Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti ei kuulosta reilulle. Huomioikaa kuitenkin että avioehdosta voi tehdä monenlaisen eli sen ei tarvi olla yksinkertainen avioehto vaan siinä voi sopia asioista huomattavasti tarkemmin. Mikäli jokin tietty asia juuri hiertää/mietityttää sen osalta että olisi esimerkiksi perustamassa yritystä tai jotain niin nämä voi myös merkata avioehtoon erikseen
Itse asiassa juuri avioehtojen osalta on ollut paljonkin vääntöä siitä, millainen avioehto on pätevä. Eli jos hirveän erikoisen ja monimutkaisen avioehdon tekee, siinä on riski, että se voi ollakin sitten mitätön.
Apn tapauksessa molempien siihenastinen omaisuus puoliksi, et saa parempaa avio-oikeudella.
No tämäpä. En tajua mitä ap nyt marisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon maksoit perintöveroa?
Mitä se tähän kuuluu ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea juuri muuta kuin otsikon, mutta sen perusteella pystyn kyllä vastaamaan tähän. Et tietenkään aio tai edes harkitse allekirjoittavasi, minkäänlaisin ehdoin!!
Minä luin koko aloituksen ja vastaukseni on sama: et missään nimessä edes harkitse avioehtoa minkäänlaisin ehdoin.
Toinen asia on, että nyt alat välittömästi keräämään itsellesi pientä sijoitustiliä, tms. Ja keskittymään enemmän uraasi. Pahoin pelkään, että miehelläsi on ero ainakin osittain mielessä.
T. Lakimies
Niin, oikeastaan erosta on jonkun verran puhuttu. On olleet vaikeat ajat mutta ollaan toisaalta päätetty yhdessä selvitä. jos hän nyt ottaisi eron, kaikkihan menisi joka tapauksessa tasan. Eli avioehto olisi tulevaisuuden mahdollisen eron sattuessa. Voisiko vääntää rautalangasta, millä tavalla selitän sitten miehelle, että tilanne on minulle epäreilu (jos näin on). Hän vetoaa vaan siihen, että olen kuintenkin kotiäiti vuodet tähän saakka saanut elää hänen tulojensa avulla, mutta nyt kun olen palannut töihin niin raha-asiat voit eriyttää täysin. Hän ei näe miksi hänen pitäisi maksella enemmän.
Miten sä näet asian? Miksi hänen pitäisi maksella enemmän? Makselisiko hän enemmän jos teillä ei olisi lapsia? En mäkään näe syytä siihen miksi teillä pitäisi jatkossakin tasata tuloja ja menoja, jos kerran tasajako onnistuu. Toiselle jää isommasta palkasta enemmän säästöön, miksi se olisi ongelma? Kuinka monella oikeasti on tapana tasata tilit kuukausittain? Mulla on tililläni nyt 17000€ ja miehelläni 62000€, mitä sitten?
Johtuuko teidän varallisuusero siitä, että sinä olet käyttänyt satatuhatta perheen hyväksi ja mies ei? Jos johtuu niin pitäisi kyllä jotenkin kiinnostaa.
No mitä sitten vaikka olisikin noin? Kai nyt aikuinen ihminen saa tehdä rahoillaan mitä haluaa?
-eriOn tervettä reagoida hyväksikäyttöön ja mt-ongelma, jos antaa käyttää itseään hyväksi.
Hyväksikäyttöön? Jos sä ostat perheellesi auton, onko se hyväksikäyttöä? Jos sä laitat 100000€ omaa rahaa perheeseesi kiinni, sit laitat. Miksi sen toisen pitäisi maksaa se sulle takaisin?
Jos se perheen vaatima raha on 100 000 niin ei se ole mikään, että sinä nyt laitoit satatonnia mitäs läksit. Silloin se toinen on saanut jotain ilmaiseksi, mistä toinen on yksin kantanut täyden vastuun.
Nainen hoitaa yksin lapset ja suostui tekemään ne. Mitäs läksi.
Ei taida mennä noin. Miksi menisi siis rahassa?
Missä ja kuka on hoitanut yksin lapset? Ja se menee just noin, mitäs läksit. Ap olisi voinut tyrkätä ne lapset päiväkotiin ja tehdä sitä uraansa, jos se oli sittenkin tärkeämpi kuin ne lapset. Tuskin häntä nyt aseella uhaten on kotona pidetty.
Jos ap olisi laittanut lapset päiväkotiin ja mennyt töihin, olisi miehen pitänyt tinkiä omasta urastaan. Se olisi tarkoittanut heiheitä työmatkoille ja pitkille työpäiville. Se taas olisi tarkoittanut hitaampaa urakehitystä, ehkä jopa alaspäin, ja pienempää palkkaa.
Juuri noin ja se olisi tarkoittanut sitä, että mies jää lasten sairastaessa kotiin ja hoitaa esim puolet lasten hakemisista ja viemisistä päiväkotiin.
Mitä sitten? Vertaatko sä nyt perhe-elämää rahaan? Miksi? Ei perusta sitä perhettä, jos palkka ja se että puntit on tasan, on tärkeämpää. Kai nyt lapsia tehdessä tajuaa että jostain se on pois.
No tämä. Jos apta nyt harmittaa niin kovin se eläkekertymä, laittaa miehensä allekirjoittamaan paperin siitä että elareiden lisäksi hän maksaa aplle 10€/kk lisäkompensaatiota kunnes lapset on täysikäisiä 😅
Eipäs kun 6x60€/kk = 360€/kk noin 25 vuoden ajan (eliniänodote 40v naisilla noin 92v, eläkkeen alkamisikä noin 67v)
Ai se korvaus pitää maksaa sitkin kun ap on töissä taas? Se apn menettämä eläke on silloin kun hän jää eläkkeelle, jotain 100-200€/kk. Kyllä sen saa korvattua sillä kympillä kuussa olettaen että nuorin lapsi on täysikäinen 12 vuoden päästä. Se on kuitenkin 1440€. Ja jos nyt ap on kovin katkera, olkoon sit vaikka tuplat.
Olihan tämä sarkasmia? Ja siis ap:n menettämä eläke on 360€/kk koko eläkeajan ajalla, JOS hänen palkkansa on vain 4000€/kk. Palkka voi olla suurempikin, jos ap:lla on yhtä hyvä koulutus kuin miehellänsä. Silloin myös menetys on suurempi.
Tämä ketju on täynnä esimerkkejä, miksi naisen pitää pitää puolensa heti alusta alkaen. Niin rahassa, urassa kuin lastenhoidossa mitattuna.
En ikinä sulattaisi, että mieheni jättäisi mut pulaan ja lapsen vaikka hakematta päiväkodista, ellei syynä ole tyyliin sydänkohtaus. Tästä tulisi kyllä niin iso metakka, että oppisi kerrasta. Onneksi ei ikinä tekisi näin, vaikka hänellä onkin hyvä ura. Joustoa ja pystyvyyttä löytyy silloinkin, jos vaan haluaa.
Nämä esimerkkimiehet ovat vaan yksinkertaisesti niin itsekkäitä, että laittavat itsensä perheen edelle. Perhe on hankittu ehkä vain statuksen vuoksi, ja nainen kiltteydessään ja rakkaudesta lapsiin ja mieheen ei osaa asiaa nähdä, ennen kuin vuosia kuluu.
Menetettyjä vuosia ei saa takaisin enää.
Jos se eri tulee, niin kannattaa kaivaa kaikki omaisuus esiin ja elarit myös varmistaa laskurin mukaisesti. Erossakin haavoitettu ja lasten parasta ajatteleva nainen on monesti aivan liian kiltti, ja uskoo kaikki sumutukse tai ei "halua riitaa".
Älkää antako hyväksikäyttää itseänne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs ap näin. Sulla on kaksi mahdollisuutta. Joko allekirjoittaa avioehto ja sit elää perheenä edelleen kuten tähänkin asti kunnes eroatte.
Saat erossa puolet kaikesta tähän astisesta
ja elarit jatkossa plus sun oman palkan.Tai
Et allekirjoita ja eroatte.
Saat puolet tähän astisesta, elarit ja sun oman palkan jatkossa.
Mikä ero? Se että miehesi maksaa eroon asti vaihtoehdossa A puolet kuluistanne.
Valitse siitä.
Miksi avioliittoa pitäisi jatkaa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen? Kun se ero on tulossa joka tapauksessa, niin ei sitä kannata vitkutella.
Se mies jatkaa sitä liittoa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen koska jos ei, ap voi sen riitauttaa. Eli ainakin sen vuoden-kaksi ap saa vielä nauttia miehensä palkasta.
Onko sinulla tullut mieleen, että ap ei haluakaan jatkaa liittoa?
No siinäpä se, hän nyt valitsee ihan itse. Sen verran se raha häntä nyt hiertää, että luulis haluavan jatkaa edes sen pari vuotta.
Sen parin vuoden ajan nainen hoitaa lapset, kodin ja oman kokopäivätyön, mies ainoastaan oman työnsä. Tuossa mies saa kotonaan hotellitason palvelut eikä hänen tarvitse huolehtia mitään lapsiin liittyvää. Eron jälkeen mies joutuu omilla isäviikoillaan huolehtimaan lapsistaan.
Sanoiko ap ettei miehensä ole hoitanut isyyttään?
On hoitanut silloin, kun se on hänelle sopinut, ei silloin, kun ollut ollut pakko. Jatkossa hänellä lapset menee työn edelle.
Tämä! Meillä mies vei lapset tarhaan joka aamu ja haki periaatteessa kahtena päivänä viikossa. Tarhassa ihailtiin miestä, kun hän niiiiin hienosti teki niiiiiin paljon. Paitsi että ei.
Vieminen oli helppo homma, koska se tehdään aina ennen töiden alkua. Hakeminen taas edellytti, että lähtee töistä aikaisemmin pois. Noh, mies ilmoitti etukäteen, mitkä päivät sopivat hänelle hakupäiviksi, ja oletti että minä ilman muuta hoidan loput päivät. Hän saattoi myös laittaa iltapäivällä minulle viestin, että nyt ei sovikaan hakea, ja oletti ihan kysymättä että sitten minä haen.
Meillä on sama ammatti ja työ.
Mies pystyi siis olemaan ihkupihku joustava työntekijä, jonka ei ikinä tarvinnut jättää mitään väliin perheen takia. Ja minä taas olin se inhottåva nuori äiti, joka vähän väliä lähtee töistä ihan kesken hommien, koska lapset pitää hakea.
Totta kai tämä näkyi palkkakehityksessä. Mies oli silti niiin polleaa ja niiiiin marttyyria, kun omasta mielestään ihan yksin hoiti kaiken lasten viemisen ja hakemisen.
Olisithan sä voinut jättää ne lapset hakemattakin. Tottakai oletus on että toinen vanhempi hoitaa jos itse ei hoida. Sulla oli varmaan suu sanoa että en mä pääse nyt, mene itse?
Se on totta että miestä edelleen nostetaan jalustalle vanhemuudessa, mutta se ole sen yhden miehen vika vaan yhteiskunnan asenne.
Totta kai sanoin ja joskus se mies sitten marttyyrina otti taksin(!!!) ja meni hakemaan lapset. Mutta joskus taas se ei vaan mennyt. Kyllä sinne sitten äitinä vaan menee, koska ei lapsille voi kostaa isän pskuutta. Riidat riidellään sitten illalla. Oltiin ihan eron partaalla tuolloin.
Edelleen olen miehelle tietyissä asioissa todella epälojaali, koska en voi antaa anteeksi sitä itsekkyyttä silloin.
Hetkinen? Mitä itsekkyyttä? Miksi sä teit lapsia, jos heidän päiväkodista hakeminen oli sulle noun vaikeaa? Ilmeisesti kostut jotain miehellesi? Mitä? Enpä ole koskaan laskenut mintako kertaa enemmän olen tehnyt jotain perheeni vuoksi kuin mieheni, kysehän on arjen sujuvuudesta eikä työstä tai rahasta. Kuulostaa todella kieroutuneelta elämältä teillä. Jos sä halusit sitä uraasi painaa pää märkänä, kannattiko niitä lapsia tehdä ylipäätään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs ap näin. Sulla on kaksi mahdollisuutta. Joko allekirjoittaa avioehto ja sit elää perheenä edelleen kuten tähänkin asti kunnes eroatte.
Saat erossa puolet kaikesta tähän astisesta
ja elarit jatkossa plus sun oman palkan.Tai
Et allekirjoita ja eroatte.
Saat puolet tähän astisesta, elarit ja sun oman palkan jatkossa.
Mikä ero? Se että miehesi maksaa eroon asti vaihtoehdossa A puolet kuluistanne.
Valitse siitä.
Miksi avioliittoa pitäisi jatkaa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen? Kun se ero on tulossa joka tapauksessa, niin ei sitä kannata vitkutella.
Se mies jatkaa sitä liittoa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen koska jos ei, ap voi sen riitauttaa. Eli ainakin sen vuoden-kaksi ap saa vielä nauttia miehensä palkasta.
Onko sinulla tullut mieleen, että ap ei haluakaan jatkaa liittoa?
No siinäpä se, hän nyt valitsee ihan itse. Sen verran se raha häntä nyt hiertää, että luulis haluavan jatkaa edes sen pari vuotta.
Sen parin vuoden ajan nainen hoitaa lapset, kodin ja oman kokopäivätyön, mies ainoastaan oman työnsä. Tuossa mies saa kotonaan hotellitason palvelut eikä hänen tarvitse huolehtia mitään lapsiin liittyvää. Eron jälkeen mies joutuu omilla isäviikoillaan huolehtimaan lapsistaan.
Sanoiko ap ettei miehensä ole hoitanut isyyttään?
On hoitanut silloin, kun se on hänelle sopinut, ei silloin, kun ollut ollut pakko. Jatkossa hänellä lapset menee työn edelle.
Tämä! Meillä mies vei lapset tarhaan joka aamu ja haki periaatteessa kahtena päivänä viikossa. Tarhassa ihailtiin miestä, kun hän niiiiin hienosti teki niiiiiin paljon. Paitsi että ei.
Vieminen oli helppo homma, koska se tehdään aina ennen töiden alkua. Hakeminen taas edellytti, että lähtee töistä aikaisemmin pois. Noh, mies ilmoitti etukäteen, mitkä päivät sopivat hänelle hakupäiviksi, ja oletti että minä ilman muuta hoidan loput päivät. Hän saattoi myös laittaa iltapäivällä minulle viestin, että nyt ei sovikaan hakea, ja oletti ihan kysymättä että sitten minä haen.
Meillä on sama ammatti ja työ.
Mies pystyi siis olemaan ihkupihku joustava työntekijä, jonka ei ikinä tarvinnut jättää mitään väliin perheen takia. Ja minä taas olin se inhottåva nuori äiti, joka vähän väliä lähtee töistä ihan kesken hommien, koska lapset pitää hakea.
Totta kai tämä näkyi palkkakehityksessä. Mies oli silti niiin polleaa ja niiiiin marttyyria, kun omasta mielestään ihan yksin hoiti kaiken lasten viemisen ja hakemisen.
Olisithan sä voinut jättää ne lapset hakemattakin. Tottakai oletus on että toinen vanhempi hoitaa jos itse ei hoida. Sulla oli varmaan suu sanoa että en mä pääse nyt, mene itse?
Se on totta että miestä edelleen nostetaan jalustalle vanhemuudessa, mutta se ole sen yhden miehen vika vaan yhteiskunnan asenne.
Sekään asenne ei muutu ellei miehet itse aktiivisesti sitä asennetta muuta.
Minä oli lasten kanssa kotona heidän ollessa pieniä. Onneksi minulla on yksityinen eläkevakuutus, joka paikkaa eläkkeen pienenemistä. Vaikka kolmekymppisenä eläkeikä vaikuttaa kaukaiselta, ne vuodet tulee yllättävän äkkiä. Kannattaa varautua ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on nyt sanoutunut irti teidän perheestä yksikkönä ja ajaa omaa etuaan sinun etusi kustannuksella.
Kova paikka ja maton vetäisy alta. On ihan hirveää huomata, että mikään, mihin on luottanut kuin kallioon, ei enää pädekään. Tunnen myötätuntoa ja tiedän, mitä se on. Olen itse kokenut saman.Vedä nyt hetki rauhassa henkeä. Uskon, että haluaisit tehdä niin kuin olisi reilua ja oikeudenmukaista molempia kohtaan. Haluaisit ennen kaikkea ajatella lasten parasta ja välttää riidat.
Hetki menee tajutessa, että mikään reilu ratkaisu ei ole mahdollinen, koska miehesi ei halua eikä priorisoi sitä. Hänelle tärkeintä on ajaa omaa etua. Paradoksaalisesti todennäköisin tapa päästä reiluun ratkaisuun on se, että sinä teet samoin.
Minun neuvoni on ottaa nyt asianajajaan yhteyttä. Selvittele kaikessa rauhassa, millainen osituksenne olisi nyt, jos eroaisitte tänään ilman avioehtoa. Sen jälkeen asianajaja laatii avioehdon, joka on sinulle edullisempi kuin ositus tänään ilman avioehtoa, ja jossa otetaan huomioon eläkkeen menetys ja tulojen menetys koko työuran ajalta yhteisten lapsien vuoksi. Tätä avioehtoa voitte ehdottaa miehellesi. Kysy myös asianajajalta neuvoja siihen, miten voit varautua etukäteen miehen mahdolliseen aikeeseen alkaa kätkemään varoja.
Kuulostaa tosi kovalta, ja ymmärrän hyvin, jos et pysty. Tämä on silti neuvoni sinulle.
Asiahan on selvä. Ositus ilman avioehtoa on 50 /50, mikäli kummallakaan ei ole omaisuudessa sitä poissulkevaa ehdollista perintöä
Aika hankala on estää rahan piilottamista. Omaa kokemusta on siitä
AP:n mies taisi löytää ketjun ja nyt yrittää vihaisena saada ap:n vaikuttamaan kohtuuttomalta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea juuri muuta kuin otsikon, mutta sen perusteella pystyn kyllä vastaamaan tähän. Et tietenkään aio tai edes harkitse allekirjoittavasi, minkäänlaisin ehdoin!!
Minä luin koko aloituksen ja vastaukseni on sama: et missään nimessä edes harkitse avioehtoa minkäänlaisin ehdoin.
Toinen asia on, että nyt alat välittömästi keräämään itsellesi pientä sijoitustiliä, tms. Ja keskittymään enemmän uraasi. Pahoin pelkään, että miehelläsi on ero ainakin osittain mielessä.
T. Lakimies
Niin, oikeastaan erosta on jonkun verran puhuttu. On olleet vaikeat ajat mutta ollaan toisaalta päätetty yhdessä selvitä. jos hän nyt ottaisi eron, kaikkihan menisi joka tapauksessa tasan. Eli avioehto olisi tulevaisuuden mahdollisen eron sattuessa. Voisiko vääntää rautalangasta, millä tavalla selitän sitten miehelle, että tilanne on minulle epäreilu (jos näin on). Hän vetoaa vaan siihen, että olen kuintenkin kotiäiti vuodet tähän saakka saanut elää hänen tulojensa avulla, mutta nyt kun olen palannut töihin niin raha-asiat voit eriyttää täysin. Hän ei näe miksi hänen pitäisi maksella enemmän.
Miten sä näet asian? Miksi hänen pitäisi maksella enemmän? Makselisiko hän enemmän jos teillä ei olisi lapsia? En mäkään näe syytä siihen miksi teillä pitäisi jatkossakin tasata tuloja ja menoja, jos kerran tasajako onnistuu. Toiselle jää isommasta palkasta enemmän säästöön, miksi se olisi ongelma? Kuinka monella oikeasti on tapana tasata tilit kuukausittain? Mulla on tililläni nyt 17000€ ja miehelläni 62000€, mitä sitten?
Johtuuko teidän varallisuusero siitä, että sinä olet käyttänyt satatuhatta perheen hyväksi ja mies ei? Jos johtuu niin pitäisi kyllä jotenkin kiinnostaa.
No mitä sitten vaikka olisikin noin? Kai nyt aikuinen ihminen saa tehdä rahoillaan mitä haluaa?
-eriOn tervettä reagoida hyväksikäyttöön ja mt-ongelma, jos antaa käyttää itseään hyväksi.
Hyväksikäyttöön? Jos sä ostat perheellesi auton, onko se hyväksikäyttöä? Jos sä laitat 100000€ omaa rahaa perheeseesi kiinni, sit laitat. Miksi sen toisen pitäisi maksaa se sulle takaisin?
Jos se perheen vaatima raha on 100 000 niin ei se ole mikään, että sinä nyt laitoit satatonnia mitäs läksit. Silloin se toinen on saanut jotain ilmaiseksi, mistä toinen on yksin kantanut täyden vastuun.
Nainen hoitaa yksin lapset ja suostui tekemään ne. Mitäs läksi.
Ei taida mennä noin. Miksi menisi siis rahassa?
Missä ja kuka on hoitanut yksin lapset? Ja se menee just noin, mitäs läksit. Ap olisi voinut tyrkätä ne lapset päiväkotiin ja tehdä sitä uraansa, jos se oli sittenkin tärkeämpi kuin ne lapset. Tuskin häntä nyt aseella uhaten on kotona pidetty.
Jos ap olisi laittanut lapset päiväkotiin ja mennyt töihin, olisi miehen pitänyt tinkiä omasta urastaan. Se olisi tarkoittanut heiheitä työmatkoille ja pitkille työpäiville. Se taas olisi tarkoittanut hitaampaa urakehitystä, ehkä jopa alaspäin, ja pienempää palkkaa.
Juuri noin ja se olisi tarkoittanut sitä, että mies jää lasten sairastaessa kotiin ja hoitaa esim puolet lasten hakemisista ja viemisistä päiväkotiin.
Mitä sitten? Vertaatko sä nyt perhe-elämää rahaan? Miksi? Ei perusta sitä perhettä, jos palkka ja se että puntit on tasan, on tärkeämpää. Kai nyt lapsia tehdessä tajuaa että jostain se on pois.
No tämä. Jos apta nyt harmittaa niin kovin se eläkekertymä, laittaa miehensä allekirjoittamaan paperin siitä että elareiden lisäksi hän maksaa aplle 10€/kk lisäkompensaatiota kunnes lapset on täysikäisiä 😅
Eipäs kun 6x60€/kk = 360€/kk noin 25 vuoden ajan (eliniänodote 40v naisilla noin 92v, eläkkeen alkamisikä noin 67v)
Ai se korvaus pitää maksaa sitkin kun ap on töissä taas? Se apn menettämä eläke on silloin kun hän jää eläkkeelle, jotain 100-200€/kk. Kyllä sen saa korvattua sillä kympillä kuussa olettaen että nuorin lapsi on täysikäinen 12 vuoden päästä. Se on kuitenkin 1440€. Ja jos nyt ap on kovin katkera, olkoon sit vaikka tuplat.
Olihan tämä sarkasmia? Ja siis ap:n menettämä eläke on 360€/kk koko eläkeajan ajalla, JOS hänen palkkansa on vain 4000€/kk. Palkka voi olla suurempikin, jos ap:lla on yhtä hyvä koulutus kuin miehellänsä. Silloin myös menetys on suurempi.
Eikä ole. Se eläke kertyy kun hän palaa töihin ja se *menetetty* kertymä tasaantuu koko ajan. Se olisi 360€/kk jos hän jäisi suoraan kotoa eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti ei kuulosta reilulle. Huomioikaa kuitenkin että avioehdosta voi tehdä monenlaisen eli sen ei tarvi olla yksinkertainen avioehto vaan siinä voi sopia asioista huomattavasti tarkemmin. Mikäli jokin tietty asia juuri hiertää/mietityttää sen osalta että olisi esimerkiksi perustamassa yritystä tai jotain niin nämä voi myös merkata avioehtoon erikseen
Itse asiassa juuri avioehtojen osalta on ollut paljonkin vääntöä siitä, millainen avioehto on pätevä. Eli jos hirveän erikoisen ja monimutkaisen avioehdon tekee, siinä on riski, että se voi ollakin sitten mitätön.
Apn tapauksessa molempien siihenastinen omaisuus puoliksi, et saa parempaa avio-oikeudella.
No tämäpä. En tajua mitä ap nyt marisee.
Suurin osa palstamammoista olettaa että avioehto==avio-oikeuden täysin poissulkeva, mitä sillä tietysti puheessa saatetaan kyllä tarkoittaa, esimerkiksi jos joku sanoo että meillä avioehto, eikä tarkenna muuta, niin sen voi ajatella olevan kokonaan poissulkeva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies valmistelee eroa, mutta ei tahtoisi luopua elintasosta, asunnosta ja puolesta omaisuudesta. Siitähän tässä on kyse.
Kun mies suunnittelee eroa, sillä on jo uusi valmiina. Tietenkään et tee avioehtoa.
Taas hyvä muistutus naisille, että puolet liitoista päättyy eroon, mukavista miehistä tulee kusipäitä ja varmista aina selustasi mitä ikinä sovittekaan liiton hyvinä päivinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs ap näin. Sulla on kaksi mahdollisuutta. Joko allekirjoittaa avioehto ja sit elää perheenä edelleen kuten tähänkin asti kunnes eroatte.
Saat erossa puolet kaikesta tähän astisesta
ja elarit jatkossa plus sun oman palkan.Tai
Et allekirjoita ja eroatte.
Saat puolet tähän astisesta, elarit ja sun oman palkan jatkossa.
Mikä ero? Se että miehesi maksaa eroon asti vaihtoehdossa A puolet kuluistanne.
Valitse siitä.
Miksi avioliittoa pitäisi jatkaa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen? Kun se ero on tulossa joka tapauksessa, niin ei sitä kannata vitkutella.
Se mies jatkaa sitä liittoa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen koska jos ei, ap voi sen riitauttaa. Eli ainakin sen vuoden-kaksi ap saa vielä nauttia miehensä palkasta.
Onko sinulla tullut mieleen, että ap ei haluakaan jatkaa liittoa?
No siinäpä se, hän nyt valitsee ihan itse. Sen verran se raha häntä nyt hiertää, että luulis haluavan jatkaa edes sen pari vuotta.
Sen parin vuoden ajan nainen hoitaa lapset, kodin ja oman kokopäivätyön, mies ainoastaan oman työnsä. Tuossa mies saa kotonaan hotellitason palvelut eikä hänen tarvitse huolehtia mitään lapsiin liittyvää. Eron jälkeen mies joutuu omilla isäviikoillaan huolehtimaan lapsistaan.
Sanoiko ap ettei miehensä ole hoitanut isyyttään?
On hoitanut silloin, kun se on hänelle sopinut, ei silloin, kun ollut ollut pakko. Jatkossa hänellä lapset menee työn edelle.
Tämä! Meillä mies vei lapset tarhaan joka aamu ja haki periaatteessa kahtena päivänä viikossa. Tarhassa ihailtiin miestä, kun hän niiiiin hienosti teki niiiiiin paljon. Paitsi että ei.
Vieminen oli helppo homma, koska se tehdään aina ennen töiden alkua. Hakeminen taas edellytti, että lähtee töistä aikaisemmin pois. Noh, mies ilmoitti etukäteen, mitkä päivät sopivat hänelle hakupäiviksi, ja oletti että minä ilman muuta hoidan loput päivät. Hän saattoi myös laittaa iltapäivällä minulle viestin, että nyt ei sovikaan hakea, ja oletti ihan kysymättä että sitten minä haen.
Meillä on sama ammatti ja työ.
Mies pystyi siis olemaan ihkupihku joustava työntekijä, jonka ei ikinä tarvinnut jättää mitään väliin perheen takia. Ja minä taas olin se inhottåva nuori äiti, joka vähän väliä lähtee töistä ihan kesken hommien, koska lapset pitää hakea.
Totta kai tämä näkyi palkkakehityksessä. Mies oli silti niiin polleaa ja niiiiin marttyyria, kun omasta mielestään ihan yksin hoiti kaiken lasten viemisen ja hakemisen.
Olisithan sä voinut jättää ne lapset hakemattakin. Tottakai oletus on että toinen vanhempi hoitaa jos itse ei hoida. Sulla oli varmaan suu sanoa että en mä pääse nyt, mene itse?
Se on totta että miestä edelleen nostetaan jalustalle vanhemuudessa, mutta se ole sen yhden miehen vika vaan yhteiskunnan asenne.
Sekään asenne ei muutu ellei miehet itse aktiivisesti sitä asennetta muuta.
Miten? Vähättelemällä itseään kuten naiset? Ei asenneilmapiiri muutu parissa vuosikymmenessäkään, miksi se muuttuisi sillä että tämänkin tapauksen mies olisi sanonut että ihan olen tavallinen mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea juuri muuta kuin otsikon, mutta sen perusteella pystyn kyllä vastaamaan tähän. Et tietenkään aio tai edes harkitse allekirjoittavasi, minkäänlaisin ehdoin!!
Minä luin koko aloituksen ja vastaukseni on sama: et missään nimessä edes harkitse avioehtoa minkäänlaisin ehdoin.
Toinen asia on, että nyt alat välittömästi keräämään itsellesi pientä sijoitustiliä, tms. Ja keskittymään enemmän uraasi. Pahoin pelkään, että miehelläsi on ero ainakin osittain mielessä.
T. Lakimies
Niin, oikeastaan erosta on jonkun verran puhuttu. On olleet vaikeat ajat mutta ollaan toisaalta päätetty yhdessä selvitä. jos hän nyt ottaisi eron, kaikkihan menisi joka tapauksessa tasan. Eli avioehto olisi tulevaisuuden mahdollisen eron sattuessa. Voisiko vääntää rautalangasta, millä tavalla selitän sitten miehelle, että tilanne on minulle epäreilu (jos näin on). Hän vetoaa vaan siihen, että olen kuintenkin kotiäiti vuodet tähän saakka saanut elää hänen tulojensa avulla, mutta nyt kun olen palannut töihin niin raha-asiat voit eriyttää täysin. Hän ei näe miksi hänen pitäisi maksella enemmän.
Miten sä näet asian? Miksi hänen pitäisi maksella enemmän? Makselisiko hän enemmän jos teillä ei olisi lapsia? En mäkään näe syytä siihen miksi teillä pitäisi jatkossakin tasata tuloja ja menoja, jos kerran tasajako onnistuu. Toiselle jää isommasta palkasta enemmän säästöön, miksi se olisi ongelma? Kuinka monella oikeasti on tapana tasata tilit kuukausittain? Mulla on tililläni nyt 17000€ ja miehelläni 62000€, mitä sitten?
Johtuuko teidän varallisuusero siitä, että sinä olet käyttänyt satatuhatta perheen hyväksi ja mies ei? Jos johtuu niin pitäisi kyllä jotenkin kiinnostaa.
No mitä sitten vaikka olisikin noin? Kai nyt aikuinen ihminen saa tehdä rahoillaan mitä haluaa?
-eriOn tervettä reagoida hyväksikäyttöön ja mt-ongelma, jos antaa käyttää itseään hyväksi.
Hyväksikäyttöön? Jos sä ostat perheellesi auton, onko se hyväksikäyttöä? Jos sä laitat 100000€ omaa rahaa perheeseesi kiinni, sit laitat. Miksi sen toisen pitäisi maksaa se sulle takaisin?
Jos se perheen vaatima raha on 100 000 niin ei se ole mikään, että sinä nyt laitoit satatonnia mitäs läksit. Silloin se toinen on saanut jotain ilmaiseksi, mistä toinen on yksin kantanut täyden vastuun.
Nainen hoitaa yksin lapset ja suostui tekemään ne. Mitäs läksi.
Ei taida mennä noin. Miksi menisi siis rahassa?
Missä ja kuka on hoitanut yksin lapset? Ja se menee just noin, mitäs läksit. Ap olisi voinut tyrkätä ne lapset päiväkotiin ja tehdä sitä uraansa, jos se oli sittenkin tärkeämpi kuin ne lapset. Tuskin häntä nyt aseella uhaten on kotona pidetty.
Jos ap olisi laittanut lapset päiväkotiin ja mennyt töihin, olisi miehen pitänyt tinkiä omasta urastaan. Se olisi tarkoittanut heiheitä työmatkoille ja pitkille työpäiville. Se taas olisi tarkoittanut hitaampaa urakehitystä, ehkä jopa alaspäin, ja pienempää palkkaa.
Juuri noin ja se olisi tarkoittanut sitä, että mies jää lasten sairastaessa kotiin ja hoitaa esim puolet lasten hakemisista ja viemisistä päiväkotiin.
Mitä sitten? Vertaatko sä nyt perhe-elämää rahaan? Miksi? Ei perusta sitä perhettä, jos palkka ja se että puntit on tasan, on tärkeämpää. Kai nyt lapsia tehdessä tajuaa että jostain se on pois.
No tämä. Jos apta nyt harmittaa niin kovin se eläkekertymä, laittaa miehensä allekirjoittamaan paperin siitä että elareiden lisäksi hän maksaa aplle 10€/kk lisäkompensaatiota kunnes lapset on täysikäisiä 😅
Eipäs kun 6x60€/kk = 360€/kk noin 25 vuoden ajan (eliniänodote 40v naisilla noin 92v, eläkkeen alkamisikä noin 67v)
Ai se korvaus pitää maksaa sitkin kun ap on töissä taas? Se apn menettämä eläke on silloin kun hän jää eläkkeelle, jotain 100-200€/kk. Kyllä sen saa korvattua sillä kympillä kuussa olettaen että nuorin lapsi on täysikäinen 12 vuoden päästä. Se on kuitenkin 1440€. Ja jos nyt ap on kovin katkera, olkoon sit vaikka tuplat.
Millä logiikalla tämä on laskettu, kun ei päde menetyksen osalta eikä kompensaation osalta summat.
Ap:n eläke laskee kympin kuussa per vuosi urakatkon vuoksi seuraavat 10 vuotta eli 100 e/kk. Lisäksi lastenhoitovuosilta esim 60 e/kk/vuodi eli menetys on 400-600 e/kk eläkkeellä, näin varovasti laskettuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs ap näin. Sulla on kaksi mahdollisuutta. Joko allekirjoittaa avioehto ja sit elää perheenä edelleen kuten tähänkin asti kunnes eroatte.
Saat erossa puolet kaikesta tähän astisesta
ja elarit jatkossa plus sun oman palkan.Tai
Et allekirjoita ja eroatte.
Saat puolet tähän astisesta, elarit ja sun oman palkan jatkossa.
Mikä ero? Se että miehesi maksaa eroon asti vaihtoehdossa A puolet kuluistanne.
Valitse siitä.
Miksi avioliittoa pitäisi jatkaa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen? Kun se ero on tulossa joka tapauksessa, niin ei sitä kannata vitkutella.
Se mies jatkaa sitä liittoa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen koska jos ei, ap voi sen riitauttaa. Eli ainakin sen vuoden-kaksi ap saa vielä nauttia miehensä palkasta.
Onko sinulla tullut mieleen, että ap ei haluakaan jatkaa liittoa?
No siinäpä se, hän nyt valitsee ihan itse. Sen verran se raha häntä nyt hiertää, että luulis haluavan jatkaa edes sen pari vuotta.
Sen parin vuoden ajan nainen hoitaa lapset, kodin ja oman kokopäivätyön, mies ainoastaan oman työnsä. Tuossa mies saa kotonaan hotellitason palvelut eikä hänen tarvitse huolehtia mitään lapsiin liittyvää. Eron jälkeen mies joutuu omilla isäviikoillaan huolehtimaan lapsistaan.
Sanoiko ap ettei miehensä ole hoitanut isyyttään?
On hoitanut silloin, kun se on hänelle sopinut, ei silloin, kun ollut ollut pakko. Jatkossa hänellä lapset menee työn edelle.
Tämä! Meillä mies vei lapset tarhaan joka aamu ja haki periaatteessa kahtena päivänä viikossa. Tarhassa ihailtiin miestä, kun hän niiiiin hienosti teki niiiiiin paljon. Paitsi että ei.
Vieminen oli helppo homma, koska se tehdään aina ennen töiden alkua. Hakeminen taas edellytti, että lähtee töistä aikaisemmin pois. Noh, mies ilmoitti etukäteen, mitkä päivät sopivat hänelle hakupäiviksi, ja oletti että minä ilman muuta hoidan loput päivät. Hän saattoi myös laittaa iltapäivällä minulle viestin, että nyt ei sovikaan hakea, ja oletti ihan kysymättä että sitten minä haen.
Meillä on sama ammatti ja työ.
Mies pystyi siis olemaan ihkupihku joustava työntekijä, jonka ei ikinä tarvinnut jättää mitään väliin perheen takia. Ja minä taas olin se inhottåva nuori äiti, joka vähän väliä lähtee töistä ihan kesken hommien, koska lapset pitää hakea.
Totta kai tämä näkyi palkkakehityksessä. Mies oli silti niiin polleaa ja niiiiin marttyyria, kun omasta mielestään ihan yksin hoiti kaiken lasten viemisen ja hakemisen.
Olisithan sä voinut jättää ne lapset hakemattakin. Tottakai oletus on että toinen vanhempi hoitaa jos itse ei hoida. Sulla oli varmaan suu sanoa että en mä pääse nyt, mene itse?
Se on totta että miestä edelleen nostetaan jalustalle vanhemuudessa, mutta se ole sen yhden miehen vika vaan yhteiskunnan asenne.
Totta kai sanoin ja joskus se mies sitten marttyyrina otti taksin(!!!) ja meni hakemaan lapset. Mutta joskus taas se ei vaan mennyt. Kyllä sinne sitten äitinä vaan menee, koska ei lapsille voi kostaa isän pskuutta. Riidat riidellään sitten illalla. Oltiin ihan eron partaalla tuolloin.
Edelleen olen miehelle tietyissä asioissa todella epälojaali, koska en voi antaa anteeksi sitä itsekkyyttä silloin.
Hetkinen? Mitä itsekkyyttä? Miksi sä teit lapsia, jos heidän päiväkodista hakeminen oli sulle noun vaikeaa? Ilmeisesti kostut jotain miehellesi? Mitä? Enpä ole koskaan laskenut mintako kertaa enemmän olen tehnyt jotain perheeni vuoksi kuin mieheni, kysehän on arjen sujuvuudesta eikä työstä tai rahasta. Kuulostaa todella kieroutuneelta elämältä teillä. Jos sä halusit sitä uraasi painaa pää märkänä, kannattiko niitä lapsia tehdä ylipäätään?
Jos on yhdessä sovittu, että lasten asiat hoidetaan puoliksi, ei mies pysty luistelemaan omasta vastuustaan. Jos on miehen vuoro hakea lapset, mies hakee eikä soita vaimolle, että ups kun nyt en viitsi. Poikkeustapauksia tulee, mutta muuten pidetään sovitusta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs ap näin. Sulla on kaksi mahdollisuutta. Joko allekirjoittaa avioehto ja sit elää perheenä edelleen kuten tähänkin asti kunnes eroatte.
Saat erossa puolet kaikesta tähän astisesta
ja elarit jatkossa plus sun oman palkan.Tai
Et allekirjoita ja eroatte.
Saat puolet tähän astisesta, elarit ja sun oman palkan jatkossa.
Mikä ero? Se että miehesi maksaa eroon asti vaihtoehdossa A puolet kuluistanne.
Valitse siitä.
Miksi avioliittoa pitäisi jatkaa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen? Kun se ero on tulossa joka tapauksessa, niin ei sitä kannata vitkutella.
Se mies jatkaa sitä liittoa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen koska jos ei, ap voi sen riitauttaa. Eli ainakin sen vuoden-kaksi ap saa vielä nauttia miehensä palkasta.
Onko sinulla tullut mieleen, että ap ei haluakaan jatkaa liittoa?
No siinäpä se, hän nyt valitsee ihan itse. Sen verran se raha häntä nyt hiertää, että luulis haluavan jatkaa edes sen pari vuotta.
Sen parin vuoden ajan nainen hoitaa lapset, kodin ja oman kokopäivätyön, mies ainoastaan oman työnsä. Tuossa mies saa kotonaan hotellitason palvelut eikä hänen tarvitse huolehtia mitään lapsiin liittyvää. Eron jälkeen mies joutuu omilla isäviikoillaan huolehtimaan lapsistaan.
Sanoiko ap ettei miehensä ole hoitanut isyyttään?
On hoitanut silloin, kun se on hänelle sopinut, ei silloin, kun ollut ollut pakko. Jatkossa hänellä lapset menee työn edelle.
Tämä! Meillä mies vei lapset tarhaan joka aamu ja haki periaatteessa kahtena päivänä viikossa. Tarhassa ihailtiin miestä, kun hän niiiiin hienosti teki niiiiiin paljon. Paitsi että ei.
Vieminen oli helppo homma, koska se tehdään aina ennen töiden alkua. Hakeminen taas edellytti, että lähtee töistä aikaisemmin pois. Noh, mies ilmoitti etukäteen, mitkä päivät sopivat hänelle hakupäiviksi, ja oletti että minä ilman muuta hoidan loput päivät. Hän saattoi myös laittaa iltapäivällä minulle viestin, että nyt ei sovikaan hakea, ja oletti ihan kysymättä että sitten minä haen.
Meillä on sama ammatti ja työ.
Mies pystyi siis olemaan ihkupihku joustava työntekijä, jonka ei ikinä tarvinnut jättää mitään väliin perheen takia. Ja minä taas olin se inhottåva nuori äiti, joka vähän väliä lähtee töistä ihan kesken hommien, koska lapset pitää hakea.
Totta kai tämä näkyi palkkakehityksessä. Mies oli silti niiin polleaa ja niiiiin marttyyria, kun omasta mielestään ihan yksin hoiti kaiken lasten viemisen ja hakemisen.
Olisithan sä voinut jättää ne lapset hakemattakin. Tottakai oletus on että toinen vanhempi hoitaa jos itse ei hoida. Sulla oli varmaan suu sanoa että en mä pääse nyt, mene itse?
Se on totta että miestä edelleen nostetaan jalustalle vanhemuudessa, mutta se ole sen yhden miehen vika vaan yhteiskunnan asenne.
Voiko tosiaan omat lapset jättää hakematta, jos töissä on jotain? En ole tiennyt, koska olen lapseton.
Tottakai voi. Sit ne hakee päivystävä lasu. Ihan voit valita itse.
Ja tätä ehdotetaan ihan validina ratkaisuna?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea juuri muuta kuin otsikon, mutta sen perusteella pystyn kyllä vastaamaan tähän. Et tietenkään aio tai edes harkitse allekirjoittavasi, minkäänlaisin ehdoin!!
Minä luin koko aloituksen ja vastaukseni on sama: et missään nimessä edes harkitse avioehtoa minkäänlaisin ehdoin.
Toinen asia on, että nyt alat välittömästi keräämään itsellesi pientä sijoitustiliä, tms. Ja keskittymään enemmän uraasi. Pahoin pelkään, että miehelläsi on ero ainakin osittain mielessä.
T. Lakimies
Niin, oikeastaan erosta on jonkun verran puhuttu. On olleet vaikeat ajat mutta ollaan toisaalta päätetty yhdessä selvitä. jos hän nyt ottaisi eron, kaikkihan menisi joka tapauksessa tasan. Eli avioehto olisi tulevaisuuden mahdollisen eron sattuessa. Voisiko vääntää rautalangasta, millä tavalla selitän sitten miehelle, että tilanne on minulle epäreilu (jos näin on). Hän vetoaa vaan siihen, että olen kuintenkin kotiäiti vuodet tähän saakka saanut elää hänen tulojensa avulla, mutta nyt kun olen palannut töihin niin raha-asiat voit eriyttää täysin. Hän ei näe miksi hänen pitäisi maksella enemmän.
Miten sä näet asian? Miksi hänen pitäisi maksella enemmän? Makselisiko hän enemmän jos teillä ei olisi lapsia? En mäkään näe syytä siihen miksi teillä pitäisi jatkossakin tasata tuloja ja menoja, jos kerran tasajako onnistuu. Toiselle jää isommasta palkasta enemmän säästöön, miksi se olisi ongelma? Kuinka monella oikeasti on tapana tasata tilit kuukausittain? Mulla on tililläni nyt 17000€ ja miehelläni 62000€, mitä sitten?
Johtuuko teidän varallisuusero siitä, että sinä olet käyttänyt satatuhatta perheen hyväksi ja mies ei? Jos johtuu niin pitäisi kyllä jotenkin kiinnostaa.
No mitä sitten vaikka olisikin noin? Kai nyt aikuinen ihminen saa tehdä rahoillaan mitä haluaa?
-eriOn tervettä reagoida hyväksikäyttöön ja mt-ongelma, jos antaa käyttää itseään hyväksi.
Hyväksikäyttöön? Jos sä ostat perheellesi auton, onko se hyväksikäyttöä? Jos sä laitat 100000€ omaa rahaa perheeseesi kiinni, sit laitat. Miksi sen toisen pitäisi maksaa se sulle takaisin?
Jos se perheen vaatima raha on 100 000 niin ei se ole mikään, että sinä nyt laitoit satatonnia mitäs läksit. Silloin se toinen on saanut jotain ilmaiseksi, mistä toinen on yksin kantanut täyden vastuun.
Nainen hoitaa yksin lapset ja suostui tekemään ne. Mitäs läksi.
Ei taida mennä noin. Miksi menisi siis rahassa?
Missä ja kuka on hoitanut yksin lapset? Ja se menee just noin, mitäs läksit. Ap olisi voinut tyrkätä ne lapset päiväkotiin ja tehdä sitä uraansa, jos se oli sittenkin tärkeämpi kuin ne lapset. Tuskin häntä nyt aseella uhaten on kotona pidetty.
Jos ap olisi laittanut lapset päiväkotiin ja mennyt töihin, olisi miehen pitänyt tinkiä omasta urastaan. Se olisi tarkoittanut heiheitä työmatkoille ja pitkille työpäiville. Se taas olisi tarkoittanut hitaampaa urakehitystä, ehkä jopa alaspäin, ja pienempää palkkaa.
Juuri noin ja se olisi tarkoittanut sitä, että mies jää lasten sairastaessa kotiin ja hoitaa esim puolet lasten hakemisista ja viemisistä päiväkotiin.
Mitä sitten? Vertaatko sä nyt perhe-elämää rahaan? Miksi? Ei perusta sitä perhettä, jos palkka ja se että puntit on tasan, on tärkeämpää. Kai nyt lapsia tehdessä tajuaa että jostain se on pois.
No tämä. Jos apta nyt harmittaa niin kovin se eläkekertymä, laittaa miehensä allekirjoittamaan paperin siitä että elareiden lisäksi hän maksaa aplle 10€/kk lisäkompensaatiota kunnes lapset on täysikäisiä 😅
Eipäs kun 6x60€/kk = 360€/kk noin 25 vuoden ajan (eliniänodote 40v naisilla noin 92v, eläkkeen alkamisikä noin 67v)
Ai se korvaus pitää maksaa sitkin kun ap on töissä taas? Se apn menettämä eläke on silloin kun hän jää eläkkeelle, jotain 100-200€/kk. Kyllä sen saa korvattua sillä kympillä kuussa olettaen että nuorin lapsi on täysikäinen 12 vuoden päästä. Se on kuitenkin 1440€. Ja jos nyt ap on kovin katkera, olkoon sit vaikka tuplat.
Millä logiikalla tämä on laskettu, kun ei päde menetyksen osalta eikä kompensaation osalta summat.
Ap:n eläke laskee kympin kuussa per vuosi urakatkon vuoksi seuraavat 10 vuotta eli 100 e/kk. Lisäksi lastenhoitovuosilta esim 60 e/kk/vuodi eli menetys on 400-600 e/kk eläkkeellä, näin varovasti laskettuna.
Seuraavat 10 vuotta? Millä logiikalla? Onko ap suunnitellut olevansa kotona 10 vuotta? Et taida ihan ymmärtää eläkekertymää. Ja hoitovapaalla eläke kertyy kyllä.
En ymmärrä miksi niin moni on jäänyt liittoon, jossa luottamus ja kunnioitus on jo menetetty. Mitä siitä enää saa? Voin kuvitella, että itseäni alkaisi toisen olemassaolo nyppiä niin paljon, että en todellakaan pystyisi jatkamaan liittoa. No minä olenkin sitten eronnut kaksi kertaa. En kadu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs ap näin. Sulla on kaksi mahdollisuutta. Joko allekirjoittaa avioehto ja sit elää perheenä edelleen kuten tähänkin asti kunnes eroatte.
Saat erossa puolet kaikesta tähän astisesta
ja elarit jatkossa plus sun oman palkan.Tai
Et allekirjoita ja eroatte.
Saat puolet tähän astisesta, elarit ja sun oman palkan jatkossa.
Mikä ero? Se että miehesi maksaa eroon asti vaihtoehdossa A puolet kuluistanne.
Valitse siitä.
Miksi avioliittoa pitäisi jatkaa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen? Kun se ero on tulossa joka tapauksessa, niin ei sitä kannata vitkutella.
Se mies jatkaa sitä liittoa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen koska jos ei, ap voi sen riitauttaa. Eli ainakin sen vuoden-kaksi ap saa vielä nauttia miehensä palkasta.
Onko sinulla tullut mieleen, että ap ei haluakaan jatkaa liittoa?
No siinäpä se, hän nyt valitsee ihan itse. Sen verran se raha häntä nyt hiertää, että luulis haluavan jatkaa edes sen pari vuotta.
Sen parin vuoden ajan nainen hoitaa lapset, kodin ja oman kokopäivätyön, mies ainoastaan oman työnsä. Tuossa mies saa kotonaan hotellitason palvelut eikä hänen tarvitse huolehtia mitään lapsiin liittyvää. Eron jälkeen mies joutuu omilla isäviikoillaan huolehtimaan lapsistaan.
Sanoiko ap ettei miehensä ole hoitanut isyyttään?
On hoitanut silloin, kun se on hänelle sopinut, ei silloin, kun ollut ollut pakko. Jatkossa hänellä lapset menee työn edelle.
Tämä! Meillä mies vei lapset tarhaan joka aamu ja haki periaatteessa kahtena päivänä viikossa. Tarhassa ihailtiin miestä, kun hän niiiiin hienosti teki niiiiiin paljon. Paitsi että ei.
Vieminen oli helppo homma, koska se tehdään aina ennen töiden alkua. Hakeminen taas edellytti, että lähtee töistä aikaisemmin pois. Noh, mies ilmoitti etukäteen, mitkä päivät sopivat hänelle hakupäiviksi, ja oletti että minä ilman muuta hoidan loput päivät. Hän saattoi myös laittaa iltapäivällä minulle viestin, että nyt ei sovikaan hakea, ja oletti ihan kysymättä että sitten minä haen.
Meillä on sama ammatti ja työ.
Mies pystyi siis olemaan ihkupihku joustava työntekijä, jonka ei ikinä tarvinnut jättää mitään väliin perheen takia. Ja minä taas olin se inhottåva nuori äiti, joka vähän väliä lähtee töistä ihan kesken hommien, koska lapset pitää hakea.
Totta kai tämä näkyi palkkakehityksessä. Mies oli silti niiin polleaa ja niiiiin marttyyria, kun omasta mielestään ihan yksin hoiti kaiken lasten viemisen ja hakemisen.
Olisithan sä voinut jättää ne lapset hakemattakin. Tottakai oletus on että toinen vanhempi hoitaa jos itse ei hoida. Sulla oli varmaan suu sanoa että en mä pääse nyt, mene itse?
Se on totta että miestä edelleen nostetaan jalustalle vanhemuudessa, mutta se ole sen yhden miehen vika vaan yhteiskunnan asenne.
Voiko tosiaan omat lapset jättää hakematta, jos töissä on jotain? En ole tiennyt, koska olen lapseton.
Tottakai voi. Sit ne hakee päivystävä lasu. Ihan voit valita itse.
Ja tätä ehdotetaan ihan validina ratkaisuna?
No jos tuo äiti ei halunnut lapsiaan hakea, se oli ihan kuule vaihtoehto muiden joukossa. Olisi heti poistunut riidat siitä kumpi hakee, kun ei olisi kummankaan tarvinnut enää hakea.
Alue: Aihe vapaa
Totta kai sanoin ja joskus se mies sitten marttyyrina otti taksin(!!!) ja meni hakemaan lapset. Mutta joskus taas se ei vaan mennyt. Kyllä sinne sitten äitinä vaan menee, koska ei lapsille voi kostaa isän pskuutta. Riidat riidellään sitten illalla. Oltiin ihan eron partaalla tuolloin.
Edelleen olen miehelle tietyissä asioissa todella epälojaali, koska en voi antaa anteeksi sitä itsekkyyttä silloin.