Elokuva Elle. En tykännyt

Te vaan pohdittu tätä seksiaspektia!?

Oliko kaiken pahojen tekojen syy Elle? Manipuloi? Isäänsäkin lapsena?

Vierailija kirjoitti:

Miten se lapsi (Elle lapsena) oli mukana niissä isän tekemissä *jutuissa*. Oliko osasyyllinen vai pääpiru?

Ei hän niissä ollut osallisena, traumatisoitui "vain". Elle on leffan nimi, Michele oli päähenkilön nimi.

Hyvän leffan tunnistaa mielestäni siitä, ettei arvaa mitä tapahtuu seuraavaksi. Olen nähnyt jo kaksi hyvää leffaa tänä syksynä (todella harvinaista, nykyisin katson enimmäkseen dokkareita), toinen oli War Pony. Siinä etenkään ei arvannut mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta ei Ellessäkään, vaikka se taiteilikin useamman genren välimaastossa.

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elle oli kypsä ja kokenut, elämää nähnyt nainen, joka ei enää aivan pienistä hätkähdä ja hairahtui hetkeksi etsimään myös nautintoa hieman morbidista uhrin näkökulmasta. Tuollaisiakin naisia on olemassa.

Elokuva ja sen hahmot olivat tekijänsä näköisiä, kyynisiä ja kylmiä, mutta siinä suhteessa myös hieman enemmän elävän elämän näköisiä kuin useimmissa muissa.

Et sitten tajunnut leffasta paljoakaan.

En lähde ruotimaan Ellen - fiktiivisen hahmon - psyykenelämää sen enempää kun siitä löytää halutessaan paljonkin tulkinnanvaraa, mutta jossain kohtaa ja syistä moninaisista, Ellen ja raiskaajan välillä oli tosiaan kieroutunut seksisuhde.

Päähenkilön nimi oli Michele eli leffan nimi on siis suomeksi Hän (elle, naisesta ransk.). Hän tosiaan on moniulotteinen henkilöhahmo, josta voisi keskustella hyvinkin monesta näkökulmasta. Itse näin tuon jonain muuna kuin seksisuhteena, vaikka "tehtiin seksiä". Raiskauskaan ei ole seksiä, vaan väkivaltaa eli tuo raiskaaja vain hakkasi käsillään ja peniksellään seksikohtauksissa. Michele jäi ulvomaan tuskasta kellarikohtauksessakin. Itse tulkitsin tuota niin, että Michele tavoitteli kostoa ja hallintaa "seksisuhteen" avulla.

En ole koskaan tajunnut tuota raiskaamisen määritelmää ei-seksinä. Seksiä se on, vaikka toki eri asteisesti kieroutunutta. Seksiinhän kuuluu aina paljon muutakin kuin vain se seksiakti, ja monesti samoja psykologisia elementtejä mitä löytyy raiskauksestakin, vain erilaisissa määrin. Ja joskus taas se raja voi olla todella hämärä - kaikki kun eivät tykkää sellaisesta vaniljaisemmasta SM:stä.

Masturboiko Michele pikemminkin kellarin lattialla, vai kärsikö tuskia? Vai molempia? Toisaalta, miksi häneen edes olisi erityisesti sattunut sinne missä piti kättänsä? Ei niin käynyt ensimmäiselläkään kerralla.

Raiskauksen ja seksin välinen raja kulkee suostumuksessa. Rajan pitäisi olla kristallinkirkas jokaiselle. Raiskaus on raakaa väkivaltaa, ei seksiä.

Juu, eihän se mitään molemminpuolista suostumuksellista seksiä ole, mutta kieroutunutta seksiä joka tapauksessa. Ellessä joka tapauksessa tuokin raja hämärrettiin mielenkiintoisella tavalla, eikä edes ollut ensimmäinen Verhoevenin elokuva, jossa niin tehtiin.

Elokuva kertoi siitä, että pahoja asioita voi tapahtua ihan normaalille ihmiselle. Tottakai se vaikuttaa käytökseen ja suhtautumiseen. Mutta kertoi myös siitä, miten naisia edelleen syyllistetään miesten tekemistä asioista. Esim, mikä oli Michellen rooli isän joukkomurhassa, tai siinä että naapuri on im pontentti raiskaaja.

Musta lopputulema oli hyvä. Vaikka olet uhri, voit silti selvitä.

Ja jatkoa edelliseen. Poliisi automaattisesti epäili naista, vaikka sitä oli pahoinpidelty, eikä ollut tehnyt ilmoitusta.

Koska oli oppinut, että poliisi on osa valtarakenteita, ja niitä ei voi muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten se lapsi (Elle lapsena) oli mukana niissä isän tekemissä *jutuissa*. Oliko osasyyllinen vai pääpiru?

Traumatisoitui sen vuoksi ja joutui kantamaan häpeää josta oli koettanut vapautua härskiydellä, sehän pani parhaan ystävättären ukkoa.

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elle oli kypsä ja kokenut, elämää nähnyt nainen, joka ei enää aivan pienistä hätkähdä ja hairahtui hetkeksi etsimään myös nautintoa hieman morbidista uhrin näkökulmasta. Tuollaisiakin naisia on olemassa.

Elokuva ja sen hahmot olivat tekijänsä näköisiä, kyynisiä ja kylmiä, mutta siinä suhteessa myös hieman enemmän elävän elämän näköisiä kuin useimmissa muissa.

Et sitten tajunnut leffasta paljoakaan.

En lähde ruotimaan Ellen - fiktiivisen hahmon - psyykenelämää sen enempää kun siitä löytää halutessaan paljonkin tulkinnanvaraa, mutta jossain kohtaa ja syistä moninaisista, Ellen ja raiskaajan välillä oli tosiaan kieroutunut seksisuhde.

Päähenkilön nimi oli Michele eli leffan nimi on siis suomeksi Hän (elle, naisesta ransk.). Hän tosiaan on moniulotteinen henkilöhahmo, josta voisi keskustella hyvinkin monesta näkökulmasta. Itse näin tuon jonain muuna kuin seksisuhteena, vaikka "tehtiin seksiä". Raiskauskaan ei ole seksiä, vaan väkivaltaa eli tuo raiskaaja vain hakkasi käsillään ja peniksellään seksikohtauksissa. Michele jäi ulvomaan tuskasta kellarikohtauksessakin. Itse tulkitsin tuota niin, että Michele tavoitteli kostoa ja hallintaa "seksisuhteen" avulla.

En ole koskaan tajunnut tuota raiskaamisen määritelmää ei-seksinä. Seksiä se on, vaikka toki eri asteisesti kieroutunutta. Seksiinhän kuuluu aina paljon muutakin kuin vain se seksiakti, ja monesti samoja psykologisia elementtejä mitä löytyy raiskauksestakin, vain erilaisissa määrin. Ja joskus taas se raja voi olla todella hämärä - kaikki kun eivät tykkää sellaisesta vaniljaisemmasta SM:stä.

Masturboiko Michele pikemminkin kellarin lattialla, vai kärsikö tuskia? Vai molempia? Toisaalta, miksi häneen edes olisi erityisesti sattunut sinne missä piti kättänsä? Ei niin käynyt ensimmäiselläkään kerralla.

Raiskauksen ja seksin välinen raja kulkee suostumuksessa. Rajan pitäisi olla kristallinkirkas jokaiselle. Raiskaus on raakaa väkivaltaa, ei seksiä.

Juu, eihän se mitään molemminpuolista suostumuksellista seksiä ole, mutta kieroutunutta seksiä joka tapauksessa. Ellessä joka tapauksessa tuokin raja hämärrettiin mielenkiintoisella tavalla, eikä edes ollut ensimmäinen Verhoevenin elokuva, jossa niin tehtiin.

Sinä tässä olet yrittänyt hämärtää raiskauksen ja seksin välistä rajaa teksteissäsi eikä Verhoeven. Raiskaus on ollut rikos eikä seksiä Hammurabin lain (n. 1700 eaa.) ajoista alkaen eikä silloin päässyt liskolle rangaistustaan kärsimään. 

Vierailija kirjoitti:

Elokuva kertoi siitä, että pahoja asioita voi tapahtua ihan normaalille ihmiselle. Tottakai se vaikuttaa käytökseen ja suhtautumiseen. Mutta kertoi myös siitä, miten naisia edelleen syyllistetään miesten tekemistä asioista. Esim, mikä oli Michellen rooli isän joukkomurhassa, tai siinä että naapuri on im pontentti raiskaaja.

Musta lopputulema oli hyvä. Vaikka olet uhri, voit silti selvitä.

Kyllä, hyvä pointti. Michelle oli traumatisoinut median ajojahdista myös, mutta äidin rooli menneisyydessä jäi avoimeksi. Miksi Michelle vihasi häntä niin paljon? Siksikö, ettei kyennyt suojelemaan MIchelleä tämän ollessa lapsi?

En ole kaikkia Verhoevenin leffoja nähnyt, mutta näkemissäni hänellä on ollut Michellen kaltainen hahmo, vaikka nuo leffat eivät kyllä ole olleet läheskään samalla tasolla kuin Elle. Siksi onkin mielenkiintoista lukea kirja, johon leffa pohjautuu.

00340 kirjoitti:

Ihan huippu oli tämä leffa, arvasin, että täälläkin on aiheesta keskustelu.

Upea, suorastaan nerokas kuvaus traumatisoituneesta mielestä ja sen mekanismeista. Acting out, luottamuksen puute, viha ja raivo, mutta korkea toimintakyky kuten toimintaelokuvassa olivat klassikkoainesta, klassikkohan syntyy siitä, että keskenään sopimattomia aineksia sekoitetaan.

Päähenkilö oli sulkeutunut itseensä niin syvälle, ettei tuntenut kipua kuten monilla traumatisoituneilla on asian laita (dissosiointi). Hän hakeutui uudestaan tilanteeseen voidakseen ratkaista sen uudella tavalla (acting out) eli katsoja pantiin odottamaan milloin hän tappaa hyökkääjän. Raiskattu ei ollutkaan uhri, vaan sankaritar kuten toimintaelokuvassa.

Miinukseksi lasken vain loppuratkaisun parhaan ystävän kanssa. Se oli täysin epäuskottava eli miksi ihmeessä Anna hakeutui hänet pahimmalla tavalla pettäneen parhaan ystävän seuraan. Tuota lukuunottamatta henkilöhahmot olivat sopivan monimutkaisia, arvaamattomia ja eksentrejä kuten ihmiset ovat oikeassakin elämässä kuten joku jo edellä mainitsi. Samaistuin jollain tapaa päähenkilön ajatusmaailmaan. Hän oli erittäin ratkaisukeskeinen :)   

Elokuvassa annetaan ymmärtää että heidän ystävyytensä oli erikoinen, tavallaan myös syvä. Kun he käpertyvät lapsenomaisesti sänkyyn, on sosiopaattinen päähenkilö kenties inhimillisimmillään. Samassa kohtauksessa annetaan ymmärtää heillä olleen myös ainakin kertaluonteinen seksuaalinen kanssakäyminen. ".. tilanne karkasi käsistä." Heidän ystävyytensä raja on siis myös häilyvä, ei tavanomainen. Tarina ei kerro, milloin heidän suhteensa tapahtui, mutta on mahdollista, että ystävykset ovat keskenään pettäneet puolisojaan. He siis jakavat petoksen. Ja kuten päähenkilö myöhemmin myös toteaa suhteestaan ystävänsä mieheen "se vain tapahtui, tilanne tekee varkaan". Ystävä tietää, mistä päähenkilö puhuu. Ehkä elokuvan lopussa he ovat molemmat epätäydellisiä mutta ystävyys on suurempaa.

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elle oli kypsä ja kokenut, elämää nähnyt nainen, joka ei enää aivan pienistä hätkähdä ja hairahtui hetkeksi etsimään myös nautintoa hieman morbidista uhrin näkökulmasta. Tuollaisiakin naisia on olemassa.

Elokuva ja sen hahmot olivat tekijänsä näköisiä, kyynisiä ja kylmiä, mutta siinä suhteessa myös hieman enemmän elävän elämän näköisiä kuin useimmissa muissa.

Et sitten tajunnut leffasta paljoakaan.

En lähde ruotimaan Ellen - fiktiivisen hahmon - psyykenelämää sen enempää kun siitä löytää halutessaan paljonkin tulkinnanvaraa, mutta jossain kohtaa ja syistä moninaisista, Ellen ja raiskaajan välillä oli tosiaan kieroutunut seksisuhde.

Päähenkilön nimi oli Michele eli leffan nimi on siis suomeksi Hän (elle, naisesta ransk.). Hän tosiaan on moniulotteinen henkilöhahmo, josta voisi keskustella hyvinkin monesta näkökulmasta. Itse näin tuon jonain muuna kuin seksisuhteena, vaikka "tehtiin seksiä". Raiskauskaan ei ole seksiä, vaan väkivaltaa eli tuo raiskaaja vain hakkasi käsillään ja peniksellään seksikohtauksissa. Michele jäi ulvomaan tuskasta kellarikohtauksessakin. Itse tulkitsin tuota niin, että Michele tavoitteli kostoa ja hallintaa "seksisuhteen" avulla.

En ole koskaan tajunnut tuota raiskaamisen määritelmää ei-seksinä. Seksiä se on, vaikka toki eri asteisesti kieroutunutta. Seksiinhän kuuluu aina paljon muutakin kuin vain se seksiakti, ja monesti samoja psykologisia elementtejä mitä löytyy raiskauksestakin, vain erilaisissa määrin. Ja joskus taas se raja voi olla todella hämärä - kaikki kun eivät tykkää sellaisesta vaniljaisemmasta SM:stä.

Masturboiko Michele pikemminkin kellarin lattialla, vai kärsikö tuskia? Vai molempia? Toisaalta, miksi häneen edes olisi erityisesti sattunut sinne missä piti kättänsä? Ei niin käynyt ensimmäiselläkään kerralla.

Raiskauksen ja seksin välinen raja kulkee suostumuksessa. Rajan pitäisi olla kristallinkirkas jokaiselle. Raiskaus on raakaa väkivaltaa, ei seksiä.

Juu, eihän se mitään molemminpuolista suostumuksellista seksiä ole, mutta kieroutunutta seksiä joka tapauksessa. Ellessä joka tapauksessa tuokin raja hämärrettiin mielenkiintoisella tavalla, eikä edes ollut ensimmäinen Verhoevenin elokuva, jossa niin tehtiin.

Sinä tässä olet yrittänyt hämärtää raiskauksen ja seksin välistä rajaa teksteissäsi eikä Verhoeven. Raiskaus on ollut rikos eikä seksiä Hammurabin lain (n. 1700 eaa.) ajoista alkaen eikä silloin päässyt liskolle rangaistustaan kärsimään. 

Verhoeven todellakin hämärsi raisssskauksen rajaa kohtauksessa, jossa Michele tieten tahtoen antoi raisssskata itsensä kellarissa. Samanlaisia ristiriitaisia raissskauskohtauksia Verhoeven kuvasi mm. elokuvissaan Basic Instinct, Spetters ja Flesh & Blood. Eivät kovinkaan mustavalkoisia ole todellakaan.

Monikin seksiakti tässä maailmassa on jossain päin rikos kun taas jossain muualla se ei ole. Raissskaus, pakkoavioittaminen ja seksiorjuus(eli raisssskaus) olivat mm. profeetta muhamedin sotajoukoilleen sallimia toimia. Taisipa miljardien ihmisten palvoma profeetta pyllistää hammurabin laeille. Islamissa ja kunniakulttuureissa esiaviollinen seksi on kuolemansynti, vaikka tapahtuisi miten hellissä merkeissä - kun taas raisssskattu tyttö voi pelastaa itsensä yhteisönsä kunniamurhalta naimalla raisskaajansa.

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Ihan huippu oli tämä leffa, arvasin, että täälläkin on aiheesta keskustelu.

Upea, suorastaan nerokas kuvaus traumatisoituneesta mielestä ja sen mekanismeista. Acting out, luottamuksen puute, viha ja raivo, mutta korkea toimintakyky kuten toimintaelokuvassa olivat klassikkoainesta, klassikkohan syntyy siitä, että keskenään sopimattomia aineksia sekoitetaan.

Päähenkilö oli sulkeutunut itseensä niin syvälle, ettei tuntenut kipua kuten monilla traumatisoituneilla on asian laita (dissosiointi). Hän hakeutui uudestaan tilanteeseen voidakseen ratkaista sen uudella tavalla (acting out) eli katsoja pantiin odottamaan milloin hän tappaa hyökkääjän. Raiskattu ei ollutkaan uhri, vaan sankaritar kuten toimintaelokuvassa.

Miinukseksi lasken vain loppuratkaisun parhaan ystävän kanssa. Se oli täysin epäuskottava eli miksi ihmeessä Anna hakeutui hänet pahimmalla tavalla pettäneen parhaan ystävän seuraan. Tuota lukuunottamatta henkilöhahmot olivat sopivan monimutkaisia, arvaamattomia ja eksentrejä kuten ihmiset ovat oikeassakin elämässä kuten joku jo edellä mainitsi. Samaistuin jollain tapaa päähenkilön ajatusmaailmaan. Hän oli erittäin ratkaisukeskeinen :)   

Elokuvassa annetaan ymmärtää että heidän ystävyytensä oli erikoinen, tavallaan myös syvä. Kun he käpertyvät lapsenomaisesti sänkyyn, on sosiopaattinen päähenkilö kenties inhimillisimmillään. Samassa kohtauksessa annetaan ymmärtää heillä olleen myös ainakin kertaluonteinen seksuaalinen kanssakäyminen. ".. tilanne karkasi käsistä." Heidän ystävyytensä raja on siis myös häilyvä, ei tavanomainen. Tarina ei kerro, milloin heidän suhteensa tapahtui, mutta on mahdollista, että ystävykset ovat keskenään pettäneet puolisojaan. He siis jakavat petoksen. Ja kuten päähenkilö myöhemmin myös toteaa suhteestaan ystävänsä mieheen "se vain tapahtui, tilanne tekee varkaan". Ystävä tietää, mistä päähenkilö puhuu. Ehkä elokuvan lopussa he ovat molemmat epätäydellisiä mutta ystävyys on suurempaa.

Millä perusteella päähenkilö on mielestäsi sosiopaatti? Michelellä ei ole antisosiaalisten tekojen historiaa eikä hän ole impulsiivinen, vaan suunnitelmallinen (ammattikin viittaa siihen). Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö johon sosiopatia viittaa tarkoittaa sitä, että henkilöllä on pitkäaikainen rikoshistoria. 

Noiden kahden naisen ystävyyden jatkuminen ei mielestäni leffassa ole perusteltu tarpeeksi (vaikkapa heidän epäsovinnaisuudellaan), joten se tuntui päälleliimatulta ja epäuskottavalta. Tuokin mitä esität on vain spekulaatiota.

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elle oli kypsä ja kokenut, elämää nähnyt nainen, joka ei enää aivan pienistä hätkähdä ja hairahtui hetkeksi etsimään myös nautintoa hieman morbidista uhrin näkökulmasta. Tuollaisiakin naisia on olemassa.

Elokuva ja sen hahmot olivat tekijänsä näköisiä, kyynisiä ja kylmiä, mutta siinä suhteessa myös hieman enemmän elävän elämän näköisiä kuin useimmissa muissa.

Et sitten tajunnut leffasta paljoakaan.

En lähde ruotimaan Ellen - fiktiivisen hahmon - psyykenelämää sen enempää kun siitä löytää halutessaan paljonkin tulkinnanvaraa, mutta jossain kohtaa ja syistä moninaisista, Ellen ja raiskaajan välillä oli tosiaan kieroutunut seksisuhde.

Päähenkilön nimi oli Michele eli leffan nimi on siis suomeksi Hän (elle, naisesta ransk.). Hän tosiaan on moniulotteinen henkilöhahmo, josta voisi keskustella hyvinkin monesta näkökulmasta. Itse näin tuon jonain muuna kuin seksisuhteena, vaikka "tehtiin seksiä". Raiskauskaan ei ole seksiä, vaan väkivaltaa eli tuo raiskaaja vain hakkasi käsillään ja peniksellään seksikohtauksissa. Michele jäi ulvomaan tuskasta kellarikohtauksessakin. Itse tulkitsin tuota niin, että Michele tavoitteli kostoa ja hallintaa "seksisuhteen" avulla.

En ole koskaan tajunnut tuota raiskaamisen määritelmää ei-seksinä. Seksiä se on, vaikka toki eri asteisesti kieroutunutta. Seksiinhän kuuluu aina paljon muutakin kuin vain se seksiakti, ja monesti samoja psykologisia elementtejä mitä löytyy raiskauksestakin, vain erilaisissa määrin. Ja joskus taas se raja voi olla todella hämärä - kaikki kun eivät tykkää sellaisesta vaniljaisemmasta SM:stä.

Masturboiko Michele pikemminkin kellarin lattialla, vai kärsikö tuskia? Vai molempia? Toisaalta, miksi häneen edes olisi erityisesti sattunut sinne missä piti kättänsä? Ei niin käynyt ensimmäiselläkään kerralla.

Raiskauksen ja seksin välinen raja kulkee suostumuksessa. Rajan pitäisi olla kristallinkirkas jokaiselle. Raiskaus on raakaa väkivaltaa, ei seksiä.

Juu, eihän se mitään molemminpuolista suostumuksellista seksiä ole, mutta kieroutunutta seksiä joka tapauksessa. Ellessä joka tapauksessa tuokin raja hämärrettiin mielenkiintoisella tavalla, eikä edes ollut ensimmäinen Verhoevenin elokuva, jossa niin tehtiin.

Sinä tässä olet yrittänyt hämärtää raiskauksen ja seksin välistä rajaa teksteissäsi eikä Verhoeven. Raiskaus on ollut rikos eikä seksiä Hammurabin lain (n. 1700 eaa.) ajoista alkaen eikä silloin päässyt liskolle rangaistustaan kärsimään. 

Verhoeven todellakin hämärsi raisssskauksen rajaa kohtauksessa, jossa Michele tieten tahtoen antoi raisssskata itsensä kellarissa. Samanlaisia ristiriitaisia raissskauskohtauksia Verhoeven kuvasi mm. elokuvissaan Basic Instinct, Spetters ja Flesh & Blood. Eivät kovinkaan mustavalkoisia ole todellakaan.

Monikin seksiakti tässä maailmassa on jossain päin rikos kun taas jossain muualla se ei ole. Raissskaus, pakkoavioittaminen ja seksiorjuus(eli raisssskaus) olivat mm. profeetta muhamedin sotajoukoilleen sallimia toimia. Taisipa miljardien ihmisten palvoma profeetta pyllistää hammurabin laeille. Islamissa ja kunniakulttuureissa esiaviollinen seksi on kuolemansynti, vaikka tapahtuisi miten hellissä merkeissä - kun taas raisssskattu tyttö voi pelastaa itsensä yhteisönsä kunniamurhalta naimalla raisskaajansa.

En nyt sano mitä tekisi mieli sanoa, jätän tämän vain tähän.