Lue keskustelun säännöt.
Elokuva Elle. En tykännyt
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisia raiskataan päivittäin, leffa oli hieno siinä, ettei nainen lamaantunut. Minut on raiskattu ja tapan jokaisen, joka yrittää vahingoittaa minua tai perhettäni. Olen treenannut sitä vuosia, asekin on.
Ei lamaantunut mutta miksi hän suostui siihen jatkuvasti. Joku miesfantasia taas, onhan tämä ohjaajakin aika erikoinen. Aina sek siä ja väkivaltaa naisia kohtaan hänen leffoissan.
Et tajunnut mitään. Hän halusi kuolla, osittain, siis leikkiä sillä ajatuksella. Tiedän täsmälleen mistä oli kyse. Ei seksistä vaan isäsuhteesta (isä oli sarjamurhaaja), päähenkilö halusi kostaa, vihasi ja halusi kuolla. Tiedän tunteen ja sen, että lopulta tuollainen otus pitää tappaa, siis hirviömulkku. Ei ansaitse elää.
ps. Mietin joskus erehtyykö joku minun kanssani ja tapan hänet. Olen valmistautunut siihen yli 20 vuotta vaikka kukaan ei tiedä siitä. Vain pari ihmistä tietää edes siitä, että minulla on ase.
Jos vaikka tähtäisit sinne haaroväliin eikä päähän?
Kirjoitti 00340. (Niin minä tekisin, jos mahdollista.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään teemalta 21.00 Inho, vuodelta 1965. Catherine Deneuve pääosassa. Loistava elokuva omassa genressään.
On helvetin hyvä leffa tämäkin ja Deneuve yksi maailman kauneimpia naisia. Edelleen.
Deneuve on mielestäni maailman kaunein nainen. Siis hän on klassisen naiskauneuden täydellinen ruumiillistuma kehon, kasvojen, hiusten yms. osalta.
Vierailija kirjoitti:
Oli huima näyttelijäsuoritus, mutta en tajua missä kohdassa olisi pitänyt nauraa, kun arvostelija kehui hauskaksi.
Ai kehui vai? Sepä jännä. Elokuva pelasi aika pitkälle häpeällä, nöyryyttämisellä, vihalla, katkeruudella ja huumori oli sen mukaista. Varmaan se kun päähenkilö ruttasi autoa oli tarkoitettu huumoriksi ja se, kun kirjailijaex kertoi tyttöystävänsä kehuneen väärää kirjailijaa. Siinäpä ne, mitä muuta olisi voinut laskea huumoriksi?
Luulen, että palstalaisten mieleen on enemmä Turhapuro ja Poliisiopisto elokuvat.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että palstalaisten mieleen on enemmä Turhapuro ja Poliisiopisto elokuvat.
Tässä yhtenä päivänä mietin, että tänne kirjoitetaan asioita suht virheettömästi. Kuulemma se ei ole enää kovinkaan tavallista, joten täällä on paljon lukevia ja kirjoittavia ihmisiä, mikä on aina merkki edes jonkinlaisesta sivistystasosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli huima näyttelijäsuoritus, mutta en tajua missä kohdassa olisi pitänyt nauraa, kun arvostelija kehui hauskaksi.
Ai kehui vai? Sepä jännä. Elokuva pelasi aika pitkälle häpeällä, nöyryyttämisellä, vihalla, katkeruudella ja huumori oli sen mukaista. Varmaan se kun päähenkilö ruttasi autoa oli tarkoitettu huumoriksi ja se, kun kirjailijaex kertoi tyttöystävänsä kehuneen väärää kirjailijaa. Siinäpä ne, mitä muuta olisi voinut laskea huumoriksi?
Sekin oli huumoria, kun päähenkilö vaani ja löi auton ikkunan mäsäksi ja suihkutti pippurisumutetta yhdessä kohtaa (en spoilaa kertomalla tarkemmin, jos joku leffan tahtoo katsoa nämä luettuaan).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisia raiskataan päivittäin, leffa oli hieno siinä, ettei nainen lamaantunut. Minut on raiskattu ja tapan jokaisen, joka yrittää vahingoittaa minua tai perhettäni. Olen treenannut sitä vuosia, asekin on.
Ei lamaantunut mutta miksi hän suostui siihen jatkuvasti. Joku miesfantasia taas, onhan tämä ohjaajakin aika erikoinen. Aina sek siä ja väkivaltaa naisia kohtaan hänen leffoissan.
Et tajunnut mitään. Hän halusi kuolla, osittain, siis leikkiä sillä ajatuksella. Tiedän täsmälleen mistä oli kyse. Ei seksistä vaan isäsuhteesta (isä oli sarjamurhaaja), päähenkilö halusi kostaa, vihasi ja halusi kuolla. Tiedän tunteen ja sen, että lopulta tuollainen otus pitää tappaa, siis hirviömulkku. Ei ansaitse elää.
ps. Mietin joskus erehtyykö joku minun kanssani ja tapan hänet. Olen valmistautunut siihen yli 20 vuotta vaikka kukaan ei tiedä siitä. Vain pari ihmistä tietää edes siitä, että minulla on ase.
Jos vaikka tähtäisit sinne haaroväliin eikä päähän?
En ole tekemässä kenellekään mitään, jos kukaan ei minua uhkaa tai perhettä. Varmaan epätodennäköistä sekin, mutta olen valmistautunut kuitenkin, tuo itselle hyvän ja turvallisen olon enkä pelkää mitään. En ole väkivaltainen ihminen lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisia raiskataan päivittäin, leffa oli hieno siinä, ettei nainen lamaantunut. Minut on raiskattu ja tapan jokaisen, joka yrittää vahingoittaa minua tai perhettäni. Olen treenannut sitä vuosia, asekin on.
Ei lamaantunut mutta miksi hän suostui siihen jatkuvasti. Joku miesfantasia taas, onhan tämä ohjaajakin aika erikoinen. Aina sek siä ja väkivaltaa naisia kohtaan hänen leffoissan.
Et tajunnut mitään. Hän halusi kuolla, osittain, siis leikkiä sillä ajatuksella. Tiedän täsmälleen mistä oli kyse. Ei seksistä vaan isäsuhteesta (isä oli sarjamurhaaja), päähenkilö halusi kostaa, vihasi ja halusi kuolla. Tiedän tunteen ja sen, että lopulta tuollainen otus pitää tappaa, siis hirviömulkku. Ei ansaitse elää.
ps. Mietin joskus erehtyykö joku minun kanssani ja tapan hänet. Olen valmistautunut siihen yli 20 vuotta vaikka kukaan ei tiedä siitä. Vain pari ihmistä tietää edes siitä, että minulla on ase.
Jos vaikka tähtäisit sinne haaroväliin eikä päähän?
En ole tekemässä kenellekään mitään, jos kukaan ei minua uhkaa tai perhettä. Varmaan epätodennäköistä sekin, mutta olen valmistautunut kuitenkin, tuo itselle hyvän ja turvallisen olon enkä pelkää mitään. En ole väkivaltainen ihminen lainkaan.
Ymmärrän. Kyllä minäkin puolustaisin itseäni viimeiseen asti.
Ja pelko ei poistu pelkäämällä, se on selvää, ja sitä tavallaan tuo po. leffakin käsitteli. Toinen puoli asiassa oli se, että pelon vastareaktio ei ole uhkarohkeus, vaan se on traumatisoituneen ihmisen jälkireaktio. Mukana oli myös toinen traumaperäinen reaktio eli häpeä pyritään ohittamaan häpeämättömyydellä (päähenkilö käyttäytyi törkeästi läheisiään kohtaan).
Riskikäyttäytymisessä puolestaan on mukana nuo molemmat (häpeä - häpeämättömyys, pelko - uhkarohkeus) eli asia on suht koht monimutkainen psyykkiseltä dynamiikaltaan. Nautinto on tällöin voiman ja vallan tunnetta, ei seksuaalisen nautinnon tunnetta - paradoksaalisesti, koska riskikäyttäytyminen tuottaa fyysistä kipua.
Minua hämmästyttää, että tällaisen leffan on tehnyt nimenomaan mies, samoin kuin kirjan, jonka pohjalta leffa oli tehty. Aion lukea kirjankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elle oli kypsä ja kokenut, elämää nähnyt nainen, joka ei enää aivan pienistä hätkähdä ja hairahtui hetkeksi etsimään myös nautintoa hieman morbidista uhrin näkökulmasta. Tuollaisiakin naisia on olemassa.
Elokuva ja sen hahmot olivat tekijänsä näköisiä, kyynisiä ja kylmiä, mutta siinä suhteessa myös hieman enemmän elävän elämän näköisiä kuin useimmissa muissa.
Et sitten tajunnut leffasta paljoakaan.
En lähde ruotimaan Ellen - fiktiivisen hahmon - psyykenelämää sen enempää kun siitä löytää halutessaan paljonkin tulkinnanvaraa, mutta jossain kohtaa ja syistä moninaisista, Ellen ja raiskaajan välillä oli tosiaan kieroutunut seksisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elle oli kypsä ja kokenut, elämää nähnyt nainen, joka ei enää aivan pienistä hätkähdä ja hairahtui hetkeksi etsimään myös nautintoa hieman morbidista uhrin näkökulmasta. Tuollaisiakin naisia on olemassa.
Elokuva ja sen hahmot olivat tekijänsä näköisiä, kyynisiä ja kylmiä, mutta siinä suhteessa myös hieman enemmän elävän elämän näköisiä kuin useimmissa muissa.
Et sitten tajunnut leffasta paljoakaan.
En lähde ruotimaan Ellen - fiktiivisen hahmon - psyykenelämää sen enempää kun siitä löytää halutessaan paljonkin tulkinnanvaraa, mutta jossain kohtaa ja syistä moninaisista, Ellen ja raiskaajan välillä oli tosiaan kieroutunut seksisuhde.
Päähenkilön nimi oli Michele eli leffan nimi on siis suomeksi Hän (elle, naisesta ransk.). Hän tosiaan on moniulotteinen henkilöhahmo, josta voisi keskustella hyvinkin monesta näkökulmasta. Itse näin tuon jonain muuna kuin seksisuhteena, vaikka "tehtiin seksiä". Raiskauskaan ei ole seksiä, vaan väkivaltaa eli tuo raiskaaja vain hakkasi käsillään ja peniksellään seksikohtauksissa. Michele jäi ulvomaan tuskasta kellarikohtauksessakin. Itse tulkitsin tuota niin, että Michele tavoitteli kostoa ja hallintaa "seksisuhteen" avulla.
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elle oli kypsä ja kokenut, elämää nähnyt nainen, joka ei enää aivan pienistä hätkähdä ja hairahtui hetkeksi etsimään myös nautintoa hieman morbidista uhrin näkökulmasta. Tuollaisiakin naisia on olemassa.
Elokuva ja sen hahmot olivat tekijänsä näköisiä, kyynisiä ja kylmiä, mutta siinä suhteessa myös hieman enemmän elävän elämän näköisiä kuin useimmissa muissa.
Et sitten tajunnut leffasta paljoakaan.
En lähde ruotimaan Ellen - fiktiivisen hahmon - psyykenelämää sen enempää kun siitä löytää halutessaan paljonkin tulkinnanvaraa, mutta jossain kohtaa ja syistä moninaisista, Ellen ja raiskaajan välillä oli tosiaan kieroutunut seksisuhde.
Päähenkilön nimi oli Michele eli leffan nimi on siis suomeksi Hän (elle, naisesta ransk.). Hän tosiaan on moniulotteinen henkilöhahmo, josta voisi keskustella hyvinkin monesta näkökulmasta. Itse näin tuon jonain muuna kuin seksisuhteena, vaikka "tehtiin seksiä". Raiskauskaan ei ole seksiä, vaan väkivaltaa eli tuo raiskaaja vain hakkasi käsillään ja peniksellään seksikohtauksissa. Michele jäi ulvomaan tuskasta kellarikohtauksessakin. Itse tulkitsin tuota niin, että Michele tavoitteli kostoa ja hallintaa "seksisuhteen" avulla.
En ole koskaan tajunnut tuota raiskaamisen määritelmää ei-seksinä. Seksiä se on, vaikka toki eri asteisesti kieroutunutta. Seksiinhän kuuluu aina paljon muutakin kuin vain se seksiakti, ja monesti samoja psykologisia elementtejä mitä löytyy raiskauksestakin, vain erilaisissa määrin. Ja joskus taas se raja voi olla todella hämärä - kaikki kun eivät tykkää sellaisesta vaniljaisemmasta SM:stä.
Masturboiko Michele pikemminkin kellarin lattialla, vai kärsikö tuskia? Vai molempia? Toisaalta, miksi häneen edes olisi erityisesti sattunut sinne missä piti kättänsä? Ei niin käynyt ensimmäiselläkään kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitihän se arvata, ettei tällä palstalla ymmärretä laatuleffoista.
Ranskalaista roskaa
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elle oli kypsä ja kokenut, elämää nähnyt nainen, joka ei enää aivan pienistä hätkähdä ja hairahtui hetkeksi etsimään myös nautintoa hieman morbidista uhrin näkökulmasta. Tuollaisiakin naisia on olemassa.
Elokuva ja sen hahmot olivat tekijänsä näköisiä, kyynisiä ja kylmiä, mutta siinä suhteessa myös hieman enemmän elävän elämän näköisiä kuin useimmissa muissa.
Et sitten tajunnut leffasta paljoakaan.
En lähde ruotimaan Ellen - fiktiivisen hahmon - psyykenelämää sen enempää kun siitä löytää halutessaan paljonkin tulkinnanvaraa, mutta jossain kohtaa ja syistä moninaisista, Ellen ja raiskaajan välillä oli tosiaan kieroutunut seksisuhde.
Päähenkilön nimi oli Michele eli leffan nimi on siis suomeksi Hän (elle, naisesta ransk.). Hän tosiaan on moniulotteinen henkilöhahmo, josta voisi keskustella hyvinkin monesta näkökulmasta. Itse näin tuon jonain muuna kuin seksisuhteena, vaikka "tehtiin seksiä". Raiskauskaan ei ole seksiä, vaan väkivaltaa eli tuo raiskaaja vain hakkasi käsillään ja peniksellään seksikohtauksissa. Michele jäi ulvomaan tuskasta kellarikohtauksessakin. Itse tulkitsin tuota niin, että Michele tavoitteli kostoa ja hallintaa "seksisuhteen" avulla.
En ole koskaan tajunnut tuota raiskaamisen määritelmää ei-seksinä. Seksiä se on, vaikka toki eri asteisesti kieroutunutta. Seksiinhän kuuluu aina paljon muutakin kuin vain se seksiakti, ja monesti samoja psykologisia elementtejä mitä löytyy raiskauksestakin, vain erilaisissa määrin. Ja joskus taas se raja voi olla todella hämärä - kaikki kun eivät tykkää sellaisesta vaniljaisemmasta SM:stä.
Masturboiko Michele pikemminkin kellarin lattialla, vai kärsikö tuskia? Vai molempia? Toisaalta, miksi häneen edes olisi erityisesti sattunut sinne missä piti kättänsä? Ei niin käynyt ensimmäiselläkään kerralla.
Raiskauksen ja seksin välinen raja kulkee suostumuksessa. Rajan pitäisi olla kristallinkirkas jokaiselle. Raiskaus on raakaa väkivaltaa, ei seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tykännyt. Miksi jumalauta aina miesten elokuvissa on naisen raiskaamista? Paha olo tuli ja hukkaan heitetty aika.
Jokaisessa elokuvassa pitäisi olla edes yksi kohtaus jossa nainen raiskataan. Ajan kanssa asia normalisoituisi.
00340 kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli huima näyttelijäsuoritus, mutta en tajua missä kohdassa olisi pitänyt nauraa, kun arvostelija kehui hauskaksi.
Ai kehui vai? Sepä jännä. Elokuva pelasi aika pitkälle häpeällä, nöyryyttämisellä, vihalla, katkeruudella ja huumori oli sen mukaista. Varmaan se kun päähenkilö ruttasi autoa oli tarkoitettu huumoriksi ja se, kun kirjailijaex kertoi tyttöystävänsä kehuneen väärää kirjailijaa. Siinäpä ne, mitä muuta olisi voinut laskea huumoriksi?
Sekin oli huumoria, kun päähenkilö vaani ja löi auton ikkunan mäsäksi ja suihkutti pippurisumutetta yhdessä kohtaa (en spoilaa kertomalla tarkemmin, jos joku leffan tahtoo katsoa nämä luettuaan).
Minua nauratti käänteispalokattila :D
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli huima näyttelijäsuoritus, mutta en tajua missä kohdassa olisi pitänyt nauraa, kun arvostelija kehui hauskaksi.
Ai kehui vai? Sepä jännä. Elokuva pelasi aika pitkälle häpeällä, nöyryyttämisellä, vihalla, katkeruudella ja huumori oli sen mukaista. Varmaan se kun päähenkilö ruttasi autoa oli tarkoitettu huumoriksi ja se, kun kirjailijaex kertoi tyttöystävänsä kehuneen väärää kirjailijaa. Siinäpä ne, mitä muuta olisi voinut laskea huumoriksi?
Sekin oli huumoria, kun päähenkilö vaani ja löi auton ikkunan mäsäksi ja suihkutti pippurisumutetta yhdessä kohtaa (en spoilaa kertomalla tarkemmin, jos joku leffan tahtoo katsoa nämä luettuaan).
Minua nauratti käänteispalokattila :D
Mua ei, olin siitä yhtä pihalla kuin Michele :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tykännyt. Miksi jumalauta aina miesten elokuvissa on naisen raiskaamista? Paha olo tuli ja hukkaan heitetty aika.
Jokaisessa elokuvassa pitäisi olla edes yksi kohtaus jossa nainen raiskataan. Ajan kanssa asia normalisoituisi.
Jokaisessa leffassa pitäisi olla oikeudenmukainen loppuratkaisu raiskaajalle kuten tässä leffassa. Siihen ei kyllästy, että paha saa palkkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elle oli kypsä ja kokenut, elämää nähnyt nainen, joka ei enää aivan pienistä hätkähdä ja hairahtui hetkeksi etsimään myös nautintoa hieman morbidista uhrin näkökulmasta. Tuollaisiakin naisia on olemassa.
Elokuva ja sen hahmot olivat tekijänsä näköisiä, kyynisiä ja kylmiä, mutta siinä suhteessa myös hieman enemmän elävän elämän näköisiä kuin useimmissa muissa.
Et sitten tajunnut leffasta paljoakaan.
En lähde ruotimaan Ellen - fiktiivisen hahmon - psyykenelämää sen enempää kun siitä löytää halutessaan paljonkin tulkinnanvaraa, mutta jossain kohtaa ja syistä moninaisista, Ellen ja raiskaajan välillä oli tosiaan kieroutunut seksisuhde.
Se ei liene kovin poikkeuksellista että johtavassa asemassa olevat tykkää kinkystä, toisekseen halusi paikata omia traumojaan kun tilaisuus tarjoutui, mutta narsistisesti hyödynsi siihen omaa lastaan, itse ei syyllistynyt mihinkään, poika tappoi.
Miten se lapsi (Elle lapsena) oli mukana niissä isän tekemissä *jutuissa*. Oliko osasyyllinen vai pääpiru?
Jos vaikka tähtäisit sinne haaroväliin eikä päähän?