Paljonko aiempien sukupolvien varallisuutta menestyksessäsi on?

Ei penniäkään.

Ei yhtään mitään. Vanhempani tekivät 90-luvun lamassa konkurssin ja lapsuus olikin aika niukka. Siitä jäi käteen kyllä tarve oppia huolehtimaan talousasioista, olen niiden suhteen melko konservatiivinen enkä halua ottaa velkaa yhtään enempää kuin on pakko. Olen nykyisin ehkä hyvätuloinen ja sattuneesta syystä myös velatonkin. 

18-vuotiaasta olen elättänyt itseni, maksoin omat opiskeluni itse jne. Nyt kolmekymppisenä nettovarallisuus n. 115 000 euroa talon miinus asuntolainan kanssa. Toisen vanhemman kuollessa sain perintöä 166 euroa (500/3). Kun ostin asuntoni, niin toinen auttoi ostossa 5000 eurolla. Mielestäni aika itse olen saanut ponnistella.

Vanhempani elävät vielä ja opiskeluaikoina apu oli tyyliä ruokakassi kun kävivät kaupungissa. Rahaa en saanut. Kävin kesätöissä ja myös opintojen aikana. En siis ole taloudellista tukea saanut eikä siihen mitään pakottavaa syytä. 

Nyt olen nelikymppinen ja asuntolaina jo esimerkiksi maksettu. Vanhempani jäivät vasta eläkkeelle ja heillä vielä vuosikymmeniä elinaikaa todennäköisesti. Muuta olen vanhemmiltan paljon saanut mutta en taloudellista apua. Heillä oli asuntolainat yms silloin maksettavana. 

Mua on KELA auttanut kaikissa elämän käänteissä.

Asuntoon omarahoitusosuuden sain ennakkoperintönä.

Meillä oli viisi erittäin tiukkaa vuotta puolisoni kanssa takana lähinnä puolisoni veloista johtuen vaikka molemmat työssäkäyviä. Olen todella kiitollinen ennakkoperinnöstä.

Vanhempani ovat edelleen elossa, joten en ole perinyt vielä mitään. Laillisen verosuunnittelun mukaisia rahalahjoja olen heiltä saanut. Ovat myös tukeneet kiperinä aikoina esimerkiksi vuokranmaksussa. Nuorempana asuin myös vanhempieni luona 24-vuotiaaksi. Olin silloin samaan aikaan opiskelija ja yrittäjä ja kaikki omat rahat menivät firman kasvuun. Loin ensimmäisen omaisuuteni silloin. Myöhemmin yritys lakkasi ja omaisuus kului elämiseen. Muutaman vuoden mukavan oleilun jälkeen olin aika puilla paljailla ja sain heiltä apua elämiseen ylimenokaudeksi. Sittemmin olen luonut toisen kerran omaisuuteni.tyhjästä ja olen nyt 50v, synttärien lähestyessä kohtuullisen varakas.

Mun vanhemmat ei olleet mitään erityisen koulutettuja, vaan duunaritason työtä tekevää keskiluokkaa. He kuitenkin ymmärsivät koulutuksen tärkeyden, ja patistelivat menemään lukioon ja jatkamaan siitä ammattikorkeakouluun.

Tällä hetkellä pärjään ihan OK n. 40-50 vuoden iässä. On omaisuutta velaton omakotitalo, sijoitusasunto ja kesämökki. Toinen vanhempi kuoli hiljattain ja toinen on elossa. Perintöä ei ole vielä ehditty jakaa. Jokunen kymppi sieltä ehkä tulee, joka ehkä antaa vapauksia miettiä, mitä elämässä haluaa tehdä.

Toki pärjääminen vaatii myös tuuria. On tullut sattumalta tehtyä oikeitakin valintoja. Esim. exän vuoksi ajautunut nykyiseen kotikaupunkiin 20 vuotta sitten, johon tuskin muuten olisin muuttanut. Olisin voinut ehkä tuurilla pärjätä paljon paremmin, mutta myös huonommin.

Kun muutin omilleni, uuteen työhön uudelle paikkakunnalle, mukaan tuli matkalaukullinen vaatteitani, laverisänky, tyyny, peitto, vaahtomuovipatja ja tuoli. Tällä hetkellä omistuksessa mm. pari velatonta kiinteistöä.

Ei penniäkään. Omillani olen joutunut tulemaan toimeen eikä lapsillekaan ole ollut paljon muuta annettavaa kuin koulutus, jonka ansiosta ovat taloudellisesti omillaan.

En ole menestynyt. Omat vanhemmat ovat elossa, joten sieltä puolelta ei ole tullut perintöä. Puoliso peri vanhemmiltaan vajaat 1000 euroa.