Lue keskustelun säännöt.
Koetko syyllisyyttä lapsettomuudestasi?
21.09.2023 |
Kysymys veloille / fence sittereille (päättämättömille)
Ahdistaako lapsettomuus ulkoa tulevan paineen vuoksi? Tuntuuko, että lapseton perhe on huonompi perhe? Ettei ole oikeutta olla tässä yhteiskunnassa? Että on pettänyt sukunsa ja esiäitinsä?
Itseä ainakin ahdistaa tämä jatkuva valitus vauvojen vähyydestä ja Suomen tuhosta.
Tuntuu myös pahalta, etten voi ilahduttaa sukua uusilla jäsenillä.
Kellään samoja tuntemuksia?
Kommentit (39)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päinvastoin, olen enemmän ylpeä valinnastani olla tekemättä lisää ihmisiä tähän ylikansoittuneeseen maailmaan, vaikka moni ehkä surkuttelee kun olen yksin ja lapseton.
Kerran jouduin toimimaan kuljettajana kaverin autolla, jossa oli takapenkillä kaksi lasten turvaistuinta ja oikein hävetti, jos joku näkee minun ajavan jotain perhefarmaria ja luulee minun puskeneen maailmaan lisää väkeä. Matkustin myös serkkuni ja hänen pienten lastensa kanssa täydessä junassa ja jouduin huolehtimaan myös lapsista matkan ajan ja oli silmiä avaava kokemus, kuinka paljon sain paheksuvia katseita, kun koko ajan piti jotain aktiviteettia järjestää lapsille, että viihtyivät ja hyssytellä, että olisivat hiljempaa. Teki mieli ilmoittaa kaikille, että nämä ei todellakaan ole minun.
Enemmän siis tuntisin syyllisyyttä, jos olisin lapsellinen ja odotankin sitä aikaa, että meitä lapsettomia vielä kiitetään siitä, että olemme tehneet suurimman ilmastoteon ja jättäneet lisääntymättä.
En ollenkaan. Vapaaehtoinen lapsettomuus on mielestäni paras asia, minkä elämässäni olen tehnyt. Sen lisäksi että on ilmastoteko olla liikakansoittamatta tätä planeettaa, myös henkilökohtaisella tasolla on viisaampaa olla jatkamatta sukua, kun suvussa on perinnöllisiä sairauksia, esimerkiksi Alzheimeria ja alkoholismia monessa sukupolvessa.
Suvulta on kyllä satanut kuraa niskaan jo vuosia vaan tästä en taivu. Pitäisi varmaan enemmänkin tuntea syyllisyyttä siitä jos tekisi lapsen täysin vain yhteisön painostuksesta.
En koe syyllisyyttä enkä surua asiasta. Ex miehen kanssa yritettiin lasta vuosituhannen vaihteessa en vaan tullut raskaaksi. Isosiskolla on 2 poikaa ja nuoremmalla siskopuolella poika ja tytär.
N 52v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen syyllisyyttä. Ihmisiä on jo liikaa. Lapsettomuus on paras mahdollinen ilmastoteko.
Tällä palstalla kukaan ei ole huolissaan ilmastonmuutoksesta, paitsi jos pitää selitellä omaa laiskuuttaan ja mukavuudenhaluaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen syyllisyyttä. Ihmisiä on jo liikaa. Lapsettomuus on paras mahdollinen ilmastoteko.
Typerin kommentti mitä aiheesta voi kommentoida.
Sitten sitä Euroopan lapsikatoa paikataan massamaahanmuutolla, onpa varsinainen ''ilmastoteko''.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei tunne syyllisyyttä siitä, miten on minua kaltoinkohdellut. Joten liityn tässä ihmiskunnan joukkoon ja olen itsekin välittämättä paskaakaan siitä, mitä taas joku muu tahtoo ja millä tavalla pitäisi taas hyväksikäyttää.
Kun maailman tilaa katsoo, kyllä minua ahdistaisi enemmän, jos olisin kontribuoinut tähän ylikansoittumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen syyllisyyttä. Ihmisiä on jo liikaa. Lapsettomuus on paras mahdollinen ilmastoteko.
Tällä palstalla kukaan ei ole huolissaan ilmastonmuutoksesta, paitsi jos pitää selitellä omaa laiskuuttaan ja mukavuudenhaluaan.
Harmittaako oma vanhemmuus? Ei ole velojen vika tämäkään.
En. Miksi ihmeessä kokisin? En ole kenellekään lasta velkaa. En vanhemmilleni, en yhteiskunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen syyllisyyttä. Ihmisiä on jo liikaa. Lapsettomuus on paras mahdollinen ilmastoteko.
Tällä palstalla kukaan ei ole huolissaan ilmastonmuutoksesta, paitsi jos pitää selitellä omaa laiskuuttaan ja mukavuudenhaluaan.
Häh?!? Jos en olisi korostuneesti vastuuntuntoinen, minullakin varmaan olisi lapsia. En tosin ole kukaan niistä jotka ovat maininneet ilmastonmuutoksen tai edes omassa mielessäni käyttänyt sitä perusteena. Vastuuntuntoni liittyy muihin asioihin, mutta en ole niistä tilivelvollinen kenellekään, kaikkein vähiten täällä.
En valinnut itse tänne syntyä, niin en voi olla mitään velkaakaan.
Parempi vain katkaista linja tässä kohdin, niin ei oma lapsi joutuisi näiden samojen ongelmien - ja pahempienkin - kanssa kärvistelemään.
Jos suku haluaa lisää jäseniä, olisivat itse aikoinaan lisääntyneet enemmän.
Ja valtion vuoksi nyt ei kannata kenenkään syntyä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne syyllisyyttä siitä, että rumien ihmisten suku ei jatkunut kohdallani. Puoliso on myöskin ns. komeusihanteiden ulkopuolella lyhyen leukansa kanssa, niin kaksin rumempi ja sitä rataa. :D
En tietenkään. Ap:lla on outo ajatusmaailma.
Kokisin syyllisyyttä, jos olisin tehnyt lapsia näin pahaan maailmaan. Lapsiparat.
Juu ei. Minun valintani, josta nussuttaminen ei kuulu millään tasolla kenellekään ulkopuoliselle ja lähinnä naurattaa tämä itku mediassa syntyvyyden laskuun liittyen. En jaksa avata niitä juttuja, mutta pelkästään otsikoiden perusteella nyt on meneillään joku yleinen syyllistämisyritys aiheesta.
Koin ennen. En koe enää. Tulin siihen tulokseen, että on vain parempi, ettei omat geenit pääse jatkoon. En löydä kumppania, joka olisi edes teoriassa sopiva. Enkä koe kykeneväni kasvattamaan lasta yksin. En ole niin taitava tai tietävä, että ottaisin edes riskiä siitä, että lapsi ei saisi kaikkea ansaitsemaansa. Joten parempi, että jää syntymättä kokonaan.
Joinain päivinä toivon, että olisin itsekin jäänyt syntymättä.
En todellakaan. Säälittää toimisto pirkkoa kun opettaja soittaa keskenpäivän että janisiniltä on päässyt oksu, pitäisi tulla hakemaan ja kotona äijä makaa kaljoissaan televisiota huudattaen. Itse tulen joka päivä töistä hiljaiseen ja rauhalliseen kotiin.
Vela