Lue keskustelun säännöt.
Perheessä on sairautta, eletään toimeentulotuella ja kolmas lapsi tulossa!
23.09.2023 |
En oikeasti pysty tuntemaan sääliä enää, kun valitetaan heikkoa taloustilannetta tuossa tilanteessa! Itsellä on yksi lapsi juuri siksi, että pystyn hänet nykyisellä palkallani elättämään! Juuri tuollaisten vuoksi hallitus kiristää sosiaalimenoja. Siinä sivussa kärsivät myös työssäkäyvät pienituloiset ja esim .työkyvyttömät.
Kommentit (106)
Mä sain lapsen 23-vuotiaana, ero lapsen isästä tuli pari vuotta myöhemmin. Olin useamman vuoden putkeen köyhä kun ensin olin työtön ja sitten opiskelija. Lapsi asui mun kanssa ja alle köyhysrajan elettiin lapsen kanssa. Mä olin jo teinistä asti haaveillut isosta perheestä ja vauvakuume oli kova, mutta en todellakaan alkanut siinä tilanteessa tekemään lasta. Helppoahan se olisi ollut kyllä. Ei olisi kuin tarvinnut iskeä mies baarista ja panna ilman ehkäisyä. Tai jättää e-pillerit siinä kohtaa pois kun mulla oli seksisuhde vanhemman varakkaan miehen kanssa. Järki oli kuitenkin päässä ja huolehdin ehkäisystä.
Autoa mulla ei tuolloin ollut kun ei ollut sellaista varaa ostaa eikä olisi ollut varaa ylläpitää. Pieni paikkakunta myös ja julkinen liikenne onnetonta. Kyllä olisi auto helpottanut paljon esim. kun opiskeli naapurikaupungissa ja oli vähäisen julkisen liikenteen varassa. Lomamatkat lapsen kanssa oli laivareissuja ja säästin niihin rahaa tuista. Koskaan en hakenut mitään tuettuja lomia koska ei ne kohteet kiinnostanut mua.
Nyt olen 44v eikä ole toista lasta tullut vaikka olin tässä välissä naimissakin. Nyt alkaa tulla ikä vastaan ja sinkku olenkin nytkin. Olen myös opiskelija, mutta nyt on vakituinen työpaikka, olen oikeutettu aikuiskoulutustukeen ja asumme omakotitalossa. Autokin löytyy. Lapsi on aikuinen, käynyt lukion ja nyt vakituisessa työssä. Lähtee myöhemmin opiskelemaan kun on varma mitä haluaa opiskella.
Toisen lapsen olisin halunnut kun en sitä isoa perhettä saanut. Nyt olisi parempi taloudellinen tilanne, mutta eipä ole intoa jäädä yksinhuoltajaksi. Enkä tiedä voisinko enää edes tulla raskaaksi. Myös terveysongelmat ovat olleet syynä miksi ei ole voinut välillä voinut ajatellakaan raskautta. Avioliitossa lapsi olisi saanut tulla, mutta ei tullut. Nyt sitten taas sinkku. Minkäs teet.
Ai niin olen jälleen seksisuhteessa sen vanhemman varakkaan miehen kanssa. :D Ehkäisystä huolehdin tälläkin kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kumpikin on työtön ja lapsetkin ilmeisen pieniä, eikö olisi kannattavaa muuttaa paikkakunnalle jossa on töitä? Silloin ei tarvitsisi elellä toisten työssäkäyvien palkasta pidätettävillä varoilla.
Vierailija kirjoitti:
Jos kumpikin on työtön ja lapsetkin ilmeisen pieniä, eikö olisi kannattavaa muuttaa paikkakunnalle jossa on töitä? Silloin ei tarvitsisi elellä toisten työssäkäyvien palkasta pidätettävillä varoilla.
Myöhäistä enää tuon perheen kohdalla, mutta olisi voinut myös miettiä sitä, että onko lainkaan järkevää tehdä kolmatta lasta.
Muistan kun luin jutun 10 lapsen perheestä, molemmat vanhemmat työttömiä, oli hometalo jne. Lapset soittivat seurakunnan työntekijöille kun kantoivat ruokakasseja omakotitaloon sisälle. Myisivät nuo soittimet ja auttaisivat kassien kantamisessa. Mutta ei ole järkeä missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jeesus näitä kokoomuksen tilaamia lehtijuttuja. Aina sama kaava. Ihminen makaa kotona ja vaatii rahaa.
Ja näitä kun ei oikeasti ole edes montaa. Suurin osa käy kyllä töissä, mutta liian pienellä palkalla tai osa-aikaisesti, koska täyttä työaikaa ei tarjota ja työnantaja ei halua maksaa.
Leikkaukset ei saa Saria töihin, mutta estää kyllä töissä käynnin hyvin monelta osatyökykyiseltä tai pätkätöitä tekevältä. Työttömyys kasvaa ja toimeentulotuen hakijat.
Noillahan on autokin, jolla käydä töissä. Asuvat jossain Etelä-Karjalan pikkukunnassa. Rautjärvi, Parikkala, Savitaipale...?
Näemmä kaikki olivat omaishoitajia. Sarilla mies sairas, muilla lapsi. Tokihan heidät voi laitoksiin sijoittaa, kun omaishoitaja ei jaksa. Tulee vaan huomattavasti kalliimmaksi yhteiskunnalle. Miksi omaishoitajia ei arvosteta?
Työskentelen itse kehitysvammaisten lasten kanssa. Jokaisella kunnalla on velvollisuus tarjota juurikin esim. kehitysvammaiselle lapselle koulu- ja iltapäivähoitopaikka sekä kuljetus kouluun. Päiväkoti-ikäisillä on varhaiskasvatuspaikka kuntouttavana toimenpiteenä. Lasta ei siis tarvitse laittaa kodin ulkopuolelle laitokseen asumaan, mutta tämä mahdollistaa vanhempien työssäkäynnin, ihan niin kuin päiväkoti mahdollistaa sen pikkulasten vanhemmille. Lapsen omaishoitajuus ei siis ole mikään suora este työssäkäynnille. Omien asiakkaideni vanhemmat käyvät pääosin töissä. Toki elämä erityislapsen kanssa on tosi kuormittavaa ja kokoaikatyöhön ei voimat välttämättä riitä. Mutta tämä vaan pistää itselläni vähän korvaan tää lapsen omaishoitajuus työn esteenä näissä jutuissa. Aikuisen omaishoitajuus on eri peli, heille ei taida olla mitään päivähoitoa.
Juuri näin. Itse työskentelen myös alalla. Lapsi koulussa ja iltapäivät hoidossa, jos vanhemmat käy töissä. Onaishoitajaksi ketään ei pakoteta.
Kun aikuistuu, pääsee tuettuun asumiseen. Mutta moni vanhempi on niin kiinni kehitysvammaisessa lapsestaan, ettei voi päästää lastaan aikuistumaan
Sen aikuisen omaishoidettavan voi saada intervallihoitoon eli on esim. viikon intervallissa ja kolme viikkoa kotona.