlaisia, samoin kun lapsen harrastukset. Pitäisi olla balettia tms tyttömäistä ja söpöä.

Tällä hetkellä anoppi ostaa JOKA VIIKKO lapselle uusia kiinassa valmistettuja vaatteita, mikä on myös asia, jota emme halua lapselle opettaa, että on ihan ok hankkia koko ajan jotain uutta. Jos sanoo asiasta, niin loukkaantuu ja heittäytyy marttyyriksi kun mikään ei kelpaa. Kysyisi joskus meiltä, mitä lapsi TARVITSISI! En enää halua olla paikalla, kun anoppi tuo lapsen meille takaisin, koska alkaa vituttamaan liikaa.

Tässäpä taas huippuesimerkki käytöstavoista. Anoppi ilmeisesti säännöllisesti hoitaa teidän lapsia, jotta äiti saa "laatuaikaa" ja ostaa heille lahjoja. Ja sä riehut siellä vaatteiden väristä?!? Entäs jos he ovat yhdessä ostaneet sen, mutta sinä oletkin se ongelma, eli lapsi ei saakaan valita vaatteitaan.

Mua vituttaa sun anopin puolesta, että on saanut noin paskan miniän.

Ei meillä ainakaan mummo ole koskaan hoitanut lapsia. Ei se liity mitenkään siihen roinan kärräämiseen, mistä sellaista kuvittelet?

eri

Vastasin viimeiseen kommenttiin, jossa anoppi toi lapsen takaisin hoidosta. Eli hoito, apu ja raha kelpaa, ja silti täällä uikutetaan.

Sinänsä hauska, että miksi sinä reagoit noin vahvasti? Tuskinpa sitä "roskaa" teille niin paljon tuodaan, mutta piti päästä vähän uhriutumaan tänne 🤭

Ei siinä lueta, että se lapsi missään anopin hoidossa olisi ollut.

No mistä se anoppi tuo lasta takaisin niin usein että kommentoija menee nykyisin piiloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne isovanhemmat vain näe jotain kivaa kirppiksellä halvalla, ajattelevat että tämähän menisi Elmerille, ja sitten ostavat sen ja kantavat teille. Siis ihan täydellistä heräteostelua, turha tässä minusta mitään syvällisiä psykologisia merkityksiä.

Eli tällöin tärkeintä on se oma mielihyvä, eikä toisen ilahduttaminen. Sitten jos tämän tuo esiin, loukkaannutaan, koska on pukeuduttu pyytettömän hyväntekijän kaapuun. Ajatella, että jopa antamalla voi saada toisen tuntemaan olonsa arvottomaksi, jos viesti on noin ristiriitainen. Joka haluaa huomioida toiset, tekee sen kuuntelemalla ja joustamalla. Jotkut taas käyttävät muka-huomioivia eleitä nostaakseen itseään, eikä teon tarkoitus säily alkuperäisenä.

Ja tässä kuviossa ei ole kyse vain miniöistä, anopeista ja pikkulapsista. Nuo omien tarpeidensa tyydyttäjät tekevät sitä aikuisten omien lastensakin kanssa.

Esimerkki: mieheni äiti kysyä pojaltaan, että jos hän neuloisi vpaidan tälle. Poika ilahtuneena, että tahtoisi sellaisen tummanharmaan saaristolaisvillapaidan. 

Sai beigen ja vaaleansinisen raidallisen puuvillaneuleen. Maailmassa on jotain 8 miljardia ihmistä, joten varmasti on olemassa joku, jolle sellainen väriyhdistelmä sopii. Mieheni ei kyllä ole sellainen, lisäksi hän pitää kirkkaista väreistä jos värejä käyttää, ostaa siis itse kirkkaanpunaista tai keltaista treenipaidoiksi jne.

Ja minä en ollut tuossa mitenkään osallisena, kyse oli täysin äidin ja keski-ikäisen poikansa välisestä asiasta. Mies oli kohtalaisen pettynyt.

Tuollaisille ihmisille ei voi mitään, kun ne ei tunnu edes näkevän ihmisiä ympärillään oikeasti. Kuten nyt mieheni äiti ei näe poikaansa edes sen vertaa, että näkisi mitä värejä tämä valitsee itse ja mikä sille sopisi.

Hän oli todennäköisesti miettinyt, mitä tekee näillä beigeillä ja sinisillä langoilla ja paita pojalle tuli tilanteessa mieleen. Hän ei kuitenkaan sanonut tästä ja kysynyt, että haluaisitko näistä langoista, jos tekisin? Päätös oli kuitenkin jo tehty. Tarkoitus ei siis ollut ilahduttaa poikaa paidalla, vaan saada langat käyttöön ja plussana esiintyä huomaavaisena. Ei tehdä asioita muiden vuoksi, vaan muut ovat kohteita. Tykkää neuloa, haluaa langat käyttöön, haluaa huomiota ja sitten sopivan kohteen etsintä. Poika-parka luuli, että häntä ajatellaan erityisesti, vaikka sattui vain sopivasti paikalle. En tiedä kyllä miksi edes vaivautui kysymään, onko poika joskus kieltäytynyt ei toivotuista ja pelasi, että nyt on itse oikein pyydetty häneltä?

Ihan vastaava meillä. Anoppi halusi tehdä tulevalle vauvalle villatakin, ja kyseli millaisen haluan. Sanoin, että ei keinokuitua, kirkas väri ja vetoketju, ei ruskeaa eikä beigeä. Mitä sain? Kahta eri beigeä olevan nutun, jossa oli maailman epäkäytännöllisimmät nallenapit. Niille ei oltu tehty edes napinreikiä, kun on niin löyhää neulosta, että saa napitettua ilmankin. Sehän onkin tosi käytännöllinen ratkaisu vauvan vaatteeseen.

Oli vaihtoehtoinen vaate samaan tarkoitukseen, joten tuo villatakki jäi käyttämättä. Periaatteessa olisin voinut sen vetoketjun siihen ommella itsekin, mutta kun se oli oikeasti tosi ruma vaatekapple, niin en viitsinyt.

Ai että kun ois askeleen edellä ja kertoisi, ettei halua ainakaan sitä mitä oikeasti haluaa niin tulisi taatusti just mieleinen :'D

Ens kerralla sitten toivoo samanlaista nuttua kuin edellinen, kun se oli niiin kiva! Keinokuitu kestää käytössä, maanläheinen väri sopii kaikkeen ja vetoketjut onkin hankalia. Harva neulos hengittää kivasti.

Johan alkaa tulla kirkasta väriä vetoketjulla,

luonnonkuidusta tiukkaan kudottuna.

Nääh. Anoppi kuitenkin yllättäisi ja kerrankin tekisi niin kuin on pyydetty 😁

Russakka tuli riehumaan tähänkin ketjuun. Tyylin tunnistaa, samaa raivoa aiheesta riippumatta.

Mua kans naurattaa tuo vela joka kirjoitti pelottavasta mummusta.

Muuten on tää ketju mennyt samanlaiseksi jankkaukseksi kuin kaikki nämä anoppi-miniä-ketjut. Seuraava samanlainen tulee varmaan joulun alla kun aletaan pelätä että mitähän p_skaa se mummo tuo taas joululahjaksi kun pitäis tuoda vaan rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi ostaa tytölle röyhelöä ja vaaleanpunaista, mikä ei meitä vanhempia tai itse lasta miellytä. Olen itse pienenä tyttönä kärsinyt siitä, että ängetään siihen kapeaan naisen muottiin, mikä on 70+ vuotiaan anopin mielestä ainut oikea. Lapsi ei itsekään halua pitää röyhelöitä ja rakastaa kirkkaita värejä. Koen, että anoppi ostaa vaatteita, koska meidän ostamat ovat vääränlaisia, samoin kun lapsen harrastukset. Pitäisi olla balettia tms tyttömäistä ja söpöä.

Tällä hetkellä anoppi ostaa JOKA VIIKKO lapselle uusia kiinassa valmistettuja vaatteita, mikä on myös asia, jota emme halua lapselle opettaa, että on ihan ok hankkia koko ajan jotain uutta. Jos sanoo asiasta, niin loukkaantuu ja heittäytyy marttyyriksi kun mikään ei kelpaa. Kysyisi joskus meiltä, mitä lapsi TARVITSISI! En enää halua olla paikalla, kun anoppi tuo lapsen meille takaisin, koska alkaa vituttamaan liikaa.

Tässäpä taas huippuesimerkki käytöstavoista. Anoppi ilmeisesti säännöllisesti hoitaa teidän lapsia, jotta äiti saa "laatuaikaa" ja ostaa heille lahjoja. Ja sä riehut siellä vaatteiden väristä?!? Entäs jos he ovat yhdessä ostaneet sen, mutta sinä oletkin se ongelma, eli lapsi ei saakaan valita vaatteitaan.

Mua vituttaa sun anopin puolesta, että on saanut noin paskan miniän.

Ei meillä ainakaan mummo ole koskaan hoitanut lapsia. Ei se liity mitenkään siihen roinan kärräämiseen, mistä sellaista kuvittelet?

eri

Vastasin viimeiseen kommenttiin, jossa anoppi toi lapsen takaisin hoidosta. Eli hoito, apu ja raha kelpaa, ja silti täällä uikutetaan.

Sinänsä hauska, että miksi sinä reagoit noin vahvasti? Tuskinpa sitä "roskaa" teille niin paljon tuodaan, mutta piti päästä vähän uhriutumaan tänne 🤭

Ei siinä lueta, että se lapsi missään anopin hoidossa olisi ollut.

No mistä se anoppi tuo lasta takaisin niin usein että kommentoija menee nykyisin piiloon.

Sinä itse keksit koko hoitoasian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.

Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.

Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.

Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.

Enkä neuvo enkä höösää.

Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.

On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.

Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?

Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?

Alkeellisimpien käytöstapojen hallinta.

Jos joku tuo 50cm lapselle lahjaksi paitoja, on todella moukkamaista ja epäkohteliasta pyytää lisää lahjoja ja tuomaan housuja ja uusi lahja muutaman viikon sisällä, kun tuossa koossa lapsen kasvu on nopeaa.

Miksi lapsen vanhemmat eivät voi ostaa niitä housuja?

Jos lapselle 50cm paidat ovat pieniä, seuraava koko on 60cm ja 70cm paitoihin lapsi hukkuu vaatteisiin.

Vai olettaako ap. että niitä lahjoja tulee viikottain?

Kukaan EI OLE PYYTÄNYT jatkuvasti, vaan sanonut kysyttäessä, mikä on lapsen koko ja mitä lapsi tarvitsee tai että ÄLÄ TUO MITÄÄN.

Eikä se liian pienien vaatteiden jatkuva pyytämättä tuominen todellakaan lopu vauva-aikaan, vaan sitä jatkuu 20 vuotta, eikä mikään auta. Meilläkin niitä tuodaan joka ikinen käyntikerta ja jos ei oteta, se pussukka löytyy portin kahvasta tai mökin terassilta.

Mikään ei saa uskomaan oikeaa kokoa tai tarvetta.

Tämä on pienten piirin ongelmia, kun on jääty kotinurkille asumaan ja perustettu perhe ja lapsuuden maisemiin, lähelle vanhempia ja olkaan taloudellisesti riippuvaisia vanhemmista, kuten lasten polkupyörä hankinnassa.

Suurin osa lasten vanhemmista ovat muuttaneet lapsuuden kodista opiskelun ja työn perässä maailmalle itsenäistymään, jopa tuhansien kilometrien päähän ja isovanhempia tavataan kerran pari vuodessa, eikä ole taloudellisesti ja rahallisesti riippuvaisia toisistaan.

Eikä ole noita lahja- tai vierailuongelmia tai että anoppi tulee omilla avaimilla kylään tai jättäisi portin pieleen vaatepussin.

Kannattaisiko ottaa välimatkaa ja etäisyyttä ja muuttaa vähän kauemmaksi isovanhemmista ja itsenäistyä, eikä olla samaa perhettä, myös rahallisesti.

Eli maalaat samaan aikaan kuvaa kouluttamattomista nuorista vanhemmista, joilla kuitenkin on jo eläkeikäiset äidit ja anopit? Ei ole, noiden maalaamiesi tyyppien äidit ja anopit on viisissäkymmenissä ja työikäisiä.

No työikäiset taas ei ehdi niitä kirpparilöytöjä haeskella , etenkään siellä missä on niin pitkä matka joka paikkaan ettei äiti saa millään vietyä ylimääräisiä pelastusarneijalle tai johonkin keräyslootaan.

Siinäkin yksi arvoitus, asutaan ei missään ihmisten ilmoilla ja silti se mummo kiertää siellä kirppareita???

Luultavasti mummolla on auto.

Ja luultavasti sillä mummolla on oma elämäkin elättävänä, iäkkäät vanhemmat ja appivanhemmat, rakas puoliso, jonka kanssa haluaa viettää aikaansa, kun vielä mahdollisuus, ystäviä, harrastuksia, pyykinpesut ja kotityöt jne.

Ja varmaan haluaa jo päästä hiukan helpommalla, lukea kirjaa, ottaa päiväunet ja lepoa, siitä kaikesta kiireestä.

En ole koskaan ymmärtänytz miksi naisen elämä pitäisi olla niin työntäyteinen, ajatella vain muita ja huolehtia muista. Käydä kirpparilla ostamassa tavaroita muille?

Tämä on nyt täyttä kaasuvalotusta ohi aiheen. Mikään mainitsemistasi seikoista ei liity mitenkään käsillä olevaan aiheeseen. Jos puhutaan epäsopivista lahjoista, ei siihen sisälly mitään oletuksia kirppareista. Ei se kyllä sitä poissuljekaan. Kyse on huomioimisesta ja jos sitä ei pysty tai halua tehdä, miksi pitää yrittää maalailla sellaista kuvaa? Miksi ei voi sanoa ettei kiinnosta p:tä teidän toiveet, lapsen lahjan sopivuus. En halua, enkä jaksa nähdä vaivaa teidän vuoksi, joten annan jotain ja leikitään kaikki että se on mietittyä, huomioivaa? Leikitään kaikki ja pakotetaan lapsi samaan teatteriin pienestä pitäen, että tärkeintä on leikkiä ilahduttavansa toista, ei ilahduttaa. Tarvittaessa voi uhriutua. Kasvatetaan tällaisia mukavia ihmisiä pari seuraavaakin sukupolvea, jotta tiukka perinne sukulaisten hankaluudesta varmasti säilyy perintönä.

Mun mielestä sä uhriudut kyllä melkoisesti muutamasta "vääränlaisesta" vaatteesta. Ihmeellinen tarve syytellä kaikkia isovanhempia hankaliksi kaasuvalottajiksi - mikä sua vaivaa? Suosittelen terapiaa, jotta saisit asiat kohtuulliseen mittaluokkaan.

Moni olisi iloinen, että ylipäätään on isovanhemmat elossa ja heidän kanssaan voi viettää aikaa, ja sä täällä uliset lasten vaatteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi ostaa tytölle röyhelöä ja vaaleanpunaista, mikä ei meitä vanhempia tai itse lasta miellytä. Olen itse pienenä tyttönä kärsinyt siitä, että ängetään siihen kapeaan naisen muottiin, mikä on 70+ vuotiaan anopin mielestä ainut oikea. Lapsi ei itsekään halua pitää röyhelöitä ja rakastaa kirkkaita värejä. Koen, että anoppi ostaa vaatteita, koska meidän ostamat ovat vääränlaisia, samoin kun lapsen harrastukset. Pitäisi olla balettia tms tyttömäistä ja söpöä.

Tällä hetkellä anoppi ostaa JOKA VIIKKO lapselle uusia kiinassa valmistettuja vaatteita, mikä on myös asia, jota emme halua lapselle opettaa, että on ihan ok hankkia koko ajan jotain uutta. Jos sanoo asiasta, niin loukkaantuu ja heittäytyy marttyyriksi kun mikään ei kelpaa. Kysyisi joskus meiltä, mitä lapsi TARVITSISI! En enää halua olla paikalla, kun anoppi tuo lapsen meille takaisin, koska alkaa vituttamaan liikaa.

Tässäpä taas huippuesimerkki käytöstavoista. Anoppi ilmeisesti säännöllisesti hoitaa teidän lapsia, jotta äiti saa "laatuaikaa" ja ostaa heille lahjoja. Ja sä riehut siellä vaatteiden väristä?!? Entäs jos he ovat yhdessä ostaneet sen, mutta sinä oletkin se ongelma, eli lapsi ei saakaan valita vaatteitaan.

Mua vituttaa sun anopin puolesta, että on saanut noin paskan miniän.

Ei meillä ainakaan mummo ole koskaan hoitanut lapsia. Ei se liity mitenkään siihen roinan kärräämiseen, mistä sellaista kuvittelet?

eri

Vastasin viimeiseen kommenttiin, jossa anoppi toi lapsen takaisin hoidosta. Eli hoito, apu ja raha kelpaa, ja silti täällä uikutetaan.

Sinänsä hauska, että miksi sinä reagoit noin vahvasti? Tuskinpa sitä "roskaa" teille niin paljon tuodaan, mutta piti päästä vähän uhriutumaan tänne 🤭

Ei siinä lueta, että se lapsi missään anopin hoidossa olisi ollut.

No mistä se anoppi tuo lasta takaisin niin usein että kommentoija menee nykyisin piiloon.

Sinä itse keksit koko hoitoasian.

Kerro sitten mistä se anoppi tuo lasta takaisin uusien hörsöjen kanssa?

Nykyvanhemmat pvat niin tarkkoja lastensa pukeutumisesta, etten viitsi ostaa vaatteita ollenkaan. Milloin on liian värikästä, milloin liian hienoa, milloin pitäisi olla mielummin kierrätettyä. Vanhemmat tietävät tarpeet paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Yksi sekopää kaappasi ketjun.

Monta sekopäätä sekosi lopullisesti, kun joku tuo asioista esille toisen puolen. Täällähän näitä marttyyri-milleniaaleja piisaa, joiden elämä meinaa hajota siihen, että pitää viedä epäsopivia vaatteita kierrätykseen 🤣🤣🤣 Siis satoja valituksia vääristä lahjoista - ei voi muuta sanoa kuin että pienet on ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Täällä taitaa kommentoida paljon henkilö jolla on melkein ikää isoäidiksi itsellääkin.

Vihaa suuria ikäluokkia, äidillä lähestymiskielto, anoppi kanssa aina vaivana 600 kilometin päästä, joka lauantaiaamu seitsemältä kahvia pyytämässä.

Mutta hyvähän se on jonkun provosoida äiti/anoppi/vanhus keskusteluissa niin keskustelu jatkuu. Ja manipuloida, nuoremmatkin äidit oppivat anoppivihan.

Ei se anoppiviha mikään automaatio ole. Itsekin pidin täysin käsittämättömän kauheita anoppeja urbaaneina legendoina, kunnes kovin etäinen anoppi alkoi mun tullessa raskaaksi ottamaan kovasti johtoroolia mun kotona/perheessä. Piti itsestään selvyytenä, että hänen mielipiteensä on tärkeä esim lasta nimetessä. Mun anoppi on itse kohtalonsa valinnut, mä ihan mielelläni vaihtaisin nykyisen riivinraudan ihan normaaliin, keskustelukykyiseen ihmiseen.